sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Rooli, johon en mahdu

Kävi siskojeni kanssa katsomassa Wonder Womanin, kun se tuli elokuviin. Sen jälkeen tajusin, miksi miehet käyvät katsomassa supersankarielokuvia - aikaisemmin ne olivat olleet mielestäni aika perusleffoja ja jopa vähän tylsiä, koska juonen pystyy aina ennustamaan ensimmäisten minuuttien aikana.

Sinänsä juoni ei ollut mitenkään huikaiseva Wonder Womanissakaan, mutta kiitos naispääosan ja naisohjaajan, pystyin ensimmäistä kertaa samaistumaan sankariin. Hän teki asioita, joita minäkin voisin tehdä (joo no en ihan nostele lentokoneita, mutta tajuutte varmaan) ja reagoi tavalla, joka oli looginen.

Ongelma miesvaltaisissa elokuvissa on ainakin minulle se, että naishahmot käyttäytyvät, puhuvat ja reagoivat tavoilla, joita en itse koskaan edes harkitsisi. Kai se on ohjaajan vaikea asettua rooliin, jota ei koskaan voi kokea, ja lopputuloksena on nainen sellaisena kuin mies naisen näkee - yksiulotteinen ja yhtä tarkoitusta palveleva. Sellainen ei herätä mitään kiinnostusta minussa ja lopputuloksena on tylsä elokuva.

Sama ajatus minulla on ollut räpissä. En ole oikein koskaan tajunnut koko genreä. Tietysti nyt jotkut klassikot menevät, mutta se ihan perusräppi on mennyt ihan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En ole voinut samaistua siihen millään tavalla ja siksi se on ollut minulle merkityksetöntä. Tämä asia muuttui tiistaisella Suostumus 2018 -tukikeikalla.

Mulla on uusi tukka! Ja tässä mun keikkalook.
Keikan aloitti Mercedes Bentso, joka puhui lauluissaan todella suoraan esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Hän esitti muun muassa pysäyttävän kappaleen Ei koskaan enää, joka oli illalle todella väkevä aloitus. Seuraavat pari esiintyjää, Kasper ja Raja, eivät vain millään pystyneet pääsemään samalle tasolle. On tosi kiva, että he tulivat tukemaan aloitetta, mutta suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi he olivat paikalla. Laulut kertoivat rakkaudesta ja rakkauden menetyksestä. Joo, se on varmasti heidän oma henkilökohtainen kyynel (kiitos siskoilleni tästä sanonnasta), mutta olimme puhumassa asiasta, joka meni ihan yli näiden rallatusten. Spiikeissä he olisivat voineet korostaa illan teemaa, mutta niissä vain kehotettiin menemään allekirjoittamaan aloite, koska "kyseessä on tärkeä aloite, ja jos ei saada siihen nimiä, se ei etene eduskuntaan". No ylläri, ai ei vai.

Minulle tuli olo, että hei miehet, lopettakaa jo se rakkaudesta vinkuminen, nyt puhutaan yhteiskunnallisista asioista ja ihmisoikeuksista, jotka ikävä kyllä menevät minun mielessäni iänikuisten "miks en saa sua" -aiheiden ohi. Varmasti näillekin on yleisönsä, mutta Mercedes Bentson ja Sofan välissä ne vaikuttivat lähinnä olevan siinä korostaakseen illan pointtia. Illan naisesiintyjät liitelivät aivan eri sfääreissä sanoituksillaan ja esiintymisenergiallaan. Onneksi miesten maineen pelasti Tommy Lindgren, joka veti kappaleen Kuiskaa ja huuda. Erityismaininta pitää antaa Linda Fredrikssonille, joka täydensi Tommya saksofonilla. 

Keikalla esiintyi tosiaan monta ihan mieletöntä artistia, mutta parhaiten mieleen jäi erityisesti loppupään naisräppärit ja mainitsemani valaistuminen. VAU. Tämä D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-kollektiivin biisi Koskematon olikin jo tuttu, mutta livenä ihan mieletön kokemus.


Tuolla videolla näkyvä F (hirveän vaikea etsiä netistä tai esim. Spotifysta muuten, mutta hän on Instagramissa nimellä @F_virallinen!) oli minulle artistina uusi tuttavuus, mutta olin myyty vain parin biisin perusteella. Hän on ihan uskomaton esiintyjä ja taitava laulaja, ja jotenkin se laulaminen näkyy myös hänen tyylissä räpätä. Suosittelen menemään katsomaan, jos tulee tilaisuus.



Lisäksi jo aiemminkin täällä mainitsemani Sofa oli livenä aivan uskomattoman (olen varmaan toistellut tätä ja muita ylisanoja tässä postauksessa jo aika paljon, mutta menköön, ne kuvaavat kokemusta) energinen ja loistava. Kaikki duon biisit ovat täynnä sellaista naisenergiaa ja kapinaa, että haluan viedä pikkusiskoni katsomaan heitä. Tai no oikeastaan ihan kaikkia näitä naisia.


Muutenkin minusta on alkanut tuntua siltä, että kun olen alkanut kuunnella naisartistien musiikkia, katsomaan naisten tekemiä elokuvia ja lukemaan enemmän naisten kirjoittamia kirjoja, entinen ei vaan riitä enää. Elokuvan pitää olla todella mielenkiintoinen, että menen katsomaan sen, jos siinä on pelkkiä valkoisia heteromiehiä häärimässä. Ja ennen tätä en ollut edes tajunnut, että jotain puuttuu!

Ei niin, etteikö miehetkin jotain osaisi. Kyllä pidän monesta miestaiteilijasta toki. Mutta todella harvan sanomaan pystyn samaistumaan ja vain muutama on sellainen, jonka tuotannosta löydän runsaasti asioita, joita olen itsekin ajatellut. Siksi ärsyttää, että en ole löytänyt näitä naisia aiemmin. Miksi en ole kuullut DREAMGIRLSiä radiossa? Miksi F ei ole jo supertähti? Miksi olen kuullut JVG:n Popkornii niin monta kertaa vasten tahtoani, mutta en ikinä vahingossakaan Sofan biisiä Legginsit on housut? Keskinkertaisia miehiä tuodaan niin paljon koko ajan esille, mutta lahjakkaat naiset joutuvat taistelemaan ihan liikaa päästäkseen edes hetkeksi ääneen. Kuinka monta ihanaa kirjaa, levyä ja elokuvaa minulta on jäänyt kokematta, koska naisia ei koskaan ole nostettu heidän ansaitsemaansa arvoon. Heitä ei ole julkaistu lainkaan tai ylistetty lehdissä. Tai mikä pahempaa, luultavasti aika iso osa on jäänyt kokonaan kotiin ja ollut yrittämättä edes.

Haastankin teidät kaikki miettimään tätä asiaa ja miettimään, kuinka monta naisten teosta löytyy top 10 -listoiltanne! Esimerkiksi biisejä, leffoja, kirjoja, maalauksia... Tai sitten nimetkää ihan vaan lempitaiteilijoitanne. Minulle tämä ei ollut ihan niin helppoa, vaikka sentään olen yliopistossa opiskellut taiteiden tutkimusta, feminististä kirjallisuudentutkimusta ja kirjallisuutta!


ps. Suostumus 2018 -aloite sai tarvittavat 50 000 allekirjoitusta! Jee! Nyt vasta se kampanjointi alkaakin.

3 kommenttia:

  1. Kirjoitit juuri ajatukseni sanoiksi, kiitos siitä!

    t. Taivaanrannanmaalari ja tuleva (nais)räppäri

    VastaaPoista
  2. Tän takiako mää en fanita ketään. Siis sillain, ku jotku kerää kaikkia fanituotteita jne. Ei voi fanittaa, ku ei pysty tarpeeksi samaistumaan.

    Top 10 naisia mulla on ainakin Tarja Turunen levyllään From spirits and ghosts, jota aina tähän aikaan vuodesta kulutan puhki. L.M.Montgomery Anna- ja Runotyttö- kirjoillaan. Vera Vala kirjoillaan. Katariina Souri Musta mandala- trilogiallaan ja taiteellaan. Noora Louhimo äänellään on upea ääninen Battle Beastin laulaja. Saima Harmaja runoillaan! Arja Byman taiteellaan. Floor Jansen koska Nightwish ja koska ReVamp. Sini Yrjänä Piilosta- kirjallaan (ja minäki sielä kirjassa) ja valokuvillaan. Viivi Rintanen hulluus-sarjakuvillaan.

    VastaaPoista
  3. Musiikista voisin suositelle Litku Klemettiä (ehkä jo tuttu) ja Tash Sultanaa, jonka itse löysin noin viikko sitten ja olen täysin myyty.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.