Sano heipat ”ei mulla ole aikaa lukea” -selityksille ja ota äänikirjat haltuun. Tässä artikkelissa pureudutaan siihen, miksi äänikirjat sopii ihan jokaiselle – myös sulle, joka väität, ettei aika riitä tai keskittymiskyky ole kohdillaan. Rennolla otteella ja omakohtaisten kokemusten kautta selviää, miten äänikirjat voi solahtaa saumattomasti osaksi arkea – oli kyseessä sitten siivouspäivä, salitreeni tai hetki, kun vaan haluaa kadota jonkun muun kertomaan maailmaan.
Sohvalla, salilla tai suihkussa – Miksi äänikirjat toimii kaikille
Mä olin pitkään sitä mieltä, että äänikirjat on vähän niin kuin huijaamista. Että jos ei kirjaa lueta paperilta tai vähintään ruudulta, niin se ei ole “oikeaa lukemista”. Tiedäthän sen fiiliksen – vähän niin kuin oikaisisi jossain, missä ei saisi. Mutta tiedätkö mitä? Mä olin väärässä. Ja kunnolla.
Se ensimmäinen kokeilu tuli vähän puolivahingossa – tyyliin “ilmainen kuukausi, no miksei”. Laitoin kuulokkeet korville samalla kun kävelin ruokakauppaan ja yhtäkkiä joku kertoi mulle tarinaa. En enää keskittynyt siihen, miten paljon maitoa maksaa tai kuka seisoo edessä kassajonossa. Mä olin siinä maailmassa, sen päähenkilön mukana. Ja se tuntui aika siistiltä.
Seuraava viikko meni melkein kokonaan äänikirjan parissa. Kuuntelin lenkillä, tiskatessa, iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Sitten tajusin jotain isoa: äänikirjat oli vienyt mut takaisin siihen tunteeseen, mikä mulla oli lapsena, kun joku luki ääneen. Se rauhoitti. Se inspiroi. Ja ennen kaikkea se sai mut taas lukemaan – eri tavalla, mutta silti lukemaan.
Nyt mä en enää edes muista, milloin viimeksi luin kirjaa perinteisesti kannesta kanteen. Ja se ei haittaa mua yhtään. Äänikirjat on tuoneet tarinat takaisin mun arkeen, sellaisessa muodossa, joka sopii just mun elämäntilanteeseen. Ja rehellisesti? Tuntuu siltä, että tää tapa jää pysyväksi.
Äänikirjat ei vaadi aikaa – ne antaa sitä
Me eletään sellaisessa maailmassa, jossa tuntuu, että vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja. Kuka ehtii oikeasti istahtaa alas ja uppoutua kirjaan tunniksi, kun samaan aikaan pitäisi olla tehokas töissä, vastata viesteihin, käydä kaupassa, pestä pyykit ja ehkä jopa ehtiä vähän nukkua?
Ja siinä se juju just onkin: äänikirjat ei kilpaile sun ajasta – ne solahtaa siihen, mitä sulla jo on. Ne on kuin salamatkustaja sun arjessa, mutta sellainen hyväntahtoinen, joka tuo tarinoita ja tietoa jokaiseen väliin, johon muuten mahtuisi vain hiljaisuutta tai turhautunutta selaamista.
Mulla on nykyään tapana laittaa äänikirja päälle, kun teen jotain, mikä ei vaadi ajatustyötä. Tyhjennän tiskikonetta, järjestelen kaappeja tai lenkitän koiraa. Jopa hampaiden pesu tuntuu vähemmän ärsyttävältä, kun joku kertoo samalla rikosmysteeristä tai self-help-vinkistä, joka ei ehkä mullista maailmaa, mutta saa ajattelemaan vähän eri kulmasta.
Itse asiassa esimerkiksi YLE Areena tarjoaa myös runsaasti kuunneltavaa, kuten kuunnelmia ja dokumentteja, jotka toimivat samalla logiikalla kuin äänikirjat – ne kulkee mukana ja täyttää päivän pienet tauot tarinalla tai tiedolla.
Salilla, saunassa ja suihkussa – kyllä, oikeasti
Tiedän, tää kuulostaa vähän överiltä. Mutta kyllä – mä oon oikeasti kuunnellut äänikirjoja salilla, saunassa ja suihkussa. Ja ei, en ole menettänyt kuulokkeitani (vielä). Kun löytää tavan tehdä arjesta vähän kivempaa, sitä alkaa kokeilla kaikkea.
Salilla äänikirjat toimii yllättävän hyvin, varsinkin jos oon jo kyllästynyt samoihin soittolistoihin tai en vaan jaksa pumpata musan tahdissa. Joku fiksu tietokirja tai kevyt romaani saa toistot kulumaan nopeammin – ja hei, siinä voi samalla kasvattaa lihasta ja älyä. Win-win.
Saunassa oon kuunnellut novelleja. Ei tietenkään keskellä lauteita höyrypilvessä, vaan vähän kauempana, oven raossa, kuulokkeet päässä ja mieli tyhjänä. Se fiilis, kun löylyn keskellä joku rauhallinen ääni kertoo tarinaa – se on melkein meditatiivista.
Ja suihku… no okei, tää vaati vähän kikkailua. Vedenkestävät kuulokkeet, kaiutin kylppärin nurkassa tai jopa älykaiutin – vaihtoehtoja on, jos on päättänyt, että tarina jatkuu vaikka shampoota hieroessa. En väitä, että kaikki haluaa kuulla murhamysteerin juuri suihkussa, mutta hei, miksei?
Äänikirjat on myös vertaistukea
Äänikirjojen yksi aliarvostetuimmista supervoimista on se, miten ne voi tarjota tukea – ihan oikeasti. Mulla on ollut hetkiä, jolloin keskittyminen on ollut kortilla, ajatukset on sinkoilleet ja fiilis on ollut kaikkea muuta kuin zen. Ja silloin en todellakaan jaksa avata mitään itseapukirjaa tai syventyä johonkin tuhatsivuiseen järkäleeseen. Mutta kuulokkeet korville ja yhtäkkiä joku toinen kertoo, että hei – sä et oo yksin tän kanssa.
Mä oon kuunnellut kirjoja uupumisesta, talouden hallinnasta, ajankäytöstä, itsetuntemuksesta – kaikista niistä aiheista, joissa on välillä ollut vähän hakusessa. Ja joka kerta se on auttanut. Välillä kirja toimii kuin lämmin viltti: joku puhuu rauhallisesti, kertoo omista kokemuksistaan ja antaa toivoa. Välillä se on kuin kaveri, joka sanoo asiat suoraan ja potkaisee lempeästi persuksille.
Äänikirjoissa on se hienous, että niitä ei tarvitse suorittaa. Ei tarvitse jaksaa lukea loppuun asti, ei tarvitse edes katsoa kirjaa päin. Voi vaan kuunnella. Ja joskus sekin riittää – se, että joku sanoo ääneen just sen, mitä sä oot ajatellut hiljaa päässäsi. Se tuo lohtua, samaistumista ja toivoa siitä, että ehkä tästäkin selvitään.
Ja se tunne, kun kirjan loputtua on hetken hiljaista ja oot saanut jonkun uuden ajatuksen tai ihan vaan vähän kevyemmän mielen – se on aika arvokasta. Äänikirjat ei ole vaan tarinoita. Ne voi olla myös peilejä, kädestä pitäjiä ja olkapäitä, joita ei aina muuten ole saatavilla.
Kaikki meistä ei jaksa istua hiljaa
Kirjat on ihania, älä käsitä väärin. Mä rakastan kirjojen tuoksua, sitä tunnetta kun käännät sivua ja upot siihen maailmaan niin, että unohdat missä oot. Mutta rehellisesti – kuinka moni meistä oikeasti ehtii tai jaksaa pysähtyä lukemaan joka päivä? Mä en ainakaan. Mulla on levoton mieli, kalenteri täynnä kaikkea ja jos yritän lukea iltaisin, nukahdan sivulle kolme. Parhaassa tapauksessa löydän itseni selaamasta puhelinta jo ennen ensimmäistä kappaletta.
Äänikirja antaa vaihtoehdon, joka tuntuu armollisemmalta. Se ei vaadi erityistä hetkeä, rauhallista nurkkaa tai täydellistä keskittymistä. Sen voi laittaa päälle silloin, kun tekee jotain muuta – tiskaa, lenkkeilee, tuijottaa ikkunasta ulos tai vaikka vaan makaa sängyssä silmät kiinni. Ei tarvitse olla paikallaan, ei tarvitse olla hiljaa, ei tarvitse olla edes hereillä sataprosenttisesti. Ja silti tarina etenee, sanat virtaa ja mieli saa jotain muuta kuin somen loputonta selailua.
Mä oon huomannut, että välillä äänikirja on juuri se, mikä saa mut rauhoittumaan. Ei sen tarvitse olla mikään elämää mullistava sisältö – riittää, että joku lukee mulle jotain. Siinä on jotain lapsenomaisen lohdullista. Että saa vaan olla, kuunnella ja antaa ajatusten ajelehtia mukana. Ja joskus se on just se pieni hetki, joka tekee päivästä paremman.
Ei enää “mulla ei ole aikaa lukea”
Tää on ehkä se suurin muutos mun ajattelussa. Ennen selitin itselleni kerta toisensa jälkeen, että “mulla ei vaan ole aikaa lukea”. Arki puski päälle joka suunnasta, ja vaikka kuinka yritin buukata itselleni lukurauhaa, se jäi haaveeksi. Sitten tuli kiire, väsy, Netflix tai joku TikTok-kierre ja se kirja jäi taas yöpöydälle pölyttymään.
Ja se harmitti. Koska mä oikeasti tykkään kirjoista. Tykkään siitä, kun hyvä tarina nappaa mukaansa niin, että unohtaa ajankulun. Tykkään oppia uutta, eläytyä toisten elämiin ja välillä vähän paeta omastani. Mutta se “ei ole aikaa” -mantra vei multa yhden mun lempijutuista.
Nyt ei tarvitse enää valita. Äänikirjat on tehneet lukemisesta taas arkea – mutkattomasti, ilman paineita. Mä saan nauttia kirjoista, vaikka samalla kuorin perunoita tai kävelen bussipysäkille. Ei tarvitse enää istua hiljaa torkkumassa kirja sylissä ja miettiä, miksei jaksanut lukea enempää. Riittää, että painan “toista” ja annan sanojen hoitaa loput.
Mä en edes osaa sanoa, kuinka monen kirjan äärelle olisin jäänyt palaamatta, ellei niitä olisi voinut kuunnella. Nyt ne kulkee mun mukana minne ikinä meen. Eikä se tunnu yhtään vähemmän “lukemiselta” – päinvastoin. Se tuntuu siltä, että oon saanut jotain takaisin, mitä luulin jo menettäneeni.
Mun testissä: nämä äänikirjapalvelut toimii
Oon ehtinyt kokeilla aika monta eri äänikirjapalvelua – osin uteliaisuudesta, osin siksi että aina jostain löytyy joku houkutteleva ilmainen kokeilujakso. Ensimmäinen, johon kunnolla jäin koukkuun, oli BookBeat. Se oli helppo käyttää, valikoimaa riitti, ja sain heti tuntuman siihen, miten äänikirjat voi oikeasti solahtaa osaksi arkea.
Sen jälkeen testasin Storyteliä, ja sekin toimi hyvin. Tykkäsin etenkin siitä, että siellä oli muutamia sellaisia teoksia, joita ei muualta löytynyt – varsinkin silloin, kun oli joku tietty kirja hakusessa. Nextory yllätti positiivisesti: sovellus oli selkeä ja siellä oli kivoja kategorioita, joiden kautta löysin paljon uutta kuunneltavaa silloinkin, kun ei ollut valmista listaa mielessä.
Vaikka kaikki palvelut periaatteessa tekee saman, pienet erot ratkaisee. BookBeat on edelleen se, johon palaan useimmin – ehkä tottumuksesta, ehkä siksi että sieltä löytyy aina jotain. Mutta kyllä mä vaihtelenkin, jos jossain toisessa on juuri silloin kiinnostavampi sisältö.
Ainoa varsinainen floppi oli yksi pienempi kotimainen palvelu, jonka nimeä en edes enää muista. Sovellus tökki, valikoima oli tosi suppea ja äänenlaatu jätti toivomisen varaa. Onneksi oli vain kokeilu päällä.
Äänikirjat tekee tylsistä hetkistä siedettäviä
Tiedätkö ne hetket, kun pitäisi siivota, tiskata, ripustaa pyykkejä tai vaikka jonottaa postissa? Aiemmin mä vaan selasin puhelinta päämäärättömästi tai laitoin soimaan jotain taustahälyä, joka ei varsinaisesti piristänyt eikä rauhoittanut. Nykyään mä laitan äänikirjan päälle, ja yhtäkkiä tylsäkin hetki muuttuu ihan eri fiilikseksi – jopa hyödylliseksi.
Siinä on jotain tosi terapeuttista. Kun kädet tekee jotain mekaanista ja aivot saa kuunnella tarinaa, tulee sellainen olo, että on hetken irti kaikesta kiireestä ja stressistä. Se ei vaadi keskittymistä samalla tavalla kuin lukeminen, mutta antaa silti samanlaisen tunteen siitä, että pääsee uppoutumaan johonkin muuhun. Se on kuin pieni oma hetki, vaikka oikeasti vaan hinkkaa lavuaaria tai pakkaa ostoksia kassiin.
Äänikirjat on muuttaneet mun arjen rytmiä. Niiden ansiosta jopa kotityöt, joita ennen vältin viimeiseen asti, ei enää tunnu niin kamalilta. Ja se on jo aika iso voitto.
