tiistai 24. marraskuuta 2015

Tyttöjen ja poikien lelut

Siperianhusky täällä pitkästä aikaa, hei! Minun oli pakko tulla kertomaan oma kokemukseni somea viime aikoina kuohuttaneesta tyttöjen ja poikien lelujen jaottelusta, sillä asia liippaa läheltä omia kokemuksiani. Minulla on pieni tytär, joka näyttää väärältä, pukeutuu väärin, valitsee lelut väärin ja saa kuulla tästä ihan tuntemattomilta ihmisiltä kauppajonossa.

Emmi Nuorgam moitti blogissaan Anttilaa sen sukupuolittuneesta lasten lelujen markkinoinnista, ja seurauksena oli hirveä kohu. Ei suinkaan Anttilaa vastaan, vaan tietenkin hulluja feministejä, jotka haluavat pilata lapsilta lapsuuden. Anttilan mainoksesta nousseen kohun myötä ovat monet ryhtyneet ääneen kummastelemaan, että onko siitä nyt tosiaan niin paljon haittaa, jos lelut jaetaan poikien ja tyttöjen leluiksi ja laitetaan eri osastolle. Olin itse nuorempana jopa samaa mieltä. Minulle sattui kuitenkin syntymään kaksi tyttöä. Vanhempi rakastaa kaikkea pinkkiä ja prinsessoihin liittyvää, kun taas nuorempi Hopeajärvi ei saa tarpeekseen dinoista, autoista ja kaikesta vihreästä. Asia on alkanut huolettaa häntä viime aikoina - kenties ja luultavasti juuri tämänkaltaisen mainonnan takia. Kun hän kiinnostuu uusista leluista, vaikkapa rekoista, hän kysyy minulta, saavatko tytöt tykätä niistä.

Tyttäreni käyttää välillä myös pinkkiä ja vaaleanpunaista, jos niin haluaa.
Eniten asiassa ei kauhistuttanut Anttilan 50-lukulainen asenne, vaan ihan hirveät kommentit, joissa haukuttiin feministien lisäksi vanhemmat ja lapset aina ulkonäköä myöten (täältä voi lukea joitakin). Jopa ihmiset jotka ymmärtävät, että leluja ei tarvitsisi jakaa poikien ja tyttöjen leluihin, moittivat sitä että asiasta nostettiin kohu. Ketä muka tälläinen markkinointi haittaa?

Kuvan ottanut Herneenverso (Selafiel)
Voisin antaa esimerkiksi minun kolmevuotiaan tyttöni, joka ei ole vielä parin vuoden ankaran fanittamisenkaan jälkeen kyllästynyt dinoihin, mutta joutuu silti kysymään, saako hän pitää niistä, koska on tyttö. Meidän kotonamme tällaista jaottelua ei ole tehty, vaan hän on oppinut sen ihan viime aikoina lelukaupoista ja lastenohjelmista. Vaikka hän on välillä hurja, niin hän on myös erittäin herkkä. Kun joudumme menemään erikseen poikien osastolle hänen kanssaan kun hän haluaa valita itselleen lelun, se vaikuttaa häneen. Kun kaupan myyjä ihmettelee ääneen, miksi tyttö haluaa dinosauruskuvioisen paidan, hän oppii, että hänen mieltymyksensä ovat jotenkin vääriä.


Kuvan ottanut Herneenverso (Selafiel)
Hän haluaisi käyttää pelkästään vihreitä vaatteita. Jos vaatteessa on dino, se käy vaikka minkä värisenä. Koska vihreitä vaatteita ei ole loputtomiin, välillä saan suostuteltua häntä käyttämään muitakin vaatteita - jos vaikka niissä on avaruusjuttuja, sillä hän pitää niistäkin. Mutta kaikki tälläiset vaatteet löytyvät poikien osastolta. En ole tähän mennessä vielä onnistunut löytämään hänelle mitään vaatteita tyttöjen osastolta, lukuunottamatta Frozen-juttuja ja kirpparilöytöjä. Miksi aikuiset saavat pitää kaikista väreistä ilman että kukaan ihmettelee, mutta lapset pakotetaan käyttämään hyvin suppeaa väriskaalaa, joka kaiken lisäksi riippuu heidän sukupuolestaan? Kukaan ei tule kysymään minulta kaupassa, miksi minulla on vihreät housut tai takki, mutta lapseltani tätä tivaavat tuntemattomat ihmiset ihan jatkuvasti.


Ihmiset, jotka ihmettelevät, miksi jaottelusta nousi kohu, eivät ymmärrä mediasta yhtään mitään. Se vaikuttaa yhä nuorempiin ja nuorempiin. Miksi jo 3-vuotias huomaa, että siinä on jotain kummallista, kun häneltä kysytään jatkuvasti, onko hän tyttö vai poika, mutta aikuiset eivät tajua millään? Ja kun asiasta huomauttaa, ensimmäinen reaktio ei ole pohtia asiaa vaan suu vaahdossa itsemurhakehotusten laukominen? En käsitä. Mutta onneksi Hopeajärvi jaksaa vielä toistaiseksi laittaa tädeille jauhot suuhut vastaamalla pontevasti "eiku mä oon tyttö!" ja jatkamalla touhujaan.

8 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus! :) mun mielestä on surullista että lapset ei saa valita lelujaan ja leikkejään tai muitakaan mielyymyksiä jos ne eivät kuulu selkeästi kyseisen lapsen sukupuolelle standardoituihin leluihin/leikkeihin/väreihin yms muiden ihmisten mielestä. Minulla on 1,5v tyttö joka tykkää autoista ja mopoista yli kaiken. Toki hän leikkii myös nukeilla ja eläinhahmoillakin. Sitten isoveljeni aikoinaan tykkäsivät leikkiä meidän pikkusiskojen kanssa prinsessaleikkejä ja me välillä leikittiin rosvoa ja poliisia veljien kanssa. Toinen isoveljeni puki mekon päällensä ja meni ulos keinumaan n.4 vuotiaana. Toinen veli taas halusi barbin joululahjaksi. Nyt veljeni poika (3v) hoivaa tyttäreni kanssa nukkevauvaa niin herttaisesti että meillä vanhemmilla sydän sulaa. Ja näille kamalille ihmisille joiden mielestä tämä asia on jotenkin väärin, niin ei, veljeni eivät ole mitenkään omituisia tai kieroutuneita nyt aikuisena. Ihan perheellisiä normaaleja isiä. Kamalinta on jos lapsille mennään sanomaan jotain sellaista että lapsi rupeaa itse miettimään saako hän nyt tykätä rakastamistaan asioista vain siksi ettei se ole muiden mielestä okei? Kyllä mun mielestä poika voi tykätä pinkistä ja nukeista yms ja tytöt taas autoista/dinoista yms.
    Keneltä se on pois jos lapsi on onnellinen? En voi käsittää.. :/ ja mun mielestä on tyhmää että on eri osastot tyttöjen ja poikien leluille. Eikö olisi kaikille helpointa jos ne olisivat samalla osastolla ja jokainen saisi valita haluamansa lelun ilman ihmetteleviä tai jopa ilkeitä katseita/kysymyksiä?

    VastaaPoista
  2. Itse taas kahden pojan äitinä olen sitä mieltä, että tytöillä on laajempi valinnanvapaus, ja ihmettelin vaatekaupassa, kun pojille oli vain kamalanvärisiä örkkikalsareita, kun tytöille oli kivan raidallisia pikkupöksyjä heleissä väreissä ;-) Entisenä poikatyttönä olen sitä mieltä, että ihan jokaisen pitää saada ihan itse päättää, mistä tykkää, ja tätä olen yrittänyt pojillenikin painottaa.

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus!
    Minulla on poikalapsi, jonka lempiväri on violetti, ja joka haluaa kasvattaa yhtä pitkän tukan kuin isällään! Pitkätukkaista, violettiin pukeutunutta lasta, arvaatte varmaan, luullaan usein tytöksi.

    Leluissakin jaottelu on aivan typerää! Kuitenkin kaikki lapset leikkii ihan millä vain, toki jokaisella lapsella on omat (joskus vaihtelevat) suosikkinsa. Mutta markkinointi pitää huolen, ettei pojat saa haluta Monster High -nukkeja tai tytöt niitä dinosauruksia tai avaruussukkuloita!
    Ja Legon jaottelu: pojille Lego Creator, tytöille Lego Friends! Ja juuri noissa Friends legoissa on violetteja paljoja, joten tietenkin niitä on nyt meillä.

    VastaaPoista
  4. Hyvä kirjoitus! Tää on jotenki sellanen aihe mistä oon jo paasannut pitemmän aikaa. Ja lapsena itsekkin sain kuulla, ett "etkö mieluummin menis leikkii tonne tyttöjen kaa kotia" Kun halusin riehuu poikien kanssa hiekkakukkulalla. Tytöille valmistetaan vauvanukkeja yms keittiö juttuja jne. Lapsesta asti valmistellaan naisen alentuvaan rooliin. Pojat taas leikkivät aseilla ja autoilla yms.

    Onneksi minut on kasvatettu niin, että sain ihan rauhassa leikkiä dinoilla ja HeMan ukoilla niinkuin barbeilla ja poneillakin.

    Tästä aiheesta voisi sanoa vaikka mitä mutta taidan vlogata kirjoittamisen sijaan.

    VastaaPoista
  5. Hyvä! Lukeudun myös niihin, jotka eivät hyväksy sitä, etteivät ihmiset saa olla rauhassa ihmisyksilöitä, etenkään pienet lapset, vaan heidän oletetaan edustavan aina jompaa kumpaa sukupuolta ja sitten paheksutaan, kun joku ei muka edusta kunnolla. Olen niinikään älyttömän kiitollinen siitä, että sain lapsuudessani leikkiä sekä pikkuautoilla että pikkuponeilla ilman, että kukaan kommentoi mitään sukupuoleeni liittyvää.

    VastaaPoista
  6. Äh, tulipa turhautunut ja vähän suuttunutkin olo. Siis mediaa ja Anttilaa kohtaan, tämä kirjoitus oli aivan loistava ja juuri siksi meni mulla niin tunteisiin. Olen itse -90 syntynyt tyttö, jonka lempparileluja olivat alle kouluikäisenä juurikin autot, ja esimerkiksi Turtlesit. Jopa mun ensimmäinen sana oli auto. Tästä huolimatta mun leikki- ja lelumieltymyksiä ei ole koskaan kummasteltu kasvatuksessani eikä sivullisten mielipiteissä. Olen siis ilmeisesti todella onnekas. Kun nyt koitan löytää syitä tai eroavasuuksia minkä takia itse oli tavallaan "onnekkaampi" kuin lapsesi tässä asiassa, löydän siihen kaksi syytä. Ensinnäkin, vietin lapsuuteni Saksassa (en todellakaan tiedä onko tällä asialla mitään merkitystä oikeasti) ja toiseksi, olin yksinhuoltajaisän lapsi. Ehkä kukaan ei sanonut mitään, koska onhan se selvää, että lapsi tykkää pojan leluista kun elämässä ei ole naisen mallia? En tiedä, mutta tekee todella pahaa lapsesi puolesta. Olin itse todella herkkä lapsi, enkä todellakaan edes halua tietää miten tuollainen kommentointi olisi vaikuttanut minuun. Onneksi lapsellasi on selkeästi todella ihana ja kannustava äiti, ja tätikin varmasti kannustaa samaan suuntaan. On myös onni että lapsesti on noin sanavalmis, ja saa ihmisille luun kurkkuun :)

    VastaaPoista
  7. Mä oon päiväkodissa töissä 2-5-vuotiaiden lasten ryhmässä. Se on ihan ok, kun tytöllä on musta haalari, harmaat rukkaset, sininen paita jne... mutta auta armias kun pojalle ilmestyy pinkit rukkaset! Siis toisten lasten mielestä, meille tädeillehän kaikki värit on ok ;) Tumman punanen vielä menee pojalla, mutta ne pinkit rukkaset aiheutti lapsissa ihan kauheen älämölön, kun tolla on tyttöjen hanskat!

    Muistan myös edellisessä työpaikassa, jossa hoidin alle 3-vuotiaita lapsia, oli 2-vuotias poika joka oli itse saanut valita pinkit rukkaset kaupasta. Hän piti myös kaikesta kauniista, kuten tätien korut, "timantit" vaatteissa jne.. yksi vanhanaikainen hoitaja oli sitä mieltä että "tosta tulee homo ja miksei vanhemmat pistä sille poikien vaatteita". Vaikka ei, todellisuudessa tällä jätkällä oli vaan hyvä estetiikan taju ja kiinnostus kauniisiin asioihin, ei vaikuta seksuaaliseen suuntautumiseen... Samaa tätiä ei hirvittänyt tyttöjen riehakkaat autoleikit, mutta kun kyseessä oli pojan "feminiininen" piirre niin huh heijjaa!

    Tää on mun mielestä hanurista. Vaikka lapselle on tärkeä luoda omaa sukupuoli-identiteettiä (ootko tyttö vai poika), ei oo oleellista kieltää värejä, leikkejä, vaatteita yms, koska ne ei liity sukupuoleen vaan lapsen henkilökohtaiseen identiteettiin ja itsetuntoon, jota on tosi tärkeä vahvistaa vauvasta saakka. Ei lyttäämällä ja häpeällä kasvateta vahvoja itsetuntoja.

    Ugh, olen puhunut.

    VastaaPoista
  8. Kiitos paljon kommenteista ja kokemuksienne jakamisesta! Olen ihan varma, että sekä tytöillä ja pojilla on asioita, joista heitä katsotaan kieroon, joten minusta ei ole tärkeää kilpailla, kummalla sukupuolella on asiat huonommin. Feminismi ajaa kaikkien etua, myös miesten ja poikien.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.