maanantai 12. helmikuuta 2018

Glamour life - dog edition

Juuri kun sain leveiltyä täällä ihanalla ja oikein bloggaajamaisella lauantaiaamullani, sain kohdata taas elämän realiteetit ja palata arkeen sellaisena oikein klassisena maanantaina. Kyllä koiranomistajan elämä on ihanaa!


Vili pääsi kesällä hieman lihomaan - ei pahasti, mutta niin, että vieraat huomasivat sen. Mäyräkoirien selälle lihominen on vaarallista, joten ryhdyin heti toimeen. Onnistuinkin aika hyvin ja syksyn aikana Vili on solakoitunut oikein kivasti. Sivutuotteena tälle kuitenkin on se, että Vili on tullut todella ahneeksi. Se varastaa kaiken, minkä irti saa. Jos jätän pöydälle jotakin, se syödään, kun lähden huoneesta. Ihan tosi törkeää! Vili on syönyt pöydältä mm. kokonaisen avokadon (vain kivi jäi jäljelle), kipollisen kettukarkkeja (kuoret oli sentään kuorittu nätisti lattialle) ja banaaninkuoria (näitä on siis vaan järsitty). Vili syö kaikkea. Mandariinit, banaanit, salaatinlehdet, maahan pudonneet sipulinpalat... Kaikki kelpaa.


Tosin olen ehkä itse aiheuttanut ongelman. Olen aktivoinut Viliä piilottelemalla pieniä paloja juustoa, papanoita tai muuta herkkua ympäri kämppää ja käskenyt sen etsimään niitä. Olen oikein kehunut, kun se on löytänyt jonkun jostain hankalasta paikasta. Heittelen kurkkujen ja tomaattien päätypaloja Vilille. Jos pudotan lattialle esimerkiksi raejuustoa tai muuta, kehotan Viliä syömään sen. Miten koiran pitäisi osata erottaa, mikä on etsintäleikin herkku ja mikä kielletty?


Siispä minun ei pitäisi yllättyä, kun tulen kotiin ja Vili on päässyt jotenkin (minun vika taas, siirsin nojatuolia) keittiön pöydälle, ottanut sieltä mäkkiroskat, kananmunapaketin ja jauhopussin ja pistänyt bileet pystyyn.



Vili ei kauhean usein tee tällaista jälkeä, mutta nyt tämä kerta osui kyllä ihan hyvään päivään. On hyvä, että minulla on tällainen tihulainen muistuttamassa arjen realiteeteista - muutenhan Blog Fame ja Glamour Life voisivat nousta päähän. Vilin avulla pysyn nöyränä. Jauhoiset tassunjäljet ja uusi sisustus voivat odottaa kenen tahansa koiranomistajan kotona milloin tahansa :D


Tässä myös muistutus teille, armaat lukijat, että somessa kerrotaan ihan syystäkin vain kivoista asioista. Kaikkihan sen tietävät, mutta ihania juttuja lukiessa se unohtuu silti helposti.


lauantai 3. helmikuuta 2018

Hidas aamu ♥

En osaa edes laskea, kuinka monta blogikliseetä tässä postauksessa täyttyy, mutta aika monta :D Nyt en ironisoi niitä, kuten yleensä. Ihan oikeasti oli ihana aamu. Jostainhan ne kliseetkin tulee! Mutta vastapainoksi totean tässä, että normaali aamuni on sellainen, että torkutan kelloa kolme kertaa ja sitten hirveässä kiireessä koitan etsiä reiättömät sukkahousut jostain, heitän Vilin aamupissalle ja syön samalla aamupalaani ja lopulta otan kahvin autoon mukaan ja koitan olla läikyttämättä sitä (koska kaikista termarimukeistani puuttuu kannet ja joudun ottamaan normaalin kahvikupin) ja sitten meikkaan 30 sekuntia autossa työpaikan parkkipaikalla, jos aikaa on. Jos ei ole, menen pitämään tuntia tukka pystyssä, naama meikittömänä ja reikä sukkahousuissa (koska ihan oikeasti en löydä ikinä niitä reiättömiä).

Minulla on tosiaan ollut niin kiire (mukamas!) koko vuoden, että en ole ehtinyt nauttimaan oikein viikonloppuaamuista. Tänään otin tasoitusta ja nautin täysillä. Keitin ison pannullisen kahvia, laitoin soimaan hyväntuulista brittirokkia ja nautin valoisuudesta. Katsoi ntelevisiosta tyhjänpäiväisiä ohjelmia (Remppa vai muutto! Sinkkuillallinen! Masterchef Canada!), tein runsaan aamiaisen ja annoin aivojeni nollaantua. Ah.

Olen miettinyt pitkään sitä, miksi minulle tulee ansioitunut olo, kun teen jotain, mitä muut pitävät normaalina. Esimerkiksi kun käyn vaikkapa reippaalla kävelyllä, vien Vilin koirapuistoon tai raahaudun salille. Tai miksi onnittelen itseäni hienosta suorituksesta kun saan käytyä suihkussa ja jaksan levittää kosteusvoidetta iholleni sen jälkeen, maksan laskut tai hoidan jonkun asian - vaikka varaan lääkäriajan tai lähetän sähköpostia jollekin.

Olen ajatellut, että tunne siitä, että olen kunnon kansalainen, tulee masennustaustastani. Tosiaankin on hieno saavutus käydä suihkussa, jos on masentunut. Mutta tänään tajusin, että nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joissa pidän huolta itsestäni. Ehkä siis "hieno suoritus, minä!" -ajatus tuleekin siitä, että kerrankin pidän huolta itsestäni enkä muista. Minulla on taipumus huolehtia muiden asioista niin paljon, että omat jutut jäävät hieman taka-alalle ja joskus kokonaan hoitamatta. Niinpä saavutus onkin se, että olen huomannut jonkin oman tarpeeni ja priorisoinut sen. 


Hitaat aamut, jolloin kukaan ei häiritse minua ja minua ei odoteta minnekään, ovat siksi niin ihania. En ole tulossa mistään enkä menossa mihinkään. Minulla ei ole mitään tekemistä. Se on jumalainen fiilis! Siksi ehkä tykkäänkin hemmotella ja hoitaa itseäni tällaisina aamuina. Minulla on vihdoinkin aikaa laittaa kasvonaamio naamaan!

Olen sitä mieltä, että erilaisia kosmetiikkatuotteita voi ihan hyvin markkinoida sillä, että niiden käyttö on "itsestään huolehtimista". Minulle ainakin tulee olo, että henkisesti ja fyysisesti pidän huolta itsestäni. Kasvonaamiota levitellessä voi katsella omia kasvojaan rakkaudella, kosteusvoidetta levittäessä voi silitellä vartaloaan, joka tekee parhaansa, ja vaikka ihan jalkakarvatkin voi ajella ihan sen takia, että jalat tuntuvat ihanilta lakanoissa sen jälkeen. Joskus itsensä rakastaminen lähtee käyntiin paremmin, kun sen alkaa ihan fyysisenä ensin. Kuitenkin ymmärrän, jos näistä asioista ei nauti, ja se kyllä ärsyttää, jos niitä aletaan pitää velvollisuuksina muita ihmisiä kohtaan. 


Hemmottelurutiiniini kuuluu kasvonaamion lisäksi hiusnaamio ja ripsi- ja kulmakarvanaamio. Kyllä, kuulitte oikein! Ripsiin ja kulmakarvoihin laitan risiiniöljyä naamioksi. Se kosteuttaa ja ravitsee karvatuppia ja huhun mukaan saa kulmakarvat ja ripset kukoistamaan. Minun risiiniöljyni on ostettu Tallinnasta, mutta sitä kai myydään Suomessakin apteekeissa melko edulliseen hintaan. Plussaa pullon omistamisessa on myös se, että jos eteen tulee tilanne, jossa vihollinen pitää eliminoida pois tieltä, on heti keino siihen. Risiiniöljy ruoassa sekoittaa vatsan - opin tämän Aku Ankasta. Hähää.

Hiusnaamiona minulla on aiemmin jo esittelemäni Lushin Jasmine and Henna Fluff-ease (saatu). Tämä on superhyvä tuote minun hapsottavalle ja värjäämisestä vaurioituneelle tukalleni, vaikka jasmiinin tuoksu ei ihan lempparini olekaan.

Kasvonaamion olen itse ostanut, mutta sekin on Lushilta. 1000 Millihelens on eka kokeiluni Lushin uudehkosta jellykasvonaamiosarjasta - yleensä käytän heidän tuorekasvonaamioitaan. Molemmissa on puolensa, mutta kallistun ehkä perinteisten tuorekasvonaamioiden puoleen. Jellyä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, mikä on iso plussa minulle, joka unohtelen aina kaikki kosmetiikkapurkkini ja meikkini ties minne. Jelly on myös riittoisampaa ja säilyy pitempään. Toisaalta taas jellyä on mielestäni vähän hankala levittää, sillä sitä otetaan ensin pieni pala kädelle ja sotketaan mössöksi, ja vasta sitten naamio levitetään kasvoille. Levittämisen hankaluus on ehkä suurin syy siihen, miksi pidän enemmän tuorekasvonaamioista. Lopputulos on molemmissa kuitenkin sama: pehmoinen iho.


Naamioiden vaikuttamisen ajan istuskelen uudessa second hand -kimonossani, juon lisää kahvia ja silittelen Viliä, joka nukkuu sylissäni, sillä kun lumihanki on kaksi kertaa sinua korkeampi, siinä hyppiminen väsyttää aika lailla. Ihanan aamun kruunaa Spotifyn minulle luoma Daily Mix, joka on sekoitus tosiaan oikein hyväntuulista brittipoppia ja -rokkia (ei Morrisseytä tällaisiin aamuihin, vaan Franz Ferdinandia, Bluria, Oasisia ja Pixiesiä).  


Kun naamiot ovat saaneet vaikuttaa, menen kuumaan, kynttilöin valaistuun suihkuun (ja muistan levittää sitä kosteusvoidetta sen jälkeen!). Ehkä tämän hitaan aamun kruunaisi vielä rauhallinen lenkki Vilin kanssa - jos saan sen ylös.



perjantai 2. helmikuuta 2018

Kesämuistoja roadtripiltä!



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä kuvapostaus meidän kesäiseltä roadtripiltä! Ajoimme Rovaniemelle asti ja seikkailimme pitkin länsirannikkoa. Meillä oli tietenkin maailman rumimmat (hienoimmat) tiimipaidat. Kuvista näette, mitä viikko ilman kunnollista suihkua ja sänkyä tekee ihmiselle.   

Kaikkien perusnaamat



Haparandan taidetta











Kaupunkilaisia turisteja




Magical!


Haapavesi (alikulkukäytävissä seksuaalivalistust)





sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Glitternostalgia

Pohdin hetken, onko otsikko hahmotettavissa vai tarvitaanko yhdysmerkkiä. Glitternostalgia näytti kuitenkin jopa aika runolliselta, joten se sai jäädä tuollaiseksi. Muistakaa lapset, että nämä ovat tärkeitä asioita!

Itse glitternostalgia tarkoittaa sitä fiilistä, kun koko talven on ensin odottanut, että kevät alkaa, mutta kun päivät sitten alkavat pidetä, alkaakin tunnelmoida vielä viimeisiä talvijuttuja. Voiko nostalgisoida aikaa, joka on periaatteessa vielä käynnissä, mutta loppuu pian? No, nostalgisoin kuitenkin.

Minulle talven kivoja asioita ovat kynttilät, melankolinen musiikki ja glitter. Tosin glitter sopii kyllä melkein koko vuoteen, mutta jotenkin näin tammikuussa siitä tulevat mieleen lähinnä pikkujoulut ja uusi vuosi. 


Talven must-juttuihin kuuluu kyllä myös punkku, mutta ketä oikein luulen huijaavani? Se on ympärivuotinen ilo, joten turha lähteä sen kanssa nostalgisoimaan.


Suren myös Jeesus-kynttilää, joka putos pesukoneen päältä ja meni rikki. Rip Jeesus. Kynttilä oli dollarin löytö Jenkeistä jostakin ruokakaupasta. Harmitti, että ostin vain yhden! Seuraavaksi kun menen käymään Yhdysvalloissa, ostan yhden matkalaukun täyteen Jeesus-kynttilöitä. Tosin en varmaan mene käymään vähään aikaan. Jotenkin matkojani sinne on aina varjostanut hirveän huono ekologinen omatunto ja jopa pahoinvointi. Minua ei todellakaan voi lukea USA-faniksi, eikä tilannetta ollenkaan parantanut se, että sinne ihan oikeasti äänestettiin joku Trump presidentiksi. En voi käsittää.

Jos palataan kynttilään: tuollainen katolinen estetiikka on viime aikoina ollut paljon mieleeni muutenkin ja olen alkanut fiilistelemään taas entistä lempiväriäni punaista muutaman vuoden jälkeen. Kaiken huipuksi kulta ja punainen sopivat hyvin talveen.


Melankolisesta musiikista on viime aikoina vastannut Morrissey.



 Glitteriä minulla on naama täynnä, mutta sitä on vaikea saada fiksun näköisesti kuvaan. Olen mieluummin överit kuin vajarit -ihminen, joten glitteriä on sekä nenänpäässäni, poskillani, silmäluomillani että huulillani.



Glitteristä vastaa tietenkin Lush, jonka kimallepaloihin olen viime aikoina hurahtanut. Ihan ensinnäkin siksi, että Lushin kimalteet eivät sisällä mikromuovia, vaan ne on tehty merilevästä (joka kosteuttaa kaiken lisäksi!). Shades of Gold -palassa on neljää eri kullan sävyä eri koostumuksilla. Tämän palan olen itse ostanut.


Toinen ihana glitterhomma on Twilight-hohdepala. Tämän olen saanut Lushilta. Tuotteesta pitää sanoa sen verran, että en käytä palaa kimalteen takia, sillä palan sininen väri saa ihon näyttämään ehkä vähän harmahtavalta. Palassa on kuitenkin ihan huumaava tuoksu, josta en saa tarpeekseni. Tuoksu on jotenkin tosi erityinen ja tumma - en osaa muuten kuvata sitä. Aluksi en pitänyt tuoksusta ollenkaan. Twilightissä on siis sama tuoksu kuin Sleepy-tuotteissa ja ne haisivat mielestäni aluksi jotenkin liian raskailta. Kuitenkin pikku hiljaa olen oppinut pitämään tuoksusta todella paljon ja oikeastaan olen jopa vähän addiktoitunut siihen. Haistoin esimerkiksi heti, kun palaverissa töissä jollakin oli Sleepyä iholla! 

Palan sisartuote on Snow Fairy -pala, mutta vaikka se näyttikin testatessa paremmalta iholla, en oikein pidä sen liian makeasta tuoksusta. Nämä pitää itse käydä nuuhkimassa, sillä tuoksut ovat todella voimakkaat ja varmasti jakavat mielipiteitä.

Sivelen tätä palaa siis ihan käsivarsiin ja korvan taakse, paikkoihin, jotka eivät edes näy - ihan vaan tuoksun takia. Seuraavaksi ajattelin hankkia saman sarjan suihkugeelin, jotta saan tuoksua kerrostettua.


Koska Lush on Lush, pala ei pelkästään tuoksu ja kimalla, vaan myös kosteuttaa kaakaovoin avulla. Kaiken huipuksi palassa on sisällä kimallepuuteria! Joten kun reiät puhkaisee, sisältä voi sirotella voidellun ihon päälle lisää kimalletta. Huh huh, miten extraa.


Olen jo hieman saanut energiaa kevääksi ja minulla on suunnitteilla kaikenlaista hauskaa. Seuraava ohjelma on 10.2. Porissa, kun Kumikameli esiintyy Baarikaapissa! Jee! Siitä viisi päivää eteenpäin ja lähden Tukholmaan katsomaan Lady Gagaa Sammakkoprinsessan kanssa - hän on Gagan suurin fani. Ihan kivoja juttuja odotettavana siis. Ei tämä elämä nyt ihan niin kamalaa ole :)

 ps. Mitä pidätte pienistä muutoksista blogin ulkoasuun? Levitin tätä punafiilistä nyt tännekin!