"Höhöhö tissit" ja sata muuta syytä, miksi feminismiä tarvitaan

Saimme viime sunnuntaina Sandran (Pillubingon luoja!)kanssa aivan mahtavan idean. Tajusimme, että Suomi tarvitsee oman tissiflashmobin! Päätimme, että se tapahtukoon tällä viikolla, kun on hellettä ja ihmiset rannoilla. No, te tiedätte minut - koko homma karkasi vähän käsistä ja päädyimme perustamaan taidekollektiivin ja kultin Cult Cunthin. Muutaman ihmisen mielenilmaukseksi tarkoitettu Tissiflashmobkin paisui, ja nyt sinne on osallistumassa jopa useita kymmeniä, ellei jopa satoja tyyppejä!

Tällä viikolla olemme sitten antaneet kolme haastattelua, tietenkin iltapäivälehdille, joiden lukijoita tissit varmaankin provosoivat klikkailemaan otsikoita. Niistä ensimmäinen, Linda Rantasen juttu Iltalehdessä, oli kivasti kirjoitettu ja asiallinen. Äidinkielen opettajan arvio kokonaisuudesta menee kiitettävän tai jopa erinomaisen kohdille.

Kuvaava otsikko, jossa mainitaan tapahtuma, sen syy, ajankohta ja sijainti. Ingressissä kerrotaan vielä taustaa tapahtuman synnylle. Järjestäjiä ei turhaan nimetä, vaan heistä mainitaan tapahtuman kannalta oleellinen - he ovat "feministiaktivisteja". 5/5. Iltalehti 6.6.2019

Toimittaja tiesi nimemme, oli ottanut selvää tapahtumasta ja tiesi, mikä on flashmob. Samaa ei voi sanoa Iltasanomien toimittajasta Tuomas Mannisesta, joka sulostutti elämäämme tällaisella otsikolla:

Otsikossa asetetaan heti aluksi aivan turhaan vastakkain feministit ja miehet, joista jälkimmäisiä vielä moititaan ikään kuin feministien suulla. "Feministiaktivisti" on kuihtunut muotoon "feministi", jolla saattaa olla etenkin iltapäivälehtien lukijakunnan joukossa myös negatiivisia konnotaatioita. Etunimien käyttäminen on tytöttelyn muoto eikä anna minkäänlaista lisäarvoa otsikolle. Siskokatras on epätarkka ilmaisu. "Paljastavat rintansa" ei tavoita samaa merkitystä kuin Iltalehden käyttämä "nännien vapautus" ja on helposti ymmärrettävissä väärin. Ingressiä ei tässä näy, mutta se kuuluu: "”On siistiä tehdä se yhdessä. Kaunis mielenilmaus. Voimauttava.”", mikä ei anna yhtään mitään tietoa tapahtumasta. Sentään toimittaja on onnistunut luomaan jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä rannalla tapahtuu (vaikkakaan ei millä rannalla, milloin tai mistä syystä), joten siitä säälipiste. 1/5. Iltasanomat, 6.6.2019

Heti puhelun alusta asti oli selvää, millainen jutusta tulee. Tuomas yritti provosoida meitä milloin kutsumalla meitä nuoriksi, milloin manspleinaamalla ja milloin käyttämällä meistä se-pronominia. Hän kiroili ja oli töykeä. Hän ei tiennyt nimiämme, ei tiennyt, että tapahtumalla on oma Facebook-tapahtuma eikä häntä kiinnostanut varmistaa, kumpi meistä puhuu. Tämä näkyy myös jutussa, jota en suosittele lukemaan, ellei halua korkeaa verenpainetta.

Toki ihan hauskaa, että setämiehetkin alkavat vapista ja vaivautuvat kirjoittelemaan näin surullisia juttuja. Uskon, että ainut, mikä tästä jutusta kärsi, oli Tuomaksen ammatillinen maine. Kun vertaa juttua Linda Rantasen tekstiin, ero on kuin yöllä ja päivällä. Toinen on neutraalisti kirjoitettu ja toimittaja on selvästi ottanut asioista selvää. Toinen taas yrittää luoda meistä sekavaa kuvaa (katkonaiset lauserakenteet, interjektioiden käyttö, sekavat kappaleet ja asioista toisiin hyppiminen, täysin kokonaisuudesta irralliset asiat kuten sukunimeni), mutta valitettavasti pilka osuu taas omaan nilkaan. Lisäksi siinä on asiavirheitä (Pillubingo ei ole blogi) ja kirjoitusvirheitä. Ei näin Tuomas - äidinkielen opettaja pudistelee päätään.

Mielenkiintoista on se, että selitimme molemmille toimittajille aivan samat asiat: miten olemme aktivisteja monella eri alueella ja että tämä flashmob on vain yksi osa kokonaisuutta. Tuomas otti tässä kohdin esille Tinder-tutkimukseni, johon vastasin, että olen myös kertonut esimerkiksi kokemastani seksuaaliväkivallasta ja älykkyyden moninaisuudesta lehdissä ja näin pyrkinyt purkamaan tabuja ja yksipuolista naiskuvaa. Tuomas kyseenalaisti nämä jutut ja kysyi, ovatko ne "tosijuttuja". Tämä oli se asia, josta ehkä oikeasti eniten järkytyin - jos olisin yhtään herkempi seksuaalisen väkivallan uhri, tämä olisi ollut todella ahdistava kysymys. Nyt se oli pelkästään täysin asiaton.

Jälleen kerran joudun pettymään toimittajien ammattitaitoon, mutta se ei nyt ole mitään uutta. Nämä setämiesten kuolonkouristuksetkin on jo nähty - mutta tarvitseeko niitä tuoda työpaikalle ja kirjoitella tällaisia juttuja, joissa toimittajan oma agenda näkyy aivan selvästi läpi? Tosi noloa. Näitä kahta kirjoitusta voisi käyttää äikän tunnilla esimerkkinä siitä, miten eri tavoin kirjoittajan asenne näkyy tekstissä. 

Mutta iloisempiin asioihin: lauantaina nähdään, toivottavasti mahdollisimman moni! Tapahtumasta on tulossa kaunis, rauhallinen ja yhteisöllinen mielenilmaus. Tapaamme klo 12 Hietaniemenrannassa. Klo 12.15 riisumme paidat ja kävelemme käsi kädessä veteen <3

Afrodite, rakkauden jumalatar

 Mulla ei ole oikeastaan kauheesti sanomista, sikahienoja kuvia vaan! Hyvin menee ja elämä on jännittävää.

Vähän hassua, että aina puhutaan traumojen ja masennuksen huonoista puolista, mutta ikinä ei mainita niitä hyviä juttuja! Esimerkiksi se, että kun voi paremmin, siitä on niin kiitollinen, että hymyilyttää aika paljon.  

En tiedä, olisinko näin onnellinen nyt kun kaikki on hyvin, jos ei olisi koskaan ollut vaikeaa. 

Tätä uutta traumaterapiaa on takana nyt puoli vuotta, ja vaikkei mitään suurta läpimurtoa olekaan tapahtunut, paljon pieniä ja keskikokoisia oivalluksia on tullut. Kuitenkin pelkästään terapiasuhteen olemassaolo luo sellaista luottoa tulevaisuuteen ja turvallista fiilistä, että olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että olen terapiaani tukea saanut.

Tällä hetkellä olo on vapautunut ja olen kokeillut paljon uusia asioita. Nyt tiedän, mitä PMMP tarkoittaa, kun biisissä Kesäkaverit lauletaan:

Monta uutta kesäkaverii

tällaista on ehkä olla nuori

Kerrankin unohtaa kaikki se vakava

mitä on huomenna ja vittu ikinä

 Pus pus

ps. Keksimme vihdoin hyvän nimen siskojeni kanssa! Otamme siis uuden, yhteisen nimen. Saimme nimelle jo Nimilautakunnan hyväksynnän. Uusi sukunimeni on Vallarén!

Todellakin olen täynnä itseäni

Miksi sitä, että joku on täynnä itseään tai itseriittoinen, käytetään negatiivisena ilmauksena? Itse ainakin olen täynnä itseäni, riitän erittäin hyvin itselleni ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat samanlaisia.

Näissä kuvissa ylläni on Miss Windy Shopilta blogin kautta saamani What Katie Did -alusvaatteet! Bullet Bra -rintaliivit täältä, sukkanauhavyö täältä ja alushousut täältä <3

Itserakkaus ei kuulu kenellekään muulle, sillä aitoa itsensä rakastamista ei pidä verrata kehenkään muuhun. Se on minun asiani ja suhteessa vain minuun. En rakasta itseäni enempää tai vähempää kuin muut ja muita, sillä ne eivät ole vertailukelpoisia asioita. Se, että pidän itseäni maailman parhaana tyyppinä, ei liity millään tavoin muihin ihmisiin taisiihen, mitä heiltä odotan. Tai no tavallaan liittyy, mutta vaikutus on juuri käänteinen: koska jo itse pidän itsestäni, minulla ei ole mitään tarvetta saada muita pitämään minua maailman parhaana tai edes mukavana - se onkin se paras juttu.

Minä olen astia, joka olen täynnä itseäni ja rakkautta itseäni kohtaan. Jos en olisi täynnä itseäni, ketä täynnä olisin? Muiden ajatuksia, oletuksia, toiveita? Jos olisin osittain tyhjä, ehkä etsisin jotakuta täyttämään sitä vajetta. Se ei olisi kuitenkaan reilua muita tai itseäni kohtaan. 

Julkaisen näistä alusvaatteista ja erityisesti rintsikoista vielä myöhemmin ihan oman juttunsa, sillä ne näyttävät vaatteiden kanssa supervinkeiltä!

 Juuri siksi, että olen täynnä rakkautta itseäni kohtaan, sitä vuotaa yli ja pystyn sitä antamaan muillekin ilman mitään velvotteita, toiveita tai pelkoja. Siskoni nimittää tätä big dick energyksi. Uskon vahvasti, että jos jokainen olisi täynnä itseään, maailma olisi onnellisempi paikka ja yhteinen rakkautemme olisi ylitsevuotavaa. Joo, nyt meni aika hipiksi.

Tietysti on olemassa myös epätervettä tunnetta tai toimintaa, jota itserakkaudeksi nimitetään, mutta se ei oikeastaan ole mitään rakkautta. Se on pelkoa, vuotava astia ja siitä johtuva tarve tyhjentää muiden astioita yrittämällä tehdä niihin reikiä ja sitten varastaa heidän rakkauttaan. Tällainen johtuu siitä, että omassa astiassa on reikä ja siksi se vaatii jatkuvaa täyttöä. Astia ei tule koskaan kuitenkaan täyteen, ellei jätä muiden astioita rauhaan ja keskity korjaamaan omaa vuotoaan.

Muijii Wikipediaan!

Tiesittekö, että suomenkielisessä Wikipediassa vain noin 19 % henkilöartikkeleista kertoo naisista? Ja usein näiden laatu on huonompi kuin miehiä käsittelevien artikkelien. Koska muokkaajista myös 90 % on miehiä, Wikipedia ei olekaan ollenkaan puolueeton tietopankki, vaan miesten näkökulmasta maailmaa kuvaileva ja myös maailmaa ja ajatuksia muokkaava media. Tärkeää nimittäin ei ole vain se, mistä kerrotaan, vaan myös se, mistä jätetään kertomatta.

Onneksi Wikipediaa voivat muokata kaikki ja tämäkin ongelma on siis ratkaistavissa ihan vaan aktiivisuudella ja tsempillä! Osallistuin perjantaina Jenni Janakan Muijii Wikipediaan -tapahtumaan. Jälleen kerran sain muistutuksen siitä, että tasa-arvo ei todellakaan ole vielä valmis. Naisia on kolme vuosikymmenen ajan valmistunut yliopistosta enemmän kuin miehiä, mutta silti esimerkiksi lehtiin haastatelluista asiantuntijoista naisia on vain 28 %.

Kuvat ei liity aiheeseen, olen niissä vaan supersöpö

Vähemmistöille on yhteiskunnassamme tehty vaikeaksi se, että kokee itsensä ja sanomisensa tärkeäksi, mikä nostaa esimerkiksi Wikipedia-.artikkelin luomisen kynnystä. Siinä saattaa miettiä, onko tämä henkilö nyt tarpeeksi tärkeä Wikipediaan tai olenko minä tarpeeksi pätevä kirjoittamaan artikkelia. Wikipediasta puuttuukin kokonaan monta erittäin keskeistä naista.

Vaikka esimerkiksi itsekin olen näin äärimmäisen fiksu, sanavalmis ja aika monen alan asiantuntija, en mieluusti halua lähteä pätemään. (Kaverini olisivat tästä tosin ehkä eri mieltä... Krhm. No joo.) Koska olen älykäs, tiedän, etten tiedä loppujen lopuksi yhtään mitään. Tästä on hyvä esimerkki se, kun hetken aikaa mielessäni leikin ajatusleikkiä, että olisin lähtenyt ehdolle eduskuntaan. Sitten ajattelin, että nyt en ehdi paneutumaan asiaan niin paljon, että ottaisin kaikistä tärkeistä poliittisista kysymyksistä sen verran selvää, että kehtaisin lähteä niistä keskustelemaan julkisesti. Myöhemmin luin jonkun kansanedustajaksi haluavan huru-ukon mielipiteitä siitä, miten hiilidioksidi on oikeastaan hyväksi maailmalle, koska se suojelee meitä meteoreilta. Että silleen. Todellakaan mikään ei vedä vertoja valkoisen heteromiehen itsetunnolle, se on ihan uskomaton luonnonvoima.

Tämä kuva liittyy

Mutta nyt tässä tapahtumassa rohkaistuimme, ja lähdimme luomaan Wikipedia-artikkeleita. Siihen jää koukkuun! Rakastan tieteellistä kirjoittamista ja sen loogisuus käy hyvin yhteen analyyttisen mielenmaisemani kanssa, joten tällainen artikkelien kirjoittaminen on minusta tosi hauskaa. Koska aikaa ei nyt ihan hirveästi ollut, teimme kääntämällä sinne artikkelin lasikatosta. Miettikää, näin tärkeästä käsitteestä ei ollut Wikipedia-artikkelia! Mitä hittoa! Artikkeli jäi aika lyhyeksi, mutta sitä voi käydä muokkaamassa ja täydentämässä.

Ja taas söpö minä, back in business

Lisäksi rohkaistuimme ja päätimme kokea itsemme tärkeiksi. Teimme ystäväni Sandran kanssa toisistamme artikkelit Wikipediaan. Minä tein Pillubingosta ja hän teki ihan kuulkaa minun arkipersoonastani eli Sädestä. Olimme ehkä hiukan viineissä, kun teimme artikkelit, mutta niistä tuli aika hyvät silti! Minun artikkelini on siellä vielä, mutta valitettavasti Pillubingon artikkeli poistettiin, sillä lähteinä pitäisi olla esimerkiksi jokin julkaistu artikkeli (blogiteksti ei kelpaa!), joten yritämme nyt saada Pillubingosta juttua lehteen. Olisiko kiinnostuneita?

Huhtikuun ajan on käynnissä Punaisten linkkien naiset -kampanja, jossa Wikipediaan yritetään saada lisää naisedustusta. Haastankin teidät jokaisen osallistumaan! Miettikää, että viime vuonna artikkeleita aloitettiin hieman alle tuhat. Tätä blogia käy lukemassa kuukausittain yli 10 000 yksittäistä lukijaa (kyllä!), joten jos teistä nyt edes joka sadas kävisi tekemässä yhden artikkelin, saisimme pelkästään sillä 10 % tuosta määrästä suoritettua. Jes.