Damm sexxy

Aloitin pari viikkoa sitten kampanjan, jonka voisi kai luokitella bodypositive-tyyliseksi, mutta itse haluaisin nimetä sen bodyneutraaliksi. Vartaloneutraalius. Siinä on oikeasti asenne, jota kaivataan. Nyt on luvassa jatkoa IG-kampanjalle paljaan pinnan (uuuu) ja ihanien alusvaatteiden muodossa.

Olen tässä viime vuoden aikana saanut vähän lisää painoa. Sen, kuinka paljon, jätän seuraavaan postaukseen, jossa käsittelen asiaa tarkemmin. Nyt haluaisin kuitenkin puhua siitä, miten vähän painon nousu minua kiinnostaa. Minulla on ollut niin paljon tärkeämpääkin tekemistä, että ulkonäköasiat eivät ole jaksaneet kiinnostaa niin paljon kuin ennen. 

Seuraavaksi varmasti perusläskisheimaajat huomauttavat, että kysehän on ensisijaisesti terveydestä! Teille voin vastata, että olen viimeisen puolen vuoden aikana kohottanut kuntoani ja käynyt salilla niin paljon, että en ole varmasti koskaan ollut paremmassa kunnossa. Jaksan juosta tunnin, miettikää sitä! Kyykkyjä jaksan tehdä parisataa, mikä on minulle henkilökohtaisesti uskomaton tulos. Syön myös suhteellisen terveellisesti. Siltikään painoni ei ole laskenut kiloakaan, koska en laihdu, ellen näännytä itseäni. Nuorempana olen onnistunut laihduttamaan ainoastaan silloin, kun lietsoin itseni vihaamaan itseäni. Minua ei kiinnosta kiduttaa itseäni juuri nyt. Ehkä sitten joskus, kun läskit ovat isoin ongelmani. 

Outoa onkin, että toisten läskit kiinnostavat niin paljon muita. Minulle ei ole asiasta suoraan huomauteltu, huomauttelijoiden onneksi, mutta yleisiä keskusteluja seuraamalla kyllä huomaa heti, millaisia kommentteja ylipainoiset saavat. Hainkin vartaloneutraaliudella sitä, että toisten vartaloihin ei tarvitsisi kiinnittää mitään huomiota. Ei ole pakko rakastaa muiden mahamakkaroita, mutta ei myöskään tarvitse vihata niitä.

Läskipaasaus loppukoon tähän. Sen piti toimia alustuksena näille maailman siisteimmille kuville, jotka haluan jakaa teidän kanssanne. Ilman tätä aloittamaani projektia olisin jakanut kuvat ilman mitään alustuspuhetta, sillä minua ärsyttää, että isompikokoisten aina pitää etsiä tekosyytä esillä oloon bodypositiven takaa, mutta nyt koin sen tarpeelliseksi. 

Varmaan naapurinikin tietää jo, että minulla on ainaisia ongelmia isojen rintojeni ja hankalan kuppikokoni takia. Eräs teistä ihanista lukijoista vinkkasi minulle verkkokauppa Lumingeriesta, joka tarjoaa alusvaatteita kurvikkaille naisille ja rintaliivejä D:stä K:hon asti. Laitoin viestiä liikkeeseen, ja näin sai alkunsa kaunis uusi blogiyhteistyökuvio. 

Olen pitänyt blogissa aika paljon vaatteita päällä, joten alusasukuvien julkaiseminen jännitti hieman, lähinnä ällöttävien kommenttien takia ja ehkä siksikin, että olen opettaja. Ihan vaan sen hoksaaminen, että tällaisten asioiden takia jättäisin tekemättä jotakin, sai minut kuitenkin tarpeeksi ärsyyntyneeksi ja päätin ottaa vielä lisää kuvia. Mitä uutta alusvaatekuvissa edes on, sillä olen kyllä julkaissut bikinikuvia, free the nipple -kuvia ja jopa yläosattomia kuvia, joten ihan sama. Seuraan IG:ssä muutamia alusvaatetilejä, joissa julkaistaan ihania alusvaatekuvia. Niissä jotenkin seksikkyys on läsnä, mutta sellaisella pehmeällä tavalla (esim. @tempest.hurricane ja @mylingerieaddiction). Minä en ole luonteeltani ihan niin pehmeä, joten kuvani ovat vähän erilaisia, mutta toivottavasti niissä on kuitenkin sama fiilis. 

Otin kuvia kahdessa sarjassa. Ensimmäisessä olen joko meikitön tai minulla on vähän meikkiä ja kuvissa on aamutunnelmaa (miinus ehkä viini!).

grabbing my own boob

Olen muokannut näitä kuvia mahdollisimman vähän. Filttereitä olen laittanut fiiliksen tuomiseksi. Joistain olen poistanut nännin näkyvistä, koska tästä rintsikkamallista ne näkyvät läpi. Alusasusetti on Curvy Katen Chantilly-sarjan Peek-A-Boo-malli violettina. Rintaliivit löytyvät täältä ja alushousut täältä. 

Olin vähän pihalla oman kokoni kanssa, mutta onneksi Lumingerien Mervi neuvoi minua koon mittaamisen ja UK-koon kääntämisen kanssa. Kokoni on 75J ja UK-kokoni näin ollen 34GG. Näitä kokoja on yleensä harvoin tarjolla ja silloinkin, kun niitä olisi, mallit ovat mustia, valkoisia tai beigejä mummomalleja. Mitä iloa on isoista rinnoista, jos niitä ei voi edes laittaa nätisti esille? Onneksi Lumingeriella oli niin paljon ihania malleja MINUN KOOSSANI, että jätin valitsemisen asiantuntijoille ja sanoin, että olen tyytyväinen mihin tahansa Curvy Katen malleista. Ja niin olenkin. Alushousujen kurkistusaukko tuntui aluksi vähän oudolta, mutta  kun näin itseni takaapäin, tykkäsin siitäkin.

Pyllyvako on uusi tissivako

Tässä sitten se toinen setti! Teema on Yksin kotona 3 viinin kanssa. Kuvissa olen käyttänyt salamaa ja ehkä niissä on vähän ysärifiilistä. Toinen kuva näistä varmaankin on kuva, joka kuvaa minua parhaiten ihmisenä.

 

Siinä, mitäs sanotte? Ja ennen kuin laitatte näppäimistön laulamaan, pohtikaa, onko kommenttinne kiva. Tiedän, että olen aika hiton kuuma - kuka nyt ei tällaisissa alusvaatteissa olisi - mutta sen voi ilmaista miellyttävästi tai ällöttävästi. Tähän loppuun vielä asiaa kuvaava taideteos, jonka Sekopää teki reaktiostani fuckboy-kommentteihin.

Pus pus ja muistakaa, että kaikilla on oikeus tuntea olonsa seksikkääksi! Ja kaikilla on myös oikeus olla tuntematta. Minä haluan nykyään olla ehkä enemmän rauhassa ja kuumana olo kiinnostaa ehkä noin 10 % ajasta, mutta kun haluan, olen sitten tulikuuma. Tärkeintä on ehkä se, että saan itse määritellä, milloin tuon itseni ja vartaloni siinä mielessä esille.

Ämpärilista

Olen päättänyt koota kesän ämpärilistan eli bucket listin eli siis listan kaikesta siitä, mitä tavotteita minulla on tälle kesälle. Minulla on koossa vasta muutama kohta, joten auttakaa minua hieman tavoitteiden keräämisessä! Mitä kesällä ainakin pitää tehdä?

Värikkäällä fontilla kirjoitetut listan kohdat olen joko tehnyt jo tai tehnyt osittain. 

1. Lue viisi kirjaa.

Tämä olisi joskus ollut minulle parin päivän helppo homma, sillä kesäni kuluivat lapsena aina nenä kiinni kirjassa. Opiskelujen myötä lukeminen alkoi tuntua vähän työltä, kummallista kyllä. Luulisi, että kirjallisuuden opiskelussa juuri löytää lukemisen ilon eikä kadota sitä! Tämän vuoksi en ole oikein ehtinyt lukea kirjoja. Myös stressi on aiheuttanut sen, että en jaksa oikein keskittyä lukemiseen ja aina välillä tsekkaan puhelinta ja muuta sellaista. Oi kunpa saisin taas lukea jonkin niin hyvän kirjan, että en malta mennä nukkumaan, vaan luen koko yön!

2. Nuku ulkona.

Riippumatossa tai teltassa tai ihan vaan tähtien alla hyvällä säällä. Vili kainalossa tietenkin.

3. Käy festareilla.

Tämä on jo toteutettu Provinssissa.

4. Käy naku-uinnilla.

5. Tee roadtrip.

6. Liftaa jonnekin.

7. Pysähdy uimaan satunnaiselle rannalle matkalla jonnekin.

8. Syö litra mansikoita.

9. Juo litra sangriaa.

10. Hommaa rusketusraidat.

11. Ole viikonloppu ilman puhelinta.

12. Paljuile jossain!

13. Vihdo.

14. Valvo koko yö.

15. Seikkaile jokaisen kaverin ja siskon kanssa kahdestaan ainakin pieni seikkailu. 

Ämmän kanssa seikkailimme Porissa, Sekopään kanssa Provinssissa ja nyt tänä viikonloppuna on luvassa laatuaikaa Huskyn kanssa Ilosaaressa. Ja hei, roadtrip hoituu siinä samalla!

16. Ota tatuointi. 

Mitä vielä?

Joka päivän Ruki

Aloin katsoa sarjanpuutteessani sarjaa nimeltä Girls. Sarja itsessään oli hieman totinen ja ehkä vähän liian kaukana minun maailmastani, jotta olisin kiinnostunut siitä. Katsoin sarjaa ehkä toisen tuotantokauden loppupuolille asti ja sitten lopetin. Sarjan luoja, sitä käsikirjoittava ja sen päähahmoa näyttelevä Lena Dunham jäi kuitenkin mieleeni. Etenkin hänen tissinsä.

Lenan hahmo on varmaan heti ekassa jaksossa alasti. Se oli jotenkin hätkähdyttävää. Ei siksi, että joka sarjassa ei nykyään näkyisi alastomia vartaloja, vaan siksi, että kaikkialla muualla näkyy pelkästään täydellisia vartaloja. Lenan vartalo on silmiinpistävän normaali. Erityisen kivaa on, että hän (sekä hahmo että näyttelijä) suhtautuu itseensä ja alastomuuteen rennosti ja niin, ettei se ole isokaan asia.Minun vartaloni ei edes ole samanlainen kuin Lenan, mutta sain alastonkohtauksista kuitenkin tosi paljon hyvää mieltä ja voimaantumista.

Minä olen jo valmiiksi aivan tyytyväinen omaan kroppaani, mutta silti edes yhden erilaisen vartalon näkeminen buustasi itsetuntoani. Kaikki muut ihmiset maailmassa eivät olekaan täydellisiä. Tämä on hyvä palauttaa mieleen aina välillä. Mietin sitten, miten minä voisin levittää muille vielä entistä enemmän hyvää mieltä ja itsensä hyväksymistä. Postasin näissä fiiliksissä Instagramiin oman epätäydellisen bikiniselfieni, mutta nyt myöhemmin kesällä sain vielä paremman idean.

En ole niin rohkea, että postailisin alastonkuvia, mutta ajattelin, että oman epätäydellisen mutta silti kauniin ja toimivan vartaloni tuominen näkyville voisi tuoda muille samaa hyvää fiilistä, jota itse sain Lena Dunhamin esiintymisestä. En aikaisemminkaan ole itseäni piilotellut IG-feedissäni, mutta nyt päätin, että otan kuvia muistakin kuin niistä täydellisistä asuista ja poseerauksista. Keksin, että otan joka päivä kuvan itsestäni ja julkaisen ihan ensimmäisen ottamani kuvan, vaikka siinä olisikin tyhmä ilme tai huono asento.

Toisinaan on helpompaa kulkea paljastavissa vaatteissa kuin julkaista kuvia itsestäni niissä. Oikeassa elämässä voisin kulkea vaikka alasti kadulla, mutta kuvien postailu tekee minulle ehkä välillä vähän lihatiskiolon, sellaisen, kuin IG-kokeilussani tuossa noin vuosi sitten. Ajattelen kuitenkin, että maailma ei muutu ennen kuin sitä muutetaan, ja jos minun hieman ylipainoisen mutta silti upean keskivertokroppani tuominen näkyville tuo teille lukijoille tai IG-seuraajilleni edes vähän sellaisen olon, kuin minulle tuli Lenan nähdessäni, pieni epämukavuus on sen arvoista.

Not your babe

Minua oikeasti vähän ahdistaa, kun näen ihmisten postauksia siitä, miten he eivät voi käyttää tiettyjä vaatteita tai kuulen jonkun tuttuni kertovan, miten hän ei kehtaa tulla uikkareissa rannalle. Mielestäni jos ajattelee noin negatiivisesti itsestään, voisi ainakin olla pilaamatta muiden oloa ja pitää ajatukset omana tietonaan. Minulle ainakin tulee olo, että nuo ihmiset eivät katso kriittisellä silmällä vain itseään vaan kaikkia ympärillään olevia. Minulle tulee paha olo tuon ihmisen puolesta, omasta puolestani ja etenkin kaikkien nuorten puolesta, jotka joutuvat kasvamaan tällaisten puheiden ympäröimänä. 

Ihan by the way, katsokaapas tätä 8-12-vuotiaille tytöille suunnattua kirjaa, jonka siskoni Herneenverso löysi lapsuutensa tavaroiden seasta:

Eli pituus ja hoikkuus ovat tavoiteltavia hyveitä jo kymmenenvuotiaille. Huomatkaa myös sifonkihuivi vyötärölle! Ei, kirja ei ole 80-90-lukujen taitteesta.

Hip dip on uusi musta!

Haluan projektissani esitellä paitsi omaa vartaloani ja sitä, että olen ylpeä siitä, myös sitä, että puen ylleini ihan millaisia vaatteita tahansa. Reiteni saavat kesäisin hyllyä vapaasti esillä ja tissini roikkua joskus navan korkeudella, jos en jaksa laittaa rintsikoita. Toisinaan olen yökkärissä kaupungilla ja toisinaan iltapuvussa ja korkokengissä kotona.

Toivon, että esimerkkini voisi innoittaa teitäkin käyttämään mitä vaan vaatteita ja menemään ihan minne tahansa. Itse aion mennä Ilosaarirockiin läpinäkyvässä mekossa, apua! Jos olette Instagramissa, tervetuloa seuraamaan projektiani - minut löytää sieltä nimellä @missrukiver.

Niin ja muuten, tämän projektin innoittamana tulossa bodypositive-asennetta uhkuva postaus tai pari tässä paikkoin.

Megavaaralliset kurvit eli miten minulle tehtiin mittatilauskorsetti

Aloitin tuossa loppukeväästä mittatilauskorsettiprojektin. Olen haaveillut pitkään korsetista, joka olisi tehty juuri minulle, mutta jotenkin en ole saanut asiaa eteenpäin ikinä. Kai se on tuntunut mielessä jotenkin pelottavalta projektilta, ja ehkä sellaiselta, jonka eteen pitäisi nähdä erikseen jotain vaivaa - niinpä aloitus on jäänyt. Vähän niin kuin tatuoinnin hommaaminen. Jos ei tunne sopivaa tatskaajaa tai ei tiedä liikkeistä mitään, voi olla vaikea edetä tatuoinnin suunnittelusta sen hankkimiseen. Esimerkiksi minun ensimmäinen tatuointini oli aika inhottava kokemus, sillä sen teki tyyppi, joka selvästikin suhtautui minuun pissiksenä, joka haluaa ottaa vähän mustetta ihoon. Hän tuhahteli koko homman ajan ja oli tosi töykeä.

En tiedä miksi yhdistin mielessäni tatuoinnin ja mittatilauskorsetin hankkimisen, mutta mielikuva tulee jotenkin ehkä siitä, että ekalla kerralla ei kunnolla välttämättä tiedä korseteista ja tatuoinneista paljoa ja on sellainen noviisiolo. Onneksi projektiin lähtiessäni kuitenkin huomasin, että epävarma oloni oli aivan turha ja ateljeella käynnit olivat suorastaan rentouttavia.

Korsettisovite eli proto (lue lisää jostain tuolta alta)

Korsettiprojektin toteutimme blogiyhteistyönä Ilmatar Corsetry & Couturen kanssa, joka on tänä keväänä perustettu yhden naisen yritys. Tämä nainen, Katariina, on paitsi rohkea pienyrittäjä myös aivan ihana ihminen (tottakai, sillä hän on blogin lukija) ja tietenkin loistava asiakaspalvelija - hän vastaili kaikkiin kysymyksiini todella kärsivällisesti ja perusteellisesti. Kaiken lisäksi hän on todella taitava työssään. Voin suositella häntä sydämestäni ihan kaikille!

Kerron lisää Ilmattaresta ja sen tarjoamista palveluista vielä postauksen lopussa. Nyt ensin haluan kertoa hieman korsettiprojektista, sillä uskon, että moni teistä lukijoistakin on pohtinut mittatilauskorsetin tilaamista ja ehkä kärsitte samoista epävarmuuksista kuin minä.

Spoilaus lopputuloksesta heti alkuun!

Projekti mittatilauskorsetti

Aloitimme projektin huolellisella suunnittelulla ja mittojen ottamisella. Ensin Katariina laittoi minulle muutamia kuvia siitä, mihin suuntiin voisimme korsetin kanssa lähteä. Minä loistavana asiakkaana sitten tietysti menin ensimmäiseen tapaamiseemme liikkeeseen (Mannerheimintie 92) ihan tyhjällä päällä. En osannut päättää melkein mitään, koska kaikki oli niin ihania. Halusinko vöytärökorsetin vai yli rinnan tulevan mallin? Halusinko vaatteiden alle puettavan vai näyttävämmän korsetin? Lähdettäisiinkö korsetin kuosissa dramaattiseen mustaan ja pitsiin vai värikkääseen sarjakuvakuosiin?

Lopulta lähdimme dramaattisemmalle linjalle. Väriksi päätettiin tummanvihreä (kuvailin sävyä sporanvihreäksi mutta tummemmaksi - kyllä, olen unelma-asiakas) ja musta. Korsetin malliksi valitsin kokokorsetin, sillä vaikka vyötärökorsetti olisi ehkä monikäyttöisempi, jotenkin sellainen pukukorsetti houkutteli. Koristeiksi suunnittelimme pitsiä ja vähän blingiä, mutta ei liikaa. Muodoksi päätimme yhdessä sellaisen mallin, joka korostaa kaaria mutta ei kiristä liikaa. Katariina osasi lukea ajatuksiani ja tyyliäni tosi hyvin, joten vaikka kuvailin ajatuksiani liikennevälineillä ja hedelmillä, minulle tuli fiilis, että hän tajusi, mitä hain.

Ekalla kerralla otimme myös mitat, ja seuraavaksi sitten tulinkin jo sovittamaan protomallia korsetista. Ajattelin, että onpa siinä aivan hirveä vaiva tehdä erikseen korsetinnäköinen sovituskappale, mutta Katariina vakuutti, että mallia on helpompi muutella kuin sitten sitä lopullista korsettia. Jo proto istui mielestäni täydellisesti enkä meinannut pystyä lopettamaan hymyilyä. Taiteilija itse näki kuitenkin asioita, joita minä en, ja niinpä kangas nuppineulattiin ihan ihoon kiinni.

Protomalli korsetista

Kolmas sovituskerta oli ylimääräinen sinänsä, että halusin vain tulla hengailemaan liikkeelle ja Katariina varmisti, että korsetti sopi. Normaalisti kolme käyntiä liikkeellä riittää, ja niistä viimeisellä noudetaan valmis korsetti. Kolmannella kerralla Katariina mallaili ihania pitsejä melkein valmiiseen pohjaan ja minä en voinut lopettaa peiliin tuijottelemista ja itseni koskettelemista. Korsetti näytti nyt jo niin hyvältä, että meinasin lähteä se päälläni pois. Mitä muutamista sojottavista luista, katsokaa nyt tätä siluettia:

En voi hillitä poskiani!

Vikalla kerralla sitten sain viimein valmiin korsetin ylleni. En pystynyt lopettamaan hymyilyä. Husky oli tullut myös liikkeelle ja kohotimme lasit kuohuvaa kolmistaan. Muutama teistä ehkä näkikin IG-livelähetyksen, jonka ateljeelta lähetimme. Ah ihanaa, siellä sai nähdä, kuinka pohje vilahtaa!

Katariina näyttää, miten sukkanauhapidikkeet kiinnitetään

Husky puki ylleen Katariinan suunnitteleman ja tekemän hääpuvun ja hääkorsetin!

Korsetti takaa ja rikkinäiset sukkikset :D

Mitä pidän lopputuloksesta?

No kuten näette, lopputulos näyttää aika hiton hyvältä. Lyhyesti sanottuna: olen koukussa. En pysty lopettamaan itseni katselua, kun olen korsetissa. Nyt ymmärrän, miksi Narkissos kuoli. Suunnittelen jo, miten seuraavaksi tilaan vyötärökorsetin ja sellaisen ja sellaisen korsetin ja sitten vielä tällaisen ja tuollaisen. Tämähän on ihan kuin tatuoinnin ottaminen - varokaa vain, korsettiin todellakin hullaantuu.

Korsetti on todella mukava päällä. Tämä on yksi isoimmista syistä tilata mittatilauskorsetti, sillä valmiit korsetit eivät vain istu kaikille kropille. Itselläni on muutama valmiskorsetti, joita en käytä, sillä ne ovat niin epämukavia. Ne ovat minulle melkein aina liian lyhyitä eivätkä anna lainkaan näin kaunista muotoa.

Lisäksi tietysti korsetin laadun tuntee heti, kun sen ottaa käteen. Se painaa melkein 1,5 kiloa ja tuntuu todella jämäkältä. Kun korsettia kiristää, ei edes huomaa, että olo olisi mitenkään tukala. Toista on, kun sen riisuu: lysähdin niin kasaan, että halusin pukea korsetin heti uudelleen päälle. Tajusin vasta korsetin ensimmäistä kertaa riisuessani, miten paljon esimerkiksi rintani oikeasti painavat ja miten paljon ne vetävät minua kasaan.

Korsettia voisi vielä kiristää (tuo solmu tuossa alempaa kuuluu alushousuihin, en ole solminut uutta korsettiani vielä umpisolmuun :D)

Korsetin plansetin malliksi Katariina suositteli hieman kaarevaa muotoa ja se on todella nappivalinta. Takaosaankin tehtiin hieman tuollaista kaarevaa muotoa (katso kuva yltä). Lisäksi korsettiin kiinnitettiin irroitettavat sukkanauhapidikkeet. Sain korsettiin myös irrotettavan varjolistan, joka piilottaa selän näkyvistä kokonaan.

Yleistä korsetin tilaamisesta ja hinnasta

Mittatilauskorsetin tekeminen tosiaan hieman kestää, sillä kaikki tehdään mittojen mukaan ja käsityönä. Meidän projektissa meni pari kuukautta, mutta nopeamminkin korsetin saa. Meillä meni niin pitkään, koska olimme sopineet projektin kiireettömäksi ja koska olin poissa Helsingistä muutamat viikot.

Korsetin voi tilata kuka tahansa. Katariina kertoi, että hän on tehnyt korsetteja kaikille ihan sukupuolesta ja iästä riippumatta. Uskokaa tai älkää, mutta hänen mummollaankin on korsetti! Ihana mummo! Tosin mummon korsetti on pääasiassa terveyssyistä tehty, mutta tämä ei silti tarkoita, että korsetti ei olisi todella upea.

Kaikki korsetista minulta tiedustelevat tahtovat tietää sen hinnan. Mittatilauskorsetti on käsityötä ja näin ollen se on tietenkin hintava, jos vertaa vaikkapa valmiskorsettiin. Sen tekemiseen kuluu monta kymmentä tuntia aikaa, minkä lisäksi tulevat tietenkin pienyrittäjän kustannukset. Korsetti kuitenkin maksaa itsensä takaisin sekä laadussa, käyttöiässä että eettisyydessä. Korsettien hinnat lähtevät 399 eurosta ylöspäin ja riippuvat mallista, materiaalista ja koristeista. Kaikki hinnat tietenkin sovitaan etukäteen eikä lopullinen hintalappu tule yllätyksenä. Tämä on minusta erittäin tärkeää, sillä korsetti on tietenkin pieni sijoitus. Itse en pidä esimerkiksi siitä, että kampaajalla käydessä hinta voi vaihdella villisti kolmestakympistä sataseen ja sitten pitää arvailla, mitä juuri omasta päästä veloitetaan. Ilmattaren hinnoista voitte lukea lisää täältä tai kysellä vaikkapa Facebookin kautta.

Katariina mainitsi myös, että korsetti on mahdollista tilata osamaksulla. Esimerkiksi niin, että koska korsettia kuitenkin täytyy käydä sovittamassa, voi aina maksaa osan sovituskerralla. Aikataulun voi sopia itselleen sopivaksi. Loppusumma maksetaan sitten, kun korsettia tullaan noutamaan.

Ilmatar Corsetry & Couture

Ilmatar on tosiaan yhden naisen yritys, joka koostuu ateljeesta, kivijalkamyymälästä ja verkkokaupasta. Korsettien lisäksi Katariina tekee juhlapukuja, morsiuspukuja ja esiintymisasuja. Lisäksi on tarjolla korjaus- ja muokkauspalveluja juhlapuvuille. Lisäksi verkkokaupasta ja kivijalkamyymälästä voi ostaa kestävämpiä sukkiksia ja sukkia (sain tällaiset sukkanauhasukat ja ne kesti mm. paljain varpain metsässä kävelyn! Älkää kysykö syytä kävelylle :D), juhla-asusteita sekä Ninka Designin suomalaisena käsityönä tekemiä koruja.

Taiteilija itse!

Me tykättiin Katariinan kanssa toisistamme sen verran, että meille on tulossa muitakin yhteistyöprojekteja tässä vuoden mittaan! Niihin saattavat liittyä laahus ja häämessut, mutta muuta en paljasta.

Lisäksi tästä minun korsetistani olen järjestämässä oikein kunnon ihanat kuvaukset. Olen yrittänyt jo kaksi kertaa, mutta ekalla kerralla paikalla oli liikaa ihmisiä ja tokalla kerralla liikaa hyttysiä. Voin kertoa, että aika paljon ärsyttää, kun on laittautunut upeaksi ja ajaa erikseen metsään kuvaajan kanssa, ja sitten on unohtanut sellaisen pienen asian kuin hyttysmyrkyn! Kekkalointi alusvaatteisillaan metsässä ilman hyttysmyrkkyä ei ole hyvä idea, en suosittele. En pystynyt pysymään hetkeäkään paikallani. Lisäksi siskoni heitti päälleni kilon jauhoa. Älkää kysykö tästäkään :D Mutta siis: kuvia tulossa. Pian.

Huh, miten paljon tekstiä! Jos nyt jotakin jäi sanomatta, niin voitte kysyä. Vastaan joko itse tai kysyn Katariinalta ja välitän hänen vastauksensa teille. Voitte myös suoraan kysyä Katariinalta Ilmattaren FB-sivuilla tai Instagramissa (@ilmatarcouture).

TL;DR

- Mittatilauskorsetti on hintansa väärti
- Ilmatar ja Katariina on ihania
- Tue pienyrittäjiä
- Ruki näyttää hyvältä korsetissa
- <3

ps. Miksi kurvit ovat vaarallisia?