torstai 4. heinäkuuta 2019

Tissiflashmob ≠ tissit

Hurraa, on aika toisen Tissiflashmobin! Saimme paljon ihanaa palautetta ensimmäisestä tapahtumasta ja tietysti myös itse voimaannuimme, joten päätimme vapauttaa nännit toiseen kertaan. Tavoite on, että järjestämme tapahtuman niin monta kertaa, että ketään ei enää kiinnosta - eli kunnes rinnat on normalisoitu ainakin rannoilla. Sitten siirrymme muihin tiloihin!


Mutta koska kommenttien perusteella osa keskuudessamme elävistä ihmisistä ei vieläkään osaa tai halua käyttää aivokapasiteettiaan ajattelemiseen, tein tällaisen pienen kysy ja vastaa -palstan siitä, mikä tissiflashmob on ja mitä se ei ole. Lisäksi kerron muitakin jännittäviä ja mieltä räjäyttäviä asioita, kuten että tissit eivät ole sukupuolielin (GASP) ja että niistä ei voi päätellä, onko joku lesbo. Kyllä, ei voi! Uskoisitteko! No, kohta uskotte!

Tässä oikeita kommentteja, joita tapahtuma kirvoitti sosiaalisessa mediassa. Kävin kommenttikenttien sontaläjiä ihan teitä varten läpi - miettikää, mikä uhraus!

LOVE IS IN THE AIR

Voisiko tasa-arvon edistämiseksi tehdä jotakin tärkeämpääkin?

Jokainen teko tasa-arvon edistämiseksi on tärkeä ja osa kokonaisuutta. Oli kyseessä sitten yksittäisen manspleinaajan keskeyttäminen, lakialoitteen allekirjoittaminen tai tissiflashmobiin osallistuminen. 

Kyse on periaatteesta ja sen toteuttamisesta elämän eri osa-alueilla. Ja oikeasti se, että naisen voi poistaa julkiselta paikalta sellaisen pukeutumisen perusteella, joka miehelle sallitaan, ei edes ole pieni asia, vaan räikeää syrjintää sukupuolen perusteella sekä perustuslakimme rikkomista

"Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Ja lisätään vielä, että yleensä ne ihmiset, jotka valittavat yhtään mistään tasa-arvoa edistävästä tempauksesta, eivät itse tee mitään. Minä ja Sandra teemme samaa aktivismia monella eri tavalla ja taholla.

Rintojen seksualisoiminen ja niiden epätasa-arvoisuus on yksi sitkeästi elävä tapa kahlita naisia ja naisten kehoja, ja siitä pitää päästä eroon.

No ihan varmasti oli miehia mukana “tukemassa”  

Niin oli, ihania ja kriittiseen ajatteluun kykeneviä miehiä. 

Tämä vain todistaa, että nämäkin kaksi järjestäjää ovat lesboja (näkee olemuksestakin). Miehet eivät kiihota tai kiinnosta heitä. Jos asia olisi toisin ja nämä naiset olisivat heteroja, niin olisi eri ääni kellossa. Bi ja lesbo naiset ovat aina metelöimässä tasa-arvosta, haluavat sitä ja tätä, mitä normaali nainen ei vaadi ja tarvitse, koska normaalit heterot osaa olla sinut itsensä kanssa.

Siitä sitten sellaset seksuaalivähemmistö- ja naisvihat! Shokkiuutinen: seksuaalista suuntautumista ei voi päätellä ulkonäöstä.

ja jos miehet järjestäisivät kikkeliflashmobin niin kaikki vietäisiin putkaan

Jep, koska siinä olisi kyse sukupuolielimistä. Järjestäkää vaikka tissiflashmob ja katsokaa, mitä tapahtuu. 

naisten paljastelu johtaa heidän halveksuntaansa, koska rinnat kuuluvat erogeeniseen alueeseen, joiden paljastelu lähettää yhtä voimakkaan viestin, kuin miesten peniksen esittely.  

Rinnat eivät ole sama asia kuin penis. Olen hieman huolissani näistä tyypeistä, jotka tätä hokevat. 

Rinnat ovat evoluution myötä seksuaaliset, koska ne kasvavat merkiksi sukukypsyydestä. 

Niin kasvavat myös mm. miesten parrat ja karvoitus. Silti kukaan ei ole vaatimassa miehiä käyttämään huntua tai ajelemaan syntisiä karvojaan. 

Hillukaa vain rinnat paljaana, mutta älkää sitten syyttäkö miehiä, jotka kiihottuvat ja ahdistelevat

Säälittää miehet, jotka eivät pysty hallitsemaan itseään. Oikeasti, todella heikko esitys. Miten naiset pystyvät hillitsemään itseään tarraamasta puolialastomiin tai jopa alastomiin miehiin? Jos reagoitte ärsykkeisiin niin voimakkaasti, että ette pysty käyttäytymään, kannattaa harkita terapiaa. Annatte tällöin vallan itsestänne itsenne ulkopuolelle ja se on aika surullista.

Kuvittelen mielessäni tilanteen, jossa näkisin kadulla ei-uhkaavasti käyttäytyvän alastoman miehen. Mieleeni ei tulisi edes hetkeksi mennä kuvaamaan tai koskettelemaan ja raiskaamaan miestä. Menisin tarkistamaan, onko hänellä kaikki hyvin.

Eivät kaikki naiset halua kulkea kaduilla lollot heiluen alasti

Eivät niin, emmekä mekään välttämättä. Tässä ei ole kyse siitä.  

Itse ainakin haluan, että rintani ovat seksuaaliset jatkossakin

Tämä on ihan ok. Saat myös pitää jaloista, olkapäistä, ranteista tai navoista, mutta ethän vaadi ketään piilottamaan niitä omien preferenssiesi vuoksi. Miesten vartaloissa on vaikka mitä seksuaaliseksi miellettyä, mutta niitä ei vaadita peitettäviksi - ja silti ne säilyvät monen mielessä ihan yhtä pyhän seksuaalisena oikeassa kontekstissa.

huomiohuorat

Kyllä, haluamme huomiota asiallemme. Jos se tarkoittaa sitä, että me joudumme säälittävien ulisijoiden silmätikuiksi, olkoon niin. 




Ihanaa tissiflashmobia kaikille! <3

torstai 6. kesäkuuta 2019

"Höhöhö tissit" ja sata muuta syytä, miksi feminismiä tarvitaan

Saimme viime sunnuntaina Sandran (Pillubingon luoja!)kanssa aivan mahtavan idean. Tajusimme, että Suomi tarvitsee oman tissiflashmobin! Päätimme, että se tapahtukoon tällä viikolla, kun on hellettä ja ihmiset rannoilla. No, te tiedätte minut - koko homma karkasi vähän käsistä ja päädyimme perustamaan taidekollektiivin ja kultin Cult Cunthin. Muutaman ihmisen mielenilmaukseksi tarkoitettu Tissiflashmobkin paisui, ja nyt sinne on osallistumassa jopa useita kymmeniä, ellei jopa satoja tyyppejä!

Tällä viikolla olemme sitten antaneet kolme haastattelua, tietenkin iltapäivälehdille, joiden lukijoita tissit varmaankin provosoivat klikkailemaan otsikoita. Niistä ensimmäinen, Linda Rantasen juttu Iltalehdessä, oli kivasti kirjoitettu ja asiallinen. Äidinkielen opettajan arvio kokonaisuudesta menee kiitettävän tai jopa erinomaisen kohdille.
Kuvaava otsikko, jossa mainitaan tapahtuma, sen syy, ajankohta ja sijainti. Ingressissä kerrotaan vielä taustaa tapahtuman synnylle. Järjestäjiä ei turhaan nimetä, vaan heistä mainitaan tapahtuman kannalta oleellinen - he ovat "feministiaktivisteja". 5/5. Iltalehti 6.6.2019

Toimittaja tiesi nimemme, oli ottanut selvää tapahtumasta ja tiesi, mikä on flashmob. Samaa ei voi sanoa Iltasanomien toimittajasta Tuomas Mannisesta, joka sulostutti elämäämme tällaisella otsikolla:

Otsikossa asetetaan heti aluksi aivan turhaan vastakkain feministit ja miehet, joista jälkimmäisiä vielä moititaan ikään kuin feministien suulla. "Feministiaktivisti" on kuihtunut muotoon "feministi", jolla saattaa olla etenkin iltapäivälehtien lukijakunnan joukossa myös negatiivisia konnotaatioita. Etunimien käyttäminen on tytöttelyn muoto eikä anna minkäänlaista lisäarvoa otsikolle. Siskokatras on epätarkka ilmaisu. "Paljastavat rintansa" ei tavoita samaa merkitystä kuin Iltalehden käyttämä "nännien vapautus" ja on helposti ymmärrettävissä väärin. Ingressiä ei tässä näy, mutta se kuuluu: "”On siistiä tehdä se yhdessä. Kaunis mielenilmaus. Voimauttava.”", mikä ei anna yhtään mitään tietoa tapahtumasta. Sentään toimittaja on onnistunut luomaan jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä rannalla tapahtuu (vaikkakaan ei millä rannalla, milloin tai mistä syystä), joten siitä säälipiste. 1/5. Iltasanomat, 6.6.2019
Heti puhelun alusta asti oli selvää, millainen jutusta tulee. Tuomas yritti provosoida meitä milloin kutsumalla meitä nuoriksi, milloin manspleinaamalla ja milloin käyttämällä meistä se-pronominia. Hän kiroili ja oli töykeä. Hän ei tiennyt nimiämme, ei tiennyt, että tapahtumalla on oma Facebook-tapahtuma eikä häntä kiinnostanut varmistaa, kumpi meistä puhuu. Tämä näkyy myös jutussa, jota en suosittele lukemaan, ellei halua korkeaa verenpainetta.

Toki ihan hauskaa, että setämiehetkin alkavat vapista ja vaivautuvat kirjoittelemaan näin surullisia juttuja. Uskon, että ainut, mikä tästä jutusta kärsi, oli Tuomaksen ammatillinen maine. Kun vertaa juttua Linda Rantasen tekstiin, ero on kuin yöllä ja päivällä. Toinen on neutraalisti kirjoitettu ja toimittaja on selvästi ottanut asioista selvää. Toinen taas yrittää luoda meistä sekavaa kuvaa (katkonaiset lauserakenteet, interjektioiden käyttö, sekavat kappaleet ja asioista toisiin hyppiminen, täysin kokonaisuudesta irralliset asiat kuten sukunimeni), mutta valitettavasti pilka osuu taas omaan nilkaan. Lisäksi siinä on asiavirheitä (Pillubingo ei ole blogi) ja kirjoitusvirheitä. Ei näin Tuomas - äidinkielen opettaja pudistelee päätään.


Mielenkiintoista on se, että selitimme molemmille toimittajille aivan samat asiat: miten olemme aktivisteja monella eri alueella ja että tämä flashmob on vain yksi osa kokonaisuutta. Tuomas otti tässä kohdin esille Tinder-tutkimukseni, johon vastasin, että olen myös kertonut esimerkiksi kokemastani seksuaaliväkivallasta ja älykkyyden moninaisuudesta lehdissä ja näin pyrkinyt purkamaan tabuja ja yksipuolista naiskuvaa. Tuomas kyseenalaisti nämä jutut ja kysyi, ovatko ne "tosijuttuja". Tämä oli se asia, josta ehkä oikeasti eniten järkytyin - jos olisin yhtään herkempi seksuaalisen väkivallan uhri, tämä olisi ollut todella ahdistava kysymys. Nyt se oli pelkästään täysin asiaton.

Jälleen kerran joudun pettymään toimittajien ammattitaitoon, mutta se ei nyt ole mitään uutta. Nämä setämiesten kuolonkouristuksetkin on jo nähty - mutta tarvitseeko niitä tuoda työpaikalle ja kirjoitella tällaisia juttuja, joissa toimittajan oma agenda näkyy aivan selvästi läpi? Tosi noloa. Näitä kahta kirjoitusta voisi käyttää äikän tunnilla esimerkkinä siitä, miten eri tavoin kirjoittajan asenne näkyy tekstissä. 

Mutta iloisempiin asioihin: lauantaina nähdään, toivottavasti mahdollisimman moni! Tapahtumasta on tulossa kaunis, rauhallinen ja yhteisöllinen mielenilmaus. Tapaamme klo 12 Hietaniemenrannassa. Klo 12.15 riisumme paidat ja kävelemme käsi kädessä veteen <3

maanantai 27. toukokuuta 2019

Afrodite, rakkauden jumalatar

 Mulla ei ole oikeastaan kauheesti sanomista, sikahienoja kuvia vaan! Hyvin menee ja elämä on jännittävää.


Vähän hassua, että aina puhutaan traumojen ja masennuksen huonoista puolista, mutta ikinä ei mainita niitä hyviä juttuja! Esimerkiksi se, että kun voi paremmin, siitä on niin kiitollinen, että hymyilyttää aika paljon.  



En tiedä, olisinko näin onnellinen nyt kun kaikki on hyvin, jos ei olisi koskaan ollut vaikeaa. 


Tätä uutta traumaterapiaa on takana nyt puoli vuotta, ja vaikkei mitään suurta läpimurtoa olekaan tapahtunut, paljon pieniä ja keskikokoisia oivalluksia on tullut. Kuitenkin pelkästään terapiasuhteen olemassaolo luo sellaista luottoa tulevaisuuteen ja turvallista fiilistä, että olen erittäin tyytyväinen ja kiitollinen siitä, että olen terapiaani tukea saanut.



Tällä hetkellä olo on vapautunut ja olen kokeillut paljon uusia asioita. Nyt tiedän, mitä PMMP tarkoittaa, kun biisissä Kesäkaverit lauletaan:

Monta uutta kesäkaverii
tällaista on ehkä olla nuori
Kerrankin unohtaa kaikki se vakava
mitä on huomenna ja vittu ikinä


 Pus pus

ps. Keksimme vihdoin hyvän nimen siskojeni kanssa! Otamme siis uuden, yhteisen nimen. Saimme nimelle jo Nimilautakunnan hyväksynnän. Uusi sukunimeni on Vallarén!

perjantai 3. toukokuuta 2019

Todellakin olen täynnä itseäni

Miksi sitä, että joku on täynnä itseään tai itseriittoinen, käytetään negatiivisena ilmauksena? Itse ainakin olen täynnä itseäni, riitän erittäin hyvin itselleni ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat samanlaisia.

Näissä kuvissa ylläni on Miss Windy Shopilta blogin kautta saamani What Katie Did -alusvaatteet! Bullet Bra -rintaliivit täältä, sukkanauhavyö täältä ja alushousut täältä <3
Itserakkaus ei kuulu kenellekään muulle, sillä aitoa itsensä rakastamista ei pidä verrata kehenkään muuhun. Se on minun asiani ja suhteessa vain minuun. En rakasta itseäni enempää tai vähempää kuin muut ja muita, sillä ne eivät ole vertailukelpoisia asioita. Se, että pidän itseäni maailman parhaana tyyppinä, ei liity millään tavoin muihin ihmisiin taisiihen, mitä heiltä odotan. Tai no tavallaan liittyy, mutta vaikutus on juuri käänteinen: koska jo itse pidän itsestäni, minulla ei ole mitään tarvetta saada muita pitämään minua maailman parhaana tai edes mukavana - se onkin se paras juttu.


Minä olen astia, joka olen täynnä itseäni ja rakkautta itseäni kohtaan. Jos en olisi täynnä itseäni, ketä täynnä olisin? Muiden ajatuksia, oletuksia, toiveita? Jos olisin osittain tyhjä, ehkä etsisin jotakuta täyttämään sitä vajetta. Se ei olisi kuitenkaan reilua muita tai itseäni kohtaan. 

Julkaisen näistä alusvaatteista ja erityisesti rintsikoista vielä myöhemmin ihan oman juttunsa, sillä ne näyttävät vaatteiden kanssa supervinkeiltä!
 Juuri siksi, että olen täynnä rakkautta itseäni kohtaan, sitä vuotaa yli ja pystyn sitä antamaan muillekin ilman mitään velvotteita, toiveita tai pelkoja. Siskoni nimittää tätä big dick energyksi. Uskon vahvasti, että jos jokainen olisi täynnä itseään, maailma olisi onnellisempi paikka ja yhteinen rakkautemme olisi ylitsevuotavaa. Joo, nyt meni aika hipiksi.


Tietysti on olemassa myös epätervettä tunnetta tai toimintaa, jota itserakkaudeksi nimitetään, mutta se ei oikeastaan ole mitään rakkautta. Se on pelkoa, vuotava astia ja siitä johtuva tarve tyhjentää muiden astioita yrittämällä tehdä niihin reikiä ja sitten varastaa heidän rakkauttaan. Tällainen johtuu siitä, että omassa astiassa on reikä ja siksi se vaatii jatkuvaa täyttöä. Astia ei tule koskaan kuitenkaan täyteen, ellei jätä muiden astioita rauhaan ja keskity korjaamaan omaa vuotoaan.