Kun siskosi ohittavat sinut cooliudessa

Herneenversolla oli hyvä idea. Ainakin se silloin tuntui hyvältä idealta, mutta nyt jälkikäteen epäilen, että kyseessä oli ansa. Tavoitteena oli todistaa, että HV ja SP ovat coolimpia kuin minä. Jos minulle olisi väitetty näin, olisin nauranut ja vetänyt vaikuttavimman power poseni. Miten katkeraa kalkkia sainkaan niellä, kun huomasin, että se piti kuin pitikin paikkansa - pikkusiskoni ovat hip ja hop ja minä en. Nyyh.

Ajatus oli, että lähdemme UFFin euron päiville shoppailemaan. Muuten koitan tuota riistofirmaa välttää rahoitussotkujen ja korkeiden hintojen vuoksi, mutta euron päiville suostuin lähtemään. Se oli ensimmäinen virheeni.

Tässä seuraavassa osiossa on vähän matemaattista haastetta teille: meitä oli kolme henkeä. Jokainen henkilö kuului kahteen tiimiin. Jokainen tiimi hankki kolme vaatekappaletta eurolla kappale eli yhteensä kolmella eurolla sille kolmannelle henkilölle, joka ei kuulunut kyseiseen tiimiin. Näin siis jokaiselle ostettiin kolme vaatetta, mutta itse ei saanut nähdä vaatekappaleita. Pysyittekö kärryillä?

Muistatteko nämä enkelipaidat ysäriltä? Mulla oli sellainen, missä luki 99 % angel :D
"I can be ur angle or ur devul"

Toinen virheeni oli olla liian armelias. Pelin tarkoituksena oli valita rumimpia vaatteita, mitä kaupasta löytyy, ja sitten tämä henkilö, jolle vaatteet oli tarkoitettu, olisi pukenut vaatteet jotenkin tyylikkäästi yhdistellen niitä normaaleihin vaatteisiinsa. Olisin halunnut valita Mikki Hiiri -solmion ja vaikka mitä muuta rumaa, mutta olin liian armelias. Ajattelin, että niistä ei ikinä saa mitään kivaa asua. Niinpä valitsin vain lievästi rumia juttuja. Samaa kohteliaisuutta ei noudatettu minun ostoksiani valittaessa.

Toinen osa asua olivat nämä übercoolit kengät

HV:lle valitsimme paidan, jossa oli enkelinsiivet ja jotta asia ei olisi jäänyt epäselväksi, siihen oli vielä painettu teksti angel (ja erehdyttävästi pirunsarvia muistuttavat väkäset tekstissä). Lisänä oli pitsiä, sydän, leikkauksia - hela hoito. Klassinen joka naisen kaapista löytyvä vaatekappale siis.

Toinen ostos hänelle olivat todella hienot ruutukengät, jotka lopulta olivat sitten sellaista roskaa, että ne piti heittää pois. Kolmas elementti HV:n asussa oli pääkallohuivi, josta hän teki tyylikkäät kynsikkäät. Loput vaatteet hän kaivoi omasta ja minun vaatekaapistani. Ihan toimiva asu, voisi sanoa, eikö?

SP:lle hankimme bling bling -kaulaketjun isolla rumalla kivellä, punaisen hihattoman hupparin sekä mustan fleece-pipon, jossa luki England. Hupparissa oli joku piirroshahmo, joka näytti keskaria. Ei ehkä ihan tyylikkäintä creme de la cremeä, mutta ehdottomasti creme de la Pori ainakin.

SP teki kaulakorusta aika päheät korvakoruhommelit ja käänsi piposta tuollaisen Kallio-uskottavan hipsteriversion. Ei paskempi. Hupparin hän leikkasi cropmalliseksi.

Pientä asustusta ja ei ikinä uskoisi, että asu on koostettu rumimmista asioista, mitä kaupasta löytyi.

No. Sitten päästäänkin minun asuuni. Sanoin siskoilleni, että ei sitten mitään, mikä saa minut näyttämään tädiltä, sillä isojen boobsien ansiosta näytän tosi helposti tätimäiseltä. Kaikki tietenkin kuvittelevat, että kurvikkuus ja tissit tarkoittavat automaattisesti kuumaa megabeibea, mutta ehkä kanssasisareni tunnistavat tämän ongelman. Katsokaa vaikka Ashley Grahamia tai Iskra Lawrencea - molemmat ovat kuumia kuin mitkä, mutta tosi helposti väärillä vaatteilla tai stailauksella tätimäisiä.

No, kuitenkin. Muistan, että mainitsin erikseen ruskean värin ja leopardikuosin - leopardikuosisen vaatteen nyt vaan pitää olla tosi tyylikkään mallinen, että se ei ole tätivaate. Kolmas virheeni oli luottaa rakkaisiin siskoihini.

Joo, häviäjän selitystä, tiedän itsekin. Mutta katsokaa nyt!

Sain siis samettisen, vetoketjullisen leopardijakun! Ja karvaisen, RUSKEAN, korkean hatun! Ja kaiken huipuksi paljettisen, löysäksi tarkoitetun topin!

Yritin saada asun toimimaan, mutta ei. Yritin kaikkeni - tein jopa jakusta minihameen ja koitin hämätä kameraa tuolla Queen-kaulakorulla, mutta ei. Mikään ei auttanut. Kenkiä valitessani olin jo luovuttanut - siksi talvimaiharit.

Näin se siis käy, armaat lukijat, teistä tulee tätejä ja setiä ja pikkusisaruksistanne tyylikkäimpiä hipstereitä, mitä maailmasta löytyy. Varokaa sisaruksianne, noita käärmeitä. Älkää ainakaan lähtekö heidän kanssaan kirpparileikkiin.

Mitä mieltä olette: annettiinko minulle edes mahdollisuutta? 

ps. Tämä ei muuten kyllä ole ikäkysymys, sillä pari päivää tämän jälkeen bongasin idolini Ismo Alangon metrossa. Ismolla oli juuri tämänkaltainen hattu päässä ja hän oli cool af.

Nahkatakkinen tyttö

Porilaisten pitää tukea porilaisia, joten siksi otsikko. Ja vähän myös siksi, että tässä asussa on vähän tällainen kasarifiilis. Nahkatakki pitää paikkansa, mutta tytön sijaan nahkatakkia käyttää tässä kyllä nainen eli minä.

Olen hamstrannut Kallio kierrättää -ryhmästä vähän liikaa nahkatakkeja. Hups! Tässä nyt niistä yksi, ihan sikasiisti 80-luvun takki. Se on muuten ihan täydellinen, mutta ei mene kiinni. Se ei haittaa, koska kiinni se näyttäisikin vähän liian kasarilta, joten mennään takki auki sitten vaan.

Ihan vielä en voi oikeasti parittaa sitä pelkkien verkkosukkisten kanssa, joten päivän asu on lavastettu. Toki muuten päivän asu on Turtles-yökkärit, joissa myöskään en tietenkäänesiinny julkisesti. En todellakaan siis vie esim. Viliä lenkille niissä tai ainakaan en käy lähi-Alepassa ostoksilla.

Minulla on tämän takin lisäksi ainakin neljä muuta nahkatakkia. Yksi varsinkin on aika cool, sellainen vähän pitempi. Minulla ei ihan vielä ole nilkkapituista lepakkotyylistä (tai Spike!) takkia. Haluaisin kyllä. Jos jollekin on jäänyt 2000-luvun alusta sellainen, niin saa myydä minulle. Lisäksi minulla on viininpunainen reiteen asti ulottuva takki - se on jollain tapaa asiallisen oloinen, vaikka se onkin fanituote virallisesta Buffy-mallistosta.

En ole mikään erityisen taitava meikkaaja, mutta tykkään kokeilla uusia juttuja. Nyt kokeilin tällaista sotkunaamaa. En laittaisi ehkä esim. työhaastatteluun, mutta kuvissa ainakin toimii ihan hauskasti.

Olen ollut normaaliin tapaani talvihorroksessa, joka alkaa vasta nyt väistyä. Olen vetänyt päälleni ekat vaatteet, jotka osuu silmiin, ja syönyt ruokaa, joka tuntuu helpolta laittaa. En ole jaksanut oikein miettiä tukkaa tai meikkiä. Nyt kevätauringon myötä on taas asiat alkaneet kiinnostaa. Olen ihan selkeästi aurinkoihminen  - ehkä nimi tosiaan on enne.

Toisaalta se, että esimerkiksi tukan laittaminen kiinnostaa taas, on saanut minut harkitsemaan JÄLLEEN otsatukan leikkaamista. Yritän olla leikkaamatta, koska haluaisin edes yhden kesän kokeilla olla huoletta ja ilman otsista. Joudun nimittäin aina laittamaan otsatukan, muuten se näyttää urpolta. Mutta silti, se näyttää niin hyvältä ja sopii minulle tosi hyvin. 

Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti teidän kaikkien päässä soi nyt Dingo.

Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi juuri nyt

1. Uusi työ

Tästä puhuinkin viime postauksessa, mutta kyllä töissä ollessa aika lentää ja mukavaa on. Se tekee minut onnelliseksi.

2. Tällaiset viestit

Kyllä tuli viime aikojen angstauksen jälkeen hyvä mieli, kun sain tällaisen viestin. Ehdin jo ajattelemaan, että onko tässä kaikessa mitään järkeä ja melkein menetin uskoni ihmiskuntaan, mutta sitten luin tämän ja heti tuli fiilis, että jos edes muutama ihminen tajuaa asioita, niin kyllä minä jaksan paasata ja jakaa omia oivalluksiani, jotka eivät aina ole ihan itsestäänselvyyksiä.

"Hei ihana Ruki!

Mä koin joku vuos takasin n. 1v kestäneen muutoksen kamalasta konservatiivi/sovinisti/rasisti/homofoobikosta nykyiseen minään, joka on varsin liberaali, feministi ja ennen kaikkea, vihdoin onnellinen.

Sun blogisi oli hyvin tärkeä pala mun muutokseen johtanutta tapahtumaketjua ja oon sulle ikikiitollinen että blogaat.

ISO KIITOS "

3. Siskot

Samat vanhat siskot, mutta heidät pitää listata tässä tietenkin, sillä he ovat yksi suurimmista ilon ja onnen aiheistani.

Urpot

4. Kylpyammeellisen asunnon metsästys!

Olen niin pitkän aikaa haaveillut kylpyammeesta, että nyt on vihdoin tullut aika toteuttaa se haave. Kun pääsin töihin Lushille, päätin asian. Muutossa sinällään ei ole kauheasti järkeä, sillä olen asunut tässä asunnossa vasta alle vuoden, mutta kun minulla ei ole kauheasti sellaisia pysyviä haaveita, niin olen oppinut arvostamaan niitä, joita minulla on. Hankin siis asunnon, jossa on kylpyamme tai jossa on tilaa kylpyammeelle. Tämä ajatus tuo minulle naurettavan paljon iloa ja hyvää mieltä.

5. Vili

Kyllä koira vaan on paras kaveri.

Rakas tyhmyli

6. Selviytyjät

Muistan, kun Selviytyjät alkoi ensimmäisen kerran. Silloin lapsena se oli yksi lempisarjoistani ja varmaan ensimmäinen reality-ohjelma, jota seurasin. Sittemmin monet uudet tuotantokaudet turruttivat ja sarja unohtui. Mutta nyt tätä uusinta Selviytyjät Suomen julkkiskautta on ollut hauska ja aika nostalgista seurata. Sen katsominen on kiva sunnuntai-illan rutiini.

7. London calling

Lähdemme Sekopään kanssa Lontooseen! Yhteinen reissumme Roomaan viime elokuussa sujui tosi kivasti ja SP oli mahtavaa matkailuseuraa. Odotan minilomaa niin innolla! Käymme ainakin 221B Baker Streetillä ja ottamassa turistitatuoinnit. Lisäksi ihan vaan seikkailemme ja käymme tietenkin Oxfrod Streetin Lushilla. Onko mitään hyviä vinkkejä?

Kuvat Lontoon matkalta ehkä vuodelta 2011.

8. Vauvahaaveet tulevaisuudessa

Olen aina ajatellut, että haluan lapsia. Aikaisemmin en tosin jaksanut edes miettiä asiaa, sillä kun olimme yhdessä mieheni kanssa, niin lapsia olisi voinut alkaa yrittää tehdä vaikka heti. En kuitenkaan halunnut lapsia nuorena, vaan halusin nauttia elämästäni. Vähän sama fiilis on nyt, mutta tulevaisuus näyttäytyy tietenkin vähän epäselvempänä. Siksi olen alkanut tosissani miettiä asiaa.

Koska en oikein tiedä, jaksanko tai tarvitsenko enää tässä elämässä parisuhdetta, olen alkanut miettiä, että teen lapsia yksin. Olen harkinnut myös yhteisvanhemmuutta. Olen vähän miettinyt, että kahden kolmen vuoden päästä alan tosissani toteuttamaan tätä. Sitä ennen aion säästää vähän rahaa, ostaa ehkä oman asunnon ja käydä ehkä jossakin psykologilla juttelemassa ja varmistamassa, että olen harkinnut asiaa kunnolla ja ottanut kaikki asiat huomioon.

Ajatus siitä, että voin tässäkin asiassa olla itsenäinen, tekee minut onnelliseksi. En ole koskaan ennenkään tehnyt asioita perinteisellä tavalla, joten miksi aloittaisin nyt? :D

9. Matkustaminen ratikalla
Siinä on vaan jotain tunnelmaa. 


Tällaisia asioita mietin ja näistä saan voimaa jaksaa. Olen ennenkin listannut tänne asioita, jotka saavat minut iloiseksi ja onnelliseksi, ja suosittelen sitä kyllä kaikille. Pienten asioiden listaaminen saa aikaan sen, että niitä kivoja asioita etsii aktiivisesti arjessa. Se synnyttää positiivisen kierteen!

Vähän iloisempaa tekstiä

Edellinen postaus taisi tulla kirjoitetuksi aika paskoissa fiiliksissä. Nyt kun luen sen itse, niin siinä on kyllä aika synkkää tavaraa tänne PTFU:hun, jota olen pyrkinyt pitämään kuitenkin sellaisena reippaana. Mutta ihan hyvä välillä ehkä näyttää, että joskus huumori loppuu Rukiltakin.

En ole ihan niin maissa, kuin miltä viime postaus antoi ymmärtää. Kaikki siinä on ihan totta ja sydämestä sanottua, ei siinä mitään. Se oli kuitenkin sen hetken fiilis. Suurimman osan ajasta olen ihan vanha reipas oma itseni, vaikka vähän puhti on poissa joskus. Älkää siis huolestuko! <3

 

Olen tosiaan ollut tässä helmikuusta asti aikamoisissa muutoksissa. Vaihdoin nimittäin täysin yllättäen alaa! Suuri rakkauteni Lush haki uutta PR-vastaavaa, ja ihan yhtäkkisestä mielijohteesta tein hakuvideon. Sain suureksi yllätyksekseni kutsun työhaastatteluun ja vielä enemmän järkytyin, kun minulle soitettiin, että sain paikan. Irtisanouduin opettajan töistäni, jotka olisivat kuitenkin taas loppuneet kesällä. Lähdin sitten melkein heti Lontooseen elämäni ensimmäiselle työmatkalle! Tämän jälkeen alkoi Lushin uudistetun liikkeen avajaisten järjestely ja muu työnteko. Nyt avajaisten jälkeen olen ensimmäisen kerran pysähtynyt vetämään kunnolla henkeä ja ihmettelemään, miten tähän oikein olen tullut. 

Opettajan töissä sain toteuttaa intohimoani, mutta nyt saan toteuttaa useita. Toistaiseksi vielä tuntuu, että olen töissä ihan unelmapaikassani. Kaikki tuttuni (ja osa teistä lukijoistakin) ovat sanoneet, että tämä työ on kuin minulle tehty. Olen samaa mieltä. Lush ajaa niin monia asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: eettisyys, ihmisarvot, ympäristön suojeleminen, eläinten oikeudet ja eläinkokeettomuus... puhumattakaan tuotteiden välittämästä ilosta, innovaatiosta, hauskuudesta, värikkyydestä ja elämästä nauttimisesta.

Tämä työ on yksi asioista, joka piristää, vaikka käyn läpi tosiaan joitain vaikeita asioita elämässäni muuten. On tosi kiva lähteä aamulla töihin. Vielä kivempaa on saapua töihin. Kivointa ehkä on lähteä töistä, kun tuoksun läpikotaisin ihanalta. Ainoa ongelma ehkä on, että mietin vapaa-ajallakin aika paljon työasioita, koska ne ovat niin kivoja! Ja kun saan käyttää töissä luovuutta, jää sitä tarvetta ehkä vähän vähemmän mm. tänne blogiin. Toisaalta en ole kauheasti kirjoitellut tänne open töidenkään ohessa. Tosin niissä taisi olla se vika, että tein ihan liikaa töitä.

Kun otin vastaan tämän työn, en edes tajunnut, että kyseessä on ihan ensimmäinen vakituinen työpaikkani! Vau, mikä aikuisfiilis. Open työthän ovat sellaisia pätkiä, jos ei virkaa onnistu nappaamaan. Se on aika epävarmaa ja yksi syy siihen, miksi teinkin liikaa töitä. Kun koskaan ei voinut tietää, milloin työt jatkuvat, piti ottaa kaikki vastaan. Lisäksi on aika outo fiilis, kun tulevaisuus muuttuu yhtäkkiä ihan kokonaan - olen kuitenkin jo monta vuotta opettanut ja opiskellut opettajaksi, joten jotenkin tulevaisuus on rakentunut sen varaan. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun erosin - tulevaisuus muuttuukin yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin mitä olin ajatellut. Samaan aikaan haikea ja jännittynyt fiilis. On kyllä niin fiksusti sanottu, että ei kannata suunnitella tulevaisuutta, sillä ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Kaksi vuotta sitten en olisi kuvitellutkaan asuvani edes Helsingissä saatika sitten olevani eronnut ja uudessa duunissa. Mutta tässä ollaan.

Olen pohtinut, miten uusi työni tulee näkymään blogissa, kun tänne taas innostun kirjoittelemaan. Luultavasti aika paljon aion höpöttää Lushista ja lempituotteistani, nyt kun pääsen niitä oikein urakalla testailemaan. Yritän pitää objektiivisuuden siinä missä aina ennenkin, mutta kuten tiedätte, olen ollut hullu lushie jo ennen tätä työtä, joten aika paljon hehkutusta varmasti luvassa. Kosmetiikkablogiksi PTFU ei silti muutu, huoli pois.

Valjastin siskot heti hirveään orjatyöhön eli malleiksi. He joutuivat ottamaan ihania rentouttavia kylpyjä, kokeilemaan tuoksuvia saippuoita ja testailemaan hoitavia voiteita. Ihan hirveää!

Olen tehnyt myös kaikenlaista muutakin kuin töitä, vaikka en mitenkään hirveästi, kun töitä on ollut aika paljon. Kävin esimerkiksi kuvaamassa Lunettelle uutta kuukuppimainosta! Olen tavannut uusia ihmisiä. Olen käynyt keikoilla. Tein myös periaatepäätöksen, että oman hyvinvointini kannalta on tärkeää, että näen säännöllisesti Porin kavereitani, ja siksi yritän käydä siellä tai kutsua heitä tänne vähintään kerran kuukaudessa. Kaiken huipuksi olen lähdössä Lontooseen parin viikon kuluttua Sekopään kanssa! Kaikenlaista on meneillään siis.

ps. Viime postauksessa luvatut tarinat jäävät toistaiseksi muuten kertomatta. Tosi harmi, mutta nämä henkilöt, joiden tarinat olisin halunnut kirjoittaa teille, haluavat vielä miettiä asiaa. Toivottavasti jossain vaiheessa saan ne kertoa, sillä ihan järkyttäviä asioita tapahtuu ihan tavallisille ihmisille ja niistä olisi tärkeä puhua ääneen.