Ihanaa, syysloma on saanut tän maanantain tuntumaan ihan sunnuntailta. Lomat on yksi kivoimmista asioista opettajan työssä. Tosin sitä ei kai saisi sanoa, koska kaikki kadehtivat niitä ja yrittävät keksiä opettajille kaikenlaisia pikkuhommia kesäksi. Voin kertoa, että lomat tulevat ihan tarpeeseen. Ehdin jo unohtaa yliopistolla työskennellessäni kaikki perjantaiset päänsäryt ja sen, että tarvitsen ainakin yhden päivän viikonlopussa ihan yksikseni, jotta palautuisin viikosta. Lomakin menee lähinnä lepäämiseen ja kavereiden näkemiseen.
Viikonloppuna juhlin vähän halloweenia lasten kanssa etukäteen, mutta jouduin lähtemään juhlista ajoissa mainitun päänsäryn ja lasten aiheuttaman ihan järjettömän melun takia. Oli silti kivaa käydä! Olin unohtanut suunnitella pukuni, joten kiireesti järjestin itseni Vampiraksi.
Yritin liimata kulmakarvojani kiireessä Youtube-ohjeiden avulla, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Siispä laitoin vain vaaleaa väriä kulmien nurkkaan ja vedin korkeinta kohtaa vielä korkeammalle. Toinen tärkeä asia oli hiusraja, jota yritin saada Maila Nurmen malliin hieman laatikkomaiseksi. Revin yhdestä mustasta mekostani hihat ja asuni oli suurinpiirtein siinä.
Sunnuntaina oli Sammakkoprinsessan vuoro järjestää jokaviikkoinen siskobrunssimme. Kesällä brunssit vähän unohtuivat, mutta olemme nyt syksyn synkkyyden karkoittamiseksi päässeet taas hyvään vauhtiin. SP onnistui ihan loistavasti ja meillä oli tosi hauskaa. Voitin Aliaksen ja hävisin Muuttuvan labyrintin.
Brunssin jälkeen lähdimme metsäretkelle Sammakkoprinsessan, Sekopään, Vilin ja Huskyn tytärten kanssa. Oli harvinaisen aurinkoinen ilma, joten siitä piti ottaa kaikki irti.
Free Vili!
Etsi Vili
Oli ihanaa ottaa aikaa itselle, ystäville ja siskoille viikonloppuna.
Tänä syksynä on käymässä taas vähän samoin kuin joka syksy: olen väsynyt
ja mieliala on usein yllättävän melankolinen. Tänä syksynä en voi vielä
sanoa, että masentaa, mutta mietin asioita jotenkin vakavammalla
otteella kuin muuten. Tällaiselle asioiden tekemisestä nauttivalle
ihmiselle on aikamoinen homma antaa itselleen luvan lukea vaikka kirjaa
koko päivä - siitä tulee helposti syyllinen olo. Lisäksi yleensä
järjestän joka päivälle jotakin ohjelmaa. Nyt olen tietoisesti yrittänyt
säästellä voimiani.
Sekopään maailman hienoin takki
Vilin perusilme: tuutko jo?
Kummitädin ostama nahkatakki kuulkaas!
Hirvee kiire!
Huomaan mielialani muuttumisen siitäkin, että olen alkanut kuunnella Spotifyssa We can do it -tsemppisoittolistan sijaan Sad times -soittolistaani. Biisit siellä ovat aivan liian melodramaattisia muina vuodenaikoina kuunneltaviksi. Nyt olen kuitenkin ihan että
Tämä syksyfiilis väistyy varmaan taas, kun ensilumi sataa. Loma ei olisi voinut kuitenkaan sattua parempaan paikkaan, sillä lepo todellakin kelpaa nyt. Aurinkokin kelpaisi. Minun piti varata jokin matka täksi viikoksi ja lähteä yksin ulkomaille, mutta jotenkin en saanut aikaiseksi. Ehkä joululomalla sitten!
Matkojen kautta iloisempiin asioihin: Lush-arvonnan voittaja on arvottu! Ihanan suihkulahjapaketin voitti nimimerkki Roosapah. Onneksi olkoon! Saat paketin sillä ehdolla, että lupaat käyttää sen. Ei säästelemisiä! Lushin kosmetiikka on tuorekosmetiikkaa, joten se pitää käyttää mahdollisimman pian - ei siis mitään tekosyitä. Terveisin entinen tekosyiden keksijä.
Arvonnan voittajan lisäksi julistan uuden arvonnan - sain kaksi lippua arvottavaksi Helsingissä viikonloppuna pidettäville I love me -messuille. Jee! Olen menossa käymään messuilla lauantaina tai sunnuntaina. Isoin kiinnostuksen kohteeni siellä ovat Jeffree Starin meikit ja erityisesti huulivärit. Jäbä itsekin on paikalla lauantaina klo 14-16, mutta en ole ihan varma, ehdinkö näkemään häntä. Ilmeisesti hän on aika persereikä ja joskus huutaa faneilleen. En tiedä, saako tämä minut haluamaan nähdä häntä enemmän vai vähemmän.
Koska syksy on niin synkkää aikaa, yritetään vähän tsempata itseämme ja toisiamme kisaamisen varjolla. Kommentoikaa tähän jotain kivaa, mitä teille on viime aikoina tapahtunut, niin olette mukana arvonnassa! Koska messut alkavat jo tänä perjantaina, tehdään niin, että ilmoitan voittajan keskiviikkoiltana. Tämä on siis aikamoinen pika-arvonta, koska aikaa osallistua on vain kaksi päivää.
Koska olen vastuullinen bloggaaja, haluan ilmoittaa jo tässä etukäteen: pohdin tässä tekstissä mielenterveyttä, hyvää oloa ja kosmetiikkaa sekä näiden yhteyttä sekä negatiivisessa että positiivisessa mielessä. Tarkoitukseni on kertoa omista ajatuksistani ja kokemuksistani. Koska kuitenkin yhdistän aran aiheen, mielenterveyden, kaupalliseen ainekseen, haluan varoittaa teitä selvästi etukäteen. Minun näkökulmastani teksti ei ole kaupallinen, sillä teksti painottuu enemmänkin hyvän olon pohtimiseen ja omien kokemuksieni reflektoimiseen, mutta postauksessa mainitaan kuitenkin myös kosmetiikkayritys ja sen tuotteita. Näistä tuotteista olen saanut osan ilmaiseksi, mikä on mielestäni hyvä mainita etukäteen.
Mutta jotta tämä alun varoitus ei menisi nyt ihan doom and gloomiksi, kerron jo nyt, että postauksen lopussa on arvonta! Ihan vaan siksi, että haluan levittää hyvää oloa myös teille, rakkaat lukijat. Tai ainakin yhdelle onnekkaalle teistä.
Minusta voi saada blogin kautta sellaisen kuvan, että olen aika spontaani ja rento ihminen. Tämä on totta, mutta minussa on myös ylivastuullinen, liikaa murehtiva, kaikesta huolehtiva ja melko todennäköisesti ennenaikaisesti vanheneva puoli. Tämä osa persoonastani onkin selkeästi hallitsevampi, vaikka sitä ei välttämättä näe kuin lähimmät ihmiseni. Vaikka samaan aikaan olen todella optimistinen melkein naurettavuuteen asti, olen sellainen siksi, että olen jo varautunut kaikkeen ja suunnitellut varasuunnitelmat kaikkia mahdollisia tilanteita varten.
Tällainen vastuullisuus on aika raskasta, ja siksi olenkin pyrkinyt siitä eroon. Olen myös onnistunut aika hyvin. Suurin kiitos menee terapialle, mutta osan tajusin myös meditaatiokurssilla. Kävin useita vuosia sitten kurssin, jossa harjoiteltiin joogaa, hengitystekniikoita, meditaatiota ja mindfulnessia nimenomaan stressinhallinnan tukemisen näkökulmasta. Se oli ehkä paras liikuntakurssi ikinä, vaikka kyllä varmaan puolet ajasta vietinkin nukahtaneena joogamatolle.
Eräällä tunnilla ohjaaja sanoi, että vietämme suurimman osan ajasta joko tulevaisuudessa tai menneisyydessä. Mietimme jatkuvasti sitä, mitä meidän pitäisi olla tekemässä, mitä teemme seuraavaksi, mitä tekemättömiä töitä meillä vielä on, mitä teemme ensi viikolla, mitä teimme juuri, mitä teimme eilen, mitä teimme kymmenen vuotta sitten, mitä se ja se ajatteli kun sanoin niin ja niin, mitä eilisissä juhlissa kaikki ajattelivat minusta, mitähän pikkujouluissa tapahtuu, mitähän söisin seuraavaksi... On niin ärsyttävän kliseistä sanoa, että ole läsnä hetkessä, mutta kuinka moni oikeasti on läsnä juuri siinä hetkessä, missä on? Kun miettii jatkuvasti muuta aikaa ja paikkaa ja vaihtoehtoisia todellisuuksia, ei oikeastaan ole olemassa. Tämä kiinnitti huomioni ja tajusin, että omalla kohdallani se oli todellakin totta.
Ennen suihkua :D
Mindfulnessissa keskitytään läsnäoloon ja mietitään, mitä juuri nyt havainnoin ulkomaailmasta ja sisäisestä maailmastani. Mitä kuulen ja haistan juuri nyt? Mitä tunnen? Miltä minusta tuntuu? Tätä harjoitellessani huomasin usein, että minulla on jokin särky tai tuntemus kropassani, jonka olin täysin ohittanut. Läsnäoloa harjoittelemalla sain myös paljon enemmän irti maailmasta ja elämästäni. Se oli minulle, ikuiselle murehtijalle, tosi maailmaa mullistava kokemus. Luulen, että tuo kurssi oli yksi sysäys sille, että aloin vapautua.
Aloin kehittää sitä osaa persoonastani, joka oli jäänyt muista huolehtimisen ja yhteiskuntaan sopeutumisen jalkoihin. Hiljalleen tuo osa persoonastani alkoikin kasvaa yhä isommaksi osaksi sitä, mitä minä olen. Lopulta tämä osa sulautui osaksi kaikkia muita osiani ja alkoi värittää elämääni ja kaikkia päätöksiäni. Ennen mietin, mitä muut ajattelisivat ja mitähän tästäkin seuraa, nykyään mietin, miltä tämä asia minusta tuntuu. Tämän ansiosta olen nykyään todella onnellinen ja koen, että elän elämääni minuna. Liika vastuullisuus on edelleen osa minua, mutta nykyään se ahdistaa paljon vähemmän ja osaan tietoisesti pyrkiä siitä eroon.
Vastuullisuuteeni nimittäin on aina tietenkin liittynyt säästeliäisyys ja ajatus siitä, että arjen pitää olla tylsää ja kaikki kiva tapahtuu vain juhlissa. Arkena syödään perunaa. Juhlissa syödään myös perunaa, mutta valmiiksi kuorittuna. Luulen, että tämä on aika yleinen käsitys Suomessa. Tämä ajatus toteutui elämässäni niin, että suoritin kaiken ja aina odotin jotakin. Kaikki elämässä oli ikään kuin suorituslistan osia. Syöminen, suihkussa käyminen, urheilu, tapahtumat... Kaikki kivatkin asiat suoritin ja ajattelin, että tuostakin taas selvisin. Vieläkin stressaantuneena siirryn tähän henkiseen to do -listaan. Tätä asennetta havainnollistaa Antti Tuiskun biisi Mä hiihdän. Oikeastaan kappale kuvaa elämääni niin hyvin, että se on virallinen Rukin 0-22 ikävuoden tunnusbiisi. Huh huh, en ehkä olisi uskonut teininä, että kuvaan elämääni vielä Antti Tuiskun tuotannolla :D
No huh, tästä aloituksesta tulikin aika pitkä. Nyt vasta pääsen
varsinaiseen aiheeseen, eli siihen, miten kosmetiikka liittyy
mindfulnessiin. Tosin ei mikä tahansa kosmetiikka. Kosmetiikkateollisuus nimittäin tuntuu painottavan samaa asiaa kuin yhteiskunta: tee tämä niin saat tämän. Sitten siitä tavoitteesta ei oikeastaan voi edes nauttia, koska sitä ei ikinä täydellisesti saa - yleensä lopputulos on Photoshopilla tehty unelma. Lopputulosta ei ole oikeastaan tarkoituskaan saada, sillä ihminen ajetaan kuluttamisen mielentilaan sillä, että koko ajan pitää yrittää tavoitella jotakin. Jos joskus saakin kiiltävät hiukset, seuraavaksi pitää saada mattapintaiset. Ne saa tietenkin vain sillä uudistetulla reseptillä, johon on lisätty uusi Secret Super Shine Mattifying Birch Tree Extract 3000+ -ainesosa! 90 % vähemmän katkenneita hiuksia, 85 % enemmän elinvoimaa, 100 % bullshittiä.
Tähän kaikkeen on yksi ihana poikkeus, nimittäin Lush. Olen julistanut rakkauttani Lushia kohtaan niin paljon, että se ei tule varmastikaan yllätyksenä kenellekään. Kun aloin pohtimaan syitä rakkaudelleni, tajusin, että yksi seikka ainakin on se, että Lush ei painota tuoteselostuksissaan samoja asioita kuin kaikki muut. Lush ei edes mainosta itseään. Kun rupesin vertailemaan Lushin tuotteiden kuvauksia muihin, tajusin, että kuvauksissa on paitsi huumoria, myös itsensä rakastamista ja mindfulnessia. Jos jotakin luvataan, se täytetään. Kuvauksissa keskitytään lopputuloksen lisäksi myös itse prosessista nauttimiseen, ja usein tuotteen käytön nautintoa korostetaan enemmän kuin tavoitetta. Katsokaa esimerkiksi, mitä minun suihkusaippuoistani sanotaan:
Dirty Springwash: "Antaa puhtia päivään. Viherminttu ja mentholi saavat ihon kihelmöimään
ja olon pirteän reippaaksi. Springwash on kuin sukellus raikkaaseen
kevätpuroon! Virkistä tällä itseäsi rankan illan jälkeen."
Berry Berry Christmas: "Karpalon-, mustikan- ja appelsiinintuoksuinen suihkuhetki vie tunnelmoimaan talven ensilunta. Bergamotti ja makea appelsiiniöljy tuovat pirteyttä talveen. Suihkugeeli sisältää kaunista kimalletta ja tuntuu iholla taivaalliselta."
Comforter: "Kosteuttava, marjainen suihkugeeli tuoksuu huumaavan ihanalta
mustaherukalta ja sypressiltä. Suihkuhetki Comforterin kanssa on kuin
rauhoittava halaus."
Tää käyttöohje saa mut aina hymyilemään.
Joku suihkusaippua saattaa vaikuttaa pikkuseikalta, mutta minulle ihanien tuotteiden käyttämisen opettelu on ollut iso osa mindfulnessia ja entisistä ajatusmalleista eroon pääsemistä. Suihkussa käyminen ei enää ole velvollisuus vaan nautinto. Ihan tavallisena maanantaiaamuna voin sytyttää pari kynttilää kylppäriin ja viettää pari minuuttia tuoksuterapiassa. Niin tein juuri tänäänkin. Entinen minä, joka säästelee glittergeelipurkkia vain juhlatilaisuuksia varten niin kauan, että se kuivuu käyttökelvottomaksi vielä 90 % sisällöstään tallella, on ihan mennyttä. Nyt menen suihkuun ja pohdin, onko minulla halu tänään olla vuoristopuron raikas (Dirty), tahdonko pehmeän ja makean halauksen (Comforter) vai haluanko fiilistellä glitterillä kuorrutettua ensilunta (Berry Berry). Elän pari minuuttia ihan siinä hetkessä ja nautin tuoksusta, lämpimästä vedestä, lepattavasta kynttilänvalosta ja suihkun kohinasta.
Perhepotretti vessanpytyn päällä!
Entinen aivopesty minäni mietti aina hyötyä, järkeä ja tehokkuutta. Mitä hyötyä on olla kolme eri suihkugeeliä, mitä järkeä on laittaa glitteriä suihkugeeliin? Suihkun tarkoituksena on puhdistautua ja that's it. Hirveä vaiva erikseen sytyttää kynttilät ja miettiä jotain saippuaa. Tehokkuus kärsii.
Oikeasti kynttilän sytyttämiseen ei mene kuin 10 sekuntia enemmän aikaa ja ihanan suihkugeelin levittäminen vie saman verran aikaa kuin tavallisenkin. Jos asiaa miettii, oikeastaan säästän nykyään aikaa, sillä käytän suihkussa levitettävää ihon hoitoainetta kosteusvoiteen sijaan. Mutta oikeastaan en halua miettiä asiaa tarkemmin, sillä ihan mielihyvin käyttäisin lisääkin aikaa suihkutteluun, jos se on näin mukavaa.
Elämästä nauttiminen on oikeastaan kiinni pienistä asioista ja minulle pieni luksus, kuten taivaallinen tuoksu ja glitter, ovat oleellinen osa sitä. Lush on opettanut minulle myös säästeliäisyydestä luopumista, sillä tuorekosmetiikkaa ei kannata säästellä juhlapäivään. Myös ajatus siitä, että ihan jokapäiväisiin tuotteisiin laitetaan jotakin ylimääräistä ihan vaan siksi, koska se on hauskaa, on ihana. Asenne leviää kivasti suihkusta muuhunkin elämään, kun pitkin päivää sattuu aina välillä haistamaan suihkusaippuan tuoksun iholta ja saa muistutuksen taas siitä hetkessä elämisestä. Olen lukenut jostain, että tuoksu on aistikokemuksista voimakkaimmin yhteydessä muistiin. En tiedä, onko tämä totta, mutta kyllä se ainakin muistutuksena toimii tosi hyvin.
Tässä Buck's Fizz -vartalonhoitoaine, jota saa ekaa kertaa kiinteänä tänä jouluna, jotta säästyttäisiin muovijätteeltä. Tää on mun uus lemppari. Tuoksu on sama kuin Celebrate-voiteessa, jota ei ilmeisesti enää ole valikoimissa. Se oli mun ensimmäinen Lush-voide, joten mun sydämessä on tälle tuoksulle oma paikkansa.
Tässä mun iho, kun oon käyttänyt vartalonhoitoainetta! Tässä on sama efekti pisaroiden kanssa (ne jää ihon pinnalle), kun jos käytän kookosöljyä suihkussa.
Tiedän olevani melkein naurettava Lush-uskontoni kanssa. Siskonikin naureskelivat minulle ja sanoivat minun olevan kuin ostos-tv, kun esittelin innoissani kaikkia uusia ihanuuksia, joita Lushin pikkujouluista sain. En voi sille mitään, että koen löytäneeni ihan mahtavan asian ja haluan muidenkin tajuavan sen. Kyllä siskonikin rakastavat Lushia, mutta he rakastavat myös pilkkaamistani :D
Lush onkin minulle vähän kuin mindfulnessin symboli. Samaan ei pysty mikään muu merkki, koska luksusmerkeiksikin mainostetut tuotteet yleensä lähinnä lupaavat tuloksia. En halua laittaa rahojani niihin, sillä minulle tulee huijattu olo. Samalla teen itselleni lähinnä huonoa mieltä, kun tuotteen käyttö ohjaa väkisinkin miettimään, mitä kaikkia vajavaisuuksia ulkonäössäni on, kun niitä torjuakseni ja piilottaakseni minun tarvitsee lätkiä naamaani vaikka mitä. Lushin tuotteita käyttäessäni tunnen, että oikeasti hemmottelen itseäni enkä valmistele vartaloani muiden katsottavaksi.
Haluaisinkin jakaa tämän hyvän fiiliksen kaikkien kanssa. Selvitin Lushin pikkujouluissa InsideOutin huonepakopelin ja sain tästä hyvästä pienen paketin. Paketti sisältää Ro's Argan -vartalonhoitoainettasekä Serendipity -suihkusaippuaa (jonka on ilmeisesti korvannut valikoimissa Lavender vida Loca -saippua). Koska minulla on jo niin paljon kaikkea ihanaa, paketin pitämisen sijaan päätin arpoa sen teille. Aikaa osallistumiseen on viikko, ja osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen. Voitte vaikkapa kertoa tapoja, joilla nautitte arjesta. Arvon osallistujan maanantaina 16.10.
ps. Kaikki Lushin glitter tehdään muuten merilevästä, joten mikromuoveista ei tarvitse huolehtia! En tajua, mikseivät kaikki siirry merileväglitteriin. Kimaltelun lisäksi se kosteuttaa eikä haittaa esimerkiksi silmiin joutuessaan.
pps. Sain InsideOutilta kutsun haastaa joku bloggaaja huonepakopeliin. Onko teillä ehdotuksia? Haluaisin keksiä jonkun hyvän tyypin, josta olisi haastetta.
ppps. Muistakaa laittaa kommentteihinne sähköpostiosoite, että saan teidät kiinni!
Minulla on ongelma naamani kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin, vika ei ole siinä, ettenkö pitäisi siitä. Se ei vaan viestitä persoonastani tarpeeksi hyvin. Siskoni nimittävät minua mummonaamaksi ja se on ihan totta. Katsokaapas.
Ei meikkiä, much mummoa
No tämä ei ihan kuvaa totuutta, koska otsatukka ja nenäkoru tuovat tiettyä persoonallisuutta naamaani. Kuvitelkaa naamani ilman niitä. Ihan sikamummo! Minulta kysytään aina ohjeita johonkin paikkaan X, ratikassa lapset laitetaan syliini istumaan ja olen kahdenkymmenen koirapuistossa tapaamani koiran kummi. Ihan kiva, mutta käy aika raskaaksi ajan kanssa.
Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Onneksi on keksitty meikki ja metalli ja hiustyylit. Tykkään naamalävityksistä siksi, että ne tekevät kasvoistani vähän rankemmat, vähän enemmän minut. Ei sillä, ettäkö olisin mikään hirveä raggari, mutta en nyt ihan niin kilttikään, miltä naamani saa minut vaikuttamaan. Etenkin se, että hymyilen paljon, saa minut ulkonäköni puolesta vaikuttamaan ehkä siltä, että minut on helppo jyrätä. Tätä kuvaa nenäkoru sopivasti rikkoo.
Lassukat usein haluavat valistaa naisia siitä, että lävistykset, tatuoinnit ja meikki karkottavat miehiä. Hassua, että he eivät ole koskaan pysähtyneet miettimään, että ehkä se on tarkoituskin. Tai ainakin osaksi - pääsyy tietenkin on, että haluan ilmaista omaa persoonaani. Jos ulkonäköni siinä samalla karkottaa miesasiamiehet, niin lasken sen ehdottomasti plussaksi.
Nenäkoru ja tatuoinnit eivät kuitenkaan aina riitä. Esimerkiksi pitkähihaisella paidalla ja pimeässä baarissa ne jäävät usein huomaamatta. Tällöin saattaa jokin puolisokea lassukka erehtyä lähestymään. Tätähän emme voi sallia! Koska irvistely koko illan ajan on aika raskasta, kiitän luojaani siitä, että on olemassa meikkiä. Tässä siis kaikille mummonaamakavereilleni ohjeet siitä, miten taiot naamallesi koko illan kestävän resting bitch facen - ihan vaan meikillä. Karkottaa taatusti kaikki.
Kaikki lähtee kulmakarvoista. Minulla on onneksi jo aika julmat kulmat luonnostaan, mutta ikä on tuonut niihin kaikkia aukkoja ja vaalentanut karvoja. Koeta saada kulmiisi vihaista ilmettä, siis niin, että alkukulma on alempana ja kaari menee mahdollisimman korkealle. Voit korostaa kulmakarvaa alhaalta ja keskeltä, niin saat vihaisempaa ilmettä.
Pohjameikki ja kulmat valmiina
Kun kulmat ovat valmiit, siirrytään huuliin. Resting bitch facen perusta on pieni sneer - en keksi suomeksi hyvää sanaa, ei irvistys mutta sellainen pieni ylimielinen huulen nosto. Kuvittele, että halveksisit kaikkia ja katso ilmettäsi peilistä. Sellaista lookia haemme.
Usein kun puhutaan huulten rajaamisesta ihan hiukan yli, tavoitteena on tehdä huulista suuremmat. Nyt emme kuitenkaan mieti kokoa, vaan muotoa. Vedän huulivärin ihan hiukan yli, mutta vain tietystä kohdasta. Huulen reunasta voi jopa alittaa huulen luonnollisen rajan. Tässä havainnollistus:
Väriksi sopii joko kirkkaanpunainen tai sitten tummempi sävy aina mustaan tai lilaan saakka. Käytän tässä Kat von D:n Everlasting-huulivärin sävyä Outlaw. En oikeastaan rajaa huulia mitenkään, sillä huuliväri pysyy kuin tauti eikä lähde leviämään. Jos olet taitava, voit tehdä pienen ombre-efektin huuliin niin, että reunoilla on tummempaa väriä, se sopii tosi hyvin tähän meikkiin.
Huomaatteko eron?
Jos on kiire, meikin voi jättää tällaiseksi. Täyden resting bitch face -efektin saavuttamiseksi tarvitset kuitenkin vielä silmiin sopivaa ilkeyttä ja raukeutta. Tähän sopii hyvin siipirajaus vedettynä tosi yli, eli ns. ghettolinerit. Ne kannattaa vetää ihan silmän alusta asti, mutta aluksi ohuena. Rajaus lähtee levenemään, kun ripsirajan korkein kohta alkaa laskea. Korkeimmasta kohdasta rajaus siis jatkaa nousuaan ylös. Jos selitys kuulostaa hankalalta, katsokaa mallia tästä:
Rajaus toisessa silmässä
Voisi kuvitella, että hymy pilaisi tämän meikin. Tätä ei tarvitse pelätä. Jopa hymyillessä rbf-meikki säilyttää tehonsa, sillä hymy näyttää hieman pilkalliselta. Jos siis erehdyt hymyilemään, älä huolehdi - lassukat luultavasti kuvittelevat sinun naureskelevan heidän pienille peniksilleen. Tällöin on epätodennäköistä, että he uskaltaisivat lähestyä.
Rajaa sitten toinenkin silmä mahdollisimman samalla tavalla kuin eka. Aina se ei onnistu, mutta ei kukaan huomaa eroa. Ja jos huomaisikin, hän voi vain luulla, että kohotat toista kulmaasi. Se sopii tosi hyvin rbf-meikkiin, joten ei hätää siinäkään tapauksessa. Lisää vielä vähän tummaa luomiväriä alaluomelle ja harjaa ripsaria ripsiin. Teen myös usein kajalilla mustan rajauksen sisäluomelle, mutta tämä aina vähän pienentää silmiä, joten jos sinulla on pienehköt silmät, voit jättää tämän kohdan välistä. Luomiväriä voi lisätä myös yläluomelle korostamaan rajausta, jos haluaa, mutta itse en yleensä jaksa.
Jos meikki tuntuu vielä liian kiltiltä, lisää vähän metallia naamaan ja piikkejä kaulaan. Feikkiseptum on tosi kätevä tämän meikin kanssa, se hieman korostaa huulia ja näin ollen myös sneer-efektiä. Samalla se saa sinut näyttämään rankemmalta kuin oletkaan.
No niin, tunnen jälleen, että ulkonäköni vastaa sisintäni. Harmi vain, että tätä kaikkea ei jaksa ihan joka päivä tehdä. Meikin osasia voi kuitenkin käyttää yksinäänkin, joten mummonaamaa voi ainakin vähän häivyttää arkenakin.
Nyt vaan siis kaikki kokeilemaan, kun on sopivasti lauantaikin. Laita tämä meikki kasvoillesi, kun lähdet baariin, ja koe ero! Toki voi käydä niinkin, että kivatkin tyypit pelästyvät eivätkä uskalla tulla juttelemaan, mutta mieti: jos he pelästyvät meikkiäsi, mitä kävisi, kun paljastaisit heille synkimmät ajatuksesi? Ehkä siis vain vältyt turhilta tuttavuuksilta.
Viime viikolla kaverini lähetti linkin MeNaisten juttuun, jossa
käsiteltiin demiseksuaalisuutta. Ei vaan hetkinen, siinä käsiteltiinkin
minun seksuaalisuuttani! Juttu oli kopioitu blogista. Lähde kyllä
mainittiin, tietenkin väärin kirjoitettuna (Fuck the pin ups, klassikko). Sitaattioikeus oli vedetty ihan överiksi. Jutussa ei enää
lainattu minua, vaan minun kirjoitukseni oli varastettu. Lisäksi nimen
väärin kirjoittaminen yhdistettynä jutun aiheeseen loi blogista aika
erikoisen kuvan.
Laitoin tietenkin palautetta asiasta ja myös te, ihanat lukijat,
kävitte kirjoittamassa kommentteja tekstiin. Kiitos siitä! Lehden
päätoimittaja laittoikin lopulta minulle anteeksipyynnön Facebookissa
yksityisviestillä ja myönsi jutussa olleen liikaa sitaatteja. Juttua on sittemmin "muokattu kauttaaltaan"
eli osa lainauksista on poistettu ja tekstiin on liimattu päälle
jotakin yleistä demiseksuaalisuudesta kertovaa osuutta, jotta
plagiointia olisi saatu häivytettyä. Siinä ei tosin onnistuttu t. äikän ope.
Kävin puhelinkeskustelua päätoimittajan kanssa. Halusin keskustella
aiheesta tarkemmin, sillä minun oli vaikea käsittää, että toimittajat
oikeasti toimivat näin. Päätoimittaja myönsi, että lainauksen laajuudessa oli tapahtunut virhe,
mutta sanoi, että käytäntö on muuten ihan
yleinen. He aikovat siis jatkossakin tehdä tällaisia juttuja, mutta
eivät ilmeisesti yhtä laajasti varastettuja.
Sitäkään käytäntöä ei aiota muuttaa, että tekstin alkuperäiselle kirjoittajalle ei ilmoiteta mitään tekstin uudelleenjulkaisusta. Etenkin tämän tekstin julkaisu toisella alustalla oli minulle aika inhottava juttu, sillä kuten alkuperäisessä tekstissä mainitsin, postaus oli varmaan henkilökohtaisin tähän mennessä julkaisemistani teksteistä. Kun ottaa huomioon, että olen kertonut blogissa mm. seksuaalisesta väkivallasta, on se aika painavasti sanottu. Tämä taisi kuitenkin mennä toimittajalta ohitse.
Asia oli mielestäni kokonaisuudessaan todella omituinen. Sattumalta olin juuri käynyt uusien opiskelijoideni kanssa läpi tekijänoikeuksia, joita tämä MeNaisten toimittaja törkeästi polki. Jäin todella pohtimaan, että jos toimittajat toimivat näin, miten voin odottaa, että ihan toisen alan opiskelijat (alaikäiset!) oppivat asian? Tajusin asiaa miettiessäni, että toisen tekstin varastaminen ja oman nimensä päälle lätkäiseminenhän on tosi tuttua minulle. Oppilaani ja opiskelijani tekevät sitä koko ajan. Myös tapa, jolla toimittaja asian "korjasi", on niiiin open duunissa nähty juttu. Yleensä palautan Wikipediasta kopioidun tekstin opiskelijalle ja hän kirjoittaa siihen pari virkettä lisää ja palauttaa sen sitten toiveikkaana uudelleen. Se ei yleensä kelpaa minulle vieläkään, vaan alleviivaan kaikki kopioidut kohdat ja käsken poistamaan ne. Ilmeisesti MeNaisten päätoimittaja ei jaksa paneutua ihan näin paljoa. Ei se mitään, ymmärrän. Aika rankkaahan se on.
Kuva ei liity asiaan, sopii vaan fiiliksiin. Tsekatkaa silti übercool Buffy-takki!
Kaikista omituisinta on, että näen itseni toimivan työssäni muun muassa toimittajien puolella. Tietysti Wikipedia on varmasti lainatuin lähde, mutta toisena tulevat kaikenlaiset sekalaiset netistä löydetyt artikkelit. Juuri toimittajien tekstejä varastetaan jatkuvasti. Luulisi, että heillä olisi aika korkea kynnys lähteä tekemään samaa toisille.
Olen lukenut, että blogien suosion nouseminen on aiheuttanut naistenlehdille ongelmia. Ei ihme. Miksi ostaa mainostajien tuputtamaa naiskuvaa rahalla, kun netissä voi seurata ilmaiseksi aitojen ja itse valitsemiensa ihmisten sensuroimattomia ajatuksia? Ilmeisesti lehdissä on huomattu tämä. Vaikka jossain palaverissa olisikin ekana parannusehdotuksena tullut esille bloggaajien juttujen kopioiminen, se ei ehkä ole se kaikista paras idea.
Jatkakaa stormaamista, kyllä sieltä vielä jotain käyttistä tulee! Jos ei muuta, niin voin tulla lehteenne kirjoittamaan. Seuraavaksi haluaisin kyllä sitten palkkaa :)
ps. Jos tämä on toimittajien mielestä nykyään ihan ok tapa toimia, voinko alkaa opettaa sitä myös opiskelijoilleni? Säästyisin niin paljolta työltä, kun voisin ottaa ne kopsatut tekstit sellaisinaan vastaan!
pps. Nyt kun tsekkasin jutun linkit, huomasin, että jutussa ei edes linkata blogiin vaan johonkin Bloglovinista löytyvään näköisjuttuun! Ihan mahtavaa työtä nyt oikeesti :D
