perjantai 12. tammikuuta 2018

Loma ihan yksin, osa 3

No niin, nyt oon ollut viikon Suomessa ja arki on taas lähtenyt kunnolla käyntiin. Voiko ihminen olla näin POIKKI? Epäilen vahvasti, että mua ei ole tehty sellaiseksi kahdeksasta neljään -tyypiksi. Tai jos nyt ensin vaikka kokeilisi sitä kahdeksasta neljään, nyt olen lähinnä tehnyt kahdeksasta kahdeksaan! Ihan oma syy, sanoisi Nicke Lignell tähän. 

No, onneksi minulla on akut ladattu ainakin 70-prosenttisesti täyteen Portugalin auringossa. Kun puhuin aiemmin videolla siitä, että yksin matkustamisen huono puoli on se, että ei ole ketään muistelukaveria, en ottanut huomioon sitä, että on sitä yksinkin ihan hauska muistella. Etenkin, kun katsoo kuvia.

Ostin mekon Ironfistiltä itselleni joululahjaksi <3

Surffarimäykky!!!
Loma oli kaikin puolin oikein onnistunut. Mitään kamalaa ei sattunut, en saanut mitään paniikkeja siitä, että olen yksin kaukana kotoa, en kohdannut uhkaavia tilanteita ja sain paljon kivoja muistoja. Autoon ei tullut lommoja. Matkalaukkuni mahtui lentokoneeseen. Satoi vain yhtenä päivänä.

Mietin silti, lähtisinkö uudelleen lomalle yksinäni. Yksin matkustamisessa oli paljon kivoja asioita, mutta voittavatko ne? Voisin ehdottomasti matkustaa myöhemminkin yksinäni jonnekin, mutta mieluummin menisin ehkä jonkun kaverin kanssa. Nyt kun asun yksin, minulla ei enää ole niin suurta tarvetta täydelliseen yksinoloon - sitä kun saa ihan tarpeeksi arkenakin nykyään. Matkalla huomasin välillä olevani hieman yksinäinen.

Paras olisi, jos voisi jotenkin yhdistää yhdessä ja yksin matkustamisen parhaat puolet. Joo, olen ahne ja haluan kaiken. Hyvä vaihtoehto olisi esimerkiksi sellainen, että matkustaisi maahan, jossa asuu joku kaveri. Sitten voisi parina iltana mennä vaikka bilettämään tai syömään kaverin kanssa, mutta muuten voisi seikkailla yksin. Toinen hyvä vaihtoehto olisi lähteä jonkun sellaisen kanssa, joka nauttii myös yksinolosta ja ottaa omat hotellihuoneet.

Syksy on kerryttänyt mulle vähän lisää kiloja, mutta se ei haittaa - päinvastoin oikeastaan!

Ihanaa, kun rannoilla sai olla koiria! Ja näin tasan nolla koirankakkaa.


Tässä ekan päivän kuvia. Minulla on vielä vaikka kuinka paljon lisää! Yksi hyvä puoli yksin matkustamisessa oli, että sain ihan rauhassa vaikka pysähtyä tunniksi kuvailemaan. Yleensä kaikki kaverini joko hermostuvat odotteluun tai ainakin minua vähän harmittaa pyytää heitä odottelemaan - tulee vähän turhamainen olo. Mutta nyt ei tarvinnut selitellä kenellekään mitäään ja huomasin nauttivani tosi paljon kuvailuista.

Se tosin harmitti, että minulla ei ollut muita kuvattavia kuin itseni. Oli nimittäin aika hankalaa asetella kameraa ties minkäkin kivikasan tai kengistä pinotun tornin päälle keikkumaan. Lisäksi minun piti kuvissa piilottaa toinen käteni, jossa oli kaukolaukaisimena toimiva kännykkä. Nyt kun sanoin sen, ette pysty enää katsomaan kuvia kiinnittämättä huomiota toiseen käteeni, joka on milloin missäkin :D Moni haaveilemani kuva jäi ottamatta, kun en saanut kameraa kunnolla mihinkään. Jos minulla olisi ollut malli, olisin noin vaan näpsinyt kuvia ja pystynyt siirtymään juuri sen sentin vasemmalle tai kallistamaan kameraa pari astetta. Nyt en saanut ihan täydellisiä mistään kuvista. Mutta melkein kuitenkin! 




Ekana päivänä ajelin vuokra-autolla ympäriinsä, seikkailin Alvorin kylässä ja kävin Portimãon rantakaupungissa pyörimässä. Nämä kuvat ovat Praia de Rochan rannalta. Algarvessa oli tähän aikaan suhteellisen hiljaista, mikä oli tietenkin tosi kiva. Lämpöä oli noin 18-21 astetta, mikä oli minulle aivan riittävä. Tosin paikalliset kulkivat kevyissä toppatakeissa ja pipo päässä :D Ja kun kävin meressä uimassa, minulle tuli sitä ihmettelemään ja kommentoimaan neljä eri tyyppiä. Vesi oli ihan yhtä lämmintä kuin Suomessa kesäkuussa - eli ihan ok. En palellut kertaakaan reissussa, vaikka kävelin jääräpäisesti kevyissä mekoissa kaupungilla ja hengailin bikineissä rannalla. 


Tässä oli tosiaan vasta eka päivä, joten lisää kuvia on tulossa, kunhan saan niitä käytyä läpi. On aika kiva katsella kuvia ihan itsekseen ja muistella reissua. On myös mukavaa, että voin jakaa ne teidän kanssanne <3


torstai 4. tammikuuta 2018

Loma ihan yksin, osa 2


Oo mikä ihana aamunraikas Ruki! Otin videon ennen aamupalaa ja kahvia, joten älkää tuomitko. Laittaisin tähän hymiön, mutta tämä frickin Ipad ei toimiiii. No, on tellä ainakin video.

Edit: tein toisenkin videon ja päätin lisätä sen tähän perään sen sijaan, että tekisin sille oman postauksen.




tiistai 2. tammikuuta 2018

Loma ihan yksin, osa 1


Tässä vähän luvattuja ajatuksia! Ei vielä ole tullut mitään mullistavia oivalluksia yksin matkaamisesta, mutta höpisenpä silti kymmenisen minuuttia jotain :D

Suunnittelin ottavani paljon valokuvia tällä reissulla ja on niitä tullutkin otettua. Sekin on yksin matkaamisessa ihan kivaa, että ei ole ketään valittamassa, kun koko ajan pitää pysähtyä kuvailemaan!  Tosin huonoa on sitten se, että ei ole ketään kuvaamassa. Onneksi minua ei hävetä ottaa itsestäni ajastimella kuvia (vaikka kuten vikasta kuvasta huomaa, ihmiset välillä tuijottavat).









Pus pus,


keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Epämukavuusalue!

Joo joo, kaikki tietää, että kehitys tapahtuu epämukavuusalueella. Itsekin tiedän sen ja olen säännöllisesti pyrkinyt liikkumaan pois mukavuusalueeltani ihan vain itseäni testatakseni ja haastaakseni. Hyvin on toiminut.

Nyt kuitenkin huomasin, että rohkeuteni kokeilla uusia asioita on suoraan verrannollinen mielialaani. Ei varmaan ole kenellekään yllätys, että kun mieliala laskee, ei jaksa kokeilla uusia asioita. Minulle näin käy aina syksyisin, sillä kaamos vaikuttaa minuun tosi vahvasti. Mutta nyt rupesinkin miettimään, että mitä jos suhde onkin toisinpäin? Entä jos mielialani ei vaikutakaan luovuuteeni vaan toisin päin? Tai ehkä kyseessä on ikävä kierre.

Olen aikaisemminkin täällä julistanut - tosi ärsyttävästi, tiedän - että masentuneena kannattaa vaan potkia itseään perseelle. Maailman raivostuttavin neuvo ihan oikeasti. Jos joku antaisi minulle tuollaisen kommentin, kun itse olen maissa, potkisin varmasti ihan vaan sitä neuvojaa. Mutta aina lopulta ihan itse huomaan, että ainoa keino, jolla itseni saan kerättyä, on se potkiminen. Kun yhdessä asiassa pakotan itseni tekemään jotain epämukavalta tuntuvaa, saan siitä vähän voimia taas seuraavaan kertaan, ja lopulta noidankehä on muuttunut positiiviseksi. Helppoa tämä ei missään nimessä ole. Sanoisin jopa, että se on yksi vaikeimmista ja raskaimmista asioista, jota olen joutunut tekemään. Kaikista kamalinta siinä on se, että kaikki duuni pitää tehdä itse, vaikka ei millään jaksaisi. Jos tosiaan joku muu tulee potkimaan, se herättää vain vastahankaisuutta ja ärtymystä sitä potkijaa kohtaan, joten pätijät, pitäkää suunne kiinni masentuneen lähellä.


Mutta siispä jälleen kerran potkin itseäni perseelle, ja sanoisinpa jopa että vähän naamaankin (en tiedä, miten oikein taivuin, kai se saunajooga jotain on auttanut!). Lupauduin valokuvaamaan Ilmattaren Katariinan uutta standardimitoitettua korsettimallistoa. Tyynen... ketä huijaan - hyperaktiivisen ulkokuoren alla minua jännittää kuvata tuntemattomia ihmisiä, joten siksi tämä oli sitä epämukavuusaluetta, vaikka valokuvausta muuten harrastankin. Tiedän olevani hyvä kuvaaja, kun kuvaan siskojani, mutta siinä minulla ei olekaan mitään paineita. Nyt vaikka valokuvattiinkin ihan TFCD-periaatteella, eli en saanut palkkaa, stressasin kuvien onnistumista silti. Kuvausten tiimi oli aivan ihana. Katariina Ilmatar Corsetry & Couturesta teki korsetit asuineen, floristi Riitta Kayir teki kukkakruunut ja muut kukka-asusteet, Maria (Maria Alexandra Design) toteutti kaksi vaaleaa mekkoa (postauksen lopussa) sekä mallit Tiina Sysimusta (@sipesatanas) sekä Janita Olkkonen (@kuunlapsi) loistivat kuvausten päätähtina. Janitan saimme muuten mukaan PTFU:n Facebookin kautta, kun etsimme halukkaita kuvauksiin! <3 


Kuvauksiin omaa lisäänsä toi se, että kuvasimme vuoden lyhimpänä päivänä! Valoa ei siis riittänyt kuin hetkeksi, ja oli pieni kiire. Lisäksi oli kylmä!


Vaikka kuvausten fiilis olikin rento ja sovimme, että ei oteta paineita, kyllä siinä väkisinkin tulee vähän jännittynyt olo. Kun puvut, mallit, asusteet ja miljööt ovat niin upeita, niin mokata voi ainoastaan valokuvaaja!

Onneksi olen mahtava Miss Ruki Ver enkä sitten kuitenkaan (tietenkään!) mokannut. Todisteet saatte nähdä tässä postauksessa. Kuvista tuli niin hienoja, että sain taas vähän itseluottamustani takaisin. En edes tiedä, miksi se taas oli johonkin muka hävinnyt - kai työkiire ja -stressi saavat olon tuntumaan vaan ihan riittämättömältä ja se fiilis sitten liusuu muuallekin elämään. Kyllä, minäkin tunnen oloni joskus aivan surkeaksi, uskokaa pois. Mutta nyt tämän saavutetun itseluottamukseni aion panna likoon ja taas yrittää uusia asioita, ja näin, kuin uhkapelaaja, kasvattaa pottiani. 


Toinen jännittävä uusi asia, mitä aion tehdä, on matkustaa yksin ulkomaille. Tätä mietin jo syyslomalla, mutta en saanut aikaiseksi. Olisi kannattanut, sillä uskon, että lomasta tulee mieletön. Lähden siis Portugaliin ylihuomenna! Koska en tee mitään ikinä helpoimman kautta, en jää rantatuoliin all inclusive -paketilla makoilemaan, vaan vuokraan auton ja ajelen ympäriinsä. 



Lomallani ajattelin ottaa paljon valokuvia ja varmaankin toimia itse mallina. Yleensä mitä vähemmän voimia minulla on, sitä vähemmän jaksan miettiä ulkonäköäni. Tämän takia aion Portugalissa sitten laittaa vain ihania vaatteita ylleni, meikata ja ottaa kauniita kuvia - näin toivottavasti vahvistan positiivista kierrettä entisestään ja palaan Suomeen tammikuussa uusin voimin. Ja ehkä tekin saatte kivoja viboja niistä! <3 Ajattelin tehdä tänne blogiin videopäivityksiä reissultani, mutta en lupaa mitään. Menen ihan fiiliksen mukaan ja teen sitä, mikä tuntuu kivalta.























 Kertokaa ihmeessä omia vinkkejänne ja tarinoitanne epämukavuusalueista! Ja kuvia saa taas kehua - nyt myös kannustan kehumaan malleja ja pukuja ja kaikkea, mistä haluatte sanoa jotain kaunista! <3


 ps. Saa myös jakaa matkavinkkejä! Sekä Portugaliin että ihan yksinään matkustamiseen liittyen. Jännittäääää!