perjantai 9. marraskuuta 2018

Vihdoinkin 129 tapaa saada mies

Koska olen feministi, yleensä vaan ärjyn ja irvistelen miehille, puhumattakaan siitä, miten koen jatkuvaa tarvetta kyseenalaistaa heidän miehuutensa. Tämän vuoksi ei parisuhdenmarkkinoilla flaksi käy! Mutta onneksi löysin tällaisen 50-luvun jenkkilehdestä reväistyn niksipirkka-artikkelin, jossa minulle ja minunkaltaisilleni tarjotaan 129 tapaa saada aviomies! Ajattelin näin perjantai-illan ratoksi jakaa vinkit teidän kanssanne.

Ensin mies pitää tietysti löytää. Itsehän olen maisteri ja jatko-opiskelija, mutta voisinhan tietysti aloittaa iltakoulun ja osallistua kursseille, jotka kiinnostavat miehiä. Ikäväkseni en tiedä, mistä miehet pitävät, sillä eihän minulla muuten olisi tätä ongelmaa - teeskentelisin vain itse pitäväni samoista asioista, helppoa. Lisäksi voisin sabotoida autoani hajoamaan hyvissä paikoissa (Hämeenkatu? Motari?), pyöräillä halki Euroopan tai lukea kuolinilmoituksia löytääkseni hyviä leskiä. Oma lempparini on kuitenkin ehkä tuo, että pitää mennä istumaan puiston penkille ja syöttää puluja.


Vinkit jatkuvat käytösohjeilla. Pitää olla kohtelias kaikille, koska heillä voi olla hyviä veliä tai poikia. Rumillekin miehille pitää olla kohtelias, ja kauniille naisille, koska heillä voi olla hyviä jämiä. Surullisten tyttöjen, naisten pyörittämien yritysten tai bussissa yksin istuvien naisten kanssa sen sijaan ei sovi asioida. Niin ja muista eksyä jalkapallopeleissä.

Huomiota itseensä voi kiinnittää rahan tienaamisella, laastarin käyttämisellä tai hattukotelon kantamisella. Itkeminen nurkassa toimii myös. 


 Klassikko "Naura hänen vitseilleen" mainittu!


Hyvältä pitää tietysti myös näyttää. Korkkarit jalkaan tietysti siis, paitsi jos mies on lyhyempi, ole terve ja pala auringossa. Älä käytä silmälaseja, älä valita, älä kerro allergioistasi, laihduta, kuori, tilaa raaka pihvi.

Lopullisesti mies isketään kaikenlaisilla pikkuvinkeillä. Ei saa juoruta miehestä (kukaan nainen ei ole ikinä juorunnut miehestä, varsinkaan kännissä baarin naistenvessassa kovaan ääneen), ei saa puhua lapsista, avioliitosta tai existä eikä saa kertoa vaatteidensa hintaa. Pitää opetella putsaamaan kala (vain, jos hän on kalastaja!) ja ompelemaan.


Lista ei tosiaan sisällä pelkkiä kieltoja. Stalkkaa miehen exiä ja selvitä heidän virheensä! Hanki isoja tuhkakuppeja! Kerro, että pidät rahasta! Iske faktat pöytään ja huomauta, että sinkut kuolevat aiemmin kuin naidut miehet!


Jos mikään muu ei auta, ryhdy luovaksi. Lähde opiskelemaan Yaleen. Jos vanhempasi ovat lihavia, väitä, että olet adoptoitu. Julkaise kuvasi ja puhelinnumerosi mainostaulussa. Hukuttaudu. Rupea tupeentekijäksi. Vaihda miesten renkaat (!). Ompele työkaveriesi napit.

Vähän tulee fiilis, että artikkelin kirjoittajalla on ollut kieli poskessa, mutta ei sen väliä. Jos näiden ohjeiden avulla ei käy flaksi, niin ei sitten millään!

maanantai 5. marraskuuta 2018

Bohemian Rhapsody

SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Kävin katsomassa Bohemian Rhapsodyn. Tai siis tottakai kävin, olen aina pitänyt Queenista tosi paljon. Nimittäisin itseäni faniksi, mutta en kehtaa, koska minulla on kaveri, joka on aivan eri sfäärin über-fani. Hän on myös paasannut minulle vaikka mitä nippelitietoa päähän bändistä. Siispä vain sanon, että pidän Queenista (kuka ei pitäisi?) ja sen sekä Freddie Mercuryn tarina on minulle hyvin tuttu.

Lähdin elokuvaan innokkain mutta ehkä hiukan varautunein mielin, sillä olin lukenut Hesarista Leena Virtasen arvostelun, jossa elokuvaa haukutaan laimeaksi. Etenkin tämä kohta arvostelussa sai minut vähän epäilemään elokuvaa jo ennen katsomista:
Nuoruuden tyttöystävällä Mary Austinilla oli toki tärkeä rooli Mercuryn elämässä, mutta elokuvassa hänen osuuttaan ylikorostetaan. Miten vielä vuonna 2010-luvulla voi olla niin vaikeaa kertoa homomiehestä ilman heteropehmennystä?
Nyt elokuvan katsottuani en voisi olla enempää eri mieltä. Mielestäni Mercuryn homoutta ei pehmennelty ollenkaan - päin vastoin, ennen kuin hän edes vilkaisee Marya, hän katselee kiinnostuneena paria miestä. Ja kun hän meneekin naimisiin Maryn kanssa ja lopulta kertoo tälle olevansa bi, Mary korjaa: et ole bi, olet homo.

Freddie Mercury asussa, joka näkyi myös leffassa
Elokuvassa tulee todella selkeästi ilmi Mercuryn homous ja vielä todella ymmärrettävällä ja ajalle sekä tämän perheen uskonnolle tyypillisellä tavalla. Hän katselee miehiä, mutta menee naimisiin naisen kanssa. Keikkamatkoilla hän kokee ensimmäisen seksikokemuksen miehen kanssa. Kerrottuaan vaimolleen seksuaalisuudestaan hän alkaa pitkään suhteeseen miehen kanssa. Hänen irtosuhteistaan kerrotaan ja myös jonkinlaisiin orgioihin viitataan. Lopulta hän löytää oikean ja rakastavan suhteen miehen kanssa.

Miten homoutta olisi voitu tuoda vielä enemmän esille? Koko kommentti tuntuu vähän oudolta ja tulee fiilis, että arvostelija on koettanut saada jotakin reaktioita aikaan tai ehkä mennä ajan hengessä mukana. Harmi vaan, että tähän elokuvaan tuo kritiikki ei mielestäni ollenkaan sovi.

Mielestäni myöskään Maryn roolia ei ole mitenkään erityisesti korostettu. Hän on Mercuryn hyvä ystävä ja sellaisena hänet esitetään. Mercury on kuitenkin tehnyt Marylle laulun Love of my life, he asuivat yhdessä melkein parikymmentä vuotta ja Mercury on myös sanonut, ettei kukaan hänen rakastajistaan pystynyt korvaamaan Marya, koska tämä oli hänen ainoa ystävänsä. Mercury myös jätti puolet omaisuudestaan Marylle, joten aika tärkeä Maryn on täytynyt Mercurylle olla. Täältä voi lukea lisää Marysta ja hänen ja Mercuryn suhteesta.

Itse tykkään siitä, että elokuvissa kerrotaan myös platonisesta rakkaudesta ja jopa nostetaan se romantiikan ja seksuaalisuuden yläpuolelle. Aika harvassa näin nimittäin tehdään ja itse olen aivan kyllästynyt siihen, että elämän tarkoitus löytyy aina vasta romanttisen kumppanin löydyttyä. En pysty ollenkaan samaistumaan siihen ja siksi on mukava, että myös muita kumppanuuksia ja ihmissuhteita korostetaan. Monelle esimerkiksi pisin ja pysyvin ihmissuhde onkin ystävyyssuhde eikä rakkaussuhde.

Arvostelussa haukutaan myös Rami Malekin suoritusta, johon itse olin kyllä tyytyväinen. Juuri ennen kuin sain tietää, että Malek näyttelee Freddie Mercurya, olin katsonut siskojeni kanssa Mr Robotin. Olin sanonut heille, että Malekilla on kyllä niin persoonalliset kasvot, että hän leimautuu varmaan mielessäni ikuisesti siihen rooliin. Ja sitten luin, että hän näytteleekin yhtä ikonisinta diivaa, Freddie Mercurya! Olin aivan varma, että hän ei sovi ollenkaan rooliin. Sitten näin valokuvat ja vakuutuin. Bohemina Rhapsodyn aikana unohdin kokonaan Mr Robotin, vaikka vähän kyllä hampaiden korostaminen häiritsi.

Rami Malek MR Robotin lehdistötilaisuudessa, kuva Daniel Benavides (CC0)
Ehkä samaa mieltä olen siitä, että elokuvaan olisi voinut saada vielä vähän sähäkkyyttä. Esimerkiksi bändin väliset riidat ja Mercuryn biletys kuvataan jotenkin lapsellisesti. Ihan kuin kyseessä olisi ollut pienet kinastelut, kun neljä taiteilijaa tappelee ja muu bändi menettää kaikki tulonsa yhden sooloilun takia. Ja kun Mercury lähtee huonoille teille, ihan vaan vähän on jauheita vedelty nenään ja suoneen juhlimisen tuoksinassa. Huonojen aikojen vähättelyn ymmärtää, sillä tuotantotiimissä on ollut bändin entinen manageri ja jäseniä konsultoimassa, mutta ne latistavat vähän elokuvaa.

Silti, Mercuryn kohtalo on niin traaginen, että kyllä tunteet heräävät pintaan ihan ilman mässäilyäkin. Ryysyistä rikkauksiin -tarina olisi todella epäuskottava, ellei se olisi totta. Kaiken huipentaa Mercuryn kuolema, jota tosin elokuvassa ei käsitellä. Mikä uskomaton juoni, jonka ihan oikea elämä on punonut!

Oletteko käyneet katsomassa elokuvan? Jos ette, käykää. Jos olette, mitä mieltä olitte?


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Puiden huminaa ja maagisia kokemuksia

Tiesittekö, että suuresti rakastamanne nero ja tyyliguru Ruki on myös erien jorma? Kyllä, totta se on.

Ylen  Mennään metsään -kampanjan innoittamana ajattelin hieman pohtia metsäsuhdettani. Yksi tapa hillitä ilmastonmuutosta olisi elvyttää lasten ja nuorten luontosuhdetta. Kaikille luontosuhde ja metsässä käynti ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Ymmärrän sen, koska itsekin olen joutunut erikseen etsimään aikaa luonnolle ja aikatauluttamaan metsässä käymistäni, jotta saisin aikaiseksi sinne mennä, ja minä kuitenkin olen kasvanut metsän keskellä toisin kuin monet kaupunkilaislapset.

Lapsena ympärillä oli tosiaan aina metsää. Olin ahkera Pocahontas (joskus tosin jouduin olemaan Miiko tai Nakoma) ja minulla oli oma Kaarnamuori. No joo, jaoin sen Huskyn ja serkkumme Plätän kanssa, mutta kuitenkin. Se oli maaginen iso kuusi ja sen oksat suojasivat meitä katseilta, mutta sen sisällä oli kuitenkin iso tila meille leikkiä - kuin leikkimökki! Se oli vain leikkiä, mutta puusta tuli jotenkin tärkeä. Itkin, kun myöhemmin aikuisena kävin katsomassa Kaarnamuoria ja se oli kaadettu.

Olin myös partiossa ja vartiossa, ja metsäleirit ja vaellukset tulivat sitä kautta tutuiksi. Saan muuten pitkän palvelusaikani ansiosta tehdä tervehdyksen kolmella sormella (vartiolaistyyliin). Repikää siitä!


Helsinkiin muutettuani on ollut hiukan hankala päästä metsään. Tein vähän aikaa sitten periaatepäätöksen, että käyn metsässä ainakin kerran viikossa. Yleensä se onnistuu. Vilikin on innoissaan, kun pääsee metsään, joten pelkästään se motivoi. Ja tietysti metsässä oma mieli rauhoittuu, sydämen syke laskee ja kaikkea muuta mahtavaa tapahtuu. Minulle metsässä tärkeintä on varmaankin tuoksu, humisevat puut ja hiljaisuus sekä vuodenaikojen erojen huomaaminen.


Tykkään myös poimia marjoja ja sieniä. Sienien poimiminen on aina ollut minusta ihan superhauskaa. Onko oikeasti olemassa hienompaa? Luonnon oma Pokemon Go! Tässä säännöt: Metsässä kävellään ja etsitään silmä tarkkana sieniä. Sitten kun niitä löytää, pitää selvittää, mitä lajia ne ovat. Tämä tehdään erilaisten tehtävien avulla - tutkitaan sienen ulkonäköä, kasvupaikkaa, tuoksua ja osia! Ja sitten vertaillaan niitä kirjan kuviin ja tietoihin (pitää olla sienikirja). Lopuksi määritellään, kuinka arvokas sieni on ja kuinka hyvä löytö se on ollut. Vau! Sienestykselle kalpenevat kaikki tietokonepelit, sori vaan. Tosi harmi tosin, että en sitten tykkää syödä niitä sieniä.


Vaikka pidänkin metsästä, en halua asua siellä. Tykkään kaupungista, ihmisten vilinästä ja siitä, että lähi-Alepa on auki. Haluan, että pystyn aina menemään kotiin pienellä vaivalla, missä tahansa olenkin. Mutta haluan, että metsä odottaa minua ja että voin mennä sinne, kun siltä tuntuu.

Tässä varmaankin kuvastuu oma luonteeni - tarvitsen aikaa ihmisten keskellä mutta yhtä kovasti kaipaan yksinoloa ja omaa rauhaa. Kaupunki voittaa, sillä täällä saan olla myös rauhassa. Metsässä minua ei koskaan ole vielä yllättänyt karhujoukkiota retkellä myllättyjen sammalten keskellä, vaikka olen yrittänyt etsiä.


Yksi iso miinus metsässä minulle on. Pelkään nimittäin järjettömästi joitakin hyönteisiä, etenkin koppakuoriaisia. Tämä ei vielä ole estänyt mitenkään retkeilyäni, mutta onhan se noloa sanoa itseänsä eräjormaksi ja sitten saada kohtaus, kun teltassa on MC Koppakuoriainen. 


Nämä tämän postauksen kuvat ovat Suomen kansallismaisemista Kolilta. Vähän nauratti, että kun kerrankin tuonne pääsi, niin sitten jäivät kuuluisat maisemat katsomatta. Mutta ei se vähentänyt ollenkaan maagista tunnetta - oikeastaan sumussa oli aika miellyttävää olla. Onneksi edeltävänä iltana Varkauden kohdilla olimme pysähtyneet ihan vaan tien varteen ihastelemaan tähtitaivasta ja revontulia. Taivas oli ihan mieletön ja kaiken kruunasi se, kun näimme muutamat tähdenlennot!



Tässä rajallisilla taidoillani ja ilman jalustaa ottamani kuvat taivaasta. Ne eivät tietenkään pääse lähellekään the real dealia, mutta ehkä kuvat muistuttavat teitä teidän omista maagisista kokemuksistanne.

Omat ylimaalliset kokemukseni siitä, että rakastan maailmaa ja että olen elävästi olemassa, ovat lähes aina liittyneet luontoon. Mieleeni muistuu nyt viisi tällaista hetkeä. Yksi oli maatessani rannalla Key Westissä kaikessa rauhassa ja katsellessani huikeaa tähtitaivasta, joka oli niin erilainen kuin kotona. Toinen oli kelluessani Jyväskylän lähellä olevassa ihmeellisen lämpimässä ja pimeässä järvessä elokuisena yönä ja jälleen tuijotellessani tähtitaivasta ja kuunnellessani järven hiljaisuutta. Olo tuntui turvalliselta ja järvi pehmeältä. Kolmas oli kun poljin alas mäkeä kesäisessä illassa kohti Aurajoen rantaa - tuuli kasvoilla oli lämmin ja kesäinen, aurinko oli laskemassa ja minä olin menossa pitämään hauskaa. Neljäs oli Saimaassa uidessani (taas) keskellä yötä ja katsellessani kaukaista ukkosmyrskyä. Viides oli tämä tähdenlentohetki.
 


Mikä teille on metsässä tärkeää ja kuinka usein käytte siellä? Entä oletteko kokeneet tuollaisia maagisia hetkiä? Haluaisin kuulla, onko muilla sellaisia ja liittyvätkö ne muilla noin selkeästi luontoon.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Helppoja ja ympäristöystävällisiä halloweenasuja

Olen aina aina AINA inhonnut sitä, että jotkut käyvät ostamassa naamiaisiin, nuutipukinpäiväksi tai halloweeniksi asunsa suoraan naamiaisliikkeestä. Missä luovuus, missä kunnianhimo? Ja missä ympäristön kunnioittaminen? Yleensä se keinokuituinen asu nimittäin menee kerran päälle ja sitten kaapin pohjalle nukkaantumaan.

Tänä halloweenina haastan teidät kaikki, armaat lukijat, hyödyntämään omia kaappejanne. Siinä säästyy myös rahaa. Brasilialainen poliitikko Jaime Lerner sanoo osuvasti:
"If you want creativity, take a zero off your budget. If you want sustainability, take off two zeros."
Kaiken huipuksi ekoilu ei missään nimessä tarkoita sitä, että joutuisit tinkimään tyylistä. Voin kertoa, että missään nimessä se tyylikkäin asu ei ole se valmiina ostettu. Luovuus vain käyttöön ja lupaan, että lopputulos on paljon parempi kuin mitä ikinä saisit valmiina kaupan hyllyltä.

Tässä esimerkiksi minun asuni, jota varten en hankkinut muuta kuin piilolinssit (n. 20 e Cybershopista, kestävät vuoden) ja muratit (Saiturinpörssistä 7,99 e), joille minulla oli jatkosijoituspaikka kylppärissäni. Kirpparilta löytyy myös näitä, jos omatunto ei anna periksi muovikrääsän uutena ostamista. Itseäkin vähän harmittaa että ostin uutena, olisin halunnut mielelläni hakea ne kirpparilta, jos minulla ei olisi ollut hirveä kiire asuni kanssa. Kursin sen kokoon samana päivänä.


Punainen peruukki, vihreät sukkikset, vähän lehtiä iholiimalla (käy myös ripsiliima tai vaikka keitetty peruna) naamaan ja loput köynnöksistä kiedottuna mihin ne nyt saa, korsetti ja sopiva meikki. Vihreät piilolinssit kruunaavat koko homman. Tadaa, olen Poison Ivy! Niin helppoa!

Okei no joo, ihan jokaisella ei ole sopivaa peruukkia ja korsettia valmiina, mutta itse rakensin tämän juuri tuon peruukin ympärille, joka minulla sattui olemaan. Korsetti on kiva lisä, mutta tähän olisi kelvannut muukin vihreä tai musta body tms., ja asu olisi silti ollut tunnistettavissa.


Tärkeintä on juuri pohtia sitä, mitä jo omistaa ja ryhtyä luovaksi. Jos luovuutta ei ole, katso ohjeita netistä! Niitä on täällä ihan hulluna. Ja ihan helposti kehtaa varastaa jonkun toisen asun, tuskin siitä kukaan pahastuu (jos nyt ei ihan tutun asua varasta).

Paras juttu tässä on, että peukalo keskellä kämmentä oleva tumpelokin saa tehtyä jotain hienoa, kunhan vähän kokeilee ja uskaltaa. Minä olen tästä elävä todiste. Vaikka voisi kuvitella, että osaan kaiken, joudun kertomaan, että ikävä kyllä joissain asioissa olen vain keskiverto. En esimerkiksi jaksa olla kovin huolellinen käsitöissä tai esimerkiksi meikkaamisessa. Saan aikaan ihan hyviä juttuja, mutta ne eivät usein kestä lähempää tarkastelua (ainakaan ravistelua tai kirkasta valoa). Mutta ei se mitään, koska halloweenjuhlat yleensä ovatkin pimeässä! Käytä tätä hyödyksesi.

Tässä esimerkiksi kolme SUPERHELPPOA diy halloweenasua, jotka saa tehtyä ilman erityisvalmisteluja ja erityisiä tarvikkeita. Paitsi vikassa tarvii piilolinssit.


Ensimmäinen on tällainen hullu demonimeikki, jonka voi toteuttaa ihan omaan tyyliinsä. Idea on, että silmäluomilla on tuollaiset pyöreät valkoiset laikut, jotka näyttävät tyhjiltä silmiltä, kun omia silmiä pitää kiinni. Tai no, pyöreisiin pyrittiin, mutta vahingossa niistä tulikin tuollaiset soikiot, jotka oikeastaan ovat vielä paremmat: näytän joltain jättimuurahaiselta. 


Tässä näkyy ehkä paremmin tuo koko meikki. En tarvinnut tähän kuin vaaleaa meikkivoidetta (ihan tavallinenkin kelpaa), mustaa luomiväriä ja eyelineriä! Superhelppo ja supercreepy asu, olkaa hyvä. Tai no ei niinkään asu kuin meikki, mutta loppuasu voi sitten olla ihan perusmustaa vaatetta. Jos oikein innostuu, voi askarrella jostain jotkut muurahaisen jalat selkään tai antennit otsaan tai jotain muuta!


Toinen superhelppo asu on viime vuonna jo käyttämäni Beetlejuicen Lydia Deetzin asu. Tähän et tarvitse muuta kuin geeliä tai lakkaa, jotta saat etutukan tuollaisiksi piikeiksi. Jos ei ole etutukkaa, ei haittaa - voi laittaa oman tukan ponnarille niin, että sen latvat tulevat otsalle ja siitä alkaa sitten väkertää jotakin tämänkaltaista. Lopun tukan voi laittaa epämääräiseksi kasaksi pään päälle (kuva 1) tai kätkeä sen ison lierihatun alle (kuva 2). Molemmat sopivat Lydialle.

Lydia Deetz, kuva 1
Lisäksi tarvitset vain tummat silmänaluset (valvo tai meikkaa), kalpean ihon (perimä tai meikki) ja mustat vaatteet. Rekvisiittana voit käyttää kameraa. Löysin tämän omani kirpparilta ja halloweenin jälkeen olen käyttänyt sitä koristeena. Minulla oli viime vuonna myös itse askartelemani kirja Handbook for the recently deceased, johon olin tulostanut kannen netistä. Nämä rekvisiitat ovat ihan extraa, koska tukasta kuitenkin tunnistaa hahmon, jos on tunnistaaksensa. Jos ei tunnista, niin a) oma häpeä ja b) kuitenkin aika helposti arvaa, että olet asussa - ellei tuo piikkiotsis ole tulossa muotiin.

Lydia Deetz, kuva 2
Kolmas vinkkini on piilolinssit. Kun sellaiset on, mikä tahansa asu näyttää siltä, että olet nähnyt vaivaa. Tässä pari vuotta sitten tekemäni asu, jossa olen ihan vain joku noita. Huppu päähän, piilolinssit silmiin, meikkiä ja vaikka koru otsalle - valmista. Ja lupaan, että kaikki tulevat ihastelemaan asua.



Jo omistamiensa asioiden hyödyntäminen ei koske vain pukuja. Jos on järjestämässä halloweenjuhlia, niin paljon pelottavampia koristeita ym. saa metsästä kuin naamiaiskaupasta! Itse askartelemalla saa myös ihan superhienoja juttuja aikaiseksi. Taas säästyy luonto ja rahaa!

Kertokaa parhaat vihreät halloweenvinkkinne muillekin vaikka kommenteissa. Ne voivat liittyä asuihin tai koristeisiin tai ihan mihin tahansa. Jos niillä nyt ei pelasteta maailmaa niin eipähän ainakaan tuhota lisääkään!



ps. Koska olen ihan hirveä halloweenfani, aion taas tänä vuonna käyttää kaikki mahdollisuudet pukeutumiseen! Olemme lähdössä Huskyn kanssa lomalle keskiviikkona, joten osa lokakuusta jää varmaan väliin lomafiiliksissä. Tässä tämän vuoden eka asuni kummityttöni Harry Potter -synttäreiltä. Olen tietenkin hot Ron Weasley (joo en Ginny, vaan Ron). Peruukin kierrätys, huomaatteko? Entä erittäin taitavasti tehty Weasley-villapaita? Jep, tämä todistaa sen käsityöväitteen tuolta ylempää.


Lisää asuvinkkejäni viime vuosilta voi katsoa halloween-tägistä. Tein sellaisen!