maanantai 14. tammikuuta 2019

Stailaa sun MRV, osa 2

Löysin kesällä kirpparilta maailman hienoimman punavalkoraidallisen powersuitin! Laitoin sen shortsit kesäkapseliini, mutta jätin takin käyttöön talveksi. Huomasin pari päivää sitten, että en ole oikein käyttänyt sitä. 

Tästäpä mieleeni muistuikin muutaman (herranjestas VIIDEN!) vuoden takainen postaus Stailaa sun MRV, jossa pyysin teitä lukijoita asustamaan erään ihanan mutta hankalan hammastahnan värisen mekon. Koska teitte aivan uskomattoman upeaa työtä (täällä lopputulokset), ajattelin koettaa onneani uudelleen. 

Tässä siis kakkososa, näin viiden vuoden päästä! Kakkososa on usein huonompi kuin ykkönen, mutta koska minäkin vanhenen kuin hyvä viini, uskon tämän olevan poikkeus. 

Stailaa siis minut ja mariannekarkkitakkini! Lisäpointseja saa, jos näytän ihan super bossladylta. Pilottitakista saa miinuspisteitä. Minulla on tällä kertaa oikein palkintokin valmiina: parhaan asukokonaisuuden luoja palkitaan ihanalla Lushin tuotepaketilla! Minulla nimittäin on suhteita Lushin PR:ään. Meille muuten on tulossa aika ihania uutuuksia huomenna, ehkä jokin niistäkin löytää tiensä pakettiin, kuka tietää!

Mad Photoshop skillz
Valitsen parhaan asukokonaisuuden itsevaltiaan oikeuksilla ihan itse. Pukeudun siihen oikeasti ja laitan kuvia sitten tänne! Tyyli on vapaa ja voitte lähettää valmiit luomukset minulle sähköpostitse osoitteeseen pinthefup@gmail.com. Imartelu auttaa ehdottomasti, tuomarimme on erittäin puolueellinen. Aikaa on viikko, eli 21.1. julkaisen täällä voittajan.

Onnea kisaan ja make it work!

lauantai 12. tammikuuta 2019

You - uusi stalkkerisarja Netflixissä

Netflix Original -sarjat ja leffat ovat yleensä aika hyviä, oletteko huomanneet? Sellainen on myös uusi sarja You, joka kertoo stalkkeri-Joesta ja tämän suhteesta pakkomielteensä kohteeseen Beckiin. Nyt jos et ole katsonut sarjaa etkä halua pieniäkään spoilereita, ei ehkä kannata lukea enempää. En aio paljastaa mitään tärkeää, mikä ei selviä jo ekassa jaksossa, mutta en myöskään varo sanojani.


Yleensä en tykkää ahdistavista sarjoista, mutta tämän jakson ekassa jaksossa oli sen verran pientä huumoria mukana, että jatkoin katsomista. Toki jäin myös hieman koukkuun, sillä sarja oli aika nopeatempoinen ja siinä oli paljon jännittäviä hetkiä. Myös hahmot olivat hyviä, ja ne pitivät sen verran mielenkiintoani yllä, että katsoin sarjan aika nopeaan tahtiin loppuun huolimatta sen ahdistavista elementeistä.

Sarja on oikeastaan jopa aika nerokas siinä, miten se on rakennettu. Siitä tuli mieleeni hieman Breaking Bad. Siinä asettuu heti alussa Walter Whiten puolelle - tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan ja kaikelle hänen tekemälleen annetaan jokin syy. Jokainen voi varmaan ymmärtää hänen ensimmäiset rikoksensa, sillä onhan niille jalo ja epäitsekäs peruste: hän on sairastunut syöpään ja elinaikaa on enää vähän. Walter haluaa vain perheensä hyvää.

Pikku hiljaa Walterin käytös alkaa mennä holtittomampaan ja itsekkäämpään suuntaan ja hänen tekemänsä rikokset alkavat olla ihan övereitä. SILTI katsoja jotenkin pysyttelee Walterin puolella, kun siihen on kerran asetuttu. Kaikki tyypin sekoilut jotenkin selittelee ja niille keksii syyn. Sarjan loppua kohden tultaessa kuitenkin aika moni alkaa vihdoin inhota hahmoa. Alun huolehtivasta isästä on kuoriutunut itsekeskeinen ja vallanhimoinen psykopaatti, joka oikeuttaa kaiken itselleen.

Kun sarjan katsoo uudelleen, näkee hahmon vastenmieliset piirteet paljon aiemmin ja tuomitsee pienemmätkin rikokset jo ekoissa tuotantokausissa. (Tästä voisi muuten vetää aika monta yhtä kuin -merkkiä joihinkin huonoihin ja/tai väkivaltaisiin ihmissuhteisiin).

Youssa on vähän sama fiilis, mutta harhakuva muuttuu jo ihan ekassa jaksossa. Joe esitetään perinteisenä kilttimiehenä, koska sarja kerrotaan hänen näkökulmastaan ja sellaisena hän itsensä näkee. Jopa jotkut hänen ensimmäiset stalkkeritekonsa voi antaa anteeksi, koska hän esittää ne katsojalle niin romanttisessa valossa: tottakai hän selvittää ihastuksensa nimen. Ja miksi ihmeessä hän ei tutkisi tämän julkista Facebook-tiliä? Ihan järkeväähän on selvittää Beckin mielenkiinnon kohteet, jotta keksisi sitten jotain puhuttavaa.

Kun Joe alkaa seurata Beckiä ja salakuuntelee tämän keskusteluja, alkaa jo vähän epäilyttää. Vielä jopa kadulla käteen vetämisen voisi jollakin tasolla ajatella olevan jotenkin ymmärrettävää (siskoni tosin sanoi että ei todellakaan :D). Joe jopa pelastaa Beckin raiteilta, eikö hän ansaitse edes siitä minkäänlaisia plussapisteitä?

Ei. Ei todellakaan. Joe on sairas ihminen, joka manipuloi ja kiemurtelee itsensä Beckin elämään. Hän ei ole romanttinen tai rakastunut, sillä Beckin voisi korvata kenellä tahansa ihmisellä. Aika pian Joen hulluus paljastuu paksupäisimmällekin katsojalle. Ainakin näin luulisi. Vaan ei! Aika moni on paljastunut aivopessyksi ihmisparaksi, ainakin verkkokeskustelujen ja kommenttien perusteella. Jotkut ovat nimittäin Joen puolella! En tiedä, johtuuko tämä siitä, että Disney on aivopessyt lapset ajattelemaan, että prinssi saa tehdä mitä tahansa, vai siitä, että Joen sisäinen monologi on sarjassa ainoa kuuluva ääni. Mutta ei se nyt ihan oikein ole.

Oikeasti sarja onnistuu näyttämään, miten vaarallinen kilttimies voi olla. Joe koko ajan uskoo tekevänsä asiat parhain päin ja hyvistä syistä, ja katsoja pääsee katsomaan asioita hänen näkökulmastaan. Lopulta hän jopa syyttää Beckiä siitä, että tämä on saanut hänet tekemään kauheita asioita ja sijoittaa syyllisyyden siis ihan kokonaan itsensä ulkopuolelle - ja syy on tietenkin kenenkäs muun kuin naisen.

Sarja on kyllä paikottain aika ahdistavaa katsottavaa, mutta olen tyytyväinen, että katsoin sen. Tiedän niin monta tapausta, joissa kukaan ei ikinä olisi uskonut mitään pahaa jostakin tyypistä, mutta jonka sairaus paljastuu lopulta järkyttävillä tavoilla. Pienemmässä mittakaavassa tarina on surullisen tuttu ihan arkisesta elämästä ja mikä kamalinta, moni tällainen kilttimies ei ikinä tajua olevansa järkyttävä creep.

Suosittelen siis katsomaan!


perjantai 11. tammikuuta 2019

Pakomatka etelään, syyt ja seuraukset

Ei ole mikään salaisuus, että pimeä ja kylmä masentavat minua. Onneksi ne masentavat myös muita suomalaisia! Jos minun on kärsittävä, hyvä, että muutkin kärsivät. Muutenhan tässä kokisi kenties olevansa joku friikki. 

Blogia pidempään lukeneet ovat ehkä seuranneet yrityksiäni taistella tätä jokavuotista ilmiötä vastaan. Minulla on kirkasvalolamppu, aloitan vitamiinien syömisen jo elokuussa ja yritän lenkkeillä joka päivä. Mikään ei vaan auta. Ei edes se, että vain "laittaisin lenkkitossut jalkaan ja lähtisin ulos", kuten eräs työkaveri joskus neuvoi.

Olen kuullut, että aurinko auttaa. Niinpä viime vuonna lähdin lomalle Portugaliin, mutta koska olin opettaja, tapahtui se liian myöhään eli joululomalla. Tällöin pimeys on jo saanut otteen, joten loma on lähinnä vaurioiden paikkailua. Siispä tänä vuonna päätin ottaa kaiken ilon irti siitä, että nykyään lomani eivät ole sidotut kaikista kalleimpiin matkailusesonkeihin, ja lähdinkin liikkeelle ajoissa eli jo lokakuun lopussa.


Kaamosmasennuksen ehkäisymatka for dummies


Matkaseuraksi lähti Siperianhusky ja hänen kaksi tytärtään. Sanoin Huskylle, että minulle on aivan sama, minne lähdetään, kunhan siellä on aurinkoa - se on se olennainen tekijä, ihan turha lähteä jonnekin Pohjoisnavalle voimia keräämään. Kohteeksi valikoitui halpojen lentojen takia Kroatia.

Milloin?

Loma osui juuri oikeaan kohtaan - minulta olivat voimat loppumassa, mutta vielä sinnittelin (tai no ketä huijaan, sinnittelen loputtomasti) kiinni arjessa. Ajankohta siis oli täydellinen. Jos kärsit kaamosväsymyksestä, kuten 10-30 prosenttia suomalaisista kärsii, pistä korvan taakse: lokakuun loppu on täydellinen aika lähteä lätkimään.


Entäs huono omatunto?

Huonoa omatuntoa voi potea oi niin monesta asiasta. Etenkin, jos mieli on yhtään mustuuteen taipuva, luultavasti syytät itseäsi muutenkin kaikesta. Jos lentomatka ahdistaa (joka on ihan validi murhe), voi maksaa vapaaehtoisen lentomaksun, jolla kompensoidaan lentomatkan hiilidioksidipäästöjä. Se ei ole kovin kallis, kymmenisen prosenttia lentolipun hinnasta. Ja vaikkei se nyt olekaan ihan sama kuin olla matkustamatta, niin en usko, että lentomatkustaja on Saatana.



Jos taas koet syyllisyyttä siitä, että ylipäätään matkustat, yritä ajatella sitä tarpeellisena menona. Meille suomalaisille on iskostettu päähän, että kaikki ylellisyys on jotenkin syntistä ja väärin. Näinhän ei ole, mutta jos et pääse tästä ajatusmallista eroon, ajattele, että se on hoitoa ja sijoitus omaan mielenterveyteesi. Haluatko joka ikinen vuosi kärsiä monta kuukautta ja menettää ison osan elämästäsi murehtimiseen? Et halua.


Mitä maksaa? 

Jos matkalle on mahdollista lähteä ei-sesonkiaikoina ja olet varautunut etukäteen, hienonkin reissun voi viettää aika edullisesti. Meidän lentomme maksoivat 150 euroa/hlö (hiilidioksidimaksu 15 e) ja hotelli kahdeksalta vuorokaudelta 500 euroa.

Saimme AirBNB:n kautta todella hienon asunnon lomamme ajaksi. Emme halunneet jäädä turistialueelle Splitiin, joten lähdimme kaupungin ulkopuolelle Jeseniceen. Asunnossamme oli kylpyamme, keittiö, oma terassi merinäkymällä, kaksi makkaria ja olkkari sekä tärkein: uima-allas ja aurinkotuolit. Asunnon olisi saanut edullisemminkin, mutta halusimme panostaa.


Lisäksi vuokrasimme auton. Se oli todella halpaa: kahdeksan päivää täysillä vakuutuksilla maksoi satasen, ja saimme auton kätevästi suoraan lentokentältä.



Yhteensä lento, hotelli ja auto olivat siis yhdeltä hengeltä 465 e. Muuten rahaa meni lähinnä ruokaan, mutta se sama raha olisi mennyt Suomessakin.

Mitä siellä?

Loma onnistuu mielestäni parhaiten, kun odotukset ovat alhaiset. Ei sillä, että olisin jo valmiiksi odottanut loman olevan ihan paska, vaan lähinnä haaveilin pienistä, toteutettavista asioista. Tärkeimmät asiat olivat, että saan makoilla ihan rauhassa auringossa ja kuunnella merta. Halusin illalla syödä leipää ja juustoa ja juoda viiniä auringonlaskussa. Halusin yhden kerran käydä vähän hienommassa ravintolassa. Muuten ajattelin, että ihan sama mitä tehdään, olen tyytyväinen.

Minä ja bff:ni eli viinipullo
 Reissussa kaikki tuntuu elämykseltä: erilaiset puut ja kasvit, kaduilla kävely ja kaupassa käynti. Meidän pihassamme kasvoi iso mandariinipuu, josta AirBNB-emäntämme kävi poimimassa meille tervetuliashedelmiä. Pihassa kasvoi myös granaattiomenoita ja viinirypäleitä!



Liikaa ei kannata tosiaan suunnitella, ettei lomasta tule suorittamista. Tiedän, klisee, mutta valitettavan moni lähtee lomallekin ruksimaan tehtävälistalta asioita.

Emme nyt sentään koko lomaa viettäneet uima-altaalla, vaan kävimme myös muualla, kun kerran auto oli. Yhden päivän vietimme Krkan kansallispuistossa, joka olikin aika upea elämys.   


Ärsyttää, kun minä olen tässä se bloggaaja, mutta Husky näyttää joka kuvassa joltain matkabloggaajalta luonnollisessa elementissään! Itse en ole ikinä noin rento ja ympäristööni sopiva (kts. kuvatodisteet alta). Ehdotinkin siskoilleni, että meidän pitäisi perustaa matkablogi - minä kuvaan ja he vaan näyttävät upeilta eri paikoissa. Minua ei haittaisi se ollenkaan, sillä viihdyn paremmin kameran takana - minkä usein huomaa kyllä ilmeestäni, kun joku muu ottaa minusta kuvia. 


Puisto oli kyllä todella upea ja reitti hyvin suunniteltu ja suhteellisen helppokulkuinen jopa lapsille, mutta ei sentään jenkkitavalla päällystetty betonilla.

Krkan lisäksi teimme päiväretken muun muassa Dugi Ratin rannalle, jonka jossain sanottiin olevan maailman kaunein. No ei se ihan ollut, mutta vesi kyllä oli upeaa: täysin kirkasta ja turkoosia. Ranta oli kivinen, mutta kivet olivat sellaisia valkoisia ja pyöreitä, joten se ei haitannut. Enemmän kauhea määrä ampiaisia häiritsi.

Husky taas serving looks:




 No olen minäkin ihan söpö, kunhan saan viiniä:



Lisäksi seikkailimme lähistön pikkukaupungeissa, mm. Baska Voda (haha) ja Omis tulivat tutuiksi. Lähinnä kävimme kävelemässä kapeita kujia pitkin, etsimässä vegaanijäätelöä ja fiilistelemässä aurinkoa ja sen laskuja.

Myös Splitissä kävimme yhtenä päivänä. Ihan huviksenne, verratkaa, VERRATKAA noita poseerauksia:



 Husky voisi oikeasti olla jostain matkalehdestä! Entäs nämä:



En enää kestä :D No, siirrytään eteenpäin. Näimme myös ihmeellisiä asioita, kuten tämä Dieselin näyteikkunan teksti. 

 

 Mitä reissusta seurasi? 

Nyt reissusta on kulunut sen verran aikaa, että voin jo pohtia joitain seurauksia. Kesällä pystyn ehkä arvioimaan vasta kokonaisvaikutusta. Silloin, kun jokin tila, oli se sitten masennus tai kaamosväsymys, on päällä, ei sitä aina oikein tajua sillä hetkellä.

Nyt kuitenkin huomasin, että lomasta oli kyllä apua. Voimani kestivät hieman pidempään enkä menettänyt niitä ihan kokonaan. Nyt vasta tammikuu alkaa tuntua sellaiselta raskaalta, jolta marras-joulukuun taitteessa yleensä tuntuu. Siispä vaikka ajankohta olikin oikea, jos haluaisin välttyä kokonaan oireilta, olisin poissa pidempään.



No onneksi tämä elämä on kuulkaa prosessi! Nyt olen saanut jo ajankohdan oikein, pitää vaan hienosäätää loman kestoa. Luulisin, että 2-3 viikkoa voisi olla sopiva aika. Ajattelinkin, että tänä vuonna sijoitan lomani sinne syksyn vaikeimpaan aikaan ja kesälle otan vain viikon tai kaksi. Kesällä on muutenkin hienoa ja energiaa, niin miksi turhaan silloin lomailisi? 



Mun sisäinen Sabrina
Kroatia oli kyllä todella hieno paikka ja hyvä valinta. Siellä oli vielä tarpeeksi lämmintä ja aurinkoista, mutta ei kuumaa. Myöskään hirveästi muita turisteja ei ollut, ehkä, koska ei ollut sesonkiaika ja koska olimme suurimman osan ajasta Splitin ulkopuolella.

Auton vuokraaminen ulkomailla on ollut yleensäkin aika hyvä valinta ja ajamine on sujunut. Ajoin kaupungissa, rantaraiteilla ja vuorilla ja minulla oli kyllä suurimmaksi osaksi aikaa tosi hyvä fiilis ajaa. Välillä korkea rinne suoraan mereen pelotti, mutta vain siksi, että pelkään korkeita paikkoja. Olen hyvä kuski, mutta silti jotenkin ulkomailla ajaminen vähän tuntuu pelottavalta ajatukselta. En tiedä miksi, olen kuitenkin ajellut yksin Portugalissa, tehnyt Kalifornian roadtripin ja ajanut jossain Los Angelesin miljoonakaistaisilla motareilla. Ihan hyvin kaikki on aina sujunut.


Kivaa oli myös paras seura. Välillä sattui ties mitä kommelluksia, mutta ne aina hoituivat ja oikeastaan lopulta vain naureskelimme niille.

Eli ensi vuonna sama reissu, mutta pidempänä! Ehkä sitten koko ongelmaa ei edes tule. Onko antaa vinkkejä esim. kuukauden oleiluun lämpimässä, mieluiten jossain pienemmässä kylässä?

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Feministi-pinup

Monet kieltävät olevansa feministejä, mutta sanovat, että kyllä he silti kannattavat tasa-arvoa. He luulevat, että feminismi on jokin suuri salaliitto, jonka tarkoitus on tuhota miehet. He kuvittelevat, että vihaiset feministit haluavat valta-asemiin naisia ja vähemmistöjen edustajia. He luulevat nähneensä Pilluminati-merkkejä ja salaisia kädenpuristuksia. He etsivät vihjeitä vallankumouksesta ja koodia salakielestä #metoo- ja #timesup-tägätyistä kuvista. He vilkuilevat koko ajan olkansa taakse ja pelkäävät avata ovea katsomatta ensin ovisilmästä.

Ei, pois se meistä! Meillä ei missään nimessä ole salaista kerhotilaa, jossa tapaamme joka keskiviikko ja lauantai tai ainakaan UV-valossa hehkuvaa tatuointia vasemmassa ranteessa. Olemme ihan tavallisia, hymyileviä, työssäkäyviä naisia.

Korostaakseni sitä, miten harmittomia me olemme, kehitin uuden konseptin: miesvihafeministi-pinup! Feministi-pinupissa kuvataan feministejä tekemässä tavallisia feministiasioita, mutta helposti lähestyttävässä ja hellyttävässä pinup-muodossa.

Olkaa hyvä:

"Kun siivoat kaapeistasi kaiken sinne kertyneen roskan!"

Kyllä tämä fragile masculinity onkin aika painava taakka!


"Kun olet kirjastossa lukemassa vallankumouskirjallisuutta ja hameesi helma onkin vahingossa noussut vähän liian ylös!"

 O-ou!

"Kun menet jättämään hieman feministisiä julistuksia Helsingin tuomiokirkon oveen, mutta vahingossa osutkin naulan sijaan sormeesi!"

 Au :(

Mitä mieltä olette?