Todellakin olen täynnä itseäni

Miksi sitä, että joku on täynnä itseään tai itseriittoinen, käytetään negatiivisena ilmauksena? Itse ainakin olen täynnä itseäni, riitän erittäin hyvin itselleni ja toivoisin, että kaikki muutkin olisivat samanlaisia.

Näissä kuvissa ylläni on Miss Windy Shopilta blogin kautta saamani What Katie Did -alusvaatteet! Bullet Bra -rintaliivit täältä, sukkanauhavyö täältä ja alushousut täältä <3

Itserakkaus ei kuulu kenellekään muulle, sillä aitoa itsensä rakastamista ei pidä verrata kehenkään muuhun. Se on minun asiani ja suhteessa vain minuun. En rakasta itseäni enempää tai vähempää kuin muut ja muita, sillä ne eivät ole vertailukelpoisia asioita. Se, että pidän itseäni maailman parhaana tyyppinä, ei liity millään tavoin muihin ihmisiin taisiihen, mitä heiltä odotan. Tai no tavallaan liittyy, mutta vaikutus on juuri käänteinen: koska jo itse pidän itsestäni, minulla ei ole mitään tarvetta saada muita pitämään minua maailman parhaana tai edes mukavana - se onkin se paras juttu.

Minä olen astia, joka olen täynnä itseäni ja rakkautta itseäni kohtaan. Jos en olisi täynnä itseäni, ketä täynnä olisin? Muiden ajatuksia, oletuksia, toiveita? Jos olisin osittain tyhjä, ehkä etsisin jotakuta täyttämään sitä vajetta. Se ei olisi kuitenkaan reilua muita tai itseäni kohtaan. 

Julkaisen näistä alusvaatteista ja erityisesti rintsikoista vielä myöhemmin ihan oman juttunsa, sillä ne näyttävät vaatteiden kanssa supervinkeiltä!

 Juuri siksi, että olen täynnä rakkautta itseäni kohtaan, sitä vuotaa yli ja pystyn sitä antamaan muillekin ilman mitään velvotteita, toiveita tai pelkoja. Siskoni nimittää tätä big dick energyksi. Uskon vahvasti, että jos jokainen olisi täynnä itseään, maailma olisi onnellisempi paikka ja yhteinen rakkautemme olisi ylitsevuotavaa. Joo, nyt meni aika hipiksi.

Tietysti on olemassa myös epätervettä tunnetta tai toimintaa, jota itserakkaudeksi nimitetään, mutta se ei oikeastaan ole mitään rakkautta. Se on pelkoa, vuotava astia ja siitä johtuva tarve tyhjentää muiden astioita yrittämällä tehdä niihin reikiä ja sitten varastaa heidän rakkauttaan. Tällainen johtuu siitä, että omassa astiassa on reikä ja siksi se vaatii jatkuvaa täyttöä. Astia ei tule koskaan kuitenkaan täyteen, ellei jätä muiden astioita rauhaan ja keskity korjaamaan omaa vuotoaan.

Muijii Wikipediaan!

Tiesittekö, että suomenkielisessä Wikipediassa vain noin 19 % henkilöartikkeleista kertoo naisista? Ja usein näiden laatu on huonompi kuin miehiä käsittelevien artikkelien. Koska muokkaajista myös 90 % on miehiä, Wikipedia ei olekaan ollenkaan puolueeton tietopankki, vaan miesten näkökulmasta maailmaa kuvaileva ja myös maailmaa ja ajatuksia muokkaava media. Tärkeää nimittäin ei ole vain se, mistä kerrotaan, vaan myös se, mistä jätetään kertomatta.

Onneksi Wikipediaa voivat muokata kaikki ja tämäkin ongelma on siis ratkaistavissa ihan vaan aktiivisuudella ja tsempillä! Osallistuin perjantaina Jenni Janakan Muijii Wikipediaan -tapahtumaan. Jälleen kerran sain muistutuksen siitä, että tasa-arvo ei todellakaan ole vielä valmis. Naisia on kolme vuosikymmenen ajan valmistunut yliopistosta enemmän kuin miehiä, mutta silti esimerkiksi lehtiin haastatelluista asiantuntijoista naisia on vain 28 %.

Kuvat ei liity aiheeseen, olen niissä vaan supersöpö

Vähemmistöille on yhteiskunnassamme tehty vaikeaksi se, että kokee itsensä ja sanomisensa tärkeäksi, mikä nostaa esimerkiksi Wikipedia-.artikkelin luomisen kynnystä. Siinä saattaa miettiä, onko tämä henkilö nyt tarpeeksi tärkeä Wikipediaan tai olenko minä tarpeeksi pätevä kirjoittamaan artikkelia. Wikipediasta puuttuukin kokonaan monta erittäin keskeistä naista.

Vaikka esimerkiksi itsekin olen näin äärimmäisen fiksu, sanavalmis ja aika monen alan asiantuntija, en mieluusti halua lähteä pätemään. (Kaverini olisivat tästä tosin ehkä eri mieltä... Krhm. No joo.) Koska olen älykäs, tiedän, etten tiedä loppujen lopuksi yhtään mitään. Tästä on hyvä esimerkki se, kun hetken aikaa mielessäni leikin ajatusleikkiä, että olisin lähtenyt ehdolle eduskuntaan. Sitten ajattelin, että nyt en ehdi paneutumaan asiaan niin paljon, että ottaisin kaikistä tärkeistä poliittisista kysymyksistä sen verran selvää, että kehtaisin lähteä niistä keskustelemaan julkisesti. Myöhemmin luin jonkun kansanedustajaksi haluavan huru-ukon mielipiteitä siitä, miten hiilidioksidi on oikeastaan hyväksi maailmalle, koska se suojelee meitä meteoreilta. Että silleen. Todellakaan mikään ei vedä vertoja valkoisen heteromiehen itsetunnolle, se on ihan uskomaton luonnonvoima.

Tämä kuva liittyy

Mutta nyt tässä tapahtumassa rohkaistuimme, ja lähdimme luomaan Wikipedia-artikkeleita. Siihen jää koukkuun! Rakastan tieteellistä kirjoittamista ja sen loogisuus käy hyvin yhteen analyyttisen mielenmaisemani kanssa, joten tällainen artikkelien kirjoittaminen on minusta tosi hauskaa. Koska aikaa ei nyt ihan hirveästi ollut, teimme kääntämällä sinne artikkelin lasikatosta. Miettikää, näin tärkeästä käsitteestä ei ollut Wikipedia-artikkelia! Mitä hittoa! Artikkeli jäi aika lyhyeksi, mutta sitä voi käydä muokkaamassa ja täydentämässä.

Ja taas söpö minä, back in business

Lisäksi rohkaistuimme ja päätimme kokea itsemme tärkeiksi. Teimme ystäväni Sandran kanssa toisistamme artikkelit Wikipediaan. Minä tein Pillubingosta ja hän teki ihan kuulkaa minun arkipersoonastani eli Sädestä. Olimme ehkä hiukan viineissä, kun teimme artikkelit, mutta niistä tuli aika hyvät silti! Minun artikkelini on siellä vielä, mutta valitettavasti Pillubingon artikkeli poistettiin, sillä lähteinä pitäisi olla esimerkiksi jokin julkaistu artikkeli (blogiteksti ei kelpaa!), joten yritämme nyt saada Pillubingosta juttua lehteen. Olisiko kiinnostuneita?

Huhtikuun ajan on käynnissä Punaisten linkkien naiset -kampanja, jossa Wikipediaan yritetään saada lisää naisedustusta. Haastankin teidät jokaisen osallistumaan! Miettikää, että viime vuonna artikkeleita aloitettiin hieman alle tuhat. Tätä blogia käy lukemassa kuukausittain yli 10 000 yksittäistä lukijaa (kyllä!), joten jos teistä nyt edes joka sadas kävisi tekemässä yhden artikkelin, saisimme pelkästään sillä 10 % tuosta määrästä suoritettua. Jes.

Pessimistinen anarkisti

Mut varmaan tunnetaan optimistina, ja sellainen koen perusluonteeltani ehkä olevanikin. En ole kuitenkaan väkisin positiivinen - jos sun paras kaveri kuolee, en tule kehottamaan, että tilanteesta pitäisi etsiä hopeareunaa. Jotkut tilanteet vaan on perseestä, eikä niitä voi hymyilemällä kyynelten läpi muuttaa.

Mutta mä olen kyllä se ihminen, joka kohtaa jonkin hirvittävän asian, mutta ei menetä uskoansa siihen, että joskus vielä hymyilyttäisi. Sillä tavalla tosiaan olen optimisti. Toisaalta sitten taas en ajattele, että asiat aina menisi parhain. Uskon, että jokaiseen tilanteeseen täytyy vain sopeutua ja vaikka muuttaa strategiaa lennosta. Ja tässä olen realisti, tai oikeastaan jopa pessimisti: varaudun joka tilanteessa miljoonaan eri skenarioon päässäni. Tässä näkyy ehkä luonteeni lisäksi traumataustani, ja niitä taas on vaikea erottaa - tässä on melko klassinen kumpi oli ensin -tilanne.

Olen pessimistinen anarkisti

Pessimistinen puoleni tulee eniten ilmi siitä, miten yleensä odotan muiden ihmisten tuottavan pettymyksen. Tämän takia esimerkiksi nimitän itseäni pessimistisesti anarkistiksi: uskon, että aate toimisi, jos kaikki ihmiset olisivat samanlaisia kuin minä. Todellisuudessa en usko, että mikään ideologia toimii täydellisesti, koska on olemassa niin paljon erilaisia ihmisiä.


Se, että ihmiset tuottavat minulle pettymyksen ja ajattelevat itseään, on kuitenkin mielestäni hyvä juttu. Itsekin pyrin ensisijaisesti ajattelemaan itseäni (muutamalla poikkeuksella, esimerkiksi siskojeni kohdalla). Suurin valaistukseni elämässä on se, että kukaan tässä maailmassa ei ole minua varten olemassa. Kun tajusin tämän, vapauduin. Nuorempana pitkään odotin jotain, en tiedä mitä, ja ajattelin, että joku ihminen pelastaa minut. Joskus kymmenisen vuotta sitten koin kuitenkin herätyksen, joka tosiaan mullisti maailmani. Sen jälkeen olen ollut oma ritarini, oma pelastajani ja samaan aikaan se oma prinsessani siellä tornissa. Olen pelastanut itse itseni ja jatkan sitä edelleen joka päivä.

Ole oma jumalattaresi

Tämä ajatus voi kuulostaa pessimistiseltä, mutta se on juuri äärimmäisen optimistinen. Se tappoi kokonaan katkeruuteni muita kohtaan ja sen olon, että maailma on jotain minulle velkaa. Tärkein osa ajatusmaailmaa on se, että kaikki avaimet ovat minun omissa käsissäni, eikä minun tarvitse odotella tai anella yhtään ketään muuta. Se myös vapauttaa muut ihmiset ympäriltäni, sillä en odota keneltäkään mitään. Otan kyllä vastaan asioita, kuten seuraa, seikkailua, rakkautta ja yhteisiä asioita, mutta en vaadi tai odota niitä keneltäkään, mikä tekee niistä aina iloisia asioita.

Toki tässä, kuten kaikessa muussakin asiassa elämässä, on kääntöpuolensa. En oikein anna muille mahdollisuutta auttaa minua, koska hoidan kaikki omat asiani itse parhaiten, mikä tekee minusta ehkä liian kovan ja saa joskus läheisteni tuntemaan olonsa riittämättömäksi. Minun on vaikea tuntea asioita ja myöntää, että olen haavoittuvainen. Mutta tämän eteen teen töitä ja uskon kyllä, että olen hiukan jopa edennyt asiassa.

Ystäviltäni olen saanut sellaista palautetta, että ehkä olenkin onnistunut pehmittämään itseäni. Tämä on hyvä, koska kova rikkoontuu helpommin kuin pehmeä, joten ehkä olenkin koko ajan tehnyt itsestäni jotain lasiveistosta.

Sielunsiskoja

Huomasin yhden jännän asian. Elämässäni on ollut muutamia ihmisiä, joita kohtaan olen tuntenut heti jonkinlaista sielunyhteyttä. Olen heti tapaamisen hetkellä tiennyt, että tässä on minun ihmiseni, ja se on osoittautunut todeksi. Osa näistä ihmisistä on elämässäni isommin tai pienemmin nytkin, mutta jokainen kohtaaminen on jättänyt jonkinlaisen jäljen mieleeni.

Pitkään luulin tässä olevan kyse jostakin yliluonnollisesta, mutta nyt olen tajunnut, mistä ilmiö johtuu. Valaistuminen iski nähdessäni sen superkliseisen sitaatin, jonka lausujaa en edes tiedä enkä jaksa googlata, mutta se meni jotenkin näin: "We are all searching for someone whose demons play well with ours." Jokin minussa oleva tunnistaa ihmisen, joka on joko sisareni, eli käynyt saman läpi kuin minkä minä, tai sitten päinvastaisen eli vastakappaleen, joka kaipaa minunlaistani ihmistä.

Minä ja Baby Doll eli Aleksandra joskus vuooosia sitten, kun perustimme tämän blogin

Tämähän on todella vaarallista. Jos on kokenut traumoja, helposti voi lähteä toistamaan sitä samaa etsimällä pahantekijänsä kaltaisia ystäviä tai kumppaneita. Onneksi minussa ei ole ollenkaan tätä vikaa, vaan kavahdan heti aggressiivisia tai liian lipeviä piirteitä ihmisissä, koska ne voivat kertoa narsismista. En voi sietää ollenkaan tällaisia ihmisiä. Uskon, että jokin minussa myös tunnistaa pienistä merkeistä tällaiset ihmiset ja tunnen heitä kohtaan vastenmielisyyttä. Usein narsistiset ihmiset myös heti inhoavat minua, sillä he aistivat minussa haastetta - mikä on erinomainen juttu. Annan teille ihan ohiksena hyvän vinkin: jos joku kehuu sinua hirveästi heti, se on red flag. Peräänny tai ainakin testaile tyyppiä.

Pystyn ystävystymään myös muihin ihmisiin toki. Usein esimerkiksi työ- ja opiskelukavereihin syntyy tällainen yhdessä hengailun kautta muodostunut ystävyyssuhde, joka voi olla paljon terveempi kuin yhteisten traumojen kautta bondaaminen. Mutta sen muodostamiseen ei koekaan niin voimakasta mielenkiintoa ja näitä ihmisiä ei ajattele niin paljon, kun heistä on erossa.

Koen hullaantumista näihin tiettyihin minun ihmisiini. Se ei ole mitään romanttista, mikä on jostain syystä ainoa hullaantumisen muoto, minkä monet ymmärtävät. Se on kyllä hyvin lähellä ihastumista, mutta siitä puuttuu romanttiset ja seksuaaliset elementit kokonaan. Innostun jostain ihmisestä, samoin kuin asioista ja projekteistakin. Tämä hullaantuminen kulkee usein samaa kaavaa kuin jokin parisuhde kulkisi: innostumisvaihe kestää jonkin aikaa, sitten tulee konflikteja ja lopulta suhde tasaantuu tai erotaan.

Minä ja Aleksandra nyt <3

Itse olen aika uskollinen ja anteeksiantava ihminen, ja siksi jos toinen osapuoli haluaa, suhde kyllä säilyy. Minulla ja Aleksandralla kävi niin, että konfliktivaihe oli tosi paha - olemme molemmat todella samanlaisia ihmisiä ja meillä on samat ongelmat. Kun sitten kuitenkin näimme toisemme Karmarockissa sattumalta parin vuoden riidan jälkeen, kohtaaminen oli kuin jostakin romanttisesta elokuvasta: katseemme kohtasivat, juoksimme toistemme luokse ja halasimme ja itkimme varmaan kymmenen minuuttia. SIIRAPPISTA, tiedän. Ällöttää melkein kirjoittaakin!

Nyt olemme Aleksandran kanssa kehittäneet kaikenlaisia yhteisiä projekteja jälleen ja viettäneet paljon aikaa yhdessä. Se on ollut todella terapeuttista, sillä voimme puhua ihan kaikesta. Saattaa olla, että tulee taas kausia, kun emme hengaile näin paljon yhdessä ja sekin on ok. Tiedämme, että toinen on aina jossain ja ainakin puhelun päässä.

Samalla tavalla kuin jälleennäkemisemme oli siirappista, oli eromme vaikea. On todella ahdistavaa, että tässä maailmassa pyöritään niin paljon romanttisen rakkauden ympärillä, että kun eroaakin ystävästä, ei ole olemassa mitään toimimisen kaavaa. Siihen eroon ei saa ymmärrystä muilta. Ja kuitenkin se oli vähintään yhtä paha ja vaikea paikka kuin ero parisuhteesta - jopa pahempi. Ystävyyssuhteen pitäisi kuitenkin todennäköisyyksien mukaan olla pidempi kuin parisuhteen! Se ei kaadu siihen, jos toisella on muita ystäviä tai ei aina hirveästi aikaa. Mielestäni pitäisi olla ystäväterapiaa ja paljon kaikenlaisia juttuja naistenlehdissä siitä, miten parantaa ystävyyssuhdettaan.

Aleksandrassa näen kaltaisen huolehtijan ja siksi tunnemme sielunsiskoutta. Kaikkien kanssa näin ei kuitenkaan ole, vaan nyt, kun olen havahtunut siihen, että jotkut ihmiset saavat minussa aikaan tietyn reaktion, olen alkanut analysoimaan sitä. Aluksi heti peräännyin, kun koin tätä fiilistä, sillä olen oppinut, että aika usein tällaiset jostain selkärangasta tulevat toimintatavat ovat opittuja ja usein minulle itselleni haitallisia. Nyt yritän pikkuhiljaa antaa itseni altistua tunteille ja olen huomannut, että ne eivät aina olekaan pahasta.

Yhden seikan olen ainakin huomannut: huomattavan monella näistä tyypeistä, joista olen välittömästi pitänyt, on äitiongelmia. Jaiks. Olen henkisesti äiti! :O