Vuoden 2019 asustaja!

Kyllä ammuin itseäni jalkaan, kun tein tämän asustamiskisan. Tuli nimittäin niin hienoja asuja, että oli ihan hirveää valita yksi! Olisin halunnut valita kaikki ja silmään taisi tulla jopa kyynel, kun liikutuin siitä, miten te olette nähneet vaivaa. 

Voittaja oli kuitenkin pakko valita. Perusteeni olivat: 

1. Voinko nähdä itseni käyttämässä asua?

2. Onko minulla tarvittavia asusteita?

3. Oliko asu suunniteltu juuri minulle?

4. Oliko asussa jotain hauskaa tai nerokasta?

Koska olen ihan liian kiltti tällaiseen tuomarointiin, päätin antaa muutamat lohdutuspalkinnot seuraaville mielettömille suunnitelmille:

Tämän ekan asun tukka houkutteli minua niin paljon, että leikkasin kuulkaas oman tukkani! Myös taustan New... Kallio ihastutti. Muuten asu on kuitenkin vähän liian vaalea makuuni, joten se ei voittanut.

 

Seuraava suunnitelma ihastutti poikkeavalla suunnitelmallaan, koska suunnitelma oli piirretty ihan perinteisesti käsin! Ja mielestäni minut on onnistuttu piirtämään hyvin, näytän ihan itseltäni <3 Tämäkään ei silti voittanut, sillä valkoiset housut eivät vaan ole minua. Ja lisäksi ne olisivat hetkessä ruoassa tai kylpypallopölyssä.

Seuraavat suunnitelmat olivat kaikki aivan ihania ja suunnittelija oli nähnyt paljon vaivaa. Näissä oli miinusta vain se, että minulla ei ole mitään noin hienoja vaatteita! Ne saivat minulle aikaan ostoshimon. Eniten himottaa tuo Cherry Bomb -paita. JA NUO KAIKKI KENGÄT!

 Tässä suunnitelmassa minua ihastutti nuo pinssit ja uudet tatskat. Rusetti oli ehkä vähän liian söpö minulle.

Tässä oli tiukasti tokalle sijalle kiirinyt suunnitelma! Tämän voisin nähdä päälläni ja se näyttää tosiaan juuri bossladylta. Kuitenkaan ei voinut olla kahta voittajaa, joten voittoa ei nyt herunut, vaikka lasinikin oli otettu huomioon.

Voittajasuunnitelma täytti kaikki kriteerini, joten oikeastaan minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin valita se. Lisäksi se ylitti odotukseni, sillä suunnittelija oli suunnitellut sen minun vaatekaappini perusteella! Suunnittelija myös törmäsi minuun lähi-Alepassa ja kehui hattuani. JA kaiken huipuksi hän käytti hyväkseen heikkouttani eli Viliä (ja suklaata)! Eli onnea ja kiitos miljoonasiLisa! <3

Ja kamaan, miten hieno on esimerkiksi tuo punakynä sovinisteille! Alan käyttää tätä oikeassa elämässä. Ja koko asua siis myös, tämä on juuri sellainen, mitä voisin nähdä käyttäväni (ja käytänkin, katsokaahan-->).

Harmikseni olin syönyt kaikki Mariannet, minulla ei ollut ihan noin punaisia nilkkureita eikä ohuita sukkiksia ja Vilikin on juuri nyt hoidossa, mutta tein parhaani. Pienet kompromissit eivät haitanne. 

(Nyt ihmettelette siellä itseksenne, eikö Suuri Bloggaaja olisi voinut edes siivota ennen kuvien ottoa. Vastaus: ei.)

Viliä korvaa tuo minun posliininen säästöpankkimäyräkoirani. Kengät ovat punaisenrukseat, mutta värittelin niitä hieman punaisemmaksi tietokoneella. Ihan läpinäkyviä sukkiksiakaan minulla ei ollut, mutta verkkosukkiksillakin voi fleksailla. Tosiaan Marianneja minulla ei ollut, mutta laitoin pari Vihreää kuulaa taskuuni, uskoisin niiden kelpaavan. Nekin ovat vegaanisia.

Lisäksi laitoin punakynän korvan taakse. Aion sillä merkitä ison VÄÄRIN-merkin kaikkien sovinistien otsaan. Lisäksi voin korjata sillä ärsyttävät oikeinkirjoitusvirheet kauppojen mainoksista ja seiniltä. Niin kätevä!

Kiitos todella paljon kaikille ihanille osallistujille! Laitan teille lohdutuspalkinnon voittaneille viestiä ja tietenkin myös voittajalle. Teen tämän joskus uudelleenkin, mutta silloin laitan esimerkiksi siskoni valitsemaan voittajan, muuten päädyn taas palkitsemaan ihan liikaa ihmisiä :D

Kiitos kiitos

Kiitos kaikki ihanat, jotka näitte vaivaa ja stailasitte minut ja mariannekarkkitakkini! Sain tosi hienoja kuvia ja suunnitelmia ja valitsin jo voittajankin, mutta en tänään ehtinyt kuvailemaan lopputulosta työkiireiden takia.

Huh huh

Saatte nyt siis vielä hieman hetken jännittää, kuka voitti. Yritän kuvata huomenna asun! Ainakin ilmoitan voittajalle voitosta. Nyt saatte nauttia hienosta vaaleanpunaisesta lookista, josta olettekin jo nähneet kuvia ehkä jo postauksessa Feministi-pinup.

Voin myös kertoa lyhyesti muita kuulumisia! Olen saanut stalkkerin. Tämä stalkkeri on nuori nainen, jota en tunne, mutta joka tietää minut erään toisen ihmisen kautta. Hän lähettelee minulle viestejä keksityiltä Instagram-tileiltä.

Ajatus on tosi outo, sillä vaikka olen joskus saanut blogiin anonyymeilta kommentoijalta ilkeitä viestejä, ne ovat olleet sellaista peruskettuilua. Tämä stalkkerini ei ilkeile, mutta viesteissä on outo fiilis. En keksi millään, mitä hän hakee takaa, mutta selvästi hän ei voi hyvin. Minulla on hänen puolestaan vähän paha mieli, mutta en oikein halua auttaakaan häntä.

Vähän iloisempia uutisia: vuosi on alkanut aika hyvin. Minulla on toiveikas olo ja sellainen fiilis, että kaikki menee ihan hyvin. Tajusin tänään, että vaikka olen ihminen ja tietysti teen kaikenlaisia virheitä ja mokailen, en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa tahallani. Se on aika miellyttävä ajatus: elän omien arvojeni mukaisesti ja voin olla ylpeä itsestäni ja teoistani. Sellaista ei tule miettineeksi ehkä ihan joka päivä.

Vähän vähemmän miellyttävä ajatus on, että moni ihminen ei välitä siitä, voivatko he olla ylpeitä itsestään ja teoistaan. Juuri keskustelin ystäväni kanssa siitä, miten monet vaikkapa pettävät puolisoitaan tai jättävät lapsensa ihan kokonaan eivätkä kärsi minkäänlaisista omantunnon tuskista. Tai jos kärsivät, niin eivät he välttämättä ymmärrä niiden olevan tunnontuskia, vaan ulkoistavat ne fiilikset muualle ja syyttelevät muita omasta syyllisyydestään. Ihmiset ovat niin kummallisia.

No, päätän tämän aika tuloksettoman ja poukkoilevan pohdinnan pieneen itsepilkkaan: en ole minäkään mikään jeesus!

Viime viikonloppuna join juhlissa ylimääräisiä lasillisia skumppaa, yllytin siihen myös muita, vein jättimäisen kimpun ilmapalloja ja "salakuljetin" (luulin salakuljettavani, mutta luultavasti ihan kaikki huomasivat sen kaksi metriä korkean ilmapalloviritelmän) ne työpaikan taukohuoneeseen. Poksauttelimme niitä rikki ja lopuksi jätimme ison sotkun konfettia ja kaikkea muuta sinne sunnuntaivuorolaisille. Tämän vuoksi menin tänään aikaisin töihin siivoamaan, mutta pari työkaveria oli jo käynyt siivoamassa taukohuoneen eilen!

Päätin jälleen, että ilmasen viinan bileet eivät sovi minulle. Mutta luultavasti jos joku kutsuisi, lähtisin uudestaan heti huomenna.

Stailaa sun MRV, osa 2

Löysin kesällä kirpparilta maailman hienoimman punavalkoraidallisen powersuitin! Laitoin sen shortsit kesäkapseliini, mutta jätin takin käyttöön talveksi. Huomasin pari päivää sitten, että en ole oikein käyttänyt sitä. 

Tästäpä mieleeni muistuikin muutaman (herranjestas VIIDEN!) vuoden takainen postaus Stailaa sun MRV, jossa pyysin teitä lukijoita asustamaan erään ihanan mutta hankalan hammastahnan värisen mekon. Koska teitte aivan uskomattoman upeaa työtä (täällä lopputulokset), ajattelin koettaa onneani uudelleen. 

Tässä siis kakkososa, näin viiden vuoden päästä! Kakkososa on usein huonompi kuin ykkönen, mutta koska minäkin vanhenen kuin hyvä viini, uskon tämän olevan poikkeus. 

Stailaa siis minut ja mariannekarkkitakkini! Lisäpointseja saa, jos näytän ihan super bossladylta. Pilottitakista saa miinuspisteitä. Minulla on tällä kertaa oikein palkintokin valmiina: parhaan asukokonaisuuden luoja palkitaan ihanalla Lushin tuotepaketilla! Minulla nimittäin on suhteita Lushin PR:ään. Meille muuten on tulossa aika ihania uutuuksia huomenna, ehkä jokin niistäkin löytää tiensä pakettiin, kuka tietää!

Mad Photoshop skillz

Valitsen parhaan asukokonaisuuden itsevaltiaan oikeuksilla ihan itse. Pukeudun siihen oikeasti ja laitan kuvia sitten tänne! Tyyli on vapaa ja voitte lähettää valmiit luomukset minulle sähköpostitse osoitteeseen pinthefup@gmail.com. Imartelu auttaa ehdottomasti, tuomarimme on erittäin puolueellinen. Aikaa on viikko, eli 21.1. julkaisen täällä voittajan.

Onnea kisaan ja make it work!

You - uusi stalkkerisarja Netflixissä

Netflix Original -sarjat ja leffat ovat yleensä aika hyviä, oletteko huomanneet? Sellainen on myös uusi sarja You, joka kertoo stalkkeri-Joesta ja tämän suhteesta pakkomielteensä kohteeseen Beckiin. Nyt jos et ole katsonut sarjaa etkä halua pieniäkään spoilereita, ei ehkä kannata lukea enempää. En aio paljastaa mitään tärkeää, mikä ei selviä jo ekassa jaksossa, mutta en myöskään varo sanojani.

Yleensä en tykkää ahdistavista sarjoista, mutta tämän jakson ekassa jaksossa oli sen verran pientä huumoria mukana, että jatkoin katsomista. Toki jäin myös hieman koukkuun, sillä sarja oli aika nopeatempoinen ja siinä oli paljon jännittäviä hetkiä. Myös hahmot olivat hyviä, ja ne pitivät sen verran mielenkiintoani yllä, että katsoin sarjan aika nopeaan tahtiin loppuun huolimatta sen ahdistavista elementeistä.

Sarja on oikeastaan jopa aika nerokas siinä, miten se on rakennettu. Siitä tuli mieleeni hieman Breaking Bad. Siinä asettuu heti alussa Walter Whiten puolelle - tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan ja kaikelle hänen tekemälleen annetaan jokin syy. Jokainen voi varmaan ymmärtää hänen ensimmäiset rikoksensa, sillä onhan niille jalo ja epäitsekäs peruste: hän on sairastunut syöpään ja elinaikaa on enää vähän. Walter haluaa vain perheensä hyvää.

Pikku hiljaa Walterin käytös alkaa mennä holtittomampaan ja itsekkäämpään suuntaan ja hänen tekemänsä rikokset alkavat olla ihan övereitä. SILTI katsoja jotenkin pysyttelee Walterin puolella, kun siihen on kerran asetuttu. Kaikki tyypin sekoilut jotenkin selittelee ja niille keksii syyn. Sarjan loppua kohden tultaessa kuitenkin aika moni alkaa vihdoin inhota hahmoa. Alun huolehtivasta isästä on kuoriutunut itsekeskeinen ja vallanhimoinen psykopaatti, joka oikeuttaa kaiken itselleen.

Kun sarjan katsoo uudelleen, näkee hahmon vastenmieliset piirteet paljon aiemmin ja tuomitsee pienemmätkin rikokset jo ekoissa tuotantokausissa. (Tästä voisi muuten vetää aika monta yhtä kuin -merkkiä joihinkin huonoihin ja/tai väkivaltaisiin ihmissuhteisiin).

Youssa on vähän sama fiilis, mutta harhakuva muuttuu jo ihan ekassa jaksossa. Joe esitetään perinteisenä kilttimiehenä, koska sarja kerrotaan hänen näkökulmastaan ja sellaisena hän itsensä näkee. Jopa jotkut hänen ensimmäiset stalkkeritekonsa voi antaa anteeksi, koska hän esittää ne katsojalle niin romanttisessa valossa: tottakai hän selvittää ihastuksensa nimen. Ja miksi ihmeessä hän ei tutkisi tämän julkista Facebook-tiliä? Ihan järkeväähän on selvittää Beckin mielenkiinnon kohteet, jotta keksisi sitten jotain puhuttavaa.

Kun Joe alkaa seurata Beckiä ja salakuuntelee tämän keskusteluja, alkaa jo vähän epäilyttää. Vielä jopa kadulla käteen vetämisen voisi jollakin tasolla ajatella olevan jotenkin ymmärrettävää (siskoni tosin sanoi että ei todellakaan :D). Joe jopa pelastaa Beckin raiteilta, eikö hän ansaitse edes siitä minkäänlaisia plussapisteitä?

Ei. Ei todellakaan. Joe on sairas ihminen, joka manipuloi ja kiemurtelee itsensä Beckin elämään. Hän ei ole romanttinen tai rakastunut, sillä Beckin voisi korvata kenellä tahansa ihmisellä. Aika pian Joen hulluus paljastuu paksupäisimmällekin katsojalle. Ainakin näin luulisi. Vaan ei! Aika moni on paljastunut aivopessyksi ihmisparaksi, ainakin verkkokeskustelujen ja kommenttien perusteella. Jotkut ovat nimittäin Joen puolella! En tiedä, johtuuko tämä siitä, että Disney on aivopessyt lapset ajattelemaan, että prinssi saa tehdä mitä tahansa, vai siitä, että Joen sisäinen monologi on sarjassa ainoa kuuluva ääni. Mutta ei se nyt ihan oikein ole.

Oikeasti sarja onnistuu näyttämään, miten vaarallinen kilttimies voi olla. Joe koko ajan uskoo tekevänsä asiat parhain päin ja hyvistä syistä, ja katsoja pääsee katsomaan asioita hänen näkökulmastaan. Lopulta hän jopa syyttää Beckiä siitä, että tämä on saanut hänet tekemään kauheita asioita ja sijoittaa syyllisyyden siis ihan kokonaan itsensä ulkopuolelle - ja syy on tietenkin kenenkäs muun kuin naisen.

Sarja on kyllä paikottain aika ahdistavaa katsottavaa, mutta olen tyytyväinen, että katsoin sen. Tiedän niin monta tapausta, joissa kukaan ei ikinä olisi uskonut mitään pahaa jostakin tyypistä, mutta jonka sairaus paljastuu lopulta järkyttävillä tavoilla. Pienemmässä mittakaavassa tarina on surullisen tuttu ihan arkisesta elämästä ja mikä kamalinta, moni tällainen kilttimies ei ikinä tajua olevansa järkyttävä creep.

Suosittelen siis katsomaan!