keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Viikko ilman rintsikoita

Jeeeeeeee Ruki in da house! Saatte kiittää paluustani blogin pariin jonkun tuntemattoman tahon lanseeraamaa ja paraikaa meneillään olevaa tissiviikkoa. Erikoista, että ihan sattumalta viime perjantaina minulle kävi ikävä tissitapaus, jonka halusin purkaa tekstiksi. En siis lupaa palaavani mihinkään erityisen tiuhaan postaustahtiin ainakaan tänä vuonna, mutta ainakin jotain haluan tänne kirjoittaa. Oli aika ikävä!

Tissiviikosta en tiedä sen enempää, kuin että näin tissien kuvia Instagramissa. Kuvateksteistä selvisi, että tarkoituksena on ilmeisesti purkaa rintojen seksualisointia. Aihe on minulle läheinen - ei ole helppoa tai aina kauhean kivaa elää vartalomallissa, joka mielletään lähes poikkeuksetta jotenkin erityisen seksuaaliseksi. Kerron esimerkin isorintaisen naisen elämästä tämän perjantaisen tissitapahtuman avulla.

Olimme lounastamassa työporukan kanssa. Päälläni oli seuraavanlainen asu.


Varmasti heti huomaatte, miten säädyttömältä näytän. Hälyttäkää äkkiä kirkon vanhemmisto paikalle! Lortto kun olen, olin jättänyt ylimmän napin auki. Tämä johtui siitä, että en ollut löytänyt aamulla kuin yhden hakaneulan, jonka laittaa nappien väliin estämään paidan auki pingottumista. Ajattelin, että on minulla ollut suurempiakin kaula-aukkoja, joten parempi varmaan pitää yksi nappi auki kuin jättää tisseille kurkistusaukko. Olin väärässä.

Kesken ruokailun nimittäin eräs työkaverini kysyi minulta, että onko minun mahdollista laittaa ylin nappini kiinni ja että pysyisikö se kiinni, jos sen kiinni laittaisin. Työkaveri on ihan järkevä mies, joten aluksi ajattelin, että ymmärsin väärin ja kysyin tarkennusta hieman hermostuneena naureskellen. Hän tarkensi kuitenkin, että hänen tai muidenkaan ei pitäisi joutua katselemaan jotakin, mitä he eivät halua katsella (=tissivakoani).

Pysäytän tarinan hetkeksi tähän. Piirsin teille oikein kartan istumajärjestyksestämme, jotta ymmärrätte tilanteen täysin. Tissit kuvaavat lorttoa eli minua. Ahdistunut työkaverini on tuo hikiotsainen hymiö. Hän siis istui samalla puolella pöytää kuin minä, ja meidän välissämme oli toinen ihminen (kuva 1). En siis tunkenut rintojani näytille pöydälle (kuva 2) tai tanssinut pöydällä heilutellen niitä (kuva 3).

tissikartta

Ensin minua alkoi hävettää. Tämä tyyppi oli sanonut asian kovaan ääneen niin, että kaikki pöydän oikean päädyn ihmiset kuulivat sen. Mitä vaihtoehtoja minulla oli? Olisiko minun pitänyt nolostuneena napittaa paitani kiinni? Tai poistua paikalta? Olin loppuruokailun hiljaa ja vihainen. Kaikista ärsyttävintä oli, että olin pitänyt tätä työkaveria ihan fiksuna tyyppinä. Olisin odottanut kommenttia joltakin toiselta, mutta en häneltä - se tuli siis ihan puskista. Emme olleet illanvietossa tai baarissa, vaan töissä lounaalla.

No, lopulta päätin olla ilonpilaaja-feministi ja sanoin avoimesti tälle työkaverilleni ihan kasvokkain työhuoneessa ja vielä työpaikkamme keskusteluryhmässä, että hänen kommenttinsa oli ahdistava ja seksuaalista häirintää. Sanoin, että se antoi hänen persoonastaan yllättävän ja vastenmielisen kuvan, ja että en pidä hänestä. Hän alkoi tietysti valittaa, ettei hän tarkoittanut kommenttia lainkaan sillä tavalla ja että olin ymmärtänyt sen aivan väärin. Hän ei myöskään arvostanut, että lähdin selvittämään asiaa julkisesti ja häntä nolaten. Kaupan päälle hän esitti klassisen epäanteeksipyynnön ("olen pahoillani jos pahoitit mielesi" eikä "sanoin tyhmästi"). Lopulta myös joku työkavereistani huomautti, että voisimme selvittää asian kahdestaan.

Ymmärrän kyllä, että muille voi tulla asian julkisesta setvimisestä epämukava olo, mutta ihan oikeasti - minut nolattiin julkisesti kommentoimalla minun pukeutumistani ja rintojani! Miksi minä en saa nolata tätä tyyppiä kommentoimalla hänen käytöstään? Kirjoitin pari kommenttia keskusteluryhmään ja sanoin asiasta kasvokkain kerran, enkä tosiaan mitenkään sivukaupalla vatvonut asiaa. Miten voi olla, että minusta tehtiin se huonosti käyttäytyvä tyyppi ja ilonpilaaja, joka ottaa asiat liian tosissaan?

No, asia on selvitetty, ei siitä sen enempää. Mutta tilanne kuvaa hyvin arkipäiväistä seksuaalista ahdistelua, jota joutuvat melkein kaikki naiset kokemaan. Jos kommentti ei koske tissejä, se koskee jotain muuta. Uskon, että ihan samalla tavalla ahdistellaan myös pienirintaisia, mutta joskus haluaisin vaan leikkauttaa rintani pois ja katsoa, mitä minussa sitten kommentoidaan. Olen sitä mieltä, että pienirintaisilla kaikki vaatteet näyttävät hyvältä, jopa ne suuret kaula-aukot, ja heille niitä enemmän sallitaankin - minulle ihmiset kokevat oikeudekseen ja suorastaan velvollisuudekseen huomauttaa isoista kaula-aukoista paheksuvasti. Olen tissien tyrkyttäjä, miestennielijä, bimbo, tyhmä, huonoitsetuntoinen, huomionkerjääjä, huora, lutka, pornotähti, törkeä, tyylitön, mauton. Jos laitan mekon, jossa on iso kaula-aukko, minun ei tarvitse asustaa lainkaan, sillä kukaan ei kuitenkaan huomaa mitään muuta. Se on aika ahdistavaa.

Haluan vielä huomauttaa, että suhtaudun yleensä tissikommentteihin (kuten kaikkeen muuhunkin) melko lailla huumorilla ja kommentoijiin suhteellisen armollisesti. Ymmärrän johonkin pisteeseen asti, että kulttuurimme on sellainen, että rintoja tuijotetaan. Vaikka en siitä pidäkään, en pidä automaattisesti rintojani vilkaisevaa ihmistä idioottina. Pystyn myös keskustelemaan rinnoista(ni) ihmisten kanssa - ja usein esimerkiksi naiset ottavat ne puheeksi (joko positiivisessa tai negatiivisessa mielessä) etenkin humalassa. En tiedä miksi, mutta näin on. Yksi minulle lauottu tissikommentti ei yleensä pilaa mielikuvaani kommentin antajasta - edellä kuvaamassani tilanteessa olennaista oli konteksti (työpaikka) ja asenne kommentin takana (oma tuijotus ja sen aiheuttama syyllisyys tms. yritettiin vierittää minun syykseni ja vielä puututtiin minun pukeutumiseeni). Joskus otan ilolla vastaan kehuja, mutta vain hyvin tuntemiltani ihmisiltä. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että sellaista iskukommenttia tai keskustelunaloitusta ei ole, jota en olisi jo kuullut. En myöskään aina jaksa keskustella rinnoista, sillä olen käynyt samat keskustelut jo aiemmin - joo, olen valittanut selkäongelmista, tissihiestä, epätoivotusta huomiosta, kalliista rintsikoista, vaikeudesta liikkua ja niin edespäin, mutta silti ihmisille jää päällimmäisenä mieleen isoihin rintoihin jostakin syystä liitetty seksikkyys. Tissien aiheuttamien ongelmien vakavuutta (mm. selkärangan vauriot) eivät ymmärrä täysin muut kuin kanssaisorintaiset.

Tässä olisi jo yksi postaus, mutta jatkan sulavasti seuraavaan! Kyllä, teitä hemmotellaan nyt tuplapostauksella (vaikka se onkin lähinnä tissiangstia). Silti.


Tein tuossa kesällä pienimuotoisen kokeilun. Tai näillä rinnoilla se oli kyllä aika isomuotoinen, ehe ehe. Kokeilin nimittäin olla kokonaisen viikon ilman rintsikoita. Ehkä kysytte, miksi tällainen kokeilu on tarpeen, mutta kyllä se vain oli - opin jälleen jotain itsestäni ja vähän muistakin.

Ei rintsikoita!
Älkää käsittäkö väärin, en ole mikään rintsikoidenpolttaja - voin kertoa, että timanttien sijaan rintsikat ovat naisen paras ystävä, jos rintojen koko on yhtään isompi. Inhoan esimerkiksi yli kaiken sitä tilannetta, kun yhtäkkiä joku Pirkko Pirteä laittaa koko porukan jossain virkistyspäivillä hyppimään X-hyppyjä tai vastaavia. Haista paska, Pirkko. Jos minua ei ole varoitettu etukäteen, en hypi. Sitten minulla ei tietenkään ole leikkimielisyyttä tai joukkuehenkeä. Toisin kuin pienemmillä rinnoilla siunatut ystäväni, minun pitää varautua hyppelemiseen kuin suureenkin operaatioon, lisävarusteineen päivineen. Ylle nimittäin puen tällaisen koitoksen edellä vähintään urheilurintsikat (jotka katkaisevat verenkierron muuten niin, että en voi pitää niitä kuin pari tuntia kerrallaan), ehkä vielä urheilutoppikin ja siihen vielä päälle jokin löysä paita, jotta SILTI hölskyvät rintani eivät kiinnittäisi kyyläävien kanssahyppijöiden katseita. Jos haluan hyppiä ilman rintsikoita, joudun pitelemään käsillä kiinni rinnoistani, ja se vasta huomiota herättääkin.

Classy Alepub ja no bra
Rintsikoista kokonaan luopumisen sijaan halusin siis kokeilla, miltä rintsikatta olo tuntuu ja pystynkö siihen. Kerron tässä erään toisen tapahtuman isotissisen arjesta.

Olin pari viikkoa sijaistamassa eräällä yläasteella. Eräänä aamuna olikin aika vilpoinen keli, ja vessassa tajusin, että nännini näkyvät toppauksettomien rintsikoiden ja neuleen läpi. Tajusin, että en voi mennä ysiluokan eteen seisomaan nännit pystyssä, joten yritin epätoivoisesti hieroa rintojani lämpimimmiksi (kyllä, kuvitelkaapa sitä eroottista näkyä) ja tungin vessapaperia rintsikoihini. Kiroilin mielessäni, että tällaista ongelmaapa ei miesopettajilla ole! Tai siis kyllä on, onhan heilläkin kylmään reagoivat nännit, mutta ketään ei kiinnosta niiden näkyminen. Ärsytti niin sairaasti, että joudun piilottelemaan jotakin normaalia ruumiinosaani jollain paperitupoilla.


Huomasin kokeiluni aikana, että jos en hyppinyt tai urheillut, rinnat eivät särkeneetkään, kuten odotin. Pari kertaa ne hölskähtivät kunnolla jonkin reippaan askeleen takia, mutta eivät muuten pahasti. Ei, kamalinta kokeilussa ei ollutkaan tuen puute, vaan sosiaaliset tilanteet. Tajusin, että rintojen luonnollinen muoto on niin vieras, että se näyttää rumalta vaatteiden läpi. Huomasin, kun kävellessäni ihmiset tuijottelivat rintojen liikettä. Kokeiluviikolle sattui pari työpäivää, ja huomasin miettiväni, onko soveliasta mennä ilman rintaliivejä töihin. Huomasin, että kaikesta bodypositive-asenteesta huolimatta häpesin rintojani jonkin verran. Tällaisia asioita (paitsi no, ehkä tuota tuijottelua ja joskus rintojen häpeämistä) en ole joutunut miettimään muuten.

Free your boobs! Minä ja Husky Ruisrockissa <3
Olen kyllä sitä mieltä, että rintani tosiaan näyttävät hyviltä esimerkiksi mekoissa, mutta rintoja koskevat limaiset kommentit, ahdistelu ja häpäisemään pyrkivä palaute olivat saanut minut osittain suhtautumaan omaan vartalooni ja erityisesti siihen, että sitä pidetään seksikkäänä, negatiivisesti.

Varsinkin halterneck-mekoissa rintsikattomuus on kätevää
Tajusin kokeilun aikana entistä selvemmin sen, miten paljon rintojani piilottelin arjessa ja miten paljon käytin aikaa sen tarkistamiseen, etten ole liian seksikäs. Tein sitä juuri tuollaisten urpojen takia kuin miksi työkaverini osoittautui. Käytän usein neuletta tai vastaavaa auki vaatteiden päällä, jotta saan häivytettyä sitä, miten valtavat rintani oikeasti ovat. Joskus, kun näen ne peilissä tai kuvissa, suorastaan järkytyn. Rinnoistani on oikeasti niin paljon vaivaa, että suunnittelen meneväni rintojenpienennysleikkaukseen, kun elämässäni on sopiva kohta (kun olen hankkinut mahdolliset lapset), mutta sitä odotellessa joudun keksimään jonkinlaisia selviytymiskeinoja - yksi on olla ärsyttävä tosikko.



Rintojen aiheuttamat sosiaaliset ongelmat eivät tietenkään häivy kokonaan, vaikka ne leikattaisiinkin pois. Siksi olen päättänyt tietoisesti ryhtyä rintapositiivisemmaksi. Viikko ilman rintsikoita opetti jo paljon, ja olen iloinen, että kaupoissa on nykyään myös nuorille toppauksettomia rintaliivejä - ehkä se puolipallon muotoinen Barbie-rinta ei enää olekaan ainoa kauniiksi mielletty muoto! Tervetuloa, ketunnokat ja kolmiotissit ja kaikki miljoonat tissimuodot, jotka olette jääneet pimentoon!

Rintapositiivisuus ei tarkoita kohdallani sitä, että ryhdyn nyt jakamaan pelkkiä tissikuvia. En oikein ymmärrä, miten #tissiviikko rintojen antiseksualisointia voisi edistää - jaetaanhan nytkin jo tissikuvia vaikka muille jakaa. Ehkä tietoisuutta on kyllä hyvä lisätä. Pyrin itse nyt ainakin aluksi ihan vaan siihen, että en pakkomielteisesti mieti kaula-aukkoa ja sen paljastavuutta tai paidan kireyttä. Tietysti olisi kiva, jos ihmiset katsoisivat minua ensin kasvoihin tai jos en saisi yhtään tissikommenttia, mutta ehkä se tästä. Ensisijaisesti haluan miellyttää itseäni ja olla tyytyväinen omaan olooni ja tyyliini. Tietenkin esimerkiksi koulussa työskennellessä aion edelleen pitää huolen, etteivät nännini näy, mutta toivon yhteiskunnan muuttuvan suuntaan, jossa naisen nänni ei ole niin suuri kauhistus.


is back in business!

ps. Yksi syy blogitaukoon ja iso osa elämänmuutostani on, että muutan Helsinkiin! En tahtoisi jättää Turkua enkä missään nimessä tahtoisi pääkaupunkiseudulle asumaan, mutta ohi minun haluamisieni menee se, että saan olla lähellä siskojani. Muutto tapahtuu jo mahdollisesti ensi viikolla. Halusin vain kertoa, tälleen niinku btw.