perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kalifornian roadtrip, osa San Francisco

 Tämä vessanpytty on kuuluisa nähtävyys.



Oikeastaan vessanpytty oli osa suurempaa kokonaisuutta, mutta palataan siihen myöhemmin. On aika kertoa matkamme osasta nimeltä San Francisco, tuosta hippien, kukkasten ja lempeiden ihmisten kaupungista. 

Joku kommentoi edelliseen postaukseen, että on kiva lukea muunkinlaisia kokemuksia matkasta kuin vain hehkutuksia. Rupesin miettimään tätä. Tosiaan, ihmisillä on tapa puhua matkoista hehkuttaen. Miksi matkakohteesta pitäisi puhua vain hyvää? Onko se oman kokemuksen negaamista, jos näkee jotakin epäkohtia? Tai onko se omalla kokemuksella leveilyä, jos matka on ollut täydellinen kokemus? 

Matkamme oli kyllä ihan uskomaton, mutta niin hyvässä kuin pahassakin. Todella usein matkustaessani minulla on vain hyvää sanottavaa matkakohteesta ja ideoin usein, mitä kaikkea hienoa matkakohdemaasta voisi tuoda Suomeen. Olen Floridaa lukuunottamatta matkustellut vain Euroopassa, mutta olen kyllä käynyt suurimmassa osassa Euroopan maita. Ehkä USA oli siksi niin kulttuurishokki ja löysin maasta paljon epäkohtia. Voin ymmärtää, että esim. tippikulttuurin vierastaminen on subjektiivinen mielipiteeni, mutta en voi kuvitella, että kenelläkään olisi mitään hyvää sanottavaa esim. muovin ylenpalttisesta käytöstä, roskaamisesta, kodittomien määrästä tai sokerista joka paikassa. Yritin vältellä sokeria ja vehnää, mutta silti niitä sai aina jostain ja se aiheutti minulle ihan fyysisiä oireita ja mm. sellaisen kivan asian kuin hiivatulehduksen. Kyllä, TMI ehkä, mutta haluan varoittaa maahan mahdollisesti matkaavia siskojani.

No, kuitenkin, San Francisco. Tällaiset näkymät odottelivat meitä, kun käännyimme motarin mutkasta. 


Ekat fiilikset kaupungista olivat aika negatiiviset, sillä heti hotellille saavuttuamme aggressiivinen koditon henkilö alkoi huutelemaan meille jotakin. Näin kadulla myös rotan, mikä oli aika traumaattista. Olimme matkustaneet pitkän päivän ja nämä kokemukset yhdistettynä siihen katkaisivat kamelin selän. 

Hotelli

Seuraavana päivänä olo kuitenkin parani. Päätimme ottaa kaupungista kaiken irti, koska olimme varanneet hotellin neljäksi yöksi. Hotellimme oli sattumalta aika hyvällä alueella, sillä se sijaitsi turistialueen Fishermans Wharfin ja North Beachin välillä. Hotelliltamme pystyi kävelemään tursitialueelle, jossa oli muitakin ihmisiä, joten ei tarvinnut pelätä ryöstöjä ihan kauheasti. Aluksi hotellimme vaikutti vähän ränsistyneeltä ja ahtaalta, mutta pian totuimme siihen ja aloimme nauttia sen tunnelmasta. Hotelli sijaitsi viktoriaanisen talon kahdessa kerroksessa ja se oli jotenkin siksi jotenkin todella sanfranciscomainen. Voin suositella, vaikka vessat ovatkin jaettuja. Hotelli oli nimeltään San Remo, ja se oli suhteellisen edullinen (alle 100 e yöltä).   

Tämä ihana mekko on saatu matkaa varten Blackgroupilta ja sen löytää täältä. Kengät löydät täältä ja laukun täältä.
San Franciscossa jaksoin käyttää vähän aikaa laittautumiseen ja alkujärkytyksen jälkeen oli mukava kävellä kaduilla tyylikkäänä. Se oli mukavaa USAssa, että ihmiset tulivat juttelemaan ja antoivat ihania kehuja. Kuulin joka päivä valehtelematta 10 kohteliaisuutta. Useimmat koskivat hiuksiani tai vaatteitani. Tämä johtui varmaankin siitä, että aika harvalla oli shokkivärjätyt hiukset. Jotkut myös ihmettelivät silmiäni tai aksenttiani. Aksenttia! Minulla on aksentti! :D Minua veikattiin grönlantilaiseksi pari kertaa (?), joskus myös tanskalaiseksi, alaskalaiseksi, englantilaiseksi tai saksalaiseksi.  


Hattu oli pakollinen varuste aina, kun lähti ulos, vaikka olisi ollut sumuistakin (kuten usein oli). Muuten paloi. 


Hotellissamme oli hauskat vanhanaikaiset kapoiset ikkunat.



Golden Gate

Kaupungin kenties kuuluisin nähtävyys, Golden Gate -silta, kätkeytyi sumuun melkein koko reissumme ajan. Tässä näkyisi muuten silta, mutta kiitos sumun, näkyy vain sumua.Kuva on otettu Sutro path -lenkkipolulta, jota voin suositella. Reitti oli muutaman kilometrin mittainen ja ainakin aluksi todella helppokulkuinen - myöhemmin se tosin muuttui mäkiseksi. Näkymät olivat upeat, vaikka siltaa nyt sitten ei kauheasti näkynytkään.


Emme ajaneet polkupyörillä sillan yli, mutta autolla kävimme sen toisella puolella. Tarkoituksemme oli käydä katsomassa suuria puita, mutta luonnonpuiston parkkipaikat olivat tupaten täynnä ja olimme menossa myöhemmin vielä Yosemiteen, joten ajelimme vain ympäriinsä. Sausaliton kylän jyrkkien mäkien asuinalueet olivat upeita. 



Silta oli kyllä hieno, mutta jotenkin kun sitä on katsellut kuvista niin paljon, kokemus ei ollut niin järisyttävä. 

Tässä SF:n hauskoja taloja, näkymät Golden Gate -sillasta Alcatrazista päin katsottuna ja Fishermans Wharfin hylkeet!

Alcatraz

Silta näkyi myös tosiaan Alcatrazin vankilasaarelta. Olimme varanneet liput saarelle jo etukäteen, sillä ne ovat usein kuulemma loppuunmyytyjä jo pari viikkoa ennen matkaa. Saari itsessään oli kyllä aika hieno elämys. Sinänsä vankilan legendaarisuus on jotenkin hassua - miksi tiedän jotakin jostain amerikkalaisesta vankilasta, joka ei ole edes toiminut vankilana kuin muutaman kymmenen vuoden ajan? Oli kuitenkin hienoa käydä ihan oikeassa vankilassa ja nähdä aitoja sellejä. Saareen oli myös joskus hippiaikoina 70-luvulla perustettu intiaanien maa, millä oli vaikutusta (en tosin tiedä, miten konkreettista, ainakin henkistä) intiaanien oikeuksien ajamiselle. 


Kaupunki näkyi vankilasta, mutta sieltä ei silti yritetty karata kuin pari kertaa, sillä vesi on kylmää ja merivirrat voimakkaita.




Ruki joutui vankilaan muotirikostensa vuoksi

Vankila oli kyllä mielenkiintoinen niin hienojen näkymiensä kuin historiansakin puolesta. Lippu vankilaan venematkoineen maksoi noin 35 dollaria, ja perillä oli tarjolla mm. ilmainen audiokierros, jossa sai omaan tahtiinsa kierrellä vankilaa ja kuunnella kuulokkeista selostusta eri selleistä. Olisin vielä kaivannut lisää tietoa vangeista, esimerkiksi Al Caponen ja Birdmanin rikoksista. Amerikkalaiset kyllä osaavat viihdyttämisen, ja kaikki oppaat ja jopa puiston vartijat (saari on osa kansallispuistoa) ovat kunnollisia show-henkilöitä. 

Kaupunki

Kaupunki rakentui hauskasti jyrkille kukkkuloille, ja talot olivat ihania - kapeita kuin Englannissa, erivärisiä ja -kokoisia ja jotenkin kodikkaan näköisiä. Mäet tosiaan olivat todella jyrkkiä ja niiltä ei voinut välttyä. Jos mäen jaksoi kiivetä, maisema avautuii merelle asti. Nämä olivat ehkä hienoimpia asioita kaupungissa. 

Maiseman hienoutta en saanut tallennettua kuvaan kovin hyvin


San Franciscon sumuisuus ei ole liioteltua. Sumu yhdistettynä aurinkoon oli yllättävän eksoottinen näky ja aiheutti hauskoja illuusioita.


Tosiaan kodittomien määrä oli myös uskomaton. Kuljimme lähinnä hyvämaineisilla alueilla, sillä olimme lukeenet kauhujuttuja mm. Tenderloin-alueesta tai keskustan alueesta iltaisin, mutta silti jokaisen korttelin matkalla oli aina vähintään yksi koditon, usein vielä isompi joukko. Olen nähnyt toki kodittomia Euroopassakin, mutta en todellakaan siinä määrin kuin täällä. Lisäksi ero oli se, että kodittomat olivat aggressiivisia ja siksi pelottavia. Ilmeisesti suurin osa heistä on narkkareita, ja todistimmekin huumeidenkäyttöä keskellä kirkasta päivää ja keskellä ihmisiä täynnä olevaa katua. Uskomatonta. Järkyttävintä oli, että ihmisiä ei tuntunut asia sen suuremmin kummastuttavan. En ole koskaan mitenkään erityisesti pelännyt kävellä kaduilla pimeän aikaan, mutta nyt kyllä pelotti emmekä lähteneet yöelämään lähibaaria kauemmas. 


Kävimme myös katsomassa Chinatownin ja Japantownin. Ne olivat aika hauskoja paikkoja, ja turvallisia päivisin. Olo oli kuin olisi tosiaan mennyt eri maahan.

Chinatown
Keskustan korkeita taloja
Tässä myös pari sekalaista kuvaa San Franciscosta ja senaikaisesta naamastani.

Ariel-tukka, joka onnistui kosteasta säästä huolimatta
Cheesecake Factoryn juustokakku, mmm! Ja keskustan rakennuksia, sillä CCF sijaitsi kauppakeskuksen kattoterassilla.
Lush-addikti etsii Lushin vaikka kiven alta! Vaikka Jenkeissä ei kyllä tarvinnut paljoa etsiä.
Heti kun hotellissamme oli kylpyamme, kävin ostamassa Lushin kylpypommin ja kylpyöljyä ja nautin olostani! Tämä oli kyllä ehkä paras juttu San Franciscossa :D 
Super Duper Burgerin valkosipuliranskalaiset - jos ranakalaisissa ei ole vielä mielestäsi tarpeeksi kaloreita :D
Complete Conception Kit - näin helppoa on raskautua Ameriikoissa! Mihin miehiä enää tarvitaan?

Fishermans Wharf

Tämä alue oli selkeästi turisteille tarkoitettu, mutta siksi siellä olikin paljon ihmisiä ja siellä kävely tuntui turvalliselta. Pier 39 oli ihan hauska, kauppoja täynnä oleva laituri. Pier 45:llä sijaitseva Musee Mecanique oli käymisen arvoinen paikka - nimestä huolimatta museomaisuus oli tästä paikasta kaukana, sillä museo sisälsi pelikoneita 1800-luvulta tähän päivään ja niitä sai pelata. Siitä minulla ei valitettavasti ole kuvia, sillä kamera jäi juuri silloin hotellille.



Pier 39:llä pääsi näkemään myös satamassa kölliviä hylkeitä!

Cable Cars

Eli suomeksi ratikka. Ratikka oli kätevä kulkuväline mäkien yli kulkemiseen, mutta en tajua cable carsien legendaarisuuden hehkutusta. Ehkä hehkutus johtuu siitä, että ratikoita ei Jenkeissä paljoa ole, kuten ei muutakaan joukkoliikennettä. Yksi matka ratikalla maksoi 7 dollaria ja päivälipun sai 20 dollarilla. Otimme päiväliput, mutta lopulta päädyimme matkustamaan vain kolmisen matkaa. Turistit jonottivat eräälläkin pysäkillä ratikkaan vähintään pari tuntia kestävässä jonossa. En voi ymmärtää!

Kokeilin yhtä kuvanmuokkausohjelmaa :D

Fiilikseni San Franciscosta ovat siis hiemna ristiriitaiset. Toisaalta kaupungissa oli paljon kaikkea hienoa, kuten mäet ja maisemat, mutta toisaalta monet asiat olivat hieman pettymyksiä. Ehkä siksi, että odotukseni kaupungista olivat niin korkeat ja jotenkin kaikki legendaarisuus häikäisi jo etukäteen. Kai myös kuvittelin, että tämä olisi lomamme kaupunkimatkaosio. Olemme matkustaneet niin usein kaupungeissa, että meille on kehittynyt jo oma tapa tutustua kaupunkiin. Usein matkustelemme metrolla kivoille alueille ja kävelemme siellä ympäriinsä. Nyt kaikki oli jotenkin vaikeaa. San Franciscossa autolla ajaminen ei onnistu (ainoana kaupunkina matkallamme!), mutta julkinenkaan liikenne ei jotenkin tunnu toimivan sujuvasti. Ehkä meidän olisi pitänyt ottaa enemmän selvää bussiaikatauluista tai jotakin. Ilmapiiri oli myös jotenkin melko turvaton.

Toisaalta kuitenkin oli hienoa nähdä omin silmin kaikki ikoniset maisemat ja asiat ja todeta, että osa oli niin hienoa kuin kuvitteli ja osa ei. Tämä antaa omanlaistaan perspektiiviä maailmaan. Siksi voin kyllä suositella San Franciscossa piipahtamista.

Tästä matkamme jatkuukin sitten Yosemiten kansallispuistoon, joten siitä seuraavassa osassa!


keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kalifornian roadtrip, osa Highway 1 B: Big Sur

Mörrimöykky täällä hei. Olen ex-Ruki.


Matkustaminen on välillä niin raskasta, että glamorööseinkin bloggaaja-kuningatar näyttää kasarihevarilta. Niin sitä elämä vain menee, ei sille voi mitään. Onneksi täällä riittää muitakin kuvauksen kohteita. Tässä kerron Highway 1:n parhaimmasta osiosta, Big Surista, sekä jaan vähän kokemuksen tuomaa viisautta muille samankaltaista reissua suunnitteleville. Lisäksi luvassa upeita maisemia ja söpöjä eläimiä.

Tässä eka söpö eläin! Orava kuin Tiku tai Taku. 
Tosiaan reissun ykkösosasta, Losista Santa Barbaraan, voi lukea täältä. Santa Barbarasta ajoimme pohjoiseen päin, kohti San Franciscoa. Ensimmäinen pysähdyksemme ei tapahtunutkaan Pebbles Beachilla, kuten jossain aikasemmin kerroin, vaan Pismo Beachilla. Tässä oli ensimmäinen pieni virhe: Pismo Beachilta oli pitkä ja nähtävyyksiä täynnä oleva matka San Franciscoon, ja lisäksi kaupunki ei ollut kovin erikoinen. Jos saisin nyt jälkiviisaana valita, yöpyisin jossain Big Surin lähettyvillä, ehkä juuri siellä Pebbles Beachilla tai Montereyssä. Näissä meidän alunperin pitikin yöpyä, enkä nyt muista, miksi vaihdoimme yöpaikkaa, mutta vaihto oli pienoinen virhe. Nyt meille jäi vain yksi päivä aikaa seikkailla Big Surilla, joka oli täynnä kaikenlaista mieletöntä nähtävää.

Olin valmistautunut tarkkailemaan karttaa ja pitämään silmällä nähtävyyksiin osoittavia kylttejä - mutta ei paljoa tarvinnut. Kaikki oli merkitty selkeästi, siis ihan ilmaiset nähtävyydetkin. Näköalapaikkoja oli runsaasti ja myös rantaanpääsymahdollisuus mainittiin.

Ekana aamulla vastaamme tuli Hearstin linna. Kävimme vierailijoiden infon aulassa, mutta koko paikka vaikutti vähän turistikohteelta ja meidän olisi pitänyt odottaa 1,5 tuntia ekaa kierrosta, joten jatkoimme matkaa. Toinen kohta oli Elephant Seal Vista Point eli merinorsujen bongauspaikka. Näin ensin vain kaksi, ja innoissani kuvittelin olevani onnekas turisti ja kävin kuvaamaan. Kohta kuitenkin huomasin, että hylkeitä oli aika reippaasti lisää, limittäin ja lomittain ja päällekkäinkin.


Nämä mötkylät pitivät kovaa mekkalaa ja haisivat pahalta. Silti jaksoimme katsella niiden touhuja aika pitkään! Oli niin hauskaa nähdä hylkeitä pötköttelemässä ihan omissa oloissaan, että ajattelin delfiinien ja hylkeiden olevan jo tarpeeksi hyviä syitä sille, miksi Kaliforniaan kannattaa tulla.


Yksi hylkeistä haukotteli!
Hylkeet myös tappelivat aika rankasti

Merinorsut muistuttivat minua Vilistä ja niitä katsellessa tulikin aika ikävä kotiin. Jatkoimme matkaa.  Seuraava nähtävyys oli McWay Falls ja Pfeiffer Beach. McWay Fallsilla piti olla trail eli valleuspolku, mutta polku osoittautuikin noin 500 metriä pitkäksi näköalapoluksi. Näköalat olivat kyllä hienot, mutta turhaan kaivoimme vaelluskengät takaluukusta.




Pfeiffer Beach oli ensimmäinen kohde, jota ei oltu selkeästi tienviitoin osoitettu. Kahvilanpitäjä, joka piti kahvilaa Big Surin alueen alussa, kuitenkin neuvoi meille reitin ja löysimme perille. Ranta oli kyllä hieno, mutta sumuinen ilma ei houkutellut loikoilemaan hiekalla. Lisäksi sisäänpääsy maksoi 10 dollaria autolliselta. Näimme kyllä violettia hiekkaa!



Ilma oli tosiaan aika sumuinen koko matkan. Näköalat olivat silti mielettömät, ja onneksi aurinkokin välillä pääsi loistamaan.




Uskollinen, bensaa tonnikaupalla nielevä ratsumme!
Olimme sopineet, että korkeat paikat ajaa He-Man ja minä kaikki matalalla olevat. Tämä sen takia, että pelkään korkeita paikkoja, ja jo pelkääjän paikallakin suljin silmäni kamalimpien jyrkänteiden reunalla. Kuskina olisin varmaan saanut hermoromahduksen. Ajoimme etelästä pohjoiseen, missä oli sekä haittansa että hyötynsä. Haittoja oli esimerkiksi se, että kaikki hienot maisemat vasemmalla eli meren puolella menivät hukkaan kuskin osalta - apukuski olisi saanut niistä enemmän irti, jos ne olisivat olleet oikealla, eli jos oltaisiin ajettu pohjoisesta etelään päin, sekä se, että monet näköalapaikoista oli tien vasemmalla puolella, joten pohjoisesta tulevien oli helpompi ajaa niille. Hyöty oli se, että pohjoiseen päin oli vähemmän menijöitä kuin toiseen suuntaan. Hurjapäisyyden asteesta riippuu, laskeeko hyödyksi vai haitaksi sen, että pohjoiseen mennessä auton ja meren/jyrkänteen välillä oli yksi kaista. Minä laskin sen hyödyksi.



Siistiytyi se mörrimöykkykin San Franciscoa varten!
Olimme perillä San Franciscossa noin seitsemän aikaan illalla, mikä oli myöhään, sillä olimme lähteneet ajamaan seitsemältä aamulla. Siitä kerron lisää seuraavassa postauksessa! Nyt en jaksa enää kirjoittaa.



ps. Minulla on rästissä vaikka miten monta postausta! Ihan matkaan liittymättömiäkin. Päivittelen niitä, kun ehdin, mutta älkää ihmetelkö, jos välillä tulee jotain muita juttuja kuin matkapostauksia.