perjantai 31. tammikuuta 2014

Valokuvaushaaste, päivä 3

Hahaa, ehdin ennen puoltayötä! Tosin ensimmäinen takapakki haasteelleni tuli lumisateen muodossa: pilvikerros oli niin yhteneväinen ja harmaa, että samantien olisin voinut tehdä teille vaikka paintilla tasaisen harmaan kuvan ja väittää sitä pilvipeitteeksi, eikä kukaan olisi huomannut eroa. Siispä vaihdoin huomisen ja tämän päivän aiheita. My game, my rules. Tämän päivän kuvassa siis jotain vihreää:


Kuvassahan on viherpeukaloni. Haastavan kuvasta teki se, että kokeilin ekaa kertaa makrokuvausta linssiä väärinpäin kääntämällä. Irrotetaan siis objektiivi kamerasta ja käännetään se toisin päin, ja eikun kuvailemaan. Olii han hauska homma.

Olisin muuten omien neuvojeni mukaan voinut improvisoida jotakin pilviä tänään jostakin, mutta olin niin kiireinen erään projektin kanssa, etten ehtinyt. Siitä lisää myöhemmin ;) 

Miss Ruki Ver

torstai 30. tammikuuta 2014

Valokuvaushaaste, päivä 2

Tän päivän valokuvan aiheena oli päivän asu. En jaksanut sitä perinteistä seisoa möllöttämistä. Jätän tämän vain tähän.



keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Valokuvaushaaste, päivä 1

Jee jee, valokuvaushaasteen eka päivä ja olen täällä paaaljon ennen puoltäyötä postaamassa! Nyt on kyllä niin itsetyytyväinen olo että napit ratkee. Vähän ennenaikaistahan tää ylpeys on, koska tässä on vielä 29 päivää haastetta jäljellä. No, mutta nautitaan nyt kun vielä nauttia voi. Tässä on mun eka kuva, aiheella #meitsie:


Fiilikseni ovat olleet tämän suuntaisia koko syksyn ja talven (aina sama juttu kaamoksen aikaan, vaikka miten valmistautuisi!), mutta nyt aurinko paistaa ja uskon siihen, että kevät ehkä sittenkin tulee. Olen hiukan piristynyt. Otan puhkiselittämisen vaaran ja kerron, että kuva kertoo siis siitä, miten aurinko herättää minun talvihorroksesta.

Ehkäpä huomennakin olen yhtä reipas ja jaksan ottaa kuvan ajoissa, sormet ristiin!


tiistai 28. tammikuuta 2014

Valokuvahaaste

Valokuvahaaste alkakoon huomenna! Tein itselleni (ja muillekin, jos mielivät mukaan) oikein muistilistan! Kyllä nyt olen ylpeä. Olo on vähän hipsteri, koska tein listan ipadillani ja hienolla ohjelmalla nimeltä Instatext. Kulutin sen tekemiseen ehkä enemmän aikaa kuin olisi terveellistä :D Taustakuvankin otin kuulkaas ihan itse vähän aikaa sitten ostamastani kakkulautasesta.

Älkää hirveästi tuomitko minua, vaikka paljastunkin nyt henkisesti kaappihipsteriksi. Sentään minulla ei vielä ole punaista pipoa enkä viettänyt esim. eilistä päivää kreaamassa huikeita idiksii :D Eiku ai niin, onhan mulla ja vietinhän. Jopon olen sentään myynyt pois jo hyvän aikaa sitten. Huomatkaa Putous-innostukseni!

Mutta joo, tässä se haaste. Huomenna lähtee! Vähän jo kaduttaa lupautumiseni päivittäiseen kuvailuun ja postailuun, sillä näen jo sieluni silmin tulevat 30 päivää todellisuuden kylmässä valossa. Makoilen lämpimässä sängyssä, peiton alla oudossa uniasennossani ja juuri nukahtamassa... Kunnes muistan, etten ole ottanut päivän kuvaa. Velvollisuudentuntoisena ihmisenä säpsähdän hereille ja pakottaudun jalkeille. Hipsin paljain varpain kylmään kylppäriin ja otan unisesti kuvan varpaistani. Tai vihreestä pyyhkeestä. Saa kelvata, perhana. 


No, toivottavasti kuitenkin jaksan panostaa jokaiseen kuvaan! Kyllähän esim. sitä Suomessakin joskus on satanut toukokuussa lunta. Jos lähdet haasteeseen mukaan, linkkaile omia kuviasi :) Olisi hauska vertailla, miten eri tavalla vihreän voi nähdä. 


lauantai 25. tammikuuta 2014

Pin-uppia vauvahaalarissa ♥

Muistatteko onepieceni? Se on edelleenkin mielestäni maailman mukavin vaate. Mutta olen saanut siitä sellaista palautetta, että se on nolo (sanoi pikkusiskoni, kun olimme kaupungilla), maailman epäseksikkäin vaate (Siperianhusky) ja vaippa (mieheni He-Man). Tämä sai minut miettimään ensinnäkin sitä, miten huono maku muulla maailmalla on, mutta toiseksi sitä, että itse kyllä tunnen oloni oikeinkin viehättäväksi tuossa haalarissa.

Jos ihminen tuntee olonsa kauniiksi ja seksikkääksi, hän myös on sitä. Tämä kuulostaa kliseeltä, mutta on täyttä totta, ja aion todistaa sen teille tässä postauksessa. Käskin nimittäin miestäni ottamaan minusta pin-up-kuvia haalarissani. Hän sanoi, että pin-up-kuvien idea on juuri pienessä leikkisässä paljastamisessa ja että onepiecessä se ei onnistuisi. Mutta tämä ei pitänyt paikkaansa, koska kuten jo totesin, seksikkyys on asenne. Otin näistä neitosista mallia poseerauksissani:

Kuva täältä
Kuva täältä

Muokkasin kuvia vähän vasemmalla kädellä, sillä en ole kovinkaan hyvä käyttämään Photoshoppia. Mutta idea varmaan menee perille näinkin! Onepiece ei ole ainut ruma tai nolo asia näissä kuvissa. Minulla on nimittäin myös ihan hirveä yskänrokko huulessa, mutta näkyykö sitä? Ei! Miksi ei? Koska a) minulla on huulipunaa, b) hymyilen kuin viimeistä päivää. Tämän kerron teille siksi, että ymmärtäisitte, että kukaan ei kenenkään naamaa niin tarkkaan kuin naaman omistaja itse.


Kuva täältä
Mad Photoshop-skills
Kuva täältä

Kuva täältä


Kun on itseensä tyytyväinen, se näkyy ulospäin. Itsekin pidän (ulkoisesti ja sisäisesti) kaikista eniten sellaisista ihmisistä, jotka ovat sinut itsensä kanssa. Kaikista kauneimmat ihmiset ovat sellaisia, jotka uskaltavat rohkeasti olla sitä, mitä ovat, eivätkä selittele itseään. Olen huomannut, että en oikeastaan osaa arvostaa ulkoista kauneutta, jos en tunne sen alla olevaa persoonaa. Ihmisistä tulee kauniita tai rumia vasta kun heihin tutustuu. Esimerkiksi minusta kuumimmat julkkismiehet ovat sellaisia, jotka ovat kivoja ja vahvoja persoonia. Lempparini on Jyrki Sukula! Hän on hauska, mukava mutta jämäkkä, käskee ihmisiä ja ihmiset tottelevat. Toinen ihana tyyppi televisiosta on Poliisit-sarjan Kuopion lyhyt ja kaljupäinen poliisi :D


Tiivistetysti: ensin pitää rakastaa itseään, muut seuraavat sitten perässä. Jos ajattelee olevansa seksikäs onepiecessä, niin sitten asia on niin. Ja kukaan ei katsele vikojasi jos et itse voivottele niitä.


Ihanaa lauantaita teille toivoo


perjantai 24. tammikuuta 2014

Valokuva päivässä -haaste!

Olen harrastanut valokuvausta siitä lähtien, kun saimme siskoni kanssa ensimmäisen 2 megapikselin Olympus-kameran joskus yli 10 vuotta sitten. Digikamera oli silloin luksusta! Otimme hyvin taiteellisia verikuvia, maalasimme naamamme raidallisiksi ja keittiöveitsen rekvisiitaksi.

Voi mikä pikkuinen MRV kameran kanssa
Tässä oli joku tosi taiteellinen idea
Nykyäänkin tykkään valokuvata, mutta netissä on niin paljon hienoja kuvia, että välillä lannistun. Uskon itseeni siinä mielessä, että minulla on hyvä visuaalinen silmä. Kameran tekninen puoli taas ei oikein kiinnosta minua. Osaan perusjutut, mutta siinä se. Haluan kuitenkin kuvata ja syytää kuviani ihmisten ilmoille. Nykyään kuvissa on mielestäni tärkeintä tunnelma: ei haittaa, vaikka naama olisikin vähän kierossa, kunhan fiilis välittyy. Ikävä kyllä kuvaamisen taiteellinen puoli on vähän päässyt unohtumaan. Siksipä päätin haastaa itseni ottamaan kuvan päivässä. Jotta en päästäisi itseäni liian helpolla, julkistan tämän haasteen blogiin ja päivitän tänne joka päivä yhden kuvan.

Haasteen löysin tästä blogista
Ajattelin ottaa ylläolevan listan haasteeni pohjaksi. Saatte kuitenkin ehdottaa minulle lisää aiheita tai vaihtoehtoisia kohteita! Jos ideoita tulee paljon, kuvaprojektini saattaa kestää pitempäänkin kuin 30 päivää :) Teen lopullisen listan sitten myöhemmin. Kohde voi olla jokin asia, esine tai tekeminen. Jos teitä kiinnostaa, voitte laittaa minua kuvaamaan vaikka napanöyhtääni. Nyt on tilaisuus tirkistellä! Tiedän, että se on kuitenkin teidän kaikkien intohimo, oi perverssit lukijani <3 Pidätän oikeuden kieltäytyä liian intiimeistä kuvista, mutta muuten pyrin toteuttamaan kaikki toiveenne.


ps. Haluaisiko joku lähteä mukaan haasteeseen? :)

torstai 23. tammikuuta 2014

Stailattu MRV

Vähän aikaa sitten kyselin teiltä neuvoja ongelmallisen mekon asustamiseen. Tästä lähtien en muuta teekään, kuin postailen tänne kysymyksiä! Tuli meinaan ihan loistavia vinkkejä. Kiitos kaikille!

Voi kun löytäisinkin tuollaiset korot jostakin! <3 Yhyyyy! Tämä on makea :) Kuvan on tehnyt Carita
Olitte aika samoilla linjoilla monessa asiassa: mekkoon yhdistettiin mustaa ja punaista. Monet ehdottivat, että leikkaisin hihat pois ja avartaisin kaulusta.Tuunausta ehdotettiin muutenkin. Tykkäsin paljon pitsi-ideasta! :) Väriä vain en osaa oikein valita. Olisiko musta?

Sopisko tuonne helmaan ja taskujen reunaan joku pitsi? Näyttävällä vyöllä tuohon sais myös ytyä helposti ja nopeesti. Sonja N.

 Erityisen tyytyväinen olen tästä kommentista:

Lakkaat vaan välittämästä vittujakkaan mitä tätit sannoo ja kulet nokka pystyssä. Jos luulevat siivoojaksi, niin ainaki ylypiäksi ja vitun kuumaksi. Perttu

Ihan oikein sanottu, mutta kun minulle itsellenikin tulee väristä hieman mieleen laitossiivooja. Tai oikeastaan se aiemmin mainitsemani kosteiden tilojen eriste. Ehkä johtuu lapsuustraumoista: jouduin tekemään paljon remonttia pienenä. No, hyvä kommentti kuitenkin. Lisäksi Pertun murre saisi minut tekemään mitä tahansa, vaikka pakastamaan mummoni ja lentämään Ouluun ;) En kuitenkaan anna Pertulle tätä huimaa palkintoa, sillä hän voitti jo EMP:n lahjakorttiarvonnan. Tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus ja muuta sellaista.

Tässä seuraavassa kuvassa on kyllä asianmukainen stailaus, erityisesti tuo kaljatölkki meinasi saada minut puolelleen. Mutta mielestäni tästä puuttui se viimeinen silaus: maastokuosia ei ole yhtään :(

Isäm maa! T. Valkoinen Barbaari
Koska olen palelija, tykkäsin erityisesti tästä ehdotuksesta, jossa minulle annettiin mahdollisuus laittaa neuletakki mekon päälle. Lisäksi giffi, vau!

Tämän mahtavan giffin on tehnyt Papana!
Tosiaan moni ehdotti punaista ja jopa pinkkiä. En menisi ehkä ihan pinkkiin asti, mutta punainen kuulosti erittäin hyvältä. Se on sen verran huomioväri, että vie ajatukset pois univormuista ja eristeistä. Minttu-suklaakin kuulosti herkulliselta, mutta ruskea ei ole lainkaan minun värini :/

Mulla on joku pakkomielle yhdistää aina punaista siniseen eli joku oikeen räikee punainen tai pinkki levee vyö siihen päälle ja mätsäävät kengät! Ja jos ei mätsääviä asusteita ole vielä tarpeeksi voit vielä solmia ohuen huivin kaulaan tai laittaa kasan ruusuja hiuksiin tai vaihtoehtoisesti paljon värikkäitä leveitä rannerenkaita :) Cherise

Tästä päästäänkin sitten loppuyllätykseen. Yllätys on se, että en valinnut voittajaa! Valitsin kaksi lemppariehdotustani, ja koska molemmat olivat niin hienoja plus olen liian kiltti, laitan teidän valitsemaan. Jee! Jotta päätös olisi helpompi, kokeilin kumpaakin stailausta ja otin niistä kuvat.


Tykkäsin näissä ehdotuksissa siitä, että molemmat oli tehty visuaaliseen muotoon.  Lisäksi molemmissa oli mietitty yksityiskohtia, meikkiä ja tukkaa myöten. Punaisesta asukokonaisuudesta saamme kiittää Betty Stixiä ja tummemmasta vaihtoehdosta Meeriä alias Mearraa.

Vaihtoehto 1 (jouduin vaihtamaan tosin petrolinsiniset kengät mustiin, koska olen puutteellinen ihminne :()
Vaihtoehto 2
Siitä sitten valitsemaan! Kumpi toimii teistä paremmin, vaihtoehto 1 vai 2? 


tiistai 21. tammikuuta 2014

Tatuointivideo (+arvonta)

Kuten kerroin jo aikaisemmin, minulla oli tatska-aika viime keskiviikkona. Kävin Turku Tattoo Parlourissa ottamassa kuvan mäyräkoirasta. Koska olen kovis, olihan se pakko ottaa mahdollisimman hankalaan ja kipeään paikkaan. No mutta, äiti, olethan ylpeä tyttärestäsi, jolla on mustetta melkein kainalossa. No pussies here! Laitan kuvan tatuoinnista ihan kiusallani vasta postauksen loppuun. Siellä on myös arvonta, tittidii! Tiedättehän, lopussa kiitos seisoo. Olen luonteeltani hieman ilkeä ja epämiellyttävä.


Turku Tattoo Parlour on ihan omaa luokkaansa oleva tatskapaikka. Koko liike on oikeastaan taideteos. Yritin kuvata kaiken, mitä liikkeessä oli, mutta eihän se ollut mahdollista. Siellä pitää itse käydä! Lisäksi tietysti henkilökunta osasi asiansa ja oli todella miellyttävää. Kun kävin ottamassa ensimmäistä tatuointiani eräässä toisessa liikkeessä Turussa, sain melkein traumoja, sillä tatuoija oli todella ilkeä. Hän suhtautui minuun kuin pikkutyttöön, joka on innostunut värittämään ihoaan. TTP:ssä tällaisesta ei ollut tietoakaan! Olin todella, TODELLA tyytyväinen lopputulokseen ja menen varmasti uudestaankin. Itseasiassa minulla on jo lista kuvista, mitä pitäisi tehdä... Käteni on ihan keskeneräinen vielä: kuvien väliin tulee taustaa, jota itseasiassa alettiin jo tehdäkin. En malta odottaa uutta aikaa!


Kuvasin tatuoinnin tekemisestä ihan teitä varten videon. Ajattelin, että erityisen hyödyllinen se on niille, jotka eivät ole vielä tatuointia ottaneet, sillä siinä näytetään nopeutettuna koko prosessi. Tietysti muutkin saavat katsoa, koska siitä tuli ihan superawesome. Välillä olen niin taitava, että häikäisen itsenikin!


Videon alussa näette minun vielä hymyilevän, koska käytin ensimmäistä kertaa Emlaa, ihon puudutusainetta. Sellainen pieni purtilo maksoi n. 13 euroa. Emla levitetään iholle pari tuntia ennen tatskan tekemisen aloittamista. En tuntenut mitään alueella, johon olin Emlaa levittänyt! Mutta koska en tiennyt tarkalleen, mihin asti mäyräkoira tulisi, reunoilla oli tuntevia alueita. Oli todella friikin tuntuista, kun neula siirtyi puudutetulta alueelta lähelle kainaloa ja kipu oli ihan järjetön. Loppua kohden Emlan vaikutus haihtui ja siksi irvistän vedet silmissä. Voin kertoa, että kainalo ja käsivarren sisäsyrjä oli ihan sairaan kipeä paikka tatuoida. Lisäksi se sattuu jälkeenpäinkin aika paljon, ja koko käsivarteni on nyt ihan mustelmilla. Mutta se oli sen arvoista! Nimittäin katsokaa, miten upea lopputulos:


Iiiiiik! Ja koska rakkautta riittää, julistetaan nyt vielä arvontakin. Kyllä maailma nyt hymyilee, sillä Turku Tattoo Parlour lupasi palkinnoksi 50 euron lahjakortin liikkeeseensä! Kilpailuun voi osallistua tässä tai Facebookissa, vaikkapa kertomalla, minkä tatuoinnin itse haluaisi ottaa ja miksi. Muistakaa kertoa myös sähköpostiosoitteenne! Arvonta suoritetaan hiukan myöhemmin vasta (1.3.), koska TTP lomailee. Se tarkoittaa sitä, että teillä on enemmän aikaa osallistua kilpailuun :)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Reippaana (essiivi)

Tämä talvi tuntuu vieneen voimani. Siksi olin iloisesti yllättynyt, kun eräs aamu oloni olikin suhteellisen pirteä ja inspiroitunut. Jaksoin aamulla miettiä vaatteitani hiukan enemmän kuin normaalisti, en vetänytkään tukkaani vain ponnarille ja selvitin korujani isosta kasasta, johon ne olen väsyksissäni heittänyt sikin sokin. Jaksoinpa, lukijat rakkaat, ottaa teille ihan asukuviakin! Huh huh, ymmärrän järkytyksenne, todella radikaalia.

10 vuoden oikomisen ja 8 vuoden kahvinjuonnin tulos, olkaa hyvä!
Ilmeisesti reippailuni ei riittänyt ihan hymyyn. Mutta yhdessä kuvassa ilmeeni oli niin dorka, että oli pakko väsätä tällainen giffi:


Olkaa hyvä. Toivottavasti näette minusta unta seuraavana yönä. Yritin keksiä jotain uutta asentoa tuohon asun kuvaukseen, mutta en keksinyt mitään muuta kuin tällaisen nerokkaan ikkunastalkkerikuvan. Normaalistihan asentooni ja asuuni kuuluu vielä kiikarit, mutta en viitsinyt ihan kaikkea paljastaa. Kukaties joku teistä on naapurini!

Naapurin Jorma on näemmä aamupuuhissa
No, ihan oikeasti, ajattelin etsiä netistä poseerausoppaan ja poseerata joka päivä eri tavalla sen mallin mukaan. Toivokaa, että en vahingossa löydä eroottista poseerausopasta, koska muuten voi tulla vähän awkwardeja kuvia. Kukaan ei uskalla kommentoida mitään. Itsekään en uskalla. Kaikki hiljenevät. Koko internet hiljenee. Vain virtuaaliset heinäsirkat sirittävät. Kukaan ei katso toisia silmiin. Joku rykäisee. Vaihdetaan puheenaihetta.

Koska #meitsieitä ei ole koskaan liikaa, tässä vielä yksi. Siinä jopa hymyilen, vaikka vähän teennäiseltähän tuo näyttää.

Kumman hymy on häikäisevämpi: MRV:n vai hänen rintaneulansa?
No niin, toivottavasti talvinen mutta raikas väriyhdistelmäni piristi päiväänne. Minua itseäni ainakin piristi, jos näin saa sanoa. Ehkä talvihorrokseni on vihdoin ohi.









ps. Kiitos ihanista paperinukke-missrukivereista! Palaan niiden pariin kunhan jaksan :)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Taistoon pakkasta vastaan

Olen usein kuullut paheksuttavan mekkojen käyttöä pakkasella. Etenkin minihameiden käyttäjiä nimitellään hienosteleviksi, ulkonäkökeskeisiksi ja typeriksi bimboiksi. Väitetään, että pakkasta hameella uhmaavat taistelijasoturittaret (miksei -soturitkin) uhraavat oman mukavuutensa ja kärsivät mieluummin pakkasesta: jäädyttävät itsensä, varpaansa ja järkensä.

Voi kuulkaa, ette voisi olla pahemmin väärässä. Olen vannoutunut hameiden ja mekkojen ystävä, enkä luovu niistä missään lämpötiloissa. Oikeastihan pakkasella kannattaa käyttää nimenomaan hametta. Hameen alle voi laittaa vaikka mitä kerroksia, toisin kuin housujen. Minulla on tukala olo housujen kanssa jo silloin, jos olen tunkenut alle yhdet sukkahousut, pitkistä kalsareista puhumattakaan.

Mustat 80 denierin talvisukkahousut + paksut reikäsukkahousut
Helmojen alle sen sijaan mahtuu. Sukkahousuja voi laittaa vaikka kolmet päällekäin, ei tule ahdistavaa oloa. Ja erilaiset sukkahousuyhdistelmät myös näyttävät hyvältä!

Punaiset talvisukkahousut + verkkosukkahousut
Halveksukoot vaan ihmiset verkkosukkahousuja, mutta ne oikeasti tuovat yhden eristyskerroksen lisää ja toimivat.

Vihreät sukkahousut + polvisukat
Sukkahousuja, legginssejä ja sukkia voi yhdistellä miten tykkää. Näidenkin vihreiden sukkahousujen päälle olisin voinut laittaa vielä esimerkiksi mustat reikäiset sukkahousut, pitsiset legginssit, lyhyet legginssit (jäävät helman alle piiloon) tai vaikka toiset vihreät sukkahousut. Sukkia minulla on ihan joka lähtöön. Niitä voi pukea päällekäin, laittaa paksut reiteen asti ulottuvat sukat tai vaikka eriparisukat. Tai sukat rullalle ja toiset alle. Ja tähän päälle vielä säärystimet!

Punaiset talvisukkahousut + punaiset pilkulliset ohuemmat sukkahousut
Etenkin pitkien boheemihameiden kanssa voi heittäytyä ihan villiksi. Sinne alle voi piilottaa rumimmatkin legginssit! Ja vaikka kauhean kasan niitä! Kukaan ei huomaa muuta kuin autuaan ilmeesi, kun pyllysi ei jäädy. 

Siniset talvisukkahousut + harmaat pitsikuviosukkahousut

Paras asia maailmassa on kuitenkin villasukka. Sen voi pukea minkä kaveriksi tahansa, ja kun jalat (ja pää) ovat lämpimät, muukin keho on. Käytän kylmällä kelillä ihan vartavasten ostamiani, yhtä kokoa liian suuria maihareita, joihin mahtuu villasukka. Näyttää hameiden kanssa hyvältä, ja mikä tärkeintä, tuntuu hyvältä. Minulla on erilaisia villiksiä, kiitos mieheni isoäidin, joka antaa joka joulu sellaiset lahjaksi. Ne ovat oikeasti paras lahja! Lisäksi oma rakas äitini on teettänyt minulle villaiset talvi-stay-upit. Siis villasukat, jotka ulottuvat reiteen asti! Ne ovat ihan parhaat.

Leopardilegginssit + villasukat <3
Lisäksi olen ostanut sellaiset lyhyet biker-legginssit, joissa on pitsi lahkeensuussa. Ne voi pukea vielä kaikkien näiden sukkahousuyhdistelmien päälle. Ei haittaa, vaikka ne näkyvätkin, sillä pitsi näyttää suloiselta. Lisälämpöä sinne, missä sitä eniten tarvitaan!