Mikä on kinkkusi kilohinta?

Olen menettänyt uskoni ihmiskuntaan. Edellisessä postauksessani pohdin rohkeutta ja sitä, miten naisen arvo on sidoksissa hänen ulkonäköönsä. Todistaakseni pointtiani olin kuvatekstissä maininnut pituuteni ja painoni. Eikö vaan nyt joku Juntti-Einari ole tästä innostuneena mennyt laittamaan suomi24-palstalle keskustelun minun vartalostani ja painostani! Ihan oikeasti nyt hei, MENIKÖ KOKO KIRJOITUS IHAN TÄYSIN OHI KUN KESKITYIT KATSOMAAN KUVIEN NÄTTEJÄ VÄREJÄ?

Naiseksi syntyminen on vähän sama kun syntyisi näyttelyporsaaksi. Tai ehkä ihan vaan porsaaksi. Kaikki ovat pienestä asti olleet kiinnostuneita ulkomuodostani, mitä vain teenkin. Pienenä olin nätti tyttö. Yläasteella kaverini nimitti minua Pocahontasiksi, ei Einsteiniksi. Jos päätän ryhtyä poliitikoksi, suurin saavutukseni olisi luonnollisesti se, jos minut valittaisiin Linnan kuningattareksi. Eikö ketään kiinnosta, että olen pätevä, ahkera, älykäs ja joskus ihan mukavakin? Mitä väliä, vaikka olisin voittanut kuusi Oscaria, jos sitten menen valitsemaan juhlatilaisuuteen mekon, joka jonkun mielestä ei saa minua näyttämään seksuaalisesti haluttavalta? Olettehan jo lukeneet näitä hauskoja seksismistä korjattuja otsikoita? Esimerkiksi:

"Make-up free Jennifer Garner hides her enviable figure under dowdy slacks and shirt during coffee run in Los Angeles."

Korjattuna: "Women goes to get coffee. Doesn't consider it a priority that her outfit make her look sexually appealing for this task. "

Kun aloitin opettajan pedagogiset opinnot, aloitusluennolla minulle ei suinkaan kerrottu esimerkiksi työssäjaksamisesta vaan tietenkin sain pukeutumiskäskyjä. Tulevia naisopettajia neuvottiin tekemään kolme testiä ennen luokkahuoneeseen astumista:

1. Kumarra kaverille. Jos kaveri näkee tissivakosi vilahtavan, vaihda paita. 

2. Pyllistä kaverillesi. Jos kaveri näkee pyllyvakosi tai pakarasi, vaihda housut/hame.

3. Nosta kätesi ylös. Jos napasi näkyy, vaihda paita.

Miehiä kehotettiin ottamaan hattu pois päästä luokassa, sillä miesten pyllyvakohan on mitä ihanin näky, ja sen näkyvyys luokkahuoneympäristöissä pitää oppilaille taata. Ja ketä nyt kiinnostaa jotkut väkivaltatilanteet luokassa, kunhan niissä ei päästetä naisten vakoja vilkkumaan.

Mutta myönnetään, turhaanhan minä tuosta keskustelusta suutahdin. Koska tuon ruhoni erilaisiin tiloihin (kuten internettiin), on suorastaan ihmisoikeus, että toiset sitä saavat kommentoida. Mutta te, joiden mielestä valehtelen painoni ylöspäin (miksi?), saanen kertoa: teillä on vääristynyt kuva naisten painoista. Oikeasti meinaan hieman vähättelin painoani, se kun vaihtelee päivästä ja vuorokaudenajasta riippuen. Ilmoitin täällä sen pienimmän numeron. Lisäksi osaan kuvissa olla sellaisissa kulmissa ja asennoissa, että näytän hyvältä. Luuletteko että arkena kuljen aina selkä suorana ja perusmaneeriposeerauksessani, toinen jalka vähän koukussa? En kulje. Tänäänkin lähdin luennolle kuulkaas maastokuvioisessa onepiecessä ja ilman meikkiä. Lisäksi voin myöntää, että jos minulla on kuvassa finni keskellä nenää, poistan sen Picasan retusoi-työkalulla.

Mutta kun tämä teksti ei ketään kiinnosta, läiskäistään sitten lihat tiskiin. Tässä on oikein realistinen kuva ruhostani. Olen yrittänyt mennä mahdollisimman selkeään ja suoraan asentoon, etten pääse huijaamaan ketään, mutta ottakaa huomioon, että ryhtini ei normaalisti ole aivan näin hyvä. Lisäksi olen poistanut kuvasta pääni, koska naamani markkina-arvo on jo arvioitu, ja kukapa sitä nyt haluaisi tuijottaa porsasta silmiin jos aikoo ahmia sen kinkkua joulupöydässä. Lisäksi olen merkinnyt kuvaan ruhoni eri osat, jotta voitte sitten helposti arvioida kaikille jonkun kilohinnan, niin saadaan paremmin markkina-arvoni määriteltyä!

1. Niska

2. Lapa

3. Rinta ja etuselkä

4. Kylki ja ulkofilee

5. Sisäfilee (nam!)

6. Kinkku ja ulkopaisti

7. Potka

Fileet ja paistit ovat arvokkaimmat ruhon osat, koska niissä on vähän rasvaa ja sidekudosta. 

Klikkaa ja katso MRV:n rohkeat kuvat!

Saan usein kehuja rohkeudestani, joskus myös täällä blogissa. Koenkin olevani aika rohkea - paitsi korkeissa paikoissa. Saamani kehut eivät aina kuitenkaan ole liittyneet suoraan luonteeseeni, vaan usein ne kohdistetaan ulkonäkööni: olen "niin rohkea", kun tuon esille "toisenlaista naiskuvaa".

Hurr durr - joidenkin nettikeskustelujen mukaan tällainen 176 cm/77 kg amatsoninainen saisi peittää itsensä burkhaan

Rohkeana sadan metrin korkeudessa!

Kaikella kunnioituksella, rakkaat lukijat, mutta ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä hittoa? Milloin fyysisestä olemassaolosta on tullut rohkeaa? Vai tarkoitetaanko rohkeudella sitä, että kehtaa tämän olemassaolonsa ikuistaa miljooniin - myönnän, hiukan itseriittoisiin - kuviin? Kameran nappulan painaminen ei tunnu ainakaan kovinkaan kummoiselta urotyöltä. Vai tekeeko se minusta rohkean, että kehtaan olla omissa nahoissani? Että olen tyytyväinen itseeni? Olen ymmärtänyt, että rohkea viittaa juuri tähän viimeisimpään. Kehtaan tosiaan iloita ja ylpeillä olemassaolostani ja näyttää sen muillekin.  Ilmeisesti tässä maailmassa tämä on rohkeaa.

En syytä teitä. Luulen, että sanan 'rohkea' käyttö tässä yhteydessä on peräisin kohulehdistöltä. Jos tähdellä on rohkeat bikinit, ymmärrämme, että kyseessä on pienet ja paljastavat bikinit. Jos joku poseeraa rohkeissa kuvissa, kuvat ovat vähäpukeisia tai muuten seksikkäitä. Huomatkaa, että tässä mielessä sana rohkea kuvaa vain naisia. Jos sanottaisiin jonkun miehen olevan rohkea, ajattelisin ensimmäisenä hänen tehneen jotain pelotonta tai urheaa. Rohkea nainen sen sijaan ilmeisesti vaan paljastaa vartalonsa.

Ehkä omana itsenään olemiseen tarvitaankin näinä päivinä rohkeutta, kun jokaisella on jokin mielipide naisen vartalosta. Se mielipide muuten sanotaan ääneen. Eikä ääneen puhuminen jää pelkästään sanojan harteille, vaan jotenkin rooli on saatu käännettyä ympäri niin, että naiset kerjäävät muiden mielipiteitä itsestään eli ulkonäöstään. Keskustelupalstoilla netissä käydään kiihkeää keskustelua siitä, minkälainen on unelmanainen, miltä naisen pitää näyttää, mitä nainen saa painaa, minkälaiset hiukset naisella pitää olla jne. Ymmärrän, että miehillä on myös paineita ulkonäön suhteen, mutta anteeksi vain, ei samassa mittakaavassa kuin naisilla.

MRV rohkeissa kuvissa! Rohkeaahan on maata sängyllä taljan päällä, olen ymmärtänyt.

Anteeksi nyt yhteiskunta, mutta minusta näytän tässä superhyvältä.

Luin todella mielenkiintoisen asiaa sivuavan gradun. Minulla ei nyt ole antaa tekijän tietoja tai mitään linkkiä tekstiin, sori, mutta perusajatus siinä oli, että ihmisten (erityisesti naisten) ulkonäkö on alkanut vaikuttaa minäkuvaan yhä enemmän ja enemmän. Nykyajan yhteiskunnassa siis ulkonäkö ja ruumis on sama asia kuin itse henkilö. Esimerkiksi hoikkuuden tai tämänhetkisen fitness-buumin treenatun vartalon ajatellaan kertovan itsekurista, elämänhallinnasta ja kykeneväisyydestä. Lihavuus (joka meinaa nykyään jopa normaalipainoa) tai se, ettei "huolehdi itsestään", käsitetään laiskuutena ja kontrollin puutteena. Jos ei pysty tai halua sopia yhteiskunnan asettamaan muottiin kauniista naisesta, on epäonnistunut, ei pelkästään ulkonäöllisesti vaan ihan koko ihmisenä. Epäonnistuminen taas on nykypäivän suurin häpeä. Häpeä puolestaan

koetaan eräänlaiseksi sisäiseksi romahdukseksi, joka käynnistää monenlaisia korjaamis- ja välttämispyrkimyksiä. Niitä ovat muun muassa itseen ja toiseen kohdistunut raivo ja ylimitoitetut itsetunnon kohentamispyrkimykset. Häpeäraivo on syyllisyyttäkin tärkeämpi tekijä depression psykodynamiikassa. Häpeällä on suuri merkitys erilaisten psyykkisten häiriöiden käynnistäjänä; sillä näyttää olevan merkitystä myös paniikkikohtausten laukaisijana. (Terveyskirjasto.)

Aika surullista. Varsinkin, kun ei ole olemassa ulkonäköasiaa, josta naista ei voisi jotenkin haukkua: olet aina liian lihava/laiha/muodokas/muodoton/epänaisellinen/lihaksikas/lihakseton/pienitissinen/isotissinen/tissitön/ruma/kaunis/lyhyttukkainen/pitkätukkainen/tukaton/pitkä/lyhyt/keskimittainen/meikkaava/meikitön/tylsä. Ihmiselle, joka kokee itsensä huonommaksi kuin muut, on helppo myydä kaikenlaista tuotetta. Tähän riittää se, että näytetään tuotetta käyttäviä onnellisia ja photoshopatun täydellisiä ihmisiä. Onneton ihminen ostaa enemmän. Ehkä tämä on se syy, miksi naiseuden saavuttamatonta muottia pidetään aktiivisesti yllä.

Kuva EMP:n blogin postauksesta.

Asiaa pohdittuani olenkin ehkä samaa mieltä kehujien kanssa: olen rohkea. Minua ei pelota häpeä, ja olen huomannut, että toimiessani rohkeasti en ole koskaan joutunut häväistyksi - tai sitten en vain ole huomannut sitä. Häpeän leima on vain pelote: jos et tottele, sinua voidaan yritä rangaista. Mutta jos rankaisu ei tunnu missään, miksi pelätä? Kehotankin teitä, lukijat, olemaan yhtä rohkeita kuin kuvittelette minun olevan. Huomaatte ehkä, että rohkeus on vain itseään toteuttava illuusio: kun ensin vaikka näyttelee rohkeaa, toiset ihmiset eivät uskalla sanoa mitään tätä rohkeaa henkilöä vastaan, koska loppujen lopuksi kaikkia pelottaa. Kun tämän tajuaa, onkin yhtäkkiä muuttunut rohkeaksi. Niin helppoa!

Minulla on tässä kuvassa rohkea ilme. Valitsin tämän siksi. Ja siksikin, että tämä on otettu uudella kamerallani, joka on niiiiiin hyvä! Hehkutan sitä myöhemmin.

Rohkeaa sunnuntaita toivottelee

Rintaliivit roviolle!

Oi siskot, sorron kahleista nouskaa! Olen aina ollut vähän katkera siitä, että en voi näiden boobsien kanssa heilua ilman rintsikoita. Se ei ole a) mukavaa b) lapsille sallittua ja c) kätevää. Joudun aina keksimään kaikkia ihmeellisiä systeemejä rintsikoiden kanssa, ja jos esim. halterneck-kellomekon kanssa olen ilman rintsikoita, minulla on illan päätteeksi mustelma niskassa. En ole löytänyt olkaimettomia rintsikoita, jotka oikeasti toimisivat. Minulla on tosi vaikea koko, 70I-J, eikä sitä myydä ihan joka kaupassa, ainakaan halvalla.

Mutta nyt sain testattavaksi (blogin kautta) tissiin liimattavat ByeBra-rintsikat! Olen halunnut näitä kokeilla jo aiemmin, mutta en ole raaskinut tilata, kun toimivuudesta ei ole ollut takuuta ja vaikea on palauttaakaan jotain tissihikisiä liimalappuja. Nyt kun sain kokeilla näitä ilmaiseksi, kiljuin riemusta. Ja voin jakaa teillekin tietoa siitä, toimivatko nämä ja miten toimivat! Jee!

Olen aiemmin tilannut jostakin sellaiset wonderbra-tyyppiset tissit yhteen liimaavat läpyskät, ja ne palautin heti. Ei näille mamboille sellaiset riittäneet. Siksi olin vähän skeptinen näiden liimalappujen suhteen. ByeBralla oli kuitenkin kokoja H-kuppiin asti, ja ajattelin, että sen on pakko riittää. Rintsikkalappu (en keksi mitään parempaa sanaa tälle!) liimataan siis tissiin nännin yläpuolelle ja sitten rinta ikäänkuin nostetaan ylöspäin ja loppu lappu liimataan rinnalle. Itse en leikannut lappuja ollenkaan, sillä halusin suurimman mahdollisen pinta-alan, mutta lappua voi leikata rinnan koon mukaan. Lappu tulee aika ylös, joten suosittelen näitä mekoille, joissa rinnan yläosa ei näy - keskiosaan ei tule teippiä, eli napaan asti ulottuva kaula-aukko onnistuu. Paketissa oli myös piparkakun näköiset nännisuojat. Kokeilin rintsikkalappuja ilman nännisuojia ja niiden kanssa, molemmat toimivat ihan hyvin.

Rintsikattomuus voi tuntua oudolta aluksi (ilmeeni kuvastaa outoa fiilistä :D)

Näiden lappujen kanssa pääsin vihdoin  pukemaan päälleni ihanan selästä avoimen raitamekkoni ilman, että rintsikat vilkkuivat! Ah mikä vapauden tunne. Rinnat pysyivät paikallaan todella hyvin, vaikka yritin oikein kävellä pomputellen niitä. Meinasin jopa ottaa videokuvaa, jolla olisin voinut demonstroida teille sitä, miten vähän rinnat liikkuivat, mutta mieheni sai naurukohtauksen ja herätti minut todellisuuteen ja internetin karmeaan maailmaan. En siis tehnyt tissivideota teille, sori. Nämä puolieroottiset asukuvat saavat riittää. 

No bra bitches!

Ooh, näytän aika bloggaajalta, enkö vain? Päivän asu, pose ja helmetkin vielä!

Laput pysyivät päällä yllättävän hyvin, ja mielestäni rintani näyttävät aika kauniin muotoisiltakin niiden kanssa. Minulla ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Joten puhutaan hinnasta: kolmen kappaleen setti isompaa kokoa maksaa about 28 euroa ByeBra.com-sivustolta. Sain kaupanpäällisiksi teille lukijoille -30% alennuksen, jonka saatte, kun mainitsette koodin "missrukiver". En saa mitään hyötyä, jos ostatte näitä, joten älkää murehtiko salaliitoista. Alennuksen kanssa rintsikkalaput maksavat siis enää parikymppiä, ei paha, jos näitä ei ihan joka päivä käytä. Suosittelen ByeBra-rintsikoita, jos olette menossa juhliin mekossa, jossa on avoin selkä tai avoin kaula-aukko.

Nyt vain odottelen seuraavaa juhlatilaisuutta, jotta saan tekosyyn hillua ilman rintsikoita!

ps. Pitäisi käyttää useammin tällaisia mekkoja! Ne saavat kaikkien pyllyn näyttämään tosi kivalta. Olen ihastellut kesän trikoomaksimekkomuotia, sillä ne sopivat kaikille: pienikokoisille, isokokoisille ja vaikkapa raskaana oleville.

Bloggaajan poikaystävä

Hei iiihanat lukijat! <3 Minulla on sitten maailman söpöin poikakaveri. Hän kävi työmatkalla Euroopassa, ihan kuulkaas Saksan Frankfurtissa. Tai kuten me kutsumme sitä, Frankissa <3 Kultani on niin suloinen: hän toi minulle romanttisesti suklaata! Voitteko kuvitella! Miten sitä onkin saanut tuollaisen rakkauspakkauksen omakseen. En melkein kestä tätä onnea! Suklaissa luki tietenkin Für dich <3 En melkein hennonnut syödä näitä sampanjatäytteisiä herkkupaloja. Miten mies osaakin yllättää!

Mieheni kävi työmatkalla Saksassa. Hän oli unohtanut tuliaiseni ja muisti sen vasta lentokentällä, joten hän kävi nopeasti työkaveriensa kanssa hakemassa lentokenttäkaupasta paketin suklaata. Heidän valintansa peruste oli se, että suklaassa luki Fin Dick, ja sehän oli hirveän hauskaa. Suklaa oli niin pahaa, ettei sitä saanut syötyä.

19:30

Hirmuisan rankassa elämässäni on muutamia valopilkkuja. Yksi niistä on telkkariohjelmat. Kyllä, omistan television ja katson sieltä muutakin kuin dokumentteja ja ajankohtaisohjelmia. Ensinnäkin Salkkarit (oh yes!) alkoi taas, jee! Joka ilta klo 19.30 nousen arjen yläpuolelle niin että napsahtaa. Jos et katso vielä Salkkareita, tässä pari pätevää syytä:

-Viime vuonna raskaana oleva Peppi hakkasi yksinään ja aseetta susilauman Siperiassa, tappoi yhden suden ja näin koko haaksirikkoutunut porukka sai illaksi paistin

-Salkkareista opimme, että jos haluat kadota perheeltäsi ja yhteiskunnalta 20 vuodeksi, muuta Turkuun tai Hämeenlinnaan

-Insinööri-majuri Lasse tekee legendaarista hirvipaistia

-Salkkareissa ihmisten kaappaus on aika arkipäivää: Iidan oli joku hullu hänen isäkseen tekeytyvä pedofiili lukinnut kellariinsa, mutta so what - Paula valisti Iidaa, että onhan hänetkin lukittu kellariin ja jopa arkkuun asti :) Katariina ja Jennin poikakin (en muista nyt nimeä) oli aika pitkään häkissä. 

-Kaikki käy pelkästään Amandassa tai Moosessa

-Pihlajakadun lapset katsovat ihan mahtavaa lastenohjelmaa, Persikka-Peteä:

Kuten huomaatte, Salkkareita on aika vaikea päihittää. Tähän yltää silti ehkä uusi Vain elämää -tuotantokausi, joka alkaa perjantaina kello 20! Odotan sitä tänä vuonna kieli pitkällä. Olen katsonut ohjelmaa aiemmin ehkä pari kertaa (mm. Ilkka Alangon vuoksi), mutta tänä vuonna mukana on niiiiin mahtavia artisteja, että linnottaudun telkkarin eteen joka perjantai. PAULA VESALA! TONI WIRTANEN! VESA-MATTI LOIRI! Ooh ja aah! Paula Koivuniemikin on omalla tavallaan ihan legendaarinen, ja kai Samuli Edelmannkin. Mun sydämel on kypärä.

Toisaalta taas ohjelman tekee mielenkiintoiseksi se, että mukana on myös Elastinen ja Jenni Vartiainen, joista en niin välitä. Jennistä minulla on jostakin syystä ihan todella ärsyttävä mielikuva - suljen aina radion, kun Jenni alkaa sieltä huokailla. Minusta hänen laulunsa kuulostaa siltä, että hän olisi koko ajan fyysisen rasituksen alaisena tai kiihottnut.

Jee, odotettavissa siis sohvaperunasyksy! Olen käynyt muutamana iltana kymmenen kilometrin lenkillä, joten nyt voin hyvin mielin pötköttää jouluun asti.Tässä vielä muutama kuva kesän viimeiseltä rantareissulta (olen sanonut tämän saman varmaan jo neljä kertaa, saa nähdä, jääkö tämäkään reissu viimeiseksi).

Eikö olekin ihana tuo toppi! Ostin sen Hampurista reissulta. Ai niin, siitäkin pitäisi täällä tarkemmin kertoa. Ajattelin tehdä postauksen ainakin Airbnb-yöpymisestä ja Barcelona-vinkeistä. Mutta nyt menen katsomaan Salkkareita!

Face against the machine

Hei taas, lukijat! Ihan ensimmäiseksi: en ole kuollut. Olen vain tehnyt töitä niin paljon, että ei ole ollut oikein inspistä kirjoittaa tänne mitään. Eilen työni kuitenkin loppuivat, joten olen taas käytettävissänne. Ja myös yliopiston, sillä aloitin graduseminaarin. Aiheena edelleen se ironia Gösta Sundqvistin sanoituksissa.

Viikolla luin Sanna Ukkolan blogipostauksen siitä, miten l'Oréal (myöhemmin vain Loreal, koska en jaksa hienostella kaikkien heittomerkkien kanssa) omistaa ison osan kosmetiikkabrändeistä ja tätä kautta määrää kaikkia Suomen naistenlehtiä kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan (kielikuva, ettehän Lorealin tyypit haasta minua oikeuteen) keinoin. Sain tietää asiasta jo aiemmin jostakin ajankohtaisohjelmasta ja tietenkin netin ihmeellisestä maailmasta - olen paasannut asiasta ennenkin blogikommenteissa. Ukkolan kirjoitus kuitenkin herätti minussa inspiraation paasata lisää ja haastaa teidätkin mukaan vastarintaan.

Olen puolittain boikotoinut Lorealia jo jonkin aikaa. Boikottini on kuitenkin ollut aika noloa: olen ostanut alennuksesta kivoja huulipunia katsomatta merkkiä enkä aina jaksa selvittää brändien monimutkaisia omistussuhteita. Nyt olen päättänyt haastaa itseni, ja mikäs sen parempi keino kuin julistaa jotakin asiaa julkisesti? Sitten en kehtaa näyttäytyä Sokkarilla ostamassa Ultimate Magic Extra Unreal Tournament -ripsaria. Koska daa, minuthan tunnistetaan täällä Turussa minne menenkin.

On tämä bloggaajan elämä niin raskasta!

 Ryhdyn siis Loreal-boikottiin. Ryhtykää tekin. Olen etsinyt tässä teille vähän helpostipureksittavaa tietoa siitä, miksi boikottiin pitäisi ryhtyä. Tässä pääsyyt:

a) Nestle omistaa Lorealin. Tai oikeastaan sehän on kai ihan vaan toinen pääomistajista. Ja kaikkihan tietävät, miksi Nestleä pitää boikotoida? Näin lyhyesti: Nestle markkinoi äidinmaitokorvikettaan kehitysmaissa valheellisilla väittämillä, jotka johtavat n. 1,5 miljoonan vauvan kuolemaan joka vuosi (kyllä, vieläkin, vaikka asiasta on valitettu jo parisenkymmentä vuotta!). Täällä lisätietoa asiasta. Mikäs siinä, jos vauvoja kuolee, varsinkin hei jossain neverhöörd-kehitysmaissa, kunhan rahaa tulee.

b) Naistenlehtien kanssa yhteistyössä tapahtuva kuluttajien huijaaminen. Mainoksiksi tunnistettavien mainosten lisäksi lehdissä on "toimituksellisia juttuja", joiden mainoksellisuus häivytetään. Loreal tarjoaa Ukkolan mukaan toimittajille tuotteiden lisäksi muita etuja ja mm. matkoja. Jos tämä on totta, kyseessähän on törkeä korruptio. Loreal myös kiristää lehtiä mainostuloilla: jos ette kirjoita tuotteistamme, otamme pois mainokset lehdestänne. Onneksi on olemassa Yle, joka sentään vielä kirjoittaa asiasta:

- Jos esimerkiksi tuomme uuden tuoksun Suomeen ja maailmanluokan tähden sitä esittelemään, mutta se ei kiinnosta jotain lehteä, se on aika selkeä viesti. Lehden linja ei toisin sanoen ole sellainen, että se tukee kosmetiikkamarkkinointia, Johan Berg (Loreal Suomen toimitusjohtaja) sanoo.

Okei, ymmärrän, että on aika ironista, että bloggaaja kirjoittaa tästä, mutta kuten olen aiemminkin sanonut, en tee yhteistyötä (= saa ilmaisia tuotteita) minkään sellaisen yhtiön/tuotteen kanssa, jota en käyttäisi ilmankin blogia. Esimerkiksi Biozellin tuotteita minulla oli kaapissa jo ennen yhteistyötä. Enkä missään nimessä myisi itseäni jostakin viiden euron putelista. Tietenkin jos vaikkapa Porsche haluaisi yhtäkkiä yhteistyöhön, voisin harkita asiaa ;) En kiellä sitä, etteikö olisi mukava saada tuotenäytteitä blogin nimissä ja säästää esimerkiksi kosmetiikkatuotteissa sitä kautta. Onhan se. Mutta ei niin kiva, että lähtisin suosittelemaan tuotetta, josta en itse pidä tai jota en käyttäisi. Lisäksi tietysti ilmoitan aina selkeästi erikseen, olenko saanut tuotteen vai ostanut sen itse. Tämän lupaan: ikinä, en ikinä, tule ottamaan Lorealilta vastaan yhtään mitään. 

Tämä huulipunahullu joutuu tulevaisuudessa keskittymään ostoksiinsa!

c) Loreal käyttää eläinkokeita. En ole mitenkään valveutunut asiassa, mutta yritän suosia sellaisia merkkejä, jotka eivät eläinkokeita käytä. Olen ostanut eläinystävällisiä luomumeikkejä esimerkiksi Ruohonjuuresta ja Lushilta. Olenkin nyt päässyt Lushin bloggaajalistalle, joten blogiin on tulossa yhteistyöpostauksia merkin kanssa. Tämä on minulle suuri kunnia, sillä Lush tekee hyvää monella rintamalla (nytkin heillä on meneillään kampanja syvänmeren pohjatroolausta vastaan!).

Kuten sanottu, Loreal omistaa ihan hirveästi kosmetiikkabrändejä. Löysin Wikipediasta seuraavan listan:

• L’Oréal Paris

• Garnier
• Maybelline New York
• SoftSheen-Carson

• Kérastase
• L’Oréal Professionnel
• L’Oréal Technique
• Matrix
• Mizani
• Redken
• Pureology

• Lancôme
• Biotherm
• Helena Rubinstein
• Giorgio Armani
• Ralph Lauren
• Cacharel
• Kiehl’s
• Shu Uemura
• The Body Shop

• Vichy
• La Roche-Posay
• Innéov
• Skin Ceuticals
• Sanoflore

Siinä on sitten iso lista vältettäviä brändejä! En oikeasti tiedä, mitä hyötyä tästä boikotista sitten loppujen lopuksi on, mutta kyllähän ihmisellä pitää aina harrastuksia olla. Minun uusi syysharrastukseni nyt vaan on tuotemerkkien tihrustaminen kaupassa ja hiljainen vastarinta. Voihan tämä olla tekopyhää siinä mielessä, että saatan polkea tietämättömyyttäni ja välinpitämättömyyttäni ihmisten ja eläinten oikeuksia joidenkin muiden kulutustottumuksieni kautta. Askel se on kuitenkin tämäkin. Ja jos jossain vaiheessa boikottini automatisoituu niin, ettei minun tarvitse tarkistaa jokaista kosmetiikkaostostani, voin keskittyä johonkin uuteen maailmaa korjaavaan yksityiskohtaan.

ps. Eikö olekin hyvä nimi tällä postauksella? :D

Maineenmustaaja liikkeellä!

Husky tässä hei! Halusin vaan ilmoitella, että liikkeellä on ihminen, joka minun kuvillani käy haukkumassa ihmisiä,  eli se en ole minä. Jos joku tietää asiasta jotain, otamme mielellämme lisätietoja vastaan (teen rikosilmoituksen). Ainoastaan täällä blogissa julkaistuja kuvia on käytetty, joten kyseinen henkilö tuntee blogin! Kiitokset vinkistä Taru Karhulle.

#kutsumua

Olette kai kaikki jo kuulleetkiusaamista vastustavasta #kutsumua-kampanjasta? Lukiolaisten liiton aloittamassa haasteessa otetaan kuva itsestä ja sanasta, jolla joku on joskus haukkunut. Se ruksitaan yli ja kirjoitetaan toinen sana, jolla haluaa mieluummin itseään kuvailla. Minua on myös kiusattu ja olen ehdottomasti sitä vastaan (kuten jokainen tervejärkinen ihminen). Osallistuin siis kampanjaan ja haastan myös kaikki PTFU:n lukijat osallistumaan!

Mietin sanaa, jonka kirjoittaisin paperille, ja olin kuin se kissa siinä ärsyttävässä kissanruokamainoksessa: valintoja, valintoja. Minua on haukuttu mitä naurettavimmilla sanoilla. Olen ollut köyhä, koska pukeuduin veljeni vanhaan Kapteeni Koukku -paitaan kolmannella luokalla, lestadiolainen, koska minulla oli iso perhe (silloin vasta neljä lasta, olisivatpa kiusaajani nähneet tulevaisuuteen, jolloin lapsia olikin seitsemän!), lesbo ja huora (omaperäistä!), lauta (tietysti sitten, kun rintani kasvoivat, olinkin tunkenut niihin mm. sukkia, vessapaperia ja sipulia) ja hikke/tyhmä (vähän ristiriitaista). Minulla oli hammasraudat 10 vuotta, niistähän keksittiin tietenkin kaikenlaista, hammasrautalehmä taisi olla yleisin. Minulla on syntymämerkkinä takaraivossani pieni hiukseton kohta, joten olin tietysti myös kalju. Tämä oli ehkä isoin häpeän aihe pienenä. Jotenkin hassua ajatella sitä nyt, sillä nyt en ole kymmeneen vuoteen uhrannut kaljulleni ajatustakaan :D Paitsi että otin siihen tatuoinnin muutama vuosi sitten. 

Valitsin kuitenkin tämän sanan:

Otin hullun ehkä siksi, koska itse koen "hulluuteni" (joku voisi käyttää sanaa persoonallinen tai omalaatuinen, mutta itse tykkään käyttää tätä sanaa voimauttavasti) olevan ehkä paras ominaisuuteni ja suurin voimavarani. Se värittää kaikkia persoonani osa-alueita: luovuuttani ja ideoimiskykyäni, innokkuuttani kokeilla uusia asioita, älykkyyttäni, rakkailleni omistautumista ja yleistä positiivista asennetta. En suostu siihen, että joku määrittelee sen viaksi. Määrittelen itse itseni, kiitos vain. Hassua, että muutenkaan kukaan ei ole koskaan haukkunut minua sellaisista asioista, jotka kokisin itse heikkouksiksini. Ehkä siksi sanat eivät olekaan loukanneet minua erityisesti. Se loukkasi, että sanat huudettiin kovaan ääneen ja naurettiin päälle, ja että minut jätettiin yksin ja suljettiin porukasta. 

Koska en koe hulluuttani yksipuolisesti viaksi, olen sitä mieltä, että hulluksi minua ovat haukkuneet ihmiset, jotka eivät itse hyväksy itsessään olevaa villiä puolta tai joiden vanhemmat eivät ole sitä lapsissaan hyväksyneet. En osannut lapsena puolustaa itseäni, mutta ehkä yläasteella sen opin pikkuhiljaa. En ole kuitenkaan kovin ylpeä siitä, että annoin kiusaajilleni samalla mitalla (ja enemmänkin) silloin takaisin. Tai no, ehkä olen ihan tyytyväinen esimerkiksi siihen, kun samalla luokalla ollut poika haukkui minua ja ystävääni huoriksi kotitaloustunnilla, ja kaadoin hänen päähänsä sämpylätaikinan. 

Älkää kiusatko! Ja jos jotakuta kiusataan, menkää väliin. Muuten olette täysiä surkimuksia ja raukkoja.