torstai 28. marraskuuta 2013

Minä laulun sanoin

Kaikki aina vastaavat, että kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan. Minäkin vastaan yhtä ärsyttävästi. Jotkut bändit iskevät, toiset eivät - riippumatta genrestä. Tykkään punkista, hevistä ja raskaasta rokista. Kuuntelen myös humoristisia neroja, räppiä ja konemusiikkia. Ei nolota yhtään, vaikka musiikkini ei aina olisikaan katu-uskottavaa: Lady Gaga on loistava artisti, Juha Tapio sopii bussissa istuskeluun ja Risto Räppääjän soundtrack piristää aina. Ja kuulkaas, olen yllättänyt itseni viime aikoina kuuntelemasta suurta paholais-naistenvihaajaa Cheekiä! En tajua, miks kaikki paasaa, että se laulaa vaan autoista, rahasta ja naisten alistamisesta. Missä on ihmisten huumorintaju? Joskus konventioiden toistaminen on niin itsestään selvää, että se on hauskaa :D

Tämä on niin totta! Iloiseen fiilikseen sopii pyllynheilutusmusiikki, jossa on hyvä biitti: sanat saavat olla vaikka järjettömiä ("Olen matkalla Alabamaan, mennään yhdessä leipomoon" :D). Kun oikein kuuntelen musiikkia, sanat ovat tärkeimmät.
Koska rakastan musiikkia, rakastan myös kaikenlaisia siihen liittyviä haasteita. Eräänä iltana pari viikkoa sitten tyttöjenillassa keksimme, että jokaisen pitää keksiä yksi biisi, joka kertoo itsestä. Sitten kuuntelimme keskittyneesti kaikki biisit - paitsi minä jotain hölötin, mutta minut onneksi hiljennettiin nopeasti. Se, että sai valita vain yhden biisin, oli todella hankalaa. Lauluissa on yleensä jokin selkeä tunnelma tai viesti, joten yksi biisi on mielestäni liian yksipuolinen kuvaamaan niinkin monimutkaista kojetta kuin ihmistä. Siksipä kerron nyt itsestäni viidellä biisillä.

This bitch is gonna spill!
Tämä on aika henkilökohtainen juttu ja biisivalinnat alkavat jopa nolottaa, jos niissä sanotaan jotain typerää jossakin sivulauseessa. Yritän kertoa jokaisen biisin kohdalla, miksi olen valinnut juuri sen.

1. Kollaa kestää - Jäähyväiset aseille


Tässä biisissä on ihan mielettömän nerokkaat sanat, ja niillä on minulle hyvin henkilökohtaisia merkityksiä. Tämän vuoksi olenkin tatuoinut neljä ensimmäistä säettä kylkeeni. Olisin voinut laittaa vaikka koko biisin, mutta sitten olisin täynnä tekstiä. 


Tänään jaksan nousta seisomaan
tänään jaksan itseäni katsoa
En tarvitse enää peilejä
en haarniskaa, joka kulkua vaikeuttaa

 
Kuin lintu on luotu lentämään,
on ihminen luotu onneen
Kun ei pelkää itseään
ei pelkää myöskään elää elämää

Kertosäe tulkitaan usein pasifistiseksi, mutta mielestäni se on enemmänkin anarkistinen. Jos ei olisi lakeja, olisivatko ihmiset luonnostaan hyviä? En usko, sillä suurin osa ihmisistä on itsekkäitä ja idiootteja. Mutta ajatus on kaunis.

Jäähyväiset aseille, joilla elämää suojellaan
Jäähyväiset aseille, joilla elämä tuhotaan

2. Leevi and the Leavings - Tulilanka palaa

Tämä biisi kertoo ehkä eniten siitä, miten muut ihmiset minuun suhtautuvat ja miltä toimintani usein ulkopuolisen silmin saattaa näyttää. Aikaansaavalta ja ahkeralta, joo, mutta samaan aikaan kaoottiselta ja siltä, että kohta jotain menee rikki. Itse olen varma siitä, että en riko mitään ikinä, ja vaikka ulospäin vaikutan ehkä mielipuoliselta adhd-tyypiltä, olen aina tarkalleen selvillä siitä, mihin pyrin. Ja rauhallinenkin nykyään.


Hän yrittää
ja jos kestää pää
vaikka pyörryttää
hän vielä kerran pyörittää

Se ei siihen jää
eikä siihenkään
lisää hämmentää
kun paidan auki nyörittää

Niin joo, ja eihän sekään haittaa, että biisissä lauletaan katalasta kaunottaresta, unien prinsessasta ja satulassa seksikkäänä olemisesta ;)

Onko itserakasta, jos kirjoittaa omaan kuvaansa kuvatekstiksi "Katalampi kaunotar"? :D
3. Herra Ylppö ja ihmiset - Tyttö epäkunnossa

Tällä biisillä on niin nolo nimi, että oikein hävettää laittaa sitä tälle listalle! Siperianhuskyn kanssa yhdessä inhoamme kaikkea, missä on sana "tyttö" tai "poika" söpöstelevässä hipsterimielessä. Siis esim. "Poika tykkää tytöstä" tai "Tämä tyttö sitä ja tätä" = YÖK. Oksettavinta ikinä. Vihaan myös fraasia "sisko ja sen sisko/veli". Siis hyi hitto! En tiedä, mistä antipatiani tulevat, mutta ne nyt vain ovat. Oikein puistattaa kirjoittaakkaan mitään tuollaista. Hyh.

Mutta tämä biisi on muuten niin minua, että en voi jättää tätä poiskaan. Luulin olevani ainutlaatuinen, mutta kun kuulin tämän biisin, tajusin, että traumani eivät ole minun traumojani. Ne ovat kaikkien reippaiden isosiskojen ja täydellisten pikku suorittajien traumoja.


Oletko lintu, upea joutsen
vai siipirikko?
Oletko vahva, kuin vanhempi sisko
vaikka sittenkin lapsi?
Oletko laivan neitsytmatka
vai haaksirikko?
Onkohan aina pakko
toisten toiveet täyttää?

Jotain sydämessään,
tyttö epäkunnossa
Ei sun pidä kantaa huolta,
huolehdimme sinusta

Minusta tuli isosisko 1,5 vuoden iässä, ja siitä lähtien olen ollut reipas ja huolehtinut muista. Siitä on tullut elämäntehtäväni. Minusta ei kukaan ole huolehtinut, ja jos joku olisi yrittänyt, en olisi varmaan edes antanut. Joskus kuitenkin salaa kaipaisin sellaista, että voisin vain heittäytyä selälleni ja joku ottaisi kiinni. Jollakin muulla olisi vastuu ja minä voisin vain totella. Mutta ei se sovi tällaiselle kontrollifriikille, jonka on vaikea luottaa muihin kuin itseensä. Etenkin nämä lauseet biisissä iskevät suoraan ytimeeni:
Ja mitä tekevät muut
rakastavatko vaiko pelkäävät
Ja mitä tekevät muut
rakastavatko vaiko hylkäävät

jos mokaat

Huh, tulipa tunteellista tekstiä. Siirrytäänpäs vakavista aiheista lempidefenssiini, huumoriin.


4. Kumikameli - Pienen populaation ongelma

Mieheni on joskus seurustelumme alkuaikoina sanonut minulle, että tämä biisi kertoo minusta. Romanttisuudesta voi olla montaa mieltä, varsinkin kun biisi kertoo sisäsiittoisuudesta, mutta mielestäni ei olisi voinut osuvammin sanoa! :D

Hassu hattu
hassut jutut 
Hassu perhe
samoin suku

Hassu talo
umpilaho
Pihakin ku
viidakko

Löytyykö lääkettä
kylähulluuteen 
joku pilleri tai ehkä rokote

"Siis ketä sanoit kylähulluksi??"
5. P!nk - Raise your glass

Lopetetaan tämä listaus iloiseen fiilikseen. Yritän olla positiivinen ja hauskaa seuraa, niin itseni kuin muidenkin vuoksi. Ei se ole edes kovin vaikeaa, kun on sisäsiittoinen kylähullu :D Tämä Pinkin biisi on ehkä paras bilebiisi, ja samalla se kertoo siitä, miten kivaa on olla vähän omalaatuinen.


I love when it's all too much
5 AM turn the radio up
Where's the rock'n'roll?
-
So raise your glass
if you are wrong
in all the right ways
All my underdogs
we will never be never be 
anything but loud
and nitty gritty
dirty little freaks
won't you come on and come on and
raise your glass?

Elämänasennettani voisi kuvata tällä lauseella kyseisestä biisistä:

Why so serious?

Jos olisin lentokone, suuntani olisi ylöspäin!
Sellaista! Haastan teidätkin tekemään tällaista listaa. Yllättävän vaikeaa mutta kivaa. Jos haluatte, jakakaa listanne kommenteissa! Etsin aina hyvää musiikkia, ja se, mitkä biisit valitsee, kertoo ihmisestä yllättävän paljon. Sitten hahmottaisin paremmin, millaisia ihania friikkejä tätäkin lukee ;) 


tiistai 26. marraskuuta 2013

I didn't choose the thug life

 Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen uhkaillut tekeväni, mutta jota kukaan ei ole uskonut. Behold:

Tui tui, mikäs se siinä!

Menin ja ostin itselleni joululahjaksi joululahjaksi tällaisen haalarin! Näille on vaikka mitä nimiä: onepiece, onesie, jumpsuit, playsuit tai romper... Kai jotain vielä? Mielestäni paras nimitys on silti potkupuku, vaikka tässä ei sukkia olekaan. Olisikin!

Sinä luulet,
että olen menettänyt järkeni
En ole hullu,
pois se minusta

(Maj Karma - Rocktähti sekoaa)


Kun tämän pisti päälle, tuli kauhea tarve uhota! Kai se on kompensointia, kun tämä kuitenkin on lähinnä vauvojen asu alunperin ollut.
Kun näitä aluksi tuli markkinoille, kaikki kauhistelivat kilvan, että kuka aikuinen laittaa päälleen potkupuvun. Mutta kummasti niitä käytetään, kuulkaas! Tämä kuuluu niihin vaatteisiin, jota ensin kauhistellaan ja sitten se alkaa näyttää ihan kivalta. Sitten se onkin jo pakko saada. Niin ne markkinavoimat vaan toimivat.

Tärkeintä on, että tämä on mielettömän mukava ja helppo vaate! Eipä tarvi aamulla paljoa miettiä, kun tämän päälleen vetää.

Itse kauhistelin näitä myös, mutta nyt kehtasin vihdoin syödä sanani ja hankkia tämän Geek-printillä varustetun haalarin Ebaysta. MUTTA HEI HUOM HUOM! Käytän tätä sitten ihan vaan ironisesti!

Watch out, we've got a badass over here!
Olen aiemmin syönyt sanani ainakin pillihousujen suhteen. Nimittäin silloin kun minä olin nuori, kaikki käyttivät leveitä lahkeita. Kun joskus kasi-ysiluokan tienoilla alkoivat pillihousut tulla muotiin, vannoimme SIMin kanssa, että me emme ikinä sellaisia päällemme pukisi. Jos oikein muistan, teimme lupauksen, että varjelisimme toisiamme pillihousujen vaaroilta: jos toinen erehtyisi sellaiset ostamaan, toisen piti toimittaa hänet hullujenhuoneelle! Vai kultaakohan mieleni muistot, olikohan se suojelukeino kenties vielä verisempi, toisen hoitaminen pois päiviltä? :D Huh huh, miten teatraalista. No, sanomattakin on selvää, että molemmat sitten pillihousut/legginssit myöhemmin hankimme.

Tämä kelkankääntö oli kuitenkin tämän vuoden ensimmäinen joululahjani! Itseltäni itselle, rakkaudella. Viime postauksessa esitinkin jo ensimmäisen joululahjatoiveeni, ja tässä tulee toinen. Vau mikä mekko, haluun!

Etsystä
Sellaista tällä kertaa! Olettekos te tehneet jotain vastaavanlaisia äkkikäännöksiä ja joutuneet syömään sanojanne? Kenties kasari- tai ysärimuotiin liittyen? "Ei koskaan enää..."


ps. Mitä saan, jos teen postauksen siitä, millaista on elää viikko haalarissa? ;)

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Maakuntamatkailua: Jyväskylä

Huomasin tuossa viime viikolla, että lempparibändini Kumikameli ja maailman paras keikkabändi Eläkeläiset esiintyvät Jyväskylässä. Viikko oli ollut rankka, mutta mieli olisi tehnyt lähteä Jyväskylään. Niinpä päätin motivoida itseäni ja luottaa kohtaloon: laitoin PTFU:n FB-sivuille tällaisen viestin:


Siis vaikka väsytti, minun oli pakko lähteä matkaan perjantaina. Lähdetään sitten Jyväskylään, hitto soikoon!

Puolessa välissä matkaa, Tampereen kohdalla.
Koska olen aika porvari, päätin majottautua hotellihuoneeseen. Mikäs sen paremmin sopii yhteen kuin ug-bändit ja hotellissa yöpyminen? Ei mikään. Minulle jäi onneksi pitkästä matkasta huolimatta hiukan aikaa valmistautua, ja päätin pukeutua vähän kasarihevin henkeen.


Muistakaa tytöt: mitä isompi tukka, sitä pienemmältä pylly näyttää!
Minimoin tavaramäärän, joten siksi kuvat on otettu kännykkäkameralla. Pahoittelen siis laatua, mutta tunnelmahan se tärkein on, ja sitä näissä kuvissa piisaa.

Kumikameli oli yhtä hyvä kuin aina ennenkin, mutta taivas varjele mitkä esiintymisasut! Meinasi ihan pikkarit lentää lavalle. Mutta koska olen jo kerran heittänyt pikkarini (XXXL-kokoiset) Eläkeläisille, en kehdannut enää - Eläkeläisissä ja Kumikamelissahan siis on melkein samat henkilöt. Olisivat luulleet stalkkeriksi!

Muoti-ikonini Kumikameli. Päätökseni hankkia tuollainen potkupuku vahvistuu päivä päivältä.
Pikkarini v. 2010. Kuva Eläkeläisten fb-sivuilta
Kumikameli soitti melko lyhyen keikan, sillä pitihän potkupuvut vaihtaa pukuun Eläkeläisten keikkaa varten. Änkesin tietysti lavan eteen, kunnes olin saanut niin paljon turpaani, että siirryin suosiolla tänne takariviin. Eläkeläisten keikoilla meno on ihan hullua!

Minulla ei ollut kameraa eturivissä, joten tämän kuvan otti joku laupias samarialainen ja lähetti sähköpostilla minulle. Vain blogia varten, kuulkaas!
Jos kuvittelit mosh pitin olevan rankkaa jossain Slayerin keikalla, kokeilepas Eläkeläisiä. Ihmiset ovat pukeutuneet pappa-asuihin, koko baari tanssii letkajenkkaa ja kaikki ovat niin hirveässä humalassa, että kun Onni Waris hakkaa sähköurut kappaleiksi ja heittää ne palavana yleisön sekaan, ihmiset hurraavat ja yrittävät napata itselleen osia muistoksi. Krhm, allekirjoittaneella on myös palanen Wariksen uruista... Muistakaahan Eläkeläisten Donate Organ -kampanja: jos teillä lojuu jossain ylimääräisiä sähköurkuja, niitä voi aina lahjoittaa parempaan käyttöön.



Joku heebo halusi kanssani kuvaan.
 Ilma oli kurja ja sateinen, mutta se ei haitannut kaupungista fiilistelyä! Jyväskylä oli kyllä todella kaunis paikka, täytyy myöntää. Tässä olen Arman-hengessä ihmettelemässä Jykylän kävelykadulla: NÄÄ IHMISET ELÄÄ NÄIN - JOKA PÄIVÄ!


Sitten törmäsin tällaisiin paikkoihin, joista oli pakko saada kuva. Minulla taitaa olla ystäviä Keski-Suomessa! Jotkut tietää, jotkut ei! T. MRV

Kuin kaksi marjaa!
Hyvän olon MRV!
Päivä oli rankka mutta mielettömän kiva. Lopulta oli ihanaa päästä hotellihuoneen jättimäiseen sänkyyn. Vaikka sänky olikin todella pehmeä eli huono. "Pehmeä sänky" kuulostaa unelmalta, mutta futonilla nukkuvalle se merkitsee selkäsärkyä ja huonoja unia.


Seuraavana päivänä seikkailin hiukan kaupungilla, mutta lähdin ajoissa (vielä valoisalla) kohti koti-Turkua.
Tällainenkin paikka löytyi!
Täytyy sanoa, että Jyväskylä, yllätit minut! Vielä viime kesänä haukuin tätä Keski-Suomen Venetsiaa katkerana, koska liikennejärjestelyt olivat sekavat minun ja Somen ihanimman muijan ajaessa kaupungin ohi kohti Sukevaa. Kiitoksia kivasta reissusta :)









ps. Rakas joulupukki, saanko tällaisen essun joululahjaksi jos olen oikein kiltti koko loppuvuoden?
Kuva täältä.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Working girl

Hei vain, en ole vielä sulautunut sohvaan! Minulla on teille ostosvinkki. Mainostin aiemmin tilanneeni Ellokselta paketin, ja tässä paketin sisältö:


Ihan mieletön paitamekko! Ihan just semmoinen, mitä olen haeskellut Ebaysta jo vuoden päivät. Ja sitten löysinkin sen niinkin turhasta paikasta kuin Elloksen nettisivuilta. Alennuksesta! Itse maksoin tästä 25 e, mutta nyt se näyttää olevan vielä enemmän alennuksessa. En saa tästä mainostuksesta mitään, oikeastaan Ellos on ärsyttävä lafka: kerran kun sieltä erehtyy tilaamaan jotakin, niitä mainoslappuja ja alennustekstareita tulee sitten joka luukusta! Olo on kuin Harry Potterilla. Tämä mekko oli kuitenkin roskatulvan arvoinen. Siinä on kellohelma, eli alle voi tarpeen vaatiessa tunkea tyllihameen, ja helma kohoaa oikein nätisti.


Tilasin saman tien samaa mallia olevan mutta eri kuosisen (puna-valkoruudullisen!) mekon. Näitä arkimekkoja ei voi nimittäin ikinä olla liikaa! Tämä on maailman helpoin arkivaate. Minulle tulee tässä asussa olo, kuin olisin tehtaassa työskentelevä työläistyttö, ei siis sellainen working girl jota ehkä otsikon perusteella luulitte. Senkin törkimykset.

Tässä on taskutkin ja kaikki!
Kuvat on ottanut Scoundrel, ja jossain vaiheessa näytän teille samalla reissulla hänestä ottamiani kuvia ;) Mutta tämä oli tällainen nopea piristys päiväänne ja vinkki kaikille niille, jotka täydellistä paitamekkoa etsivät. Suurta ajattelijaa lainatakseni: "Joskus ihanat asiat tulevat vastaan Elloksen paketeissa." - MRV -


maanantai 18. marraskuuta 2013

Haista paska, kaamos

Minut on aina syksyisin vallannut alakuloisuus ja mieletön väsymys eli kaamosmasennus. Joka vuosi päätän, että tänä syksynä kaamos ei minua saa. Tänä syksynä päätin tämän vahvemmin kuin koskaan, ja valmistauduin taisteluun ajoissa!

Ensimmäisenä hommasin hirveän määrän kaikenlaisia pillereitä. D-vitamiinia, monivitamiinia, sinkkiä, magnesiumia, ihmeleväpillereitä ja jotain muita epämääräisiä sikiötabletteja. Aloitin pillerihoidon ajoissa: oikeastaan syön useaa näistä ympäri vuoden. 

Ei auta pillerihoito
Toiseksi aloitin kirkasvalohoidon ajoissa. Olen omistanut tuon lampun jo muutaman vuoden, mutta yleensä muistan sen vasta silloin, kun kaamos on jo pahimmillaan ja voimani lopussa. Nyt aloitin joka-aamuisen kahvihetkeni lampun kanssa suhteellisen aikaisin. Kolmanneksi päätin jatkaa lenkkeilyä ja urheilua ja ratkiriemukasta pomppimista loskassa.


Yritin jopa sitä kuuluisaa peiton alle kääriytymistä! Istuin hetken aikaa siellä, mutta mitään ei tapahtunut. Luovutin.

Ei auta peitonalushoito
Vaan kuinkas kävikään. Minun on myönnettävä tappioni. Kaamos, tuo kaikkien paskiaisten isä, on saanut minusta otteen. Olen kohdannut voittajani. Pillereistä, kirkasvalohoidosta, liikunnasta ja peitoista huolimatta olen aivan poikki, maissa ja makeanhimoinen. Mikään ei kiinnosta. Tältä näyttää lähes joka arki-iltani:

Ainoat lohtuni: viini, suklaa ja kokkausohjelmat!
Leiriydyn telkkarin eteen mussuttamaan kaikenlaista roskaa ja katselemaan melkein yhtä surkeaa roskaa. Nyyh. Yritän kuunnella iloista ja piristävää musiikkia, mutta Risto Räppääjä ja M. A. Numminen eivät nyt iske. Sen sijaan hilpeääkin hilpeämpi Ismo Alanko kuvaa tämänhetkisiä tunteitani hyvin:


Ei auta peräruiskeet
Ei poisto amalgaamin
Ei tv-shopin tyynykään, se anatominen
Ei auta voimajooga
Ei auta sorkkarauta
Ei auta ruoho eikä aerobic
Yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
Meditoin ja paastosin ja uin ja rakastuin
Opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
Harrastin runoutta ja teatteria


Sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
Olen ystävien kesken yksinäinen
Aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään 

olen liian hauska yrittämäänkään
--

Ei auta bingolotto
Ei auta viinan otto
Ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
Teen retken meren rantaan 

tuulipuku suojan antaa
Ulkoiluhan rauhoittaa, sehän on hauskaa
Syön piirakan, kiroan sen makua
Vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien


Inspiraationi bloggaamiseenkin on hukassa. Minulla on muutama idea ja melkein valmis juttu, mutta en saa aikaiseksi niiden viimeistelyä. Älkää silti huolestuko! Joulukuu yleensä piristää minua. Silloin on iloinen meininki, pikkujouluja, He-Manin synttärit, joulu, minun synttärini ja uusi vuosi. Sitten onkin jo tammikuu ja uudet murheet. Ja huomaamatta saapuukin kevät! Ja kesä! :) Onko teillä mitään hyviä vinkkejä kaamosmasennukseen, joita ensi vuonna voisi koittaa? Tämä syksy taitaa olla jo menetetty.

 ps. En nyt oikeasti ole ihan täysin sohvapotilaana: olen vain dramaattinen luonne ;) Viikonlopun reissu oli kyllä piristävä! Siitä lisää myöhemmin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Huulipunia ja värianalyysiä!

Nyt on luvassa naamakuvia, huulipunia ja meikkiasiaa! Niistä tykkäävät voivat jatkaa rullailua alaspäin, muut voivat jättää tämän postauksen väliin. Teitä on varoitettu.

Oletteko ikinä tehneet itsellenne värianalyysia? Siis sitä kasarihommaa, missä katsotaan omiin värityksiin sopivat sävyt ja sitten lopulta ollaan jokin vuodenaika (tiedän, olen mestariselittäjä). Siis ensin katsotaan ihon, hiusten ja silmien värit, ja päätellään, onko lämpimän- vai kylmänsävyinen. Kevät ja syksy ovat lämpimiä, talvi ja kesä kylmiä. Sitten katsotaan, mitkä sävyt saavat juuri sinut loistamaan ja hehkumaan. Näistä sitten tehdään päätelmä, oletko väritykseltäsi talvi, kevät, kesä vai syksy.

Joku oikein maksaakin tästä humpuukista, mutta sen voi osaava nainen (tai mies) tehdä ihan itsekin, jos yhtään on visuaalista silmää. Sitten kun tietää oman sävymaailmansa, on helpompi tietää, minkäväriset vaatteet, hiusvärit ja meikit sopivat juuri itselle. Hukkaostoksilta pitäisi siis välttyä - tämä tosin vain jossakin haavemaailmassa, koska kyllähän kaikki ovat joskus ostaneet sen jonkin karmean neonkeltaisen haalarin, jota "ihan varmasti tulee käytettyä!"...

En usko tähän värianalyysihommaan mitenkään sokeasti, mutta ihan hyvä se on pitää mielessä ja katsoa värejä kriittisesti jo kaupassa. Minulla on vaalea iho, tummat hiukset ja sinivihreäharmaat silmät. Olen aina tykännyt kirkkaista väreistä, enkä siedä mitään murrettuja sävyjä. Oikeastaan ei tullut yllätyksenä, että olen (oman analyysini mukaan) värivuodenajaltani dramaattinen talvi. En ihan osannut ensin päättää, olenko kirkas vai viileä talvi, mutta päädyin kirkkaaseen, koska tukkani on tummanruskea. Ja tottakai tahdon olla samassa listassa Megan Foxin ja Angelina Jolien kanssa, daa.


Tästä nyt sitten valkkaamaan itselleni värejä. Olen aina tiennyt, että minulle sopii musta, puhtaanvalkoinen ja pinkki. Nyt olen oppinut tykkäämään myös sinisestä, joka oikeasti sopii minulle tosi hyvin. Nuo minulle huonoimmiten sopivat värit ovatkin jo inhokkilistallani valmiiksi! Hassua. Täältä löydätte lisää kuvia ja juttuja, voitte vaikka käydä katsomassa, mikä vuodenaika itse olette.

Koska vaatteeni olen valinnut intuitiivisesti oikein, päätin testailla värianalyysin hengessä huulipuniani. Minulla on niitä aika paljon, mutta neljää käytän aktiivisesti. Huulipuna on paras päivän piristäjä! En yleensä jaksa laitella mitään huultenrajauksia päivämeikkiin (hirttäkää minut, maskeeraajaystäväni!), vaan sudin rennosti menemään :D Olen myös löytänyt ihan täydellisen huulipunamerkin! En saa mitään rahaa tai huulipunia mistään tästä mainostuksesta, vaikka kyllä sietäisi. Ottaisin mielelläni vastaan kaikenlaisia meikkejä, meikkifirmat hei! Ahne hounija täällä.


Tässä siis vasemmalla on joku 14 euroa maksanut surkimus, oranssiin taittuva l'Orealin puna. Mutta nuo kolme vasemmalla ovat unelmien täyttymyksiä! Ostin ensimmäisen kahdella eurolla Sokokselta alennuksesta, ja palasin ostamaan kaksi lisää, kun huomasin, miten loistava se eka oli. Seuraavalla kerralla ne maksoivatkin enää 1,50 e. Olen ymmärtänyt, etteivät nämä We Care Iconin Magnetic Lips -huulipunat ole edes normaalihintaisina kovin kalliita (vissiin jotain 4 e?). Huulilla ne ovat loistavia ja kaikkea ylisanoja. Ne ovat sopivan pehmeitä, vähän kiiltomaisia mutta pysyvät hyvin, eivät saa kaikkia rohtumia näkyviin (kuten tuo oranssi tuossa) ja pigmenttiä on riittävästi. Kannattaa kokeilla! Minulla on tässä sävyt 12 (tummanpunainen), 18 (pinkki, jossa ihan vähän glitteriä!) ja 24 (punaviininvärinen). Seuraavaksi näytän, miltä ne näyttävät huulilla. Katson samalla, pätevätkö väriopit yhtään.

Ensin pinkki:

Pinkki huulipuna (sävy 18)
Ihan hyvältä näyttää mielestäni! Tosin olen omaan naamaan ja tähän punaan jo tottunut, koska omistan peilin. Entä sitten tummanpunainen?

Tummanpunainen huulipuna (sävy 12)
Ei riitele tämäkään sävyjeni kanssa, eihän? Punaviinipunasta on kaksi kuvaa, koska se näyttää erilaiselta suun eri asennoissa. Ja miten fiksu asento kakkoskuvassa onkaan! Varokaa, leukailija tulee!


Sitten oranssihtava puna:

l'Orealin paskapuodin paska oranssi puna
Mikään ei minusta näytä järkyttävän karmealta, mutta ehkä kaksi viimeistä eivät mitenkään erityisesti saa minua hehkumaan. Aion silti käyttää kaikki punani loppuun. Ehkä minun olisi kokeeksi pitänyt mennä kokeilemaan jotakin korallinpunaista tai vaaleanpunaista huulipunaa kosmetiikkaosastolle? Ehkä menenkin ja otan teille kuvan. Mitäs mieltä te olette a) värianalyysista, b) vuodenajastani ja c) huulipunavalinnoistani? Mikä näyttää parhaalta?


ps. Menin lupaamaan FB:ssä, että liftaan perjantaina Kumikamelin ja Eläkeläisten keikalle Jyväskylään, jos tilasta tykkää vähintään 50. No, tykkäsihän siitä sitten. Hemmetti soikoon, Jyväskylä, täältä minä kai sitten tulen!