tiistai 29. lokakuuta 2013

Turhamaisuutta ja arvonta

Materialistit täällä hei. Kaikki pieni tavara tekee aina niin iloiseksi, että hirvittää. Jos emme olisi kirpparien vakkariasiakkaita ja pienyrittäjien tukijoita, meitä saisi syyttää kestämättömästä kulutuksesta. Mutta nyt ei voi, lällällää. 

Tällä kertaa saimme tavaraa ihanasta pienestä yhden naisen nettiputiikista nimeltä Miss Daisy.  Ihan kuulkaa ilmaiseksi saimme ja sen avoimesti tässä kerromme, eli piilomainonnasta meitä ei voi syyttää. Mutta kuka syyttäisikään, kun korut ja tukkalaitteet ovat näin ihania! Kyllä varmasti itse kukin näitä ottaisi, jos saisi. Tai voi ottaakin, sillä korut eivät ole hinnalla pilattuja. Kuvista saa isompia klikkaamalla.

Siis mitkä pinnit! Kolmas silmä ja ankkuri. Muuta ei tyttö tarvitse. 

MRV on true pahis, puree itseään ja kaikkea
Tämä korusetti (korvikset ja kaulakoru) on kuin SH:lle tehty!
Saimme valita koruista kivoimmat, ja valitsemiseen vierähti pari tuntia, voin kertoa. MRV on ehkä hiukan kateellinen SH:lle tuosta silmäpinnistä, koska SH saa nyt 360 asteen näkökentän. Meille tuli pinnistä heti mieleen tarina isoäidistämme, joka ei suostunut katsomaan äitimme piirrustusta, koska katsoi sitä jo "perssilmällään".  SH:llä on siis perssilmä takaraivossaan.

SH:n kenkien suunnittelija on ollut aineissa, mutta lopputulos on yllättävän toimiva

MRV valitsi korun, jossa seilorinainen julistaa: Sink or Swim! Tämä on ihan mielettömän inspiroiva lause. Ui tai uppoa, anna periksi ja kuole tai jatka viimeisillä voimillasi. Mieleen tulee tarina hiiristä, jotka putosivat kermasankoon. Olenko ihan mummo, vai muistavatko muutkin tämän? No, joka tapauksessa, lause saattaa löytyä jossain vaiheessa jonkun iholta... Heti mäyräkoiratatuoinnin jälkeen.


MRV otti tosissaan hiirimummoutensa ja pukeutui mummovillatakkiin
Koska olemme kilttejä ja myötätuntoisia ihmisiä, emme tyydy vain elvistelemään omilla upeuksillamme. Iloista antajaa Jumala rakastaa! Siis jaamme nyt teille kolme mahtavaa Miss Daisyn tuotetta. Harmi kyllä emm voi antaa näitä teille kaikille, vaikka haluaisimme. Siksi pistämme käyntiin taas yhden arvonnan. Tässä arvottavat ihanuudet:

Pääkallonaisen siluetti medaljongissa ja mustat ruusukorvikset -setti
Pääkalloperhonen-medaljonki

Kirsikoin ja muffinssein koristettu tukkapinni <3
Jee, ketkä on parhaat bloggaajat? HUUDA MEIDÄN NIMIÄ, BITCH! Osallistu arvontaan kertomalla, minkä palkinnon ottaisit mieluiten vai onko se ihan sama. Arvonta-aikaa olkoon viikon verran. Arvontaan voi myös osallistua Cityn puolella tai Facebook-ryhmässämme.

Pusuja ja haleja ja arvontapalkintoja,


&



sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Lapsuuteni ensimmäinen idoli

Olen jo aiemmin kertonut idoleistani ja lempimusiikistani, mutta nyt paljastan ihan ensimmäisen esikuvani. Tykkäsimme SH:n kanssa hänen lauluistansa, mutta hän oli mielestäni myös maailman kaunein nainen. Olin reilusti alle kouluikäinen, luultavasti 4-5-vuotias, ja SH minua tietysti 1,5 vuotta nuorempi. Muistan, että ihailin hänen levyjensä kansia ja ajattelin, että isona haluaisin näyttää juuri sellaiselta. Kuka tämä mysteerinainen sitten on? Tietysti Kikka!

Ihana Kikka! Kuva täältä.
Tämä oli lempikuvani Kikasta <3 Kuva täältä.
Vanhemmillani oli (ainakin) kolme Kikan levyä. Niille, jotka eivät ole tähän loistavaan artistiin tutustuneet, tiedoksi: Kikka laulaa humoristisia pikkutuhmia discohittejä. Myöhemmin teini-ikäisenä ajattelin että mitä hittoa vanhemmat, miksi olette a) omistaneet niin monta Kikan albumia ja b) antaneet meidän kuunnella niitä? Mutta nyt ymmärrän, että Kikka on ihan loistava roolimalli kaikille maailman lapsille. Älkää olko epäuskoisia, kerron teille miksi. Älkää myöskään ihmetelkö, miksen puhu imperfektissä, vaikka Kikka onkin jo edesmennyt. Hänen perintönsä elää edelleen, eikä kuole koskaan - siksi preesens.

1. Kikka on avoin muille kulttuureille. Vai mitäs sanotte näistä sanoituksista biisissä Geisha mä olen sun:


Kun kuiskaat juun
niin luokses tuun
Olet samuraini tästä
salaisesta elämästä

Tämä oli muuten meidän lempikappaleemme lapsena ja tietysti osasimme sen ulkoa. Varmaan oli aikuisilla hauskaa.

2. Kikka on eläinrakas. Hän ei jätä rakastamatta edes Apinamiestä. Ugh ugh.

Ei hieno käytös ihmisten maistu mulle laisinkaan
Viidakosta toisenlaisen tunteen saa

3. Kikka on ekohenkinen. Hän on vihreän aatteen ja kierrätyksen kannattaja, ainakin biisin Kierrätä pyöritä mua mukaan.

On parempi käyttää, kuin heittää hyvää pois. 
Jos ystäväkses sisäänajetun,
sä tahdot naisen silloin olen sun. 
Voin takuuni näyttää, tää niinkuin uutta ois.

Sä vielä kierrätä pyöritä mua. 
Mun sydämeni sulle sykkää. 
Nyt vielä kierrätä pyöritä mua, niin minä parhaani vuokses teen. 
Jos yhä pyörität kierrätät mua 
niin luontokin vain siitä tykkää, 
sä senkun pyöritä kierrätä mua, yhdessä hyödymme uudelleen.

Lapsena mietin tätä kuvaa katsoessani, että kyllä Kikka on sitten ihana ja tyylikäs. Samaa mieltä olen vieläkin. Kuva täältä.
Mitäs sanotte? Minusta voisi hyvin sanoa, että Kikka on Suomen Madonna.

4. Kikalla on hieno kasarityyli. Kyllähän se kasari sieltä muotiin takaisin tulee jossain vaiheessa, kaikkihan sen tietää. Silloin kannattaa ottaa mallia Kikan levyjen kansista.

Kokofarkku on taas muodikasta! Kuva täältä.
 Innostuin lapsuuteni haaveista näyttää Kikalta, ja tein kikkamaisen meikin:

Huomatkaa erityisesti kuuma kulmien alta -poseeraukseni! Ei tämä minusta näytä edes pahalta :)
5. Kikka ei häpeä itseään. Tai jos häpeää, hän kätkee sen hyvin. Hän laulaa roiseja juttuja, mutta tekee sen hymyillen ja selkä suorana. Rispektiä.

Kuva täältä.
 Kun sain sut viereeni viimeinkin, 
niin portit salatut aukaisin
Mä vien sinut aistien maailmaan. 
Kun sinut voitelen myskilläin, 
sä pian kiihotut huippuus näin
Sua haluni ympäröi tuoksullaan

Nyt sua hyväilen, ja teen kaiken sen
Mä osaan näin villisti vain sinut tyydyttää, 
kukaan pysty ei siihen muu
Ja uneen kun aamulla tyynyyn sun painuu pää, 
unohtuu hymyyn suu
Mä osaan näin villisti vain sinut tyydyttää,
 tahdon olla vain yksin sun
Sua vedän mä milloinka vaan sua miellyttää, 
uudestaan, luokse mun

 Nämä sanat ovat siis Mä osaan villisti tyydyttää -kappaleesta. Myski on uusi lempisanani.

Olen siskojeni ja ystävieni kanssa monet kerrat ajellut ympäri kaupunkia ikkunat auki ja kajarit täysillä luukuttaen Kikkaa. On hienoa, että Suomenkin ankeaan ilmastoon on mahtunut tällainen loistava artisti, joka ei paljoa häpeile. Katsoin tällä viikolla Vain elämää -jakson, jossa laulettiin Anna Abreun biisejä. Anna oli ihana pirteä energiapakkaus, joka kehui muita vuolaasti ja sanoi varmaan kaikille ohjelman muille tähdille rakastavansa heitä. Minusta hän oli suloinen ja kivan avoin. Mutta mitä netissä jaksosta sanottiin? Annaa dissattiin! Ihan oikeasti, eikö Suomessa saa sanoa mitään kivaa muille?

Minusta vaivaannuttaminen on aina hienoa, ja mikä olisikaan parempi tapa tehdä muiden olo kiusalliseksi kuin laulaa vaikkapa Kikan Se sattuu? :D Se ihanasti sattuu, ai ai! :D Ja tiesittekö, että Kikalle on biisejä tehnyt mm. Junnu Vainio ja Pauli Hanhiniemi? Repikääs siitä!

Kikka 4-ever!


perjantai 25. lokakuuta 2013

Pirtsakan reippailijan hyytelöshotit

Apua! Keski-ikäistyn! Minusta on tullut reippailija. Tiedätte kai, sellainen ärsyttävä puhkuva punaposkinen tuulipukutäti, joka lenkkeilee säässä kuin säässä. Reippailija on pirtsakka ja pirteä ja tarttuu riuskasti toimeen. Häntä voi kuvailla adjektiiveilla tomera, näpsäkkä ja rempseä!

Pelottavan korkea silta!

Lauttamatka saareen + paskainen tuulilasi
Reipas reippailija punaisine poskineen! Oikea Pirkko Pirteä.
Teimme He-Manin kanssa seikkailuretken Turun saaristoon ja päädyimme Nauvoon (ruotsiksi Nagu, hihhihhii - pitäisikö puhua keski-iän sijaan murrosiästä?). Hauskaa oli, maisemat olivat hienoja ja ilmassa oli seikkailun tuntua.



Olen huomannut itsessäni toisenkin huolestuttavan vaaran merkin: olen alkanut ihailemaan luontoa ja sen värejä! Tulee ihan mieleen Kumman kaa -sarjan opehuoneen keskustelu kevään vihreydestä ja hiirenkorvista. Ihan oikeasti nyt! Miten tämän sentimentaalisen hölynpölyn saa häipymään?


Onneksi en ole menettänyt lapsellisuuttani ihan vielä. Ostimme evääksi Cittarin patongit. Huom, en hyödy mainostuksesta, mutta suosittelen silti: patonki maksaa 3,16 e ja on ihan superiso ja -herkullinen! Nam nam. Jälkkäriksi ostimme erilaisia suklaapatukoita, joita emme ole ennen maistaneet. Tässä niistä jäljellä vain kuoret:


Olisin tietenkin voinut ottaa kuvan vielä olemassa olevista patukoista ennen syömistä, mutta kun haistan suklaata, ajattelen kameraa viimeisenä. Siksi minusta ei saakaan valokuvamallia :D Patukoista mikään ei yllättänyt, tässä teillekin lyhyt arvostelu, mikäli ette ole kaikkia maistaneet:

1. Yankie Original: vähän niinku Mars eli aika makea. Tulee huono olo.
2. Fazerin uusi mansikka-vadelma-tumma suklaa-valkoinen suklaa -sähellys: maistu ihan hajuvedeltä. Paska oli. 
3. Stratos: joku ruotsalaisten superkeksintö - laitetaan tavalliseen ällömakeeseen suklaaseen kuplia! Siis ilmakuplia! Makuhan muuttuu olennaisesti. Maistui Maraboulta ja ilmalta. Kts. edellisen loppukommentti.
4. Geisha Dark: vaikka tykkään enemmän tummasta suklaasta, tavallinen Geisha on parempaa.

Sitten vielä löysimme hauskanvärisen ikivanhan ladon/aitan. Joku superpahis oli käynyt kirjottamassa siihen mielettömän coolisti ja katu-uskottavasti SEX. Oooo, mikä gangsta! Jos löytäisin tämän sankarin, näyttäisin hänelle vähän rispektiä mustikkanenän muodossa.

We've got a badass over here!
 Mutta mutta, reippaasta retkestä huolimatta: AIKUISUUS, ET SAA MINUA VIELÄ! Pidän tänään niin maan lapsellisimmat halloween-bileet. Asunikin on lapsellinen ;) Jos tämä ei vielä riitä, teen amerikkalaisteinien lempijuomaa:


 Jelly-shotteja! Voisiko näitä sanoa hyyteloshoteiksi? Hyytelöpaukuiksi? No, miten vaan, toivottavasti onnistuvat :) Tämä on eka kerta kun näitä teen, ja kuten kaikki AMI-ohjelman katsoneet ehkä tietävät, en omista mitään mittoja, joten nesteet ja liivatteet ovat summamutikassa. Tein kolmea eri sorttia: ällövihreitä lime-mandariinishotteja, verenpunaisia mustaviinimarjashotteja ja synkänmustia turkinpippurishotteja. Ohje:

Ota kolme kippoa. Yhteen laita kuumaa vettä ja turkinpippureita, toiseen mustaviinimarjamehutiivistettä ja kolmanteen purista limestä ja mandariineista (tai muista sitrushedelmistä) mehua. Lisää sokeria paljon. Lisää alkoholia enemmän. Sulata x-määrä liivatelehtiä (pitäisi olla 1 kpl / 1 dl nestettä) kuumassa vedessä ja sekoita liivateliuosta jokaiseen kippoon saman verran. Maista ja varmista, että alkoholin maku on peittynyt. Jos ei ole, lisää sokeria. Voit lisätä elintarvikevärejä: itse värjäsin vain lime-mandariinishotit vihreiksi, muut ovat luonnollisen värisiä. Jaa shottilaseihin tai käytä mielikuvitustasi: shotit voi laittaa myös tyhjiin sitruskuoriin kuten minä tai keksiä jotain vielä villimpää. Seoksen vähän hyydyttyä kuppeihin voi lisätä myös karkkimatoja ja muuta ällöä.

Jos näillä ei nuorru, lähden ottamaan pari botuliinipistosta naamaan! Tack och adjö!





tiistai 22. lokakuuta 2013

Lentäjän tytär luettelee vikojansa

Viime viikon olin vähän kiireinen, joten en ehtinyt teitä paljon sanoillani hellimään. Onneksi tein kuitenkin videon, jota voitte katsoa uudestaan ja uudestaan, jos ikävä yllättää. Eilenkin oli jännä päivä, sillä olin telkkarissa pölhöilemässä. Olisin luullut olevani hölmömpi, mutta ihan hyvinhän se meni. Nyt jaarittelen teille sekavia selostuksia itsestäni ja vioistani. Kuulenko villejä jippii-huutoja?

Kuvat ovat muuten Oripää Airshowsta, jossa heinäkuussa kävin pällistelemässä. Ne eivät ole ehtineet tänne blogiin jostain syystä aiemmin, mutta hyvää kannattaa odottaa. Mielestäni ne sopivat tähän postaukseen, sillä olen itsekin kuin taitolentokone: välillä ylösalaisin ja syöksykiidossa.

Yleensä keskityn tässä blogissa ja elämässä yleensä puimaan vain hyviä ja iloisia asioita, koska mielestäni huonoja ei kannata vatvoa eikä ainakaan levitellä muiden ihmisten naamalle. Olen nyt kuitenkin saanut palautetta, että se antaa minusta ylimielisen ja ärsyttävän täydellisen kuvan. Haha, sallikaa minun (ja kaikkien, jotka minut tuntevat) nauraa :D Sellainen en todellakaan ole!


Tai no, ylimielisyydestä minua voisi välillä syyttää. Täydellisyydestä ei niinkään, mutta sitä aina tavoittelen. Tämä on yksi vikani: jos en voi tehdä jotain hyvin, en tee sitä lainkaan. Olen kunnianhimoton enkä tee elämälläni mitään suurta. Olen laiska.

Tällainen symppis!
Kaikenlaisessa urheilussa olen todella huono. Saan itämaisessa tanssissa lantioni vielä jotenkin liikkumaan, mutta kun pitäisi alkaa askeltaa, törmäilen muihin ja näytän yhtä elegantilta kuin talviuniltaan herännyt karhu. Minua on ala-asteella kiusattu, klassisesti varsinkin niillä liikuntatunneilla, joten esimerkiksi hiihtäessä tai juostessa suutun ja loukkaannun helposti. Se on oikeastaan jo aika koomista: kun syke nousee, MRV ylitulkitsee. Mihinkään ratkiriemukkaisiin pallopeleihin minua ei saa ollenkaan, hermostun jo ajatuksesta.

On vaatinut hirveästi töitä, että uskallan käydä yliopistoliikunnan jumpissa, enkä sinne vieläkään mielelläni mene. Tänään kuitenkin ihana ystäväni "Mrs. Suomi" saa todistaa koikkelehtimistani jossakin Body Functioniksi kutsutussa. Pitäkää peukkuja hänen varpailleen!

Vähän nolotti pitää suikkaa, koska paikalla oli oikeita lentäjiä :D Kuvan otti "Viikinki"
Olen hirveän kärsimätön. En jaksa minkäänlaista tekemättömyyttä. Kaiken pitää tapahtua heti tai ainakin pitää olla tiedossa, milloin tapahtuu. Tykkään kyllä siis makoilla sohvalla ja istuskella kahviloissa, mutta minulla pitää aina olla jotakin lukemista tai oheistekemistä. En jaksa venkoilua ja epävarmuutta, päätökset pitää tehdä tsap-tsap-tsap ja sitten toimia.

Nämä koneet ovat paitsi muutaman metrin päässä toisistaan myös ylösalaisin, siis YLÖSALAISIN!

Olen ärsyttävä ja tykkään väitellä ihmisten kanssa.

Kuvan otti "Viikinki"

Taivas on tarkoituksellisesti puhkipalanut :D
Olen mukamas kovinkin avoin ja kerron kaikkia nolojakin juttuja itsestäni, mutta oikeasti valitsen tarkkaan, mitä asioita ihmisille näytän. Heikkouksiani en paljasta koskaan kenellekään. En itsekään ole varma, onko minulla sellaisia. Olen oppinut suojautumaan muilta ihmisiltä huolellisesti. Tässäkin postauksessa luettelen vikojani, mutta mikään näistä ei ole minulle oikeasti paha paikka. Nämä ovat ihan kylmiä faktoja, jotka olen tiedostanut ja hyväksynyt itsessäni.

Valosta pimeyteen
En jaksa liian tunteellista lässytystä. Edellinenkin kappale on minulle jotenkin vastenmielistä liibalaabaa, enkä halua lukea sitä enää uudelleen.

Queen of the Skies lentää ylösalaisin ja näin matalalla
Yleissivistyksessäni on valtavia aukkoja. Ylioppilaskirjoituksista kuulin vasta lukion ekalla tai tokalla. En tiedä mitään urheilusta. Se vanha vihreä Trivial Pursuit on minulle kammotus: en osaa vastata yhtään mihinkään.

Nousukierre - elämäni tarina
Otan liikaa vastuuta, paitsi asioista myös muiden tunteista. Mietin usein läheisiäni ja heidän turvallisuuttaan. Yritän ratkoa kaikkien ihmisten ongelmia ja ärsyynnyn, jos he eivät kuuntele loistavia neuvojani.

Syöksy ja viime hetken korjaus - tältä näyttää vapaus!
Tunteeni vaihtelevat nopeasti ja toimin liikaa niiden mukaan. Päiväni saattaa mennä pilalle, jos näen inhottavan unen. Jokin pieni juttu saattaa saada minut ärsyyntymään kaikkiin maailman ihmisiin. Usein haluan olla yksin.


No niin, siinä oli minun säröjäni. Ei varmaan piristänyt yhtään ketään, mutta toivottavasti olen nyt vähän todellisempi. En tosiaankaan ole aina iloinen ja jee jee -tyyppi, vaikka niin monet (minut oikeassakin elämässä tuntevat) luulevat. Mutta yritän olla, sillä angstisuudesta ja kiukuttelusta kärsivät kaikki.

Vioistani huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen siihen, mitä olen. Jatkossa keskityn taas kivoihin asioihin, tämä nyt oli vähän tällainen postaus.



torstai 17. lokakuuta 2013

Tahdon mölistä

Hei kaikki lukijamme! Olemme erittäin kiitollisia, että jaksatte käydä tätä blogia lukemassa. Kommentteja on mukava lukea ja yritämme ehtiä kaikille teille vastaamaan - myös laasasille ja sellaisille. Peace and love.

Otamme mielellämme vastaan vinkkejä ja toivomuksia, ja jos ne ovat mielestämme hyviä, toteutamme ne. Mitään "nyt olemme pettyneitä" -viestejä emme kuitenkaan siedä. Emme kirjoita blogia siksi, että te saisitte huvituksia, vaikka huvittumisenne plussaa ehkä onkin. Kirjoitamme siksi, että meillä itsellämme olisi kivaa. Jos alatte esittämään vaatimuksia, maksakaa meille palkkaa.

Kuva täältä
Bloggailu ja pölhöilyhän on hauskaa. Lukijamäärän kasvu on hankala juttu, sillä siitä saattaa tulla ansa. Tekin luette tätä blogia varmasti juuri siksi, että teemme mitä tykkäämme eikä meitä kiinnosta muiden mielipiteet. Se on blogimme juttu. Mutta jos meistä tykätään, meillä on heti jotain menetettävää. Voimme menettää lukijoita, jos emme tee "oikeanlaisia" juttuja. Eli ongelmamme on se, että pysyäksemme tyytyväisinä itseemme ja uskollisina faneillemme meidän pitäisikin haistattaa kaikille paska. Myös lukijoillemme ja faneillemme. Sori.

Eli sinä, joka kirjoitit kommentin "Tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kiva postaus pitkään aikaan", tämä video on sinulle. Se on myös sinulle, ärsyttävä tyttö, johon törmäsin viime viikolla ja joka et tajua huumoria ja otat kaiken kirjaimellisesti ja sitten valistat minua naama peruslukemilla. Se on kaikille epäkohteliaille ihmisille kaupungilla. Etuilijoille. Kiilaajille. Se on niille luennoitsijoille Norssissa, jotka luennoivat oppimisen oppilaslähtöisyydestä, mutta kuitenkin näyttävät esimerkillään ihan sitä samaa vanhaa opettajajohtoista meininkiä. Oikeastaan kaikille, jotka paasaavat jostakin, mutta eivät toteuta oppejaan itse. Facebook-narisijoille, erityisesti eräälle ärsyttävälle tutulleni, joka tekee päivityksiinsä listoja vihaamistaan asioista. Se on ärsyttäville arvostelijoille, jotka eivät itsekään osaa mitään. Vaatijoille. Olkaa hyvä, tässä vähän mölinää:


Ihan vaan koska minua sattui huvittamaan :) Ja teen vaikka kymmenen videota lisää, jos sellainen alkaa vaikuttaa mielestäni hyvältä idealta.



tiistai 15. lokakuuta 2013

Dr. Martens - rakkaudella Kiinasta

Tutkiva journalisti MRV täällä, hei. Kerron teille pienen tarinan Lontoon hämyisiltä kujilta. Tarinaan ei voida suoranaisesti linkittää väkivaltaa tai muita hämärähommia, mutta hyvin todennäköisesti niitäkin löytyisi, jos lähtisi etsimään.

Kohutoimittajanne MRV, suorana (parin vuoden viiveellä) Lontoosta!
Tarina kertoo kengistä. Kaikki varmasti tuntevat maailman ainoat oikeat maiharit, Dr. Martensit (rakkaat lapset tunnetaan myös nimillä Doc Martensit, Doctor Martensit, Docit, Martensit, DM:t). Alunperin työläisten käyttämistä kengistä on tullut olennainen osa punkkarien, goottien, individualistien ja muiden sellaisten olioiden univormua. Martenseja sanotaan Footway.fi:n (ei mainostusta) sivuilla jopa "Englannin kansalliskengiksi". Wikipedia kertoo, että kenkiä on myyty vuoteen 2010 mennessä yli 100 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa.

                                                  'Ello gov'na!

Teini-iässä myös pikku punkkari-MRV halusi tietysti itselleen ikiomat Docit. Uusista en voinut haaveillakaan, koska olin kurja ja köyhä. Onneksi minulla oli kuitenkin hyvät suostuttelutaidot ja hyväntahtoinen pikkusisko Siperianhusky, joka pitkän vinkunan jälkeen luovutti omat mielettömän ihanat punamustat Martensinsa minulle. Hän oli löytänyt ne kirpputorilta 13 euron hintaan. Kengät olivat tietysti käytetyt, mutta silti loistavassa kunnossa. Laadusta kertoo varmasti jotakin se, että sain kengät (tosiaan käytettynä!) 14-vuotiaana ja ne ovat minulla vieläkin.

Eläkeläis-Martensini
Made in England!
Kengät ovat olleet ahkerassa käytössä. Kerran olen vienyt ne suutarille, koska toisesta kengästä halkesi pohja. Joskus ystäväni koira järsi hiukan toisen kengän vartta, mutta mielestäni se teki maihareistani vain katu-uskottavammat. Pari vuotta sitten mieheni He-Man alkoi valittaa kengistäni: hän häpesi niitä! Olin aivan järkyttynyt. Suhteeni kenkiin oli kuitenkin vuoden pitempi kuin suhteeni He-Maniin. Onneksi parisuhdekriisiltä vältyttiin: hän ei vaatinut minua luopumaan kengistäni, vaan lupasi ostaa minulle uudet. Olimme juuri lähdössä Lontooseen, ja halusin ostaa kengät sieltä.

Katu-uskottavasti hajalla <3
Kuten niin moni muu Martenseihin rakastunut, myös minä olin yhdistänyt kengät mielessäni nimenomaan Britteihin ja punkkareihin. Tiedän, että kenkiä saisi halvemmalla netistä, mutta kun kerran olimme menossa Lontooseen, halusin käydä ensimmäisenä Dr. Martenseja myyneessä kaupassa, British Boot Companyssa. Löysimmekin kaupan Camdenista, ja se oli pieni mutta sielukas. Kun ryhdyin sovittamaan kenkiä ja juttelin myyjien kanssa, sainkin tietää järkyttävän asian: Dr Martensien tuotanto on siirretty 2000-luvulla melkein kokonaan Kiinaan ja Thaimaaseen! Siis kenkien, joita on jopa markkinoitu brittilipulla! Lopetin kiinakenkien sovittamisen kirjaimellisesti suu auki.

Minulle kerrottiin, että Martensien valmistus brittiläisessä kenkätehtaassa oli lopetettu, eli työntekijät olivat jääneet työttömiksi. Samaan aikaan miljoonat ihmiset ostavat Martenseja, joita markkinoidaan vieläkin mielikuvilla laadusta ja vaihtoehtoisuudesta. Imago on vahvasti brittiläinen. Lainaus Footwayn esittelytekstistä on tuore. Laatu on kuitenkin pudonnut roimasti tuotannon siirtymisen myötä: kengät eivät ole enää samoja. Omat, Englannissa valmistetut kenkäni ovat jostakin 1990-luvulta, ja ne ovat vieläkin toimivat ja hyvät jalassa - vaikka ulkonäkö onkin joidenkin (=hienohelmojen) mielestä vähän kärsinyt. Ystäväni osti uudet (kiinalaiset) Martensit, ja niiden nahan pinta meni rikki heti ensimmäisenä talvena. Muutaman vuoden vanhoina ne olivat jo niin kuluneet, että ystäväni ei kehdannut käyttää niitä enää missä tahansa.

Martenseja valmistavan tehtaan työntekijät eivät kuitenkaan olleet jääneet pyörittelemään peukaloitaan. Tehdas laitettiin uudelleen käyntiin, ja nyt siellä valmistetaan aidosti brittiläisiä kenkiä, mm. Solovaireja. Laatu on yhtä hyvä kuin vanhoissa Martenseissa ja nahka on laadukasta. Tämä kaikki minulle kerrottiin vieraillessani British Boot Companyssa. Jätin Martensit hyllylle, mutta illalla palasimme ja ostin käsityönä Briteissä valmistetut Solovairit.

Älkää välittäkö sotkuisista nauhoistani, olen vähän tällainen
Nyt olen käyttänyt kenkiä parisen vuotta todella ahkerasti: talvella, syksyllä ja keväällä pääsääntöisesti, kesällä silloin tällöin. Kengät ovat vieläkin kuin uudet! Pinta on paksua öljykäsiteltyä nahkaa, joka kestää melkein mitä tahansa. Hintaa maihareilla oli tuplasti Martensien verran, mutta jaoin hinnan 15 vuodelle, eikä se tuntunut enää niin pahalta. Silti kengät olivat kalleimmat, mitkä olen ikinä ostanut. En kuitenkaan ostanut Solovaireja pelkästään sen takia, että tarvitsin kunnon kengät. Halusin sanoa oman pienen vastalauseeni.

Made in England

En ehkä ole kaikista valveutunein kuluttaja, mutta tämä huijaus tuntuu melkein petokselta. Vaikka ihan kaikkihan valmistetaan nykyään kolmannen maailman maissa, en olisi naiivisti kuvitellut tällaista Doceista, noista anarkian airueista. Onhan se loppujen lopuksi oikeasti todella typerää arvostaa jotakin vain merkin takia, mutta on todella surullista, että juuri vastavirtaisen imagonsa takia suositut Dr. Martensit ovat ihan täysiä feikkejä. Niiden käyttäjät haluavat näyttää, että ovat yksilöllisiä ja ajatella omilla aivoillaan, mutta heitä huijataan 6-0.

Minä olin myös yksi noista tyhmistä lampaista, täytyy myöntää. Kehitysmaissa olevia tehtaita ei kunnolla pystytä valvomaan, joten siksi viittasin mahdolliseen väkivaltaan ja hämärähommiin tarinan alussa. En aina katso, mitä ostan. Pitäisi katsoa. Mutta erityisesti tässä tapauksessa kenkien valmistusmaa oli isku vasten kasvoja. En kehota teitä, rakkaat lukijat, hyppimään barrikadeille ja ryhtymään boikottiin, mutta ajattelin, että teidän olisi hyvä tietää asiasta. Itse olin kiitollinen, etten ehtinyt ostamaan vääriä kenkiä.












ps. Ettei nyt mene liian vakavaksi, tässä kuva viimeviikkoisesta fb-kirpputorilöydöstäni. Äääää, miten ihanat!

Tässä menee Lady Luck <3
pps. Made in England ja ilmatyynylliset pohjat (samat kuin Doceissa) :)