tiistai 5. toukokuuta 2020

Olen olemassa

Haluaisin sanoa, että en ole unohtanut blogia, mutta se ei pidä paikkaansa. Kyllä olen. Tänä vuonna olen saanut aikaiseksi kaksi postausta! En silti ole kadonnut interneteistänne, sillä nykyään päivittelen aika paljon juttuja Instagramiin.

Suurin syy Instagramin käyttöön on varmastikin se, että sisällön tekeminen sinne on todella vaivatonta. Videot, kuvat ja tekstit syntyvät hetkessä vaikka sohvalla istuessa ja ne myös siirtyvät saman tien jakoon yleisölle. Blogia kirjoittaessa täytyy erikseen mennä tietokoneelle ja siirtää kuvat HIRVEÄN VAIVALLOISESTI JA HITAASTI. Oikeasti ei vaiva ole niin suuri, mutta jos tottuu helppoon ja nopeaan, kaikki muu tuntuu hankalalta. Vähän sama juttu kuin nopea netti - en enää ikinä kestäisi hetkeäkään modeemia tai jotain päivän mittaista odotusta, että saan ladattua elokuvan illaksi. Hyi.

Olen nyt eristäytymisen aikana retkeillyt ja kuvaillut aika paljon!
 Tietysti blogissa on etunsa. Vaikka yleensä kirjoitan aika tajunnanvirtamaisesti enkä suunnittele tekstejäni, on kokonaisuus kuitenkin hieman ehjempi kuin Instagramin stoorissa. Siellä toistelen samoja asioita, kun en enää muista, mitä olen jo sanonut, tekstiin tulee kirjoitusvirheitä herkemmin (syytän kylläkin autocorrectia ja sitä, että pitkää tekstiä on hankala muokata!), olennaiset pointit saattavat mennä ohi ja se saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä... Tosin joillakin ne menevät ohi ihan täällä blogissakin.


Jos miettii asiaa luovuuden kannalta, en ole varma, onko helppo parempi. Kirjoittaminen on mukavampaa koneella ja pääsen oikeasti flowtilaan, kun rustailen menemään. Instagramissa sisällön laatua alkavat helposti ohjailemaan tykkäykset ja kommentit, mistä en pidä. Tietysti on mukava, että sanomani resonoi ihmisissä, mutta haluan ensisijaisesti ilmaista itseäni. Sovelluksen selailusta tulee myös ikävä tapa, ja siksi poistan sen aina välillä pariksi päivää puhelimestani.  

Blogin yleisöä on ehkä hieman hankalampi hahmottaa, kun en näe, ketkä tämänkin tekstin lukevat. Mutta en oikeastaan jaksa seurata stoorieni katsojia Instagramissakaan - katsokoon ketä katsoo. Minulla ei ole mitään salattavaa, ja siksi tilini onkin julkinen.


Haluaisin kirjoittaa enemmän postauksia tänne blogiinkin, mutta olen oppinut, etten tee mitään lupauksia. Tosin sen voin kertoa, että minulle on pitkästä aikaa tullut inspiraatiota kirjoittaa, ja se tuntuu aika kivalta.

Epäilen, että minulla oli pieni burn out tai jotain sen kaltaista - en saanut oikein mitään aikaiseksi omassa elämässäni, kun töissä oli niin ahdistavaa. Onneksi kohtalo puuttui peliin ja koronaepidemian takia olen nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti työtön! Noin puolitoista kuukautta sitten minut ja työkaverini ensin lomautettiin ja sitten irtisanottiin. Minua ei ole koskaan irtisanottu, ja täytyy myöntää, että se oli tällaiselle työaddiktille yksi suurimmista peloista. Kuitenkin kun sain ilmoituksen, ensimmäinen tunne, minkä tunsin, oli iso helpotus. Työkaverini ovat aivan mahtavia, mutta työpaikan johto oli tehnyt oloni aika paskaksi jo pitemmän aikaa.

Nyt sitten olen opetellut elämään työttömänä. Asiaa helpottaa ehkä se, että samassa tilanteessa on niin moni muukin, enkä koe olevani mitenkään yksin tai huono. Stressitasoni alkavat pikkuhiljaa laskea ja olo on välillä melko luovakin. Ehkä siksi palasinkin tänne blogin pariin - saa nähdä, mitä muuta keksimme. Meillä on Sandran kanssa vaikka mitä projekteja.


Minulle saa tietenkin laittaa viestiä Instagramissa, mutta olisi hauska saada tänne blogiinkin kommentteja! Kertokaa siis kuulumisianne <3 Tosi tylsää, että ne on vieläkin tarkastettava ensin, mutta minkäs sille voi - säälittävät lassukat ja incelit haluavat pilata kaikkien ilon raiskausuhkauksillaan, joten en voi muuttaa kommentointia ihan vapaaksi vielä.


2 kommenttia:

  1. Minulle Instagramin selaamisesta ei ole tullut tapaa - sitä voi selata tietokoneellakin, mutta koska se on tehty käytettäväksi älykännykällä tms. laitteella, eikä minulla ole sellaista, en ole myöskään luonut omaa tiliä ja ryhtynyt sitä myötä uppoutumaan Instan käyttöön. Se on jäänyt vähän etäiseksi minulle. Siksi myös juttujesi seuraaminen on vähän jäänyt, vaikka välillä käynkin tsekkailemassa uusia kuviasi - ne ovat aina niin hienoja!

    Tykkään blogeista juuri sen pidemmän ja paremmin jäsennellyn tekstin takia. Vähän niin kuin aikakauslehdessä, blogissa kuva ja teksti ovat parhaassa tapauksessa hyvässä tasapainossa, tekstiä on juuri sopivasti ja sen lukemiseen voi uppoutua mukavasti. Ilahdun aina, kun huomaan sun päivittäneen blogiin jotain! :D

    Ymmärrän pointin blogipostauksen tekemisen vaivalloisuudsta. Viehän se oman aikansa, eikä Bloggerin editori ja hallintapaneeli oli ketterin mahdollinen. Silti tykkäisin, jos jatkaisit myös blogin kirjoittamista vastaisuudessakin.

    VastaaPoista
  2. Tuo kahvikuppi sisältöineen toi mieleen ihanan kinuskikuorrutteisen paahtovanukkaan. Olen saanut sellaisesta pakkomielteen SOFAn laulussa mainitun vegaanisen creme bruleen jäätyä korvamatoilemaan. 😋

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin. Elämästä ahdistuneiden pikkulassukoiden raiskausuhkausten takia olen ottanut käyttöön kommenttien moderoinnin - miten surkea loppu sananvapaudelle!