![]() |
Otin uusia Tinder-kuvia - mitäs sanotte? |
Kauhukirjallisuutta olen lukenut todella paljon. Lapsena luin Stephen Kingiä kaiket yöt. Mieleen on jostain syystä jäänyt erityisesti muutaman novellikokoelman novelli ja romaani Eksyneiden jumala.
Erityisesti yhtä novellia luimme uudelleen ja uudelleen siskoni ja serkkuni kanssa: kokoelmasta Yön äänet novelli Mörkö (The Boogieman) oli suosikkimme. Varmaankin, koska siinä mörkö tuli komeron ovesta, ja meidän vanhassa talossamme oli paljon komeroita. Uskon, että tämän muistan siksi, että keskustelin siitä tosiaan siskoni kanssa ja luimme tarinaa yhdessä.
Minulla on ongelma lukemani muistamisen kanssa, mutta vain, jos kyse on viihdekirjallisuudesta. Hassua, koska olen kuitenkin äikän ope! Olen kuitenkin kärsinyt dissosiaatiosta lapsesta asti, ja kirjat olivat minulle pakopaikka todellisuudesta. Siksi en muista oikein mitään lukemaani, koska ikään kuin siirryn toiseen maailmaan. Sama juttu on usein elokuvien kanssa - en muista juonista paljon mitään. Kun katson elokuvaa tai luen kirjaa uudelleen, tiedän kyllä, mitä tapahtuu ja tavallaan silloin se muistuukin mieleen, mutta muuten en osaa sanoa.
Tämä on siksikin mielenkiintoista, että fakta- ja teoriakirjoissa samaa ongelmaa ei ole. Olenkin aina ollut siksi todella hyvä koulussa, että muistan lukemani ulkoa yhdellä lukukerralla. Sama asia on myös esimerkiksi luennoissa ja opettajien puheissa, vaikka kuuntelisin asiaa vain toisella korvalla.
Tämä on sinällään vähän tylsää, että minun on vaikea keskustella lukemistani kirjoista, ellen lukiessani aktiivisesti kehittele omia mielipiteitäni lukemastani. Jos näin teen, muistan kyllä omat ajatukseni. Ongelmana on se, että lukemisen pitäisi usein olla kivaa ja vapaa-aikaa, enkä silloin haluaisi aktiivisesti ajatella, mitä lukemastani ajattelen myöhempää keskustelua varten.
Lukeminen on kuitenkin ollut minulle aina rakasta. Esimerkiksi juuri nuo Stephen Kingin teokset luin ala-asteella ja ne toivat minulle aivan ihanan pakopaikan normaalista ahdistavasta elämästä, vaikka sinällään ne olivatkin pelottavia. Ei sillä oikeastaan ole väliä, etten muista lukemaani jälkeenpäin, pääasia, että minulla on hyvä fiilis lukemisesta ja että se tarjosi mielekkyyttä elämään silloin.
![]() |
Minä selaamassa Tinderiä |
Lokakuu on kuitenkin ihanaa aikaa, sillä silloin saan toteuttaa kaikenlaisia kuvausideoitani ihan rauhassa ja pukeutua rooleihin, vaikka olenkin jo kolmekymmentä! Tykkään kerätä kotoa asusteita ja luoda lookkeja, jotka ovat aika lähellä arkista minua, mutta pienillä muutoksilla. Liian isoihin suorituksiin minulla ei riittäisikään taidot saatika rekvisiitta - ja ekologinen ja taloudellinen minäni ei antaisi edes lupaa rakentaa mitään suuria asuja ja ostaa niihin tarvikkeita. Yleensä sovellan ja askartelen kotoa löytyvistä asioista kaikenlaista. Jos jotakin ostan, etsin ensin kirpparilta ja jos en löydä sieltä, ostan sen uutena vain, jos keksin sille muutakin käyttöä kuin sen kerran huvin. Tätä asennetta toivon muillekin, etenkin näin halloweenina! Asu on paljon autenttisempi ja mielenkiintoisempi, jos se ei ole kopio sadan muun asusta ja ostettu naamiaiskaupasta. Ei sillä, etteikö joskus joku kitsch-asu voisi olla cool, mutta ainakin niin, että sen hankinnassa on käytetty jotakin harkintaa.
Ihanaa lokakuuta kaikille! Mitä asuja olette suunnitelleet tälle kuulle? Kertokaa ne minulle, niin voin sitten varastaa ne.
Mua on vähän hävettänyt oma samanlainen asenteeni lukemista kohtaan - se on tapa kuluttaa aikaa, enkä mä välttämättä muista mitä olen lukenut. Aina tulee kirjastosta varattujen lisäksi mukaan jokin "kiva", joka onkin sitten jo luettu. Mutta hei, jos ei siitä muista mitään, niin kai sen voi lukea uudestaan.
VastaaPoistaInhoan syksyä ja loka-marraskuiden aikaa varsinkin :-(
Joo, olen lukenut useita kirjoja monta kertaa. Mutta ei kai sitä asennetta tarvitse hävetä, se on tapa lukea ja ihan yhtä validi kuin joku muu. Näin äikän opena kyllä vähän harmittaa, että tällainen ominaisuus on :D
PoistaMäkin inhoan syksyä, ja siksi ehkä näin innolla heittäydynkin halloweenfiiliksiin - se on yksi tapa paeta arkea ja unohtaa alkava kaamosmasennus.
Moi. Olen ollut vähän aikaa poissa tästä blogista ja luin juuri äsken, että joku kauhea lassukka oli kirjoittanut susta jotain väkivaltaisia raiskausfantasioitaan tämän blogin kommentteihin ja että olit tehnyt siitä rikosilmoituksen. Kuulostaa todella kamalalta! Mitä siinä viestissä sanottiin ja mihin rikosilmoitus on johtanut? Onko poliisi jo ottanut yhteyttä?
VastaaPoistaEn nyt ala viestiä sen enempää avaamaan, eiköhän riitä jo se, että raiskausfantasioita ollaan kirjoiteltu. Asia etenee poliisin toimesta, en jaksa sillä omaa päätäni nyt vaivata. Kirjoittaja on varmaankin joku ahdistunut setä, ei sen pahempaa.
PoistaJos kirjoittaja on vain joku ahdistunut setä, miksi turhaan vaivata poliisia jolla on oikeitakin rikoksia ratkottavanaan?
PoistaMiten suhtautuisit, jos saisit tietää, että kirjoittaja onkin nainen?
Oih. Ehdin jo pitää sinua Bettie Mae Pagena, joka pitää hullut miehet loitolla pitkällä piiskallaan!
VastaaPoistat.Bettien hiilihagon lailla kirpaiseva pitkän piiskan sivallus (huutonaurua).
Pidän miehet loitolla terävällä kielelläni ja vihaisella katseellani! <3
PoistaMulla on ihan samanlainen lähestyminen pukeutumisia ja asuja kohtaan. Käytännöllisyys, eettisyys, kirpparit, askartelu ym. tuunaus: ihan parasta! :D Ja koska kysyit halloween asuja, niin nyt en malta olla kommentoimatta, kun juuri tällä hetkellä teen itse itselleni asettamaa haastetta koittaa pukeutua joka ma-to jonkinlaiseen asuun. Yritystä siis siihen suuntaan, että teemalla halloween, mutta muitakin näyttäviä on kyllä suunnitteilla. Ja vaikka vasta olen kahdelta viikolta jakanut, niin uskallan kuitenkin kehaista, että voi tsekata, jos inspiroisi :> Sen verran täpinöissäni tästä projektista, että oksat pois :D (Tänään olin yksisarvinen.)
VastaaPoista