Asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi juuri nyt

Tadaa, on aika teidän jokaisen lempipakkopositiivisuuspostauksen! En ole pitkään aikaan pohtinyt näitä, vaikka jossain vaiheessa ilon aiheita oli runsaasti joka kuulle. Mutta kiitos tammikuussa alkaneen terapian, olen aika toiveikas ja huomaan, että ihan hirveän pahoja päiviä ei ole tänä vuonna ollut oikeastaan lainkaan. Ei tarvitse edes pinnistää keksiäkseen onnellisuuden aiheita.

Pidemmittä puheitta, mennään asiaan.

1. Aurinko

En voi sanoin kuvata, miten aurinko vaikuttaa mielentilaani. Ihan pelkästään ikkunasta tuleva auringonvalo saa minut hymyilemään, ja kun menen ulos, tuntuu siltä, että maailmassa on kaikki hyvin ja minä olen niin onnellinen kuin pystyn.

2. Oikeanlainen terapia

Olen tosiaan puhunut mielenterveysongelmista täällä jo pidempään, mutta olen tarkoituksella välttänyt diagnooseista puhumista. Ensimmäinen syy on se, että tavallaan olen pelännyt leimaa. Nyt ensimmäistä kertaa minulla ei ole oppilaita tai muita, jotka voisivat näitä asioita käyttää minua vastaan ja koen, että se asia ei enää kahlitse minua. Toinen syy on se, että minulla ei oikeastaan ole ollut mitään sopivaa diagnoosia, josta puhua. Olen lapsesta asti ollut vähän tällainen, mutta virallisesti diagnoosini on ollut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Aika epämääräistä.

Mutta nyt asia muuttuu, sillä haluan yrittää murtaa omia suojamuurejani ja luottaa ihmisiin. Etsin yhteyttä tunteisiini. Ja kuten aina, haluan auttaa muita - kenties joku tunnistaa itsensä oireista tai saa uskoa itseensä ja parantumiseensa, kun lukee juttujani. 

Käytännössä siis olen ollut liian vastuullinen ollakseni epävakaa, minulla ei ole mitään maniajaksoja eikä masennukseni ole ylitsepääsemätöntä, joten minulla ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja saan liian paljon aikaan ollakseni yksinkertaisesti masentunut. Mutta nyt minulla on diagnoosi, joka selittää ihan kaiken ja on iso helpotus.

Kompleksinen post-traumaattinen stressihäiriö (complex post-traumatic stress disorder, C-PTSD, käytetään myös nimitystä disorders of extreme stress not otherwise specified, DESNOS) kuvaa oireyhtymää, joka on tavallinen pitkään traumaattisissa olosuhteissa eläneillä henkilöillä. Sille on tyypillistä joukko oireita, jotka johtuvat trauman aiheuttamista muutoksista henkilön minäkuvassa ja stressinsietokyvyssä.

Käytännössä tämä selittää esimerkiksi sen, että olen elämässä pärjännyt todella hyvin verrattuna siihen, miten sekaisin välillä tunnun olevan. Olen ihan ensimmäiset dissosiaatiokokemukset kokenut alle kouluikäisenä, joten olen vain kuvitellut, että olen jotenkin perusteellisesti viallinen.

Onneksi ensimmäinen terapiani auttoi minua todella paljon eteenpäin, ja olen vapautunut sen avulla esimerkiksi syyllisyydentunnosta ja oppinut laittamaan itseni etusijalle monessa sellaisessa asiassa, joissa muut tekevät sen ihan itsestäänselvästi. Opin löytämään asioita, joista pidän ja uskomaan omaan vahvuuteeni ja siihen, että pystyn olemaan onnellinen.

Terapia ei kuitenkaan ollut traumaterapiaa. Se tulee minulle tarpeeseen, sillä kokemani raiskaus aktivoi entisestään vanhat traumat päälle. Nyt kun olen päässyt aloittamaan traumaa purkavan, olen todella toiveikas, vaikkemme ole vielä edes päässeet kovinkaan pitkälle.

3. Viikonloppu

Monilla lapsilla on karkkipäivä viikonloppuna, mutta minulla ei ole sellaista koskaan ollut. Tein pitkään vuorotyötä, jolloin viikonloppujen rajat hämärtyivät. Kun aloin tekemään opettajanduuneja, viikonlopun merkitys alkoi hahmottua. Nyt otan siitä kaiken irti - perjantaina käyn kaupassa ja suunnittelen jotain kivaa syötävää itselleni ja ostan jotain herkkuja. Ihan vain merkkaamaan eroa arkeen.

Viikonloppuherkkuja!

4. Kuvailu

Olen löytänyt pienen tauon jälkeen kuvailun ilon! Sanon kuvailun, en valokuvauksen, koska en koe olevani mikään vakava kuvaaja. En koe olevani huono, mutta en vain ota asiaa kovin vakavasti. Vähän vaikeaa selittää, ymmärtääkö tämän?

Sekopää Fargossa

5. Kauniit asiat

En jaksa aina edes katsoa peiliin, kun lähden ulos, mutta kun laittaudun, nautin siitä suuresti. Sama kotini kanssa: se on niin kaunis ja rakastan jokaista tavaraani, mutta olen toivottoman sotkuinen. Silloin kun saan siivottua, katselen vain taulujani ja sytyttelen kynttilöitä ja ihailen kaiken kauneutta.

Minulla ja valolla on ihan erityinen suhde

Ihan turhaa mutta niin ihanaa

Tämä paketti tuli perjantaina perille Lumingerielta ja ah, mitä ihanan kaunista se kätkeekään sisälleen!

Jollain tavalla minulle riittää tieto siitä, että halutessani näytän kauniilta ja halutessani kotini on kaunis. Siksi sotkuisuus tai oma nuhjuisuuteni ei haittaa ollenkaan.

7. Apulanta

Viime aikoina olen kuunnellut Apulantaa ja nostalgisoinut. Se tuo niin paljon erilaisia muistoja mieleen ja oikein ihmetyttää, miten monipuolinen bändi on ja miten eri tavalla sanoitukset näyttäytyvät nyt aikuiselle minulle. Enkä edes muistanut, että heillä on niin paljon kappaleita. Aina uuden biisin lähtiessä soimaan ajattelen: "Ai niin tääkin biisi!"

8. Kahvi ja punaviini

Tällaiset perinteiset pienet paheet. Näissä yhdistyy monta asiaa: maku ja tuoksu, kofeiinin virkistävä vaikutus ja alkoholin rentouttava vaikutus, estetiikka ja kaunis ulkonäkö ja lisäksi ajatus pienestä hemmottelusta. Kaiken kruunaa ristiriitainen ajatus molempien paheellisuudesta ja toisaalta terveellisyydestä.

9. Seikkailut

Aina ja ikuisesti! Aina kannattaa lähteä ulos ovesta!

10. Ilmoitettiin Sekopää Selviytyjiin

Tää oli paras. Sekopään oikea nimi on Sole (hän on täysi-ikäinen, joten voin nyt sanoa sen), joten hän olisi Sole Survivor! :D

Miten paljon iloa voikaan saada tällaisista pienistä jutuista!