Ehdottakaa hyvää musiikkia

Ajattelin kirjoittaa jotain viikottaisesta perhebrunssistamme, jonka pidämme aina sunnuntaina siskojeni kanssa, mutta sitten tajusin sen olevan tosi tylsää. Tapaaminen ainakin kerran viikossa läheisten kanssa on kyllä hyvä idea, suosittelen kaikille, mutta en nyt keksi siitä mitään mielenkiintoista tai kertomisen arvoista kerrottavaa ulkopuolisille.

Tässä nyt ovat brunssikirjoituksen kuvat, mutta pohdin mieluummin musiikkia! Rakastan musiikkia. Olen kohdannut kaksi kertaa elämässäni ihmisen, joka on sanonut, ettei niin välitä musiikista, ja täytyy myöntää, että olin aika järkyttynyt. Miten sellainen voi olla edes mahdollista?

Fäshuun

Minulle musiikissa tärkeintä ovat sanat. Runoja en oikeastaan jaksa kauheasti lukea, vaikka äidinkielen ope olenkin, sillä ne vaativat liikaa syventymistä ja kertaamista, jota en vain yleensä ehdi tai jaksa tehdä. Olen sitä mieltä, että jos runo tai laulu iskee heti ekalla kerralla, siihen myös kyllästyy helposti, joten tarvitsen vaikeammin lähestyttäviä sanoituksia. Jos tällaista runoa ei sitten jaksa lukea montaa kertaa, se jää käsittämättä. Laulujen sanoitukset on eri juttu, sillä musiikkia voi kuunnella tekemisen taustalla ja säkeet jäävät soimaan päähän ja alitajuntaan. Sitten niitä myös miettii enemmän ja tajuaa ne lopulta tavalla tai toisella.

En tiedä, miksi olen niin tyytyväisen näköinen

Tykkään tosi monenlaisesta musiikista, mutta eniten minuun iskee suomalainen, hyvin sanoitettu kappale. Huumoria pitää olla, mitään jatkuvaa nyyhkytystä en jaksa. Tähän yksi poikkeus on aika angstinen Maj Karma, jonka nyyhkyjutut menevät niin pitkälle, että ihan siitä överiangstisuudesta tuleekin huumoria ja ironiaa. Vai mitä sanotte mm. näistä säkeistä:

Järki lähtee,
lähtee se lähtee
Järki lähtee,
piipaa piipaa

(Maj Karman kauniit kuvat - Katutyttöjen laulu)

Tai uudemmalta levyltä:

Heittäkää menemään
kaikki terävät esineet
Olen melankolinen
Rinnassa sydän peltinen

(Maj Karma - Peltisydän)

Jos ironia ei ole tarkoituksellista, pyydän anteeksi Herra Ylpön herkille tunteille naureskelemisesta. Silti pidätän oikeudet tulkita biisejä niin kuin tulkitsen - olen nimittäin sitä koulukuntaa, että kaikki perustellut tulkinnat ovat oikeita.

Toinen lempparini on Kumikameli, kuten varmaan hyvin tiedätte. Se tapa, jolla biiseissä kuvataan jotain kaikille tuttuja tilanteita tai tunteita, on vain niin hauska ja osuva.

Verhon raosta näkee sisään
ja olkkarissa on uusi sohva
ja vittu laajakuvatelevisio
perkele

(Kumikameli - Naapurit)

Tämä biisi puolestaan kertoo ihan selvästi setämiesten kohtaamisesta:

Siinä mies viisas kuin kukko pullistelee
Viisauksia riittää neuvoja satelee
Tietää lähes kaiken ja kertoo meille sen
Silmät korvat täyteen ja evääksi matkalle

Annettavaa piisaa yli rajojen
Niin taiteiden kuin maiden kuin yli luonnollisen
Kun lihakin on vahva, mieli ylivoimainen
Tuo isä Theresa liekö edes ihminen

(Kumikameli - Betonisaapasmannekiini)

Oma lajinsa ihan kokonaan on tietysti Leevi and the Leavings, mutta Göstasta olen intoillut jo gradun verran, joten jääköön se nyt tältä erää.

Tämän postauksen ei pitänyt mennä lempibändeistäni paasaamiseksi, mutta menipä kuitenkin. Tarkoitukseni oli kysellä teiltä biisisuosituksia! Spotify laittaa Daily Mix -soittolistoihini vain niitä samoja vanhoja biisejä ja kaipaisin jotain uutta kuunneltavaa. Nyt siis varsinkin te, jotka olette seuranneet blogia pidempään, antakaa tulla jotain minulle sopivaa!

Kielen ei missään nimessä tarvitse olla suomi. Luulen, että suomipreferenssini johtuu siitä, että oman kielen ja kulttuurin huumori ja ironia on helpompi tunnistaa, ja koska ne ovat minulle tärkeitä, on moni lempparini suomalainen. Silti lempibändeistäni mm. Marina and the Diamonds, Die Antwoord ja Rammsteinkin viestivät niin vahvasti, että uskon ymmärtäväni laulujen taustalla olevat ideat ilman suoraa kulttuuriyhteyttäkään. Ja hyvä biitti tai fiilis ei tietenkään haittaa asiaa.

Siis ehdottakaa hyvää musiikkia, kokeilen kaikkea.