Tänään palaan reissuumme ja kerron Kalifornian roadtrippimme syntisimmästä osasta eli Las Vegasista, joka tosin ei ole Kaliforniaa lainkaan vaan Nevadaa. Olimme Vegasiin tullessamme jo melko poikki, joten hirveän syntisiä emme jaksaneet olla, mutta kyllä parit dollarit kulutimme kasinolla ja kävimme katsomassa Cirque Du Soleilin esityksen, vieläpä eroottisen sellaisen. Kasinolla joimme myös ilmaisia drinkkejä, mutta niistä täytyy sanoa jotakin, mitä en olisi koskaan kuvitellut sanovani: ne eivät olleet kovin hyviä. Tein jopa jotain ennenkuulumatonta, ja jätin osan juomatta! Se, jos mikä, oli synti.
![]() | |
"Nämä ilmaiset drinkit eivät ole kovin hyviä!" :( |
![]() |
Frendit-peli! |
Valitsimme Yosemitesta Las Vegasiin ajaessamme sellaisen reitin, että pääsimme ajamaan Death Valleyn kansallispuiston läpi. Nimi oli sinänsä enne, että saimme kyllä taas pelätä henkemme edestä. Ensin San Franciscon narkkarit, sitten Tioga Roadin vuorenjyrkänteet ja nyt 47 asteen lämpötila! Huh huh. Tienposkessa oli aina nousun koittaessa varoituskylttejä siitä, miten kannattaa sammuttaa ilmastointi, jotta auto ei keittäisi yli. Toki aavikolla liikkui autoja ja ihmisiä, mutta silti pelotti, että mitähän käy, jos auto tosiaan keittää yli ja jäämme tienposkeen. Jo 5 minuutin pysähdykset olivat nimittäin ihan tarpeeksi kuumassa aavikkotuulessa.
Yritin tähytä korppikotkia, mutta aavikko oli ihan kuollut. Yhden tavallisen korpin näimme.
Vaikka ajoimme Death Valleyn läpi melko lailla suoraa kyytiä, sillä pysähtyminen ei houkutellut, se oli kyllä omanlaisensa kokemus. En ole ikinä ollut aavikolla. Toisaalta se oli juuri sellaista, mitä olen aina kirjojen ja leffojen perusteella kuvitellutkin, mutta toisaalta siinä oli vielä jotakin lisää. Tulikuuma tuuli oli omituista ja täydellinen äänettömyys vielä omituisempaa.
Las Vegasiin päästessämme olimme siis aivan poikki, ajamisen ja jännittämisen vuoksi. Onneksi meitä odotti hieno hotelli! Olimme varanneet huoneen Mandalay Baysta, jota tosin en välttämättä sen erityisemmin suosittele. Ensinnäkin parkkeeraaminen oli vähän säätöä, sillä aluksi sen piti maksaa, sitten se ei maksanutkaan, sillä laitteet olivat rikki. Lisäksi parkkitalosta ei remontin takia päässyt ulos kuin jostakin nurkasta. Lopulta saimme auton parkkiin ja pääsimme jonottamaan vastaanottotiskille - jono oli tietenkin älyttömän pitkä. Olin siinä sitten nälkäinen, kiukkuinen, väsynyt ja minulla oli hirveä vessahätä. Ensivaikutelmani hotellista, kaupungista tai oikeastaan mistään ei ollut sen takia hirveän hyvä, mutta kun pääsimme hotellihuoneeseen hetkeksi levähtämään, jaksoimme lähteä tutustumaan hotelliin ja Strippiin.
![]() |
Mandalay Bay katsottuna hotellin uima-altaalta |
![]() |
Mandalay Bayn uima-allasalue oli kyllä aika makea |
![]() |
Älkää kysykö |
![]() |
Erittäin viehättävä MRV New Yorkissa syömässä pitsaa |
Bellaggion tanssivat valot oli aika laimea kokemus sen jälkeen, kun on nähnyt Hampurin Planten und Blomenin vastaavanlaisen spektaakkelin |
Strippiä pitkin kulkee monorail, jonka päivälippu maksaa 20 e ja kertalippu 7 e. Matkustimme monoraililla Stripin toiseen päähän päästäksemme Statosphere-hotellille, jossa oli näkötorni. Ainakin tähän matkaan monorail oli todella huono kulkuväline, sillä perillä jouduimme kävelemään pitkän matkaa syrjässä olevalta asemalta pimeitä katuja pitkin. Statospheren alue tuntui epämääräiseltä ja se oli ruuhkaisimpaan Strippiin verrattuna aivan autio. Myöhemmin saimme varmistuksenkin epämukavalle fiilikselle, sillä menimme takaisin taksilla ja taksikuski kertoi juuri aikaisemmin antaneensa kyydin pariskunnalle, joka oli ryöstetty siinä hotellin huudeilla. Taksi takaisin hotellillemme maksoi saman verran kuin monorail-lippumme, ja pääsimme suoraan hotellilta toiselle.
Statospheren näkötorniin liittyen muuten oiva vinkki! Lippu ylös torniin maksaa parisenkymppiä, muistaakseni 25 euroa. Jos kuitenkin menee Skybariin, sisäänpääsymaksua ei tarvitse maksaa. Baarissa voi ottaa sitten drinkit (esim.lasi punaviinia 9 e) tai pientä syömistä ja nauttia maisemista.
![]() |
Maisemat Statospheren Skybarista |
![]() |
Kengät eivät ehkä sovi tähän mekkoon mitenkään parhaiten, mutta pitkiä matkoja aavikolla kävellessä tekee kompromisseja |
Viime postaukseen linkkaamani lomavideo sisältää pienen pätkän minusta tuossa laitteessa, kuvattuna alatasanteelta - en saanut edes ottaa GoProta mukaan laitteeseen!
![]() |
Apuaaa! Pelkonsa voittanut MRV ja Las Vegas! |
No, saimme kuitenkin pari hienoa kuvaa otettua Cosmopolitan-hotellin sisältä.
Ja tietenkin erään tärkeimmän nähtävyyden, Welcome to Fabulous Las Vegas -kyltin edessä!
![]() |
Mekko on Blackgroupilta, Collectifin Dolores Polka Dusky Blue. Minulla on tämä mekko parin vuoden takaa myös punamustana leopardikuosisena ja rakastan sitä, miten hyvin se istuu vartalonmallilleni! Nyt minulla on se dramaattisena ja pastellisena versiona, ah. Laukku löytyy täältä ja kengät täältä. |
![]() |
Tämä on siitä kohtaa esitystä, jossa sai luvan kanssa ottaa kuvia |
Esitys kertoi seksuaalisuudesta sirkuksen, tanssin, burleskin ja musiikin keinoin. Täytyy kyllä sanoa, että ei Cirque Du Soleilia turhaan kehuta. Vaikka lavalla näkyi enemmän rintoja, pyllyjä ja lihaksia kuin osaan laskea, show kuitenkin vältti jotenkin ovelasti sen ansan, että siitä olisi tullut pelkkä tissien tirkistelyshow. Vaikka koko esitys kertoi seksistä, se ei vaikuttanut siltä, että se olisi yrittänyt myydä itseään seksillä. Esitys herätti enemmänkin ajatuksia ja ihastelua kuin seksuaalisia himoja. Asiaa on vähän vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrätte. Kaikki oli tehty todella hienosti ja hyvällä maulla, paitsi ne kohdat, jotka oli tehty huonolla maulla ja överisti - tahallaan. Välishow ei meitä tosin sytyttänyt, sillä vaikka se oli ihan hauska (kaksi white trash -tyyppistä turistia sekoilemassa Vegasissa), se ei oikein sopinut pääesitykseen. Ehkä toki tarkoitus olikin juuri erottaa nämä kaksi toisistaan, mutta tunnelma muuttui jotenkin liikaa.
Esitys oli loppujen lopuksi erittäin viihdyttävä ja esiintyjien taitavuus ja monimuotoisuus jätti minut suorastaan hämmästyneeksi. Liityn siis Cirque Du Soleilia suosittelevien joukkoon - jos menee Vegasiin, kannattaa jättää rahaa vähän tähän elämykseen.
Vaikka tästä postauksesta tulee suorastaan elämänpituinen, kerron vielä yhden vinkin. Kannattaa käydä Stripin ulkopuolella ainakin tsekkaamassa Fremont Street! Ajelimme sinne toiseksi viimeisenä päivänä puolisattumalta. Katu oli juuri sellaista Vegasia, jota minä olin mielessäni kuvitellut. Strip nimittäin jäi mielestäni vähän valjuksi, vaikka siellä upeita ja suorastaan järjettömiä hotelleja olikin. Fremont Street oli kävelykatu, joka oli täynnä katutaiteilijoita ja ihan vaan ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet vähiin vaatteisiin ja pyysivät tippiä. Tunnelma oli rennompi kuin Stripillä. Kaiken lisäksi kadulla soitti Three Doors Down! Ihan ilmaiskonsertin. Emme jääneet tosin katsomaan, sillä en tiedä bändiltä muuta biisiä kuin sen My Kryptoniten.
![]() |
Rich Bitch |
![]() |
Kävimme jälleen panimossa |
![]() |
Tapasin myäs Billy Idolin, salaisten päiväunieni kohteen (kuva todistaa) |
Meidän oli tarkoits käyttää yksi päivä ajaaksemme Grand Canyonille ja takaisin, mutta päätimme jäädä mieluummin Vegasiin lepäilemään. Ajomatkaa olisi tullut 900 kilometriä yhden päivän aikana, ja vaikka KAIKKI olivat sanoneet, että Grand Canyon on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, emme vain jaksaneet lähteä ajamaan sinne. Ajattelin, että päätös harmittaisi myöhemmin, mutta en vieläkään kadu sitä - olimme oikeasti tosi väsyneitä.
Meillä oli vielä kuitenkin ajomatka takaisin Los Angelesiin ja kaksi yötä siellä jäljellä, ja halusimme säästää voimiamme.
Upean mutta kummallisen Las Vegasin jälkeen lähdimme siis ajamaan Los Angelesiin päin. Siitä lisää seuraavassa osassa! Yritin selostaa tässä kaiken oleellisen, mutta en ole ollenkaan varma, sainko kaikkea kerrotuksi. Kysykää, jos haluatte tietää jotakin! Olen vähän kunnostautunut kommentteihin vastaamisessa lomani aikana :)
Ihanilta kuvat näyttävät, vaikka muunmuassa objektiivi ongelmia olikin! :)
VastaaPoista