Maailman parhaat siskot Tampereella

Tässä on nyt luvassa oikea mammuttipostaus - olen varoittanut teitä. Näin käy tosin aina, kun kerron siskoistani, joten varoitus on varmaankin aika turha. Kaiken lisäksi tämä postaus lähentelee täydellisyyttä: tässä on ruokaohjeita, huumoria, rauhaa ja rakkautta, ihania ihmisiä ja kauniita kuvia, hauskanpitoa ja vinkkejä kaikenlaiseen toimintaan. Kahvikuppikuvia ei tosin valitettavasti taida olla tarjolla.   

Vietimme siskoni Herneenverson eli Selafielin syntymäpäivää. Tällä kertaa yllätys oli vähän julmasti järjestetty, sillä Selafielin syntymäpäivät olivat oikeasti viikkoa aikaisemmin juhlintaa. Nyt hän joutui viettämään viikon siinä uskossa, että me emme järjestä hänelle mitään! Vikko on teini-ikäiselle pitkä aika luulla, että kukaan ei rakasta häntä. Onneksi korvasimme sitten kaiken, kun heräsimme aamukuudelta leipomaan kakkua.

Olen aika haka vegaanihommissa nykyään, kuten olen jo elvistellyt. Vaikka Selfaiel ei vegaani olekaan, vaan kasvissyöjä, mukana kakun syömisessä olivat myös Husky ja Sekopää. Tämän takia kakun piti olla vegaani. Se syntyi yllättävän helposti ja oli niin hyvää, että ei olisi uskonut. Tässä päästäni kehittelemä vegaanimutakakun ohje. Summat ovat sinne päin, koska olen vähän sinne päin -ihminen. Tämä kakku tehdään maistelemalla.

200-300 g tummaa suklaata (Panda)

150 g margariinia

1 dl sokeria

2-3 dl vehnäjauhoja

0,5-1 dl tummaa kaakaojauhetta

ripaus suolaa

pari lorausta soijamaitoa

Sulata suklaa ja margariini. Sekoita mukaan muut aineet. Jos koostumus on löysää, lisää vähän jauhoja. Jos liian paksua, lisää soijamaitoa. MAISTELE taikinaa. Jos suklaan maku ei ole tarpeeksi voimakas, lisää kaakaojauhetta. Jos maku on liian karvas, lisää sokeria oman maun mukaan. Jos maku on lattea, lisää suolaa vähän kerrallaan. Lopuksi paista kakkua uunissa n. 200 asteessa noin 15-20 minuuttia – kakun pitää olla paistunut reunoilta mutta sisältä pehmeää. Tarkkaile siis koostumusta esimerkiksi haarukan avulla.

Koska kyseessä oli synttärikakku, peitimme kakun soijakermavaahdolla ja mansikoilla ja kannoimme sen Selafielin sänkyyn laulaen. Sitten söimme kakun haarukoilla kuin hyeenat – periaatteella nopeat syövät eniten. Olemme raakalaisia. 

Tämän jälkeen lähdimme ajamaan. Selafiel luuli varmaan puoli tuntia, että olemme menossa Korsoon. Hahaa! Oikeasti olimme menossa...tittidii, Tampereelle!

Tampereella kävimme ensin parilla kirpputorilla, mutta täytyy kyllä sanoa, että niiden tarjonta ei ollut mitenkään erityisen huikeaa. Tampereen maine hippikaupunkina kärsi meidän silmissämme vähän.

Kello 12 aikaan olikin aika siirtyä pääkohteeseemme, Särkänniemeen! Liput saimme blogifamella, mikä on hyvä, koska tämä bloggaaja ei ole niin rahoissaan kuin haluaisi, enkä olisi voinut ostaa koko porukalle lippuja. Kiitos PTFU jälleen kerran siis! Halusimme lähteä Särkkikseen, koska nuorempana kävimme aina siellä - Tampere on suhteellisen lähellä Poria. Lisäksi Särkkikseen oli tullut uusi laite, X, jonka halusimme käydä testaamassa. Särkänniemi avautui juuri tuona lauantaina, ja luvassa oli kaikenlaista ohjelmaa. Meitä kuitenkin kiinnostivat laitteet enemmän kuin Roope Salminen koirineen tai Yö. Vaikka kyllä kuulimmekin, kun Roope veti Oi beibiä!

Itse päivänsankari!

Olemme kaikki ihan hulluja huvipuistofanaatikkoja. Tosin täytyy sanoa, että minun kohdallani vanhuus on tuonut mukanaan muun muassa pelon turvakaarien pettämisestä juuri, kun on pää alaspäin, sekä pahoinvoinnin liiasta kieputuksesta. Onneksi järki voittaa useimmiten pelon ja saan taottua päähäni, että eivät ne turvakaaret petä.

Pari viikkoa oli paistanut aurinko täydeltä taivaalta, ja juuri meidän Särkkisreissumme päivänä sitten alkoi sataa! Päivä alkoi kyllä pilvipoutaisena, mutta aika nopeasti alkoi ripotella vettä. Onneksi tämä oli tiedossa jo etukäteen, kiitos meteorologien ja Laika-koiran, joten olimme osanneet varautua.

Pieni sade ei meitä haitannut. Kertakäyttöiset sadetakit suojelivat jonkin verran, ja pahimman sateen aikana menimme syömään, akvaarioon, planetaarioon ja Näsinneulaan katselemaan maisemia. Jos osaa asiansa, kuten me huvipuistoasiantuntijat osaamme, sadepäivä huvipuistossa voi itseasiassa olla antoisampi kuin aurinkoinen. Laitteisiin ei silloin ole jonoa, ja oikeastaan melko harva laite joudutaan sulkemaan sateella. Vesilaitteisiin voi mennä huoletta, koska on jo valmiiksi märkä!

Ruokailua varten saimme Särkkiksen Herkkuseteleitä. Aloimme vasta huvipuistossa pohtia, mistä ravintolasta mahtaisi saada vegaania ruokaa. Kävimme kysymässä burgerpaikasta kasvishampurilaisen vegaanisuutta, mutta hampsassa oli tsatsikia ja ilmeisesti (?) sitä ei saanut vaihdettua pois.Yritimme myös googlata, mutta mistään ei oikein löytynyt tietoa, ja lähimpään infopisteeseen oli sateinen matka.

Onneksi menimme hetken mielijohteesta sisään Pellen pitseriaan (tai Pitseria Pelleen?), jossa vegaanivaihtoehdon tarjoileminen onnistui! Pitseriassa oli siis pizzabuffet, jossa sai kympillä (normaalisti kai 12 e) syödä niin paljon pitsaa, salaattia, nachoja, sipulirenkaita ja limua kuin jaksaa. Saimme ihanilta asiakaspalvelijoilta tilattua erikseen pitsat, joihin ei tullut juustoa. Myös sipulirenkaat ja tietenkin salaatti olivat vegaanisia. Joukkomme vegaanitkin saivat siis mahat täyteen!  

Mahat tulivat ehkä liiankin täyteen, tai ainakin siltä tuntui seuraavassa laitteessa! Tässä vaiheessa olimme jo aika märkiä, ja kävimme katsastamassa akvaariokalat ja Näsinneulan maisemat. 

Todellinen MRV

Suurimman osan näistä kuvista on ottanut Selafiel. Hän on niin taitava kuvaaja! Kannattaa seurata häntä Instagramissa (@selafiel sekä hänen ja Sekopään yhteinen tili @apollonartemis) - hän miettii tarkkaan kaikki kuvansa, toisin kuin minä, joka vaan jaan kuvia hetken mielijohteesta.

U.F.O. laskeutui Selafielin pään päälle!

Uusi laite, lyhyesti ja ytimekkäästi nimetty X, oli hurja. Laite pyöri ympäri kahdella tapaa: vertikaalisesti ja horisontaalisesti. Tämä oli melkein kaikkien suosikki, ja muut kuin minä ja Sammakkoprinsessa kävivät tässä parikin kertaa.

Husky kauhistelee X:ää

Me SP:n kanssa kävimme sillä välin Tyrskyssä, joka oli myös hauska mutta jossa tuli aika kylmä. Sen jälkeen olimmekin valmiita lähtemään. Lopuksi piti vielä kuitenkin vielä käydä Tukkijoessa ja Koskiseikkailussa. Koskiseikkailuun muut menivät kaksi kertaa, minulle riitti kerta. 

Viimeistään vesilaitteiden jälkeen olimme aivan litimärkiä.

Niin paljon rakkautta yhdessä kuvassa! <3

Onneksi meidän ei tarvinnut lähteä ajamaan kotiin vielä, vaikka Selafiel niin luulikin hetken aikaa. Sadistinen hyvänolontunteeni toisen tietämättömyydestä kertoo ehkä siitä, että järjestänkin näitä yllätyksiä muille siksi, että saisin kiduttaa heitä! No, joka tapauksessa, ajoimme Tampereen keskustaan (kiitos navigaattoreistakin!) ja menimme Tampereen Omenahotelliin.

Hotelli oli ihan keskustassa, ja alakerrassa oli Mäkki!

Vastaus: Zoolander 1 ja 2

Saimme hotellista (blogifamella taas, kiitos!) kaksi perhehuonetta, joihin molempiin olisi mahtunut neljä henkeä. Tosin olisimme mahtuneet varmasti kyllä viisistään yhteenkin huoneeseen, tilaa oli sen verran. Vietimmekin illan yhdessä katsellen ironisesti Euroviisuja, sillä olimme aivan poikki - kuuman suihkun jälkeen kukaan ei jaksanut enää lähteä katselemaan maisemia muuta kuin ikkunasta.

Rakkautta on jakaa se kuva, jossa näyttää itse urpolta mutta muut täydellisiltä <3 Toisaalta mielestäni siskoni ovat aina ihania.

Olin aika järkyttynyt siitä, että osasin Euroviisujen kaikki biisit! Lopulta tajusin syyn: työkaverini Euroviisuäijä on soittanut niitä kappaleita joka aamupäivä toimistossa - toki aina, kun olen tajunnut asian, olen käynyt vaihtamassa soittolistaa. Mutta kappaleet ovat ehtineet jäädä alitajuntaani, vaikken edes tajunnut niitä kuuntelevani. Huh huh, kyllä vaan tuollainen vaikuttaminen on tehokasta. Aika pelottavaakin.

Euroviisut olivat kliseitä täynnä, ja huumoria riitti. Paras biisi oli juontajien sketsikappale, jossa he kuvailivat täydellisen Euroviisu-voittokappaleen kaavaa.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme vielä pelailemaan vähän hotellihuoneessa ennen huoneiden luovutusta. Huskylla on superhauska peli Dixit, jossa jokainen pelaaja valitsee vuorollaan jonkin aiheen, esimerkiksi Euroviisut, ja muut valitsevat kädessään olevista kuvakorteista sen, joka parhaiten sopii aiheeseen. Sitten aiheen valitsija kerää kortit ja asettelee ne pöydälle näkyville. Kaikki arvaavat, mikä oli alkuperäinen Euroviisu-kortti (eli se, joka aiheen valitsijan innoitti aiheeseen), ja sitten jaellaan pisteitä.

Peli on hauska, koska tässä pääsee pelaamaan visuaalisilla taidoilla, joita harvemmin lautapeleissä (tai peleissä yleensäkään) pääsee käyttämään.

Mikseivät minun kiharani asetu ikinä näin kauniisti!

Täytyy myöntää, että viisi siskoa laittautumassa aiheuttavat aikamoiset vaatimukset tiloille! Huoneemme selvisi tästä kunnialla: kaksi meikkasi vessassa, yksi vessan oven ulkopuolella olevan peilin edessä ja kaksi laittoi hiuksia sängyllä. 5/5

Husky on harkinnut asunsa aina Särkkiksen rannekkeen ja sukkahousujen yhteensopivuutta myöten!

Huoneen paras asia oli kirkkaanpunainen seinä, joka korosti hiuksiani täydellisesti :D

Lopulta oli kuitenkin aika luovuttaa hotellihuone ja hyvästellä Tampere. Kävimme autolla ajelemassa tärkeimmissä nähtävyyksissä, mutta satoi niin paljon, että emme uskaltautuneet kävelemään ulos. Harmi! Kävimme vielä tekemässä vähän ostoksia Lempäälän Ideaparkissa, mutta sieltä ei mukaan tarttunut mitään sen kummempaa. Pelkkä kauppojen selailukin on silti hauskaa siskojen kanssa!

Loppujen lopuksi olin kotona vasta sunnuntai-iltana kello kahdeksan, rättiväsyneenä kaikesta toiminnasta ja ajamisesta. Mutta reissu oli ehdottomasti sen arvoinen! Nyt seuraavat siskosynttärit ovat vasta lokakuussa, jolloin Sekopää täyttää 18. Saa siis ainakin vähän aikaa levätä. Tai toisaalta, pitäähän meidän joku kesäreissu järjestää, en ole koskaan niin onnellinen kuin olen pikkusiskojeni kanssa. Tosin he ovat aika ärsyleitäkin välillä, joten pieni lepo tekee hyvääkin :D