Humpataanko Naantalissa? Jawohl!

Kaikki blogin lukijat tietävät, että olen suuri Eläkeläisten fani ja humppaaja. Kävimme yhtyeen keikalla Seinäjoella tuossa pari-kolme kuukautta sitten. Viime viikonloppuna he keikkailivat Naantalissa, joten sinne oli pakko lähteä. Samalla fiilistelimme sekä tulevaa vanhuuttamme että mennyttä nuoruuttamme.

Keikka oli Naantalin Kaivohuoneella, ja saimme sinne liput blogifameni ansiosta. Hyvä PTFU! Hyvä minä! Matkaan lähdimme minä, He-Man, VBM ja teille uusi tuttavuus Neiti Kevät. Neiti Kevät osoittautuikin aikamoiseksi humppaajaksi, mutta siitä myöhemmin lisää.

Tässä näette, mikä amatsoni olen!

Kävimme hankkimassa asiaankuuluvat vaatteet jo hyvissä ajoin etukäteen. Lähdimme siis kirpputorille. Tavoitteeni oli ostaa rumin puku, minkä löydän, mutta kumma kyllä, kaikki puvut olivat ihan fiksun näköisiä. Lopulta löysin puvun, joka maksoi 7,5 e - se sai kelvata.

Tältä näytän, kun viini on loppu

Köröttelimme Naantaliin bussilla, ja tässä kohtaa tulee se nuoruuskokemus: istuimme bussin takapenkillä ja joimme salaa viiniä. En tosin ole koskaan nuorena tehnyt tällaista - kerran tosin olen istunut Baby Dollin kanssa bussissa ja juonut likööriä. Nyt tämäkin on koettu. Nykyään bussilla on aika kätevä ja edullista (3 e) liikkua jopa Naantaliin ja Kaarinaan asti, kiitos Fölin. Pääsimme myös bussilla takaisin puoli kolmen aikaan (muistaakseni).

Nuoruutta muistelimme myös juomalla loput eväsviinistä puistossa perillä. Tähän samaa kategoriaan sopi myös se, että joimme vähän liikaa. Riehuimme myös keikalla ansiokkaasti, mutta jotkut sivistymättömät moukat eivät nähneet sitä ylpeyden aiheena. Joku äijä tuli riehumaan ja tönimään meitä, kun kuulemma hypimme liikaa. Anteeksi vain, mutta voiko keikalla hyppiä liikaa? Ei voi. Neiti Kevät on uusi lempikeikkakaverini, sillä hän oli aivan mahtava eikä häntä haitannut, vaikka välillä vähän tönin häntäkin.

Koska asuni oli niin tyylikäs ja miljöö samoin, koin oloni myös aika filosofiseksi. Tältä kuvittelin näyttäväni:

 Tältä oikeasti näytin:

Paikka tosiaan oli aika upea - ehkä liiankin hieno Eläkeläisille ja urkujen päällä pomppivalle Onni Warikselle. Jos Kaivohuone olisi Spice Girl, se olisi Posh Spice. En ole koskaan ennen käynyt paikassa sisällä, vaikka siellä onkin usein hyviä keikkoja ja esiintyjiä. Nyt kun Kaivohuone on kokeiltu, saatan lähteä sinne useamminkin, sillä matka Naantaliin sujui yllättävän kivuttomasti ja edullisesti ja viihdyimme hyvin. 

Kuinka monessa keikkapaikassa on kattokruunut ja merimaisema? Plus samantapaista tapettia kuin meidän luksusmakkarissa!

Reippahat humppaajat

 Ekat 100 sai tällaisen pinssin:

Soldiers on humppa

Keikka oli tosiaan aivan mahtava. Ennen iltaa yritimme kerätä humppaneitsyt Neiti Keväälle parhaimpien humppabiisien top 5 -listaa, mutta emme saaneet sitä kokoon. Hyviä biisejä vaan on liikaa. Ja hei, uskotteko, jos kerron, että kesken keikan Eläkeläiset huomasivat minut yleisössä ja huusivat, että kädet ilmaan Miss Ruki Verille! Kyllä! Toki täytyy sanoa, että olin Seinäjoella käynyt juttelemassa Onni Warikselle, mutta en kyllä ollut kertonut taiteilijanimeäni (tai siviilinimeänikään). Tämä lämmitti sydäntäni. Lopulta vielä Neiti Kevät raahasi Onni Wariksen juttelemaan kanssani, vaikka yritinkin piileksiä pöydän alla. Oli hauskaa! Kerroin Onnille mm. oksennuksenhajuisista hiuksistani. Olen niin tyylikäs.

Lisäksi joku ihana lukija oli lähettänyt ystävänsä juttelemaan minulle ja taisin laittaa nimmarinkin johonkin kuittiin! Oli kiva jutella ja toivottavasti kirjoitin lappuun jotain hauskaa enkä ollut kauhean kovaääninen.

Ah, kyllä hyvä humppa kirkastaa mielen ja saa olon keväiseksi. Nyt juhlin vappua kuin mummo konsanaan - selvin päin ja tietokoneella. Taidan lähteä ainakin katsomaan lakituksen. Ai paitsi tehän näette tämän vasta huomenna. Hyvää vappupäivää siis! Vielä pieni elämänviisaus tähän: jos teille koskaan tarjoutuu tilaisuus mennä Eläkeläisten keikalle, menkää.