Hei, olen Ruki ja siskoni on vegaani. Hahah, miten huisin hauskan nimen keksinkään tälle postaukselle. Toinen nimivaihtoehto oli "Siskoilee vegaanien kanssa". Minulta on nyt pari kertaa pyydetty vegaaniaiheista postausta. Olen yrittänyt potkia Huskya kirjoittamaan sellaista, mutta hänellä on nyt koulujuttuja ja muita, joten päätin kirjoittaa vegaanipostauksen itse. En voi kirjoittaa sitä vegaanin näkökulmasta, sillä olen tällainen karsea sekasyöjä, mutta vegaanin siskon näkökulma voi olla jopa mielenkiintoisempi. Näen vegaaniuden molemmat puolet: sekä sen, miten törkeästi monessa paikassa suhtaudutaan, kun kysyy, onko vegaanivaihtoehtoa, että sen, miten ärsyttävältä vegaani voi kuulostaa kysyessään vegaanivaihtoehtoa.
 |
Tämän postauksen kuvat ovat viime syksyn päivä Tallinnassa -reissulta Sekopään, Herneenverson ja Sammakkoprinsessan kanssa. Tässä ihailemme kuolemantanssia. Kuvat liittyvät aiheeseen, sillä kävimme Tripadvisorin mukaan Tallinnan tokaksi parhaassa (silloin se oli paras) ravintolassa, joka oli vegaaninen. Ravintola oli hyvä ja suhteellisen edullinen Vegan Restoran V. |

Pikkusiskoistani kaksi nuorinta on kasvissyöjiä ja kaksi vanhempaa vegaaneja (eivät syö mitään eläinkunnan tuotteita). Tykkään vitsailla siitä, että kaikki siskoni katsovat minua murhaavasti, kun syön ravintolassa pihviä. Oikeasti tämä ei pidä paikkaansa lainkaan, siskoni eivät mitenkään paheksu minua tai ruokavaliotani. Mitä nyt Husky joskus välillä luettelee tutkimustuloksia, joiden mukaan lihansyöjät saavat sydänkohtauksen 25-vuotiaana ja joutuvat siitä suoraan helvettiin, jossa lehmät tallovat päälle 1000 vuotta. Ja kertoo, miten maito mätänee juojansa elimistössä ja siksi kaikki lihansyöjät haisevat oksettavan pahalle. Ei muuta.
 |
Pulsuympäristö ja semipulsu Herneenverso <3 |

Enkä minä edes syö niin usein pihviä! Sanon leikkimielisesti olevani puolivegaani, sillä teen ja syön mielelläni kasvis- ja vegaaniruokaa. Joskus en syö viikkoihin lihaa tai eläinkunnan tuotteita muutenkaan. Intialainen ystäväni on opettanut minua laittamaan intialaisia ruokia, eikä hän syö lainkaan lihaa tai munia - minulla on siis paljon hyviä reseptejä varastossa. Siskojeni vegaanius on saanut minut myös opettelemaan kaikenlaisia uusia ruokia. Nykyään osaan jopa tehdä sikahyvää soijakastiketta, vaikka aina ennen siitä tuli ihan mautonta. Esimerkiksi pääsiäisillallisemme oli kokonaan vegaani - paitsi jogurttiraita, mutta sitä oli myös vegaanina versiona.
Kuitenkaan en halua ryhtyä täyspäiväiseksi vegaaniksi, sillä se tuntuisi liian rajoittavalta. Elämän pitää olla helppoa ja haluan olla helppo vieras. Haluan myös uskoa, että olen ympäristölle ja elimistölleni tarpeeksi ystävällinen jo näin puolivegaanina. Olen jättänyt maidonkin pois ruokavaliostani vähän kuin vahingossa: aluksi kokeilin kaura- ja soijajuomia esimerkiksi kahvissa, ja parin viikon kokeilun jälkeen tavallinen maito alkoi maistua hapantuneelta, vaikka ennen olin aina tykännyt siitä. Jatkoni siis kaurajuomien juomista, enkä enää juo maitoa. Välttelen myös muita kuin hapatettuja maitotuotteita - mutta jos jossain paikassa kahviin saa vain maitoa, otan sitä ilman häsläystä tai juon kahvin mustana. Tätä tarkoitan helpolla elämällä.

Ihan yhtä helppoa elämä ei ole vegaaneilla, vaikka Husky niin välillä väittääkin. Voimme nuorempien siskojeni kanssa mennä mihin tahansa ravintolaan tai kahvilaan ja tiedän, että tarjolla on kasvisvaihtoehto. Kasvissyönti ei ole onneksi tänä päivänä minkäänlainen ongelma. Mutta jos menemme kahden vanhemman siskoni kanssa, jollekin tulee melkein aina paha mieli. Husky ja Sekopää ovat jo tottuneet siihen, että työntekijät eivät erota kasvisruokaa ja vegaaniruokaa. Kun tätä asiaa selvitetään, joko työntekijä loukkaantuu siitä, että hänet oletetaan tyhmäksi, tai sitten siitä, että hänelle ei kerrota tarkkaan, mitä asiakas haluaa. On olemassa sellaisiakin, jotka suuttuvat vegaaneille! Ihan totta. Tätä en olisi voinut kuvitellakaan, ennen Silja Linellä tekemäämme reissua tai kun yritimme etsiä Suomen suurimmassa kauppakeskuksessa Kouvolassa kahvilaa, josta olisi saanut jotakin vegaania. Tässä aito tarina vegaanin elämästä.
Tallink Silja. Tyttöjen reissu. On synkkä ja myrskyinen yö. Olemme lähteneet viettämään minun synttäreitäni laivalle ja varanneet juhlan kunniaksi buffetin ja brunssiaamiaisen. Koska ymmärrämme, että kaikki eivät aina osaa varautua erityisruokavalioihin ja buffet maksaa 37 euroa, soitamme etukäteen Siljalle. Sieltä luvataan, että heille vegaani ruokavalio on tuttu juttu ja asia hoituu hienosti. Varatkaa vaan buffet-lippu.
Saavumme buffettiin ja Husky saa sieltä otettua perunoita ja vihreää salaattia. Olisiko mukana ollut ehkä muutama tomaatinpala lastenpöydästä? Hermostumme ja pyydämme paikalle kokin. Hän lupaa tuoda keittiöstä Huskylle erikoisannoksen. Annos tuodaan pöytään. Siinä on iso lautasellinen pastaa ja kolme siivua tofua. Kolme fuckin siivua mautonta tofua. Valitamme tästä, ja kokin puolesta täytyy sanoa, että hän kyllä pyrki korjaamaan tilanteen hyvin ja Husky sai tofulla ja kasviksilla täytettyä patonkia ja jälkiruoaksi hedelmiä. Silti, 37 euroa tästä? Olimme aika pettyneitä ja tankkasimme sentään viiniä.
 |
Miksi kaikilla on sama naama? |
Seuravaana päivänä menemme 10 euron buffetaamiaisen sijaan 25 euron brunssille. Se n muutenkin pettymys, mutta eniten harmittaa Huskyn puolesta. Muut saavat leikkele- ja juustolautasen, mutta Huskylla on niiden tilalla kauniisti aseteltuja kurkunsiivuja ja kaksi palaa sitä samaa mautonta tofua. Hän ei voi syödä jogurtteja tai smoothieta, mutta sentään hedelmiä on tarjolla annoskupeissa. Tunnelma on vähän apea. Jälkiruoaksi on suklaamoussekuppeja ja jotain karkkeja. Husky kysyy tarjoilijalta, onko vegaania jälkiruokaa tarjolla. Kuulemma suklaamoussekupit ovat, koska tarjoilija ei oikein keksi, mikä niissä muka ei olisi vegaania. Husky on jo sanonut aika ystävällisesti, että ei voi syödä munia tai maitotuotteita. Hän kysyy, että eikö niissä siis ole maitoa tai kermaa? Jolloin tarjoilija lähtee paikalta ja tuhahtaa mennessään: "On se elämä vaikeeta!"
Luonnollisesti valitimme asiasta ja vaadimme paikalle ravintolapäällikön. Olimmehan sentään maksaneet enemmän vähän hienommasta brunssista ja paremmasta palvelusta. Odotamme päällikköä paikalle 20 minuuttia. Lopulta hän saapuu, pahoittelee ja lupaa korvata asian runsaasti. Runsas korvaus osoittautuu myöhemmin 30 euron lahjakortiksi. Jee. Husky sai siis melkein rahansa takaisin buffetista.
Ymmärtäisin tämän, jos me olisimme vain marssineet buffettiin ilman mitään ennakkovaroituksia, mutta olimme erikseen varmistaneet asian ja meille sanottiin, että kyllä kannattaa ruoat ostaa.
 |
Oisko pitänyt tehdä niinkuin tämä Neitsyt Maria ja ottaa boobsi esiin? |
Tämä sama tarina on toistunut useasti. Hesessä, jossa falafel-hampsan väliin laitetaan kuitenkin sitä majoneesia, ravintolassa, jossa väitetään että jokin on vegaania vaikka siinä on kermaa ja leipomossa, jossa naureskellaan pilkallisesti kysymykselle soijamaidosta. Myös siellä Kouvolassa, jossa yleensä niin säyseä ja miellyttävä Rukikin hermostui myyjän kettuiluun, paiskasi tiskiin kakut, joita oli juuri tilaamassa ja maksamassa, ja häipyi paikalta ovet paukkuen. Huskykin on yleensä jopa liiallisuuteen asti kiltti, mutta nämä jatkuvat ihmeelliset asenteet vegaaneja kohtaan ovat saaneet hänetkin jo vähän kärkkääksi. Kävimme Mäkissä, ja kuuntelin vierestä, kun hän kysyi kyllästyneesti (ja mielestäni jo vähän valmiiksi kettuuntuneesti) myyjältä: "Teillä ei varmaankaan ole mitään vegaania kuin X?" Kysymys kuulosti vähän ylimieliseltä, mikä ei ainakaan auta asiakaspalvelijaa suhtautumaan myönteisesti vegaaneihin.
Vegaanit osaavat nimittäin olla myös aika ärsyttäviä ja hymiseviä. Yritin etsiä Turusta hyvää vegaanipaikkaa Sekopään vierailua varten, ja törmäsin keskusteluun Turun ravintoloista jossain vegaanipalstalla. Siinä tuli pari hyvää vinkkiä siitä, mitkä paikat ovat kokonaan vegaanisia ja mitkä tarjoavat jotakin vegaanituotetta. Melkein heti alkoi kuitenkin väittely siitä, voiko Kirjakahvilaa nimittää vegaaniksi, koska he tarjoavat myös lehmänmaitoa kahviin. Tämä tietenkin piti sanoa ilkeillen ja siitähän alkoi syyttelykierre ja pissimiskilpailu siitä, kumpi on parempi vegaani. Husky ja Sekopää ovat myös kertoneet törmänneensä keskusteluihin, joissa pohditaan sitä, mitä on "aito vegaanius" ja asetetaan kaikkia rajoja ties minne. Tämä alkaa olla ärsyttävää. Miksi ihmisiä kiinnostaisi toisten ruokavaliot ja niiden määrittely? Miksi ei keskittyisi vain omaansa?


Pointtini on siis se, että minua ärsyttää suunnattomasti ihmisten, etenkin asiakaspalvelijoiden, suhtautuminen vegaaneihin - mistä sitä tietää, mistä syystä joku ruokavaliotaan toteuttaa ja miksi se toisaalta kenelle kuuluisikaan. Sitten taas ymmärrän, että ymmärtäähän sen, että vegaaniin voi suhtautua vähän varauksella, jos on joutunut vänkäämään väsyneen vegaanin kanssa. Onneksi maailma menee parempaan suuntaan, ainakin toivottavasti, ja kaikki ymmärtävät toisiaan paremmin ehkä joskus. Ainakin Arnoldsin vegaanista kohudonitsia saa nyt ilmeisesti vuoden ympäri, joten on sentään yksi ketjupaikka, josta varmasti saa jotain vegaania. Koska tämä postaus käsitteli vegaanin siskona olemista, en oikein nyt osannut laittaa tähän syitä, miksi kaikkien pitäisi syödä enemmän kasvis- ja vegaaniruokia. Mutta kannattaa. Kyllä te tiedätte, fiksut ihmiset: ympäristö ja eläinten oikeudet eivät ole mikään leikin asia. Jos jokainen nyt vaikka pitäisi edes sen yhden kasvispäivän viikossa tai vaihtaisi jonkun tuotteen vegaaniin, niin se olisi jo parempi.

Tähän lopuksi muutamia vinkkejä, jotka olen kokemuksen kautta huomannut käteviksi:
- Etnisistä paikoista saa usein paitsi vegaaniruokaa, myös hyvää sellaista. Ei maustamatonta tofua, kiitos! Esimerkiksi Turussa olemme käyneet Baan Thai -ravintolassa, joka olikin hyvä. Myös Delhi Darbarissa ymmäretään ainakin nettikeskustelun mukaan, mitä vegaani tarkoittaa, mutta tätä en ole itse kokeillut.
- Flora Vispi ei ole vegaania, vaikka se onkin kasvisrasvasekoitetta :( Tämän huomasin jouluna, kun vaivalla yritin tehdä vegaanisia joulutryffeleitä. Lähdin sitten uudelleen kauppaan, ja koska auki oli vain Valtsu, tein uuden satsin ruoanlaittoon tarkoitetulla soijakermalla. Ihan hyviä niistä tuli.
- Pandan tumma suklaa on vegaania! Ja Mariannet.
- Facebookin
Sipsikaljavegaanit on ihan loistava ryhmä, kun haluaa tarjota jotain helppoa ja nopeaa vegaanivieraille. Plussaa on ryhmän asenne - mitä ovat nämä rennot vegaanit, joilla ei ole hiekkaa perseessään?
- Lisää vinkkejä vegaaniherkkuihin löytyy
täältä.
- Leipomisessa voin voi korvata esimerkiksi kookosöljyllä ja munat banaanilla. Olen tehnyt niin sikahyviä vegaanimuffinseja, että ne menevät ihan täydestä esimerkiksi työpaikalla. Eikä kukaan osaa aavistaa, että syötän heille vegaaniruokaa! Muahhahahaa. Paitsi kaikki, kun kehuskelen asialla.
Jos olette oikein kilttejä ja toivotte, voin paljastaa leivonta-aineiden puutteessa ihan itse kehittelemäni muffinsien reseptin! Ja ehkä bonuksena kerron vielä samalla tavalla keksimieni maapähkinä-suklaakeksien ohjeen. Husky voi todistaa, että ne ovat superherkkua.
ps. Husky ei ollut mukana, mutta tässä extrana syksyinen kuva hänestä:
pps. Kuten huomaatte, Tallinnassa hauskinta oli seuran lisäksi kirkkotaide. Miksi tämä sama jätkä on pyllyilemässä joka kuvassa?