Raise your glass

Sviittejä, kylpypommeja, kirkkaita väriä ja glitteriä - niistä on Rukin elämä tehty. Sekä tietysti maailman parhaista siskoista. En ole mikään arjen vihaaja, mutta pienet juhlahetket elämässä kantavat kyllä tämän päivän kaltaisten loskahelvettien yli ja saavat hymyilemään kamalassa räntäsateessakin.

Tässä siis vihdoin se kylpykuvauspostaus, jonka minun piti viime viikolla julkaista. En ehtinyt, ja ehkä hyvä niin, koska minulla ei ollut inspistäkään. Nyt on, joten saatte näiden mahtavien kuvien lisäksi vähän pohdintaakin.

Päivänsankari Sammakkoprinsessa!

Herneenverso ja Golden Wonder -kylpy

Olen aina ollut tosi säästeliäs, jopa pihiyteen asti. Olen pilannut itseltäni monet kivat asiat turhalla säästämisellä. Tähän on ehkä ihan syynsäkin, sillä lapsena inhosin vanhempieni järjetöntä tuhlailua - se tarkoitti sitä, että meillä ei ollut loppukuussa enää ruokaa. En nuorena tajunnut esimerkiksi sitä, että joku hankkii yhtä juhlaa varten kalliin mekon tai käy kampaajalla. En edes harkinnut osallistuvani vanhojen tansseihin, sillä mielestäni mekon vuokraus ja muut jutut olisivat olleet liian kalliita. En tosin osallistunut penkkareihin tai mihinkään muihinkaan lukion juhliin, koska en nähnyt mitään mielenkiintoista siinä, että olisin juhlinut ihmisten kanssa, joista en pidä. Tämä oli toki vain omaa angstiani ja suojautumiskeinoni huonon itsetunnon takia - inhosin kaikkia muita ennen kuin he ehtivät inhota minua. En uskaltanut tutustua ihmisiin, jos he eivät haluaisikaan tutustua minuun. En ottanut riskejä, koska pelkäsin, että en onnistuisi.

Olin siis aika luuseri ja vielä ilkeä sellainen. Olen myöhemmin huomannut, että lukiossani oli ihan kivojakin tyyppejä, mutta olin liian itsekeskeinen huomatakseni sitä. Tajusin todella myöhään, että heitän elämääni hukkaan. En edes muista suurinta osaa nuoruudestani, sillä olin ahdistunut ja halveksuin muita - mutta ennen kaikkea itseäni. Tein kaiken niin kuin pitikin: työskentelin, opiskelin ja laitoin muiden tunteet omieni edelle. En ollut silti tyytyväinen mihinkään. Ajattelin aina, että elämä alkaa sitten joskus. Teininä ajattelin, että se alkaa, kun pääsen pois kotoa. Sitten ajattelin, että se alkaa kun täytän 18. Sitten päätinkin, että se alkaa sitten, kun pääsen opiskelemaan, ja kun pääsin opiskelemaan, ajattelin oikean elämän alkavan valmistuttuani. Olin kateellinen ihmisille, jotka näyttivät jo teini-ikäisinä elävän elämää. Salaa vihasin kaikkia ja kaikkea, koska tunsin katkeruutta siitä, että en saanut olla oma itseni - vaikka oikeasti ainut asia, mikä oli sen tiellä, olin minä itse. Olin epävarma, ja peittääkseni sen käyttäydyin niin kuin en haluaisikaan mitään, jotta en pettyisi, kun en saanut mitään.

Kun sitten erinäisten vaiheiden jälkeen pääsin eroon kaikesta tästä hirveästä painolastista ja ihan oikeasti aloin nauttia elämästä, huomasin, että en saa tarpeekseni kaikesta kivasta, mitä elämässä voi tehdä. Ajatus siitä, että olin heittänyt elämääni hukkaan, ahdisti. Ahdistus helpotti, kun tajusin, että jotkut ihmiset eivät ole koskaan omia itsejään. Jotkut heräävät elämään vasta keski-iässä ja pistävät kaiken palasiksi. Kun aloin toteuttaa itseäni ja olemaan juuri sellainen kuin koin olevani, tuntui siltä, kuin olisin alkanut hengittää.

Tähän kaikkeen pohdintaan minut on innostanut Marina and the Diamondsin biisi Teen Idle. Siinä puhuja katuu kadotettua nuoruuttaan.

I wanna be a bottle blonde

I don’t know why but I feel conned

I wanna be an idle teen

I wish I hadn’t been so clean

 

I wanna stay inside all day

I want the world to go away

I want blood, guts and chocolate cake

I wanna be a real fake

I wish I’d been a, wish I’d been a teen, teen idle

Wish I’d been a prom queen fighting for the title

Instead of being sixteen and burning up a bible

Feeling super super super suicidal

The wasted years, the wasted youth

The pretty lies, the ugly truth

And the day has come where I have died

Only to find I’ve come alive

Laulussa ei mielestäni oikeasti kuitenkaan kaivata nuoruutta, vaan täysillä elämistä. Siihen kuuluu riskien ottaminen, kaikenlaiset tunteet ja virheet. Onneksi mahdollisuus tähän ei ole vain nuoruudessa, vaan täysillä voi elää minkäikäisenä tahansa.

Huolehtijat huomio: lasissa on tietenkin vain Mountain Dew'tä.

Miten tämä kaikki sitten liittyy kylpykuvauksiin? Minulle yksi tärkeä oivallus oli se, että voin välillä tuhlailla ja nauttia elämästä miettimättä järkeä ja vastuullisuutta. Joskus on ihan hyvä tuhlata rahaa, eikä aina tarvitse olla hyvää syytä kieriä glitterissä. Asioita voi tehdä ihan vaan päähänpiston takia. On tärkeää juhlia ja tehdä mahtavia muistoja. Se on itse asiassa kaikkein tärkeintä.

Omien lapsuustraumojeni lisäksi minua ahdisti pitkään (mikäs muukaan kuin) yhteiskunta ja yleinen suhtautuminen esimerkiksi laittautumiseen, itsensä hemmotteluun ja "turhuuksien" osteluun. Luin vastikään tutkimuksesta, jossa oli huomattu, että pojat saavat Suomessa keskimäärin 20 prosenttia enemmän viikkorahaa. Tämä johtui tutkimuksen mukaan siitä, että tyttöjen ajatellaan tuhlaavan rahaa "turhuuteen ja hömppään", kun taas mielikuvat poikien hankinnoista on, että he ostavat "tärkeämpiä asioita", kuten tietotekniikkaa. Mielikuvat eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä tytöt ovat keskimäärin järkevämpiä rahankäyttäjiä ja säästävät enemmän. (Tässä linkki samaa tutkimusta koskevaan juttuun, mutta itse tutkimuksen luin paperisessa muodossa.)

Tästä voisi päätellä vaikka mitä, eikä tutkimuksesta käy edes ilmi, että ostavatko pojat tosiaan sitten tekniikkaa ja tytöt kosmetiikkaa, mutta minua ärsyttää tällä hetkellä eniten tuo ajatus siitä, että tekniikka olisi jotenkin tärkeää ja vaikkapa huulipuna ei. Kumpaakaan ei tarvita elossa selviämiseen ja molemmista on iloa käyttäjälleen. Miksi ihmeessä joku saisi päättää, mikä kenenkin ostoksista on turhaa ja mikä ei? Miksi vaikkapa kosmetiikkaa tai hierontapalveluja pidetään hömppänä? Miksi jotakin asiaa, joka nostaa elämäniloani, saa nimitellä turhaksi? Inhoan asennetta, että vaikkapa nyt meikkaava ja meikkeihin tuhlaava nainen olisi jotenkin turhamainen tai itsekeskeinen. Esimerkiksi huulipunaani, laitettuja hiuksiani tai korkokenkiäni arkena on joillakin työpaikoillani ihmetelty. Samaten ihmeteltiin sitten, jos joku päivä en jaksa tai halua laittautua. 

Sammakkoprinsessa ja Think Pink -kylpypommi sekä Pink Flamingo -kylpyvaahtoa

Sen sijaan, että harmittelisin ärsyttävän vastuullista nuoruuttani ja senaikaista syyllisyyttä nautinnoista, keskityn nauttimaan nyt. Jokainen hetki harmitellessa menee hukkaan, ja silloin jatkaisin vain samaa vanhaa kuviota. En tunne enää syyllisyyttä, jos haluan ostaa kymmenen euron viinilasillisen ravintolassa, tai selittele huulipunan käyttöäni arkena. Kun nauttii juhlapäivinä, haluaa nauttia viikonloppuina ja lopulta myös arkena - ja kuten olen neuvonut esimerkiksi täällä, sen ei aina tarvitse olla mitään kallista tai erikoista. Lopulta elämä on yhtä juhlaa - melkein. Olen huomannut pikkusiskoissani välillä samanlaisia huolehtijan piirteitä esimerkiksi rahan kanssa kuin minussa oli nuorena, joten yritän muistuttaa heitä siitä, että elämässä saa olla luksusta, juhlaa ja rentoutumista ja että siitä on ihan ok nauttia. On myös ihan ok näyttää juuri siltä, miltä haluaa, eikä ulkonäkövalintojaan pitäisi joutua selittelemään kenellekään.

Koska luksus on niin tärkeää, kiitän Original Sokos Hotel Vaakuna Helsinkiä blogiyhteistyöstä ja tästä upeasta sviitistä Sammakkoprinsessan juhlistamista varten ja Lushia upeista kylpyelämyksistä. Olen kuolannut kylpypommeja jo kauan, mutta minulla ei ole kylpyammetta, joten heti kun sellainen oli käytössä, pyysin Lushilta muutamia testattavaksi. Kävimme Sammakkoprinsessalta salaa hakemassa meille varatun tuotekassin, jossa oli iso pino kylpypommeja, -vaahtoa ja -öljyä.

Sekopää ja Intergalactic-kylpy

Nämä värikkäät kuvat eivät nyt välttämättä sovi yhteen raskaan asian kanssa, mutta ajatuksen lopputulema on aika positiivinen. Olin nuorempana niin doom-and-gloom-tyyppi, että olisin ajatellut jopa näistä ihanista kylpypommeista ja glittereistä, että a) ne ovat tosi upeita mutta vain hetkellisiä (ja hei KAIKKI KUOLEE KUITENKIN! t. angsti-Säde) ja b) säästän ne erityistilannetta varten. Paljon tästä säästämisestä hyödyinkin. Minulta ihan oikeasti kuivui iso purkki sellaista geelimäistä ysärin naamaglitteriä, koska en halunnut tuhlata sitä. Olen myös löytänyt vanhoista laatikoista hienoja lahjaksi saamiani hajuvesiä ja kosmetiikkatuotteita, joita en ole raaskinut tuhlata. Tämä "säästämiseni" on oikeasti siis ollut älytöntä tuhlaamista ja tulevaisuutta varten kärsimistä - en ikinä päässyt nauttimaan hienoista tavaroistani. Siispä sanon pyh sellaiselle! Sanokaa tekin. Käytän glitterini tässä ja nyt. Huomenna saan lisää.

Siperianhusky ja Frozen-kylpy

Kaikista fiksuimmat lukijat ehkä huomasivat jonkinlaisen teeman kuvissamme. Noudatimme teemaa tahallamme aika löyhästi - tajuaako sitä?

Huomatkaa arvuuttelijat, että tämä allaoleva viimeinen kuva ei kuulu enää teemaan, mutta laitan sen silti tähän. Leikimme myös piilolinsseillä (jotka on saatu EMP:n blogin kautta ja joista julkaisen siellä myöhemmin postauksen), joten siksi silmämme näyttävät vähän omituisilta. Sammakkoprinsessalla ei meinaan oikeasti ole kissansilmiä tai Herneenversolla kellotaulusilmiä.

Nämä kuvaukset olivat muuten samalla hyvästijättö Sekopään hiuksille. Instagram-seuraajani ehkä huomasivatkin, että hän on nykyään ihan siili! Olenko jo sanonut, että minulla on maailman cooleimmat ja parhaimmat ja rakkaimmat pikkusiskot?

ps. Tämän postauksen teksti vaihtaa jotenkin hassusti fonttikokoaan. En tiedä, miten sen saisi korjattua, joten pahoittelen!

pps. Ajattelin, että kiinnostuneille on kiva palvelus laittaa linkit käyttämiimme kylpypommeihin, mutta huomatkaa, että en saa Lushin rakastamisesta, mainostamisesta tai linkkaamisesta mitään rahaa. Tuotteet kyllä sain ilmaiseksi. Ja pehmeän ihon. Hahaha.