Tee minusta täydellinen - totuus kulissien takaa!

Kaikki tietävät, että lehtien kuvat malleista ja kaikenlaisista tähdistä ovat muokattuja. Muokkauksen lisäksi näillä malleilla on takanaan meikkaus-, hiustenlaitto- ja stylistitiimi. Kuvat on ottanut ammattilainen, joka kertoo mallille millimetrin tarkkuudella, miten asettaa kasvot, jotta valo lankeaisi niille juuri oikealla tavalla - valo, jonka sävy on tarkkaan mietitty. Paikalla on avustajia, jotka pitävät huolen siitä, että kaikki hiukset ovat oikeassa paikassa, naama ei kiillä ja mallin vartalo on juuri oikeassa asennossa.Yhden, täydellisen kuvan saamiseksi kuvaaja saattaa ottaa monta sataa kuvaa.

Malli ja kuvaaja: Yours truly, muokkaus: Jani Koivula, uikkari: EMP/Pussy Deluxe

Me kaikki tiedämme tämän, viimeistään silloin, kun katsomme muokkaamattomia kuvia tähdistä tai videoita, joissa mallit meikataan viimeisen päälle. Ja SILTIKIN moni ihminen ihastelee näiden kuvien luomuksia, aivan kuin ne olisivat normaaleja ihmisiä. Täydellisten kuvien täydelliset ihmiset ovat mielissämme, kun mietimme, minkälainen olisi ideaali kasvojen muoto, ihannevartalomme tai tavoitepainomme. Joku osa aivoissa unohtaa sen, että kuvassa ei oikeasti ole oikeaa ihmistä. Ja jos asian muistaakin, sen unohtaa, kun on kyse lehtien malleja normaalimmista ihmisistä, kuten tyypeistä, joita seuraa Instagramissa tai - krhm krhm - bloggaajista.

Muokkaus: nimetön taitelija

En puhu tässä nyt pelkästään photoshoppaamisesta, vaan kaikesta siitä vaivasta, jonka hienon kuvan eteen on nähty. Muokkaan kuviani yleensä aika vähän - säädän sävyjä ja jos poistan jotakin, kuten hiuksen naamalta, rypyn vaatteesta tai ihmisen taustalta, poistan sen valokuvauksellisista syistä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut asiasta, ja moni järkyttyi ja suorastaan pettyi, kun kerroin, että jos minulla on keskellä naamaa häiritsevä iso finni, poistan sen surutta kuvankäsittelyohjelmalla. En ehkä kaikista "arkisemmista" kuvista, mutta silloin kyllä, jos kuvalla on taiteellisia tavoitteita. En kuitenkaan ikinä blurraa ihoani, hoikenna itseäni tai muuttele mitään, mitä ei oikeassa elämässä meikillä saisi tehtyä, se on minusta liikaa.

Tässä alkuperäinen kuva ja näyte siitä, miten itse muokkaisin tämän kuvan (ja miten muokkaan kuvia yleensä)

Luekste edes mun blogia? :D Muokkaus: Lauri Keinänen.

Ymmärrän kuitenkin, että pienikin kuvankäsittely saattaa saada aikaan kuvan katsojassa ja blogin lukijoissa jonkinlaisia paineita. Siksi laitan itsestäni tänne usein myös käsittelemättömiä kuvia. Jonkun verran lykkään vastuuta silti ruudun sinne puolelle: jokaisen pitää ymmärtää, että valokuva ei edusta todellisuutta sellaisena, kuin mitä se oikeasti on. Joskus todellisuus on paljon upeampaa, joskus toisin päin. Valokuva on taidetta ja se vääristää. Oletteko joskus koettaneet ottaa kuvaa auringonlaskusta? Se saattaa näyttää livenä todella vaikuttavalta, mutta hetkeä on vaikea tallentaa kameralle.

Alkuperäinen kuva ja sen eri muokkaukset. Kiitos muokkauksesta Katri Korpela, Astrid Mannerkoski, Ossi Lehtonen, Karoliina Korppoo ja Maria Komulainen (samassa järjestyksessä alla). Bikinit EMP/Pussy Deluxe.

Tämän kaiken takia haluan näyttää teille, mitä kaikkea valokuvan takana tapahtuu ja miten paljon vaivaa esimerkiksi minä näen muutaman hienon kuvan takia. Minulla ei ole mitään meikkitiimiä tai valokuvaustiimiä, mutta tämä yhden naisen show vie kyllä sitten sitäkin reippaammin aikaa. Behold:

Lauantai, klo 21.00.

Saan inspiraation ja idean valokuviin, mutta kello on jo niin paljon, että minun täytyy odottaa seuraavaan päivään. Kierin sängyssä hereillä pitkälle aamuyöhön ja mietin sopivaa kuvauspaikkaa.

Sunnuntai, klo 9.00. 

Herään. Kuulostelen fiiliksiä: onko vielä inspis? On. Hyvä. Juon aamukahvin ja rupean meikkaamaan. En syö kunnollista aamupalaa, koska aion ottaa bikinikuvia, enkä erityisesti kaipaa nyt turvonnutta vatsaa. Normaaleihin blogikuviin en meikkaa kovinkaan paljoa, mutta nyt inspiksen vallassa käytän aikaa ja vaivaa naamaani oikein huolella: liimaan irtoripset silmien nurkkiin, teen varjostuksia ja korostuksia ja yritän jopa vähän muotoilla huulia. En ole erityisen taitava meikkaaja, mutta yritän. Sitten kiharran hiukset ja kiinnitän niihinkin lisäkkeitä.

Muokkaus: Lauri Keinänen

Sunnuntai, klo 12.00.

Meikki ja hiukset ovat valmiina. Valitsen asut: otan mukaan kaksi kassillista tavaraa, ihan varmuuden vuoksi. Mukana ovat neljät uikkarit, yksi mekko, paita ja shortsit, kolmet kengät, kolme hattua, koruja, meikkejä, aurinkolaseja ja muita asusteita. Tiuskin miehelleni, joka ehdottaa yhteistä tekemistä: ei nyt, mulla on inspiraatio.

Sunnuntai, klo 13.00.

Pakkaan kaikki vaatteet ja asusteet mukaan, otan ison kameralaukun, kameran jalustan sekä oman käsilaukkuni ja vaapustan autolle kuin kuormajuhta. Laitan sopivaa inspismusiikkia soimaan täysille ja ajan 20 kilometriä Naantaliin. Naantalissa rahtaan kaikki tavarat kerralla parkkipaikalta metsän läpi salaiseen rantaan.

Muokkaus: Timo Niemi

Sunnuntai, klo 14.30. 

Vihdoin voin alkaa kuvaamaan! Paitsi että salainen ranta ei olekaan niin salainen, ja joudun aina odottelemaan, kun ihmiset kulkevat ohi. Kuvaaminen ei ole niin helppoa, että vain hymyillään ja räpsitään. Puhumattakaan siitä, miten nololta tuntuu kuvailla itseään kun ihmiset tuijottavat, vaikka näyttäisikin kuinka fabilta. Tunnen oloni lisäksi vähän yksinäiseksi, kun minulla ei ole ketään, joka ottaisi minusta kuvia - vaikka samalla tiedän, että haluan olla yksin, sillä niin minun ei tarvitse murehtia kenestäkään muusta ja saan lopputulokseksi juuri sitä, mitä haluan. Silti, forever alone.

Sunnuntai, klo 17.00. 

Olen vaihdellut vaatteita pari kertaa, murehtinut suoristunutta otsatukkaani ja ottanut parisataa kuvaa. Alkaa sataa. Menen uimakoppiin odottelemaan sateen loppumista.

Sunnuntai, klo 19.00. 

Olen ollut niin flow-tilassa, etten ole tajunnut ollenkaan ajan kulua. Minulla on hirveä nälkä ja tosi kylmä, mutta fiilis on hyvä. Kerään tavarani, rahtaan ne autolle ja ajan Hesen kautta kotiin.

Sunnuntai klo 21.00. 

Tyhjennän kuvat koneelle ja valkkaan lempparini. Muokkailen niitä hiukan enkä malta mennä nukkumaan. Käyn suihkussa ja vihdoin sulan syväjäästä. Pesen meikit ja irtoripsien mukana lähtee irti ainakin 5 ripseä :(

Ah, olisinpa paratiisissa. Muokkaus: Sonja Hietala

Maanantai

Kun kuvat on otettu, mietin, mitä kirjoittaisin tekstiksi niiden kanssa. Saan loistavan idean. Postaan pari käsittelemätöntä kuvaa TFCD-mallit ja valokuvaajat -ryhmään Facebookissa ja antaudun julkiseksi eläimeksi (vain teidän tähtenne, oi armaat lukijat). Pyydän, että kuvista muokattaisiin mahdollisimman övereitä, sellaisia oikein Cosmon kansityylisiä, ihan vaan tätä postausta varten - haluan todistaa pointin. Saan yli 60 vastausta ja toinen toistaan parempia muokkauksia!

Muokkaukset: Jani Koivula, Karoliina Korppoo, Sonja Hietala, nimetön taiteilija.

Tiistai

Alan kirjoittaa tätä postausta ja valita sopivia kuvia.

Muokkaus: Aili Majakangas

En väitä, että kaikki upeat kuvat vaatisivat näin paljon taustatyötä - kerroin vain tarinan yhden kuvaussession takana. Enkä paheksu kuvien muokkaamista, sillä mielestäni valokuvat ovat taideteoksia siinä missä maalauksetkin. Kyllä niiden visuaalisuuden eteen saa nähdä vaivaa. Esimerkiksi näissä tämän postauksen kuvissa näkyy se, miten hienoja ja erilaisia näkemyksiä eri kuvien muokkaajilla on. Paheksun tässä sitä, että kaikki kuvat muokataan vastaamaan yhtä ainoaa kauneusihannetta ja että sitä ihannetta sitten tuijottavat teini-ikäiset tytöt ja pojat, nuoruutensa ohittaneet ja oikeastaan ihan vaan kaikki ihmiset, ihan täysin kyseenalaistamatta mitään. Kuvitellaan, että koska kuvassa ei näy selluliittia, sitä ei ole, tai että kenelläkään muulla ei ole finnejä tai raskausarpia tai rasvaa. Tai että kaikkien julkkisten kroppa vaan on sen mallinen, että vyötärön kaari erottuu selkeästi.

Alkuperäinen ja muokkaukset: Aili Majakangas, Timo Niemi, Sonja Hietala, Maria Komulainen.

Muokkaamattomat kuvat näyttivät mielestäni kivoilta ja olin tyytyväinen kroppaanikin niissä. Nyt kun katson tuota giffiä, jossa välkkyy erilaiset muokatut versiot vartalostani, alkaa alkuperäinen kuva näyttää yllättävän huonolta näiden vaihtoehtoisten todellisuuksien rinnalla. Uskon, että juuri näin muotikuvatkin toimivat: koska aina voi näyttää paremmalta, muokkaaminen menee ihan älyttömyyksiin. Ja loppujen lopuksi: MIKSI nuo muokatut kuvat muka näyttäisivät paremmilta? Erilaiselta kyllä, mutta miksi paremmilta?

Jani Koivulan mahtava karikatyyri! Tää on mun lemppari :)

Ratkaisuehdotukseni asiaan ei tietenkään ole se, että meikkaaminen tai kuvien muokkaaminen lopetetaan. Ei millään pahalla, mutta minusta olisi ihan kamalaa katsella samoja harmaita naamoja päivästä toiseen ja katsella valokuvia, joissa värit ovat latteampia kuin tosielämässä. Sen sijaan haluaisin, että kauneutta voitaisiin katsella laajemmalla skaalalla, ja voitaisiin kokeilla erilaisia kauneuksia. Tämän lisäksi arkiset kuvat pitäisi pystyä erottamaan ns. taidekuvista. Tässä on tärkeää kuvan tuottajan vastuun lisäksi se, että kuvan katsoja valistaa itseään sekä hahmottaa ja muistaa eron taiteen ja todellisuuden välillä.

Humaltuneena Ruisrockissa Furiosa-meikeissä - oh what a photo, what a lovely photo - ja all-dolled-up viime lauantaina.

Itse en osaa sanoa, kumpi näistä ylempänä olevista kuvista on lähempänä aitoa Miss Ruki Veriä tai aitoa Sädeä (Joo, salainen identiteettini paljastui jälleen, mutta mun nimi on tullut jo esille niin monessa yhteydessä että ei kai sillä ole väliä vaikka mainitsen sen. Ja Rukihan on, jos ei nyt eri ihminen, niin ainakin vain osa Sädeä.). Ehkä olen jotakin tästä väliltä.

Tässä kuvaan tekemääni muokkaukset

Pääasia on, että tunnen oloni mukavaksi molemmissa rooleissa. Haluaisin myös, että te lukijat ymmärtäisitte eron arkisen pieruverkkari-Säden ja kuvauksissa esiin astuvan, huolellisesti meikatun malli-Rukin ja hänen viimeisteltyjen kuviensa välillä. Ehkä tämän ymmärtäminen saisi ihmiset oikeasti tajuamaan ja sisäistämään sen, miksei omaa ulkonäköään juuri heränneenä ja tukka pystyssä kannata verrata mallikuviin.

 

ps. Mä en oo 4ever young