Lush - kosmetiikan jeesus

Koska en jaksa istua sisällä kirjoittamassa, tein teille vlogin ulkoilmassa! Videolla kerron kuulumisia ja esittelen pari Lushilta saamaani tuotetta, jotka ovat pelastaneet rintani (Lovely Jubllies -rintavoide) ja naamani (Powdered sunshine -aurinkosuojapuuteri). Pelastaminen + yleinen hyvyys ihmisille, eläimille ja ympäristölle = kosmetiikan jeesus.

Pahoittelen kameran epäedullista kulmaa! Joudutte katselemaan sierainteni värisemistä ja leukani louskumista.

Pahoittelen myös, jos jollekin rinta-aiheinen keskustelu on liian pornografista. Tai en oikeastaan pahoittele. Tässä vielä extraherkkuna illan huumoripläjäys teille, sponsored by Photogrid-app. Mun puhelimen kuvanmuokkausapp antaa aina jonkunlaisen valmiin muokkausvaihtoehdon kuville, ja viime aikoina se on naurattanut mua tällasilla (saa isommaksi klikkaamalla):

Tekoäly on siis keksitty, ja se on aikamoinen vitsiniekka! Kivaa heinäkuuta, ihmiset <3

ps. Mieltäni ylentää, että blogiin on tultu hakusanoilla "eliitti bileet porno" ja "ruma naama naisella".

Thighmaster of the universe

Hei ihmiset, vaikkei siltä vielä ihan tunnukaan, kesä on täällä! Tajuatteko, ihmisen paras aika. Tässä gif ilmeestäni, kun itse tajusin asian:

Kesän suosikkipunani on Lushin Päättäväinen <3

Nyt kun muistin, että kesä on oikeasti alkanut, yritän nauttia siitä täysillä. Toki se on vähän vaikeaa, kun pitäisi istua sisällä ja kirjoittaa gradua. Olen asettanut itselleni deadlinen heinäkuun loppuun, saa nähdä, pitääkö se. Nytkin minun pitäisi tehdä kouluhommia, mutta lusmuilen ja tulin teille kertomaan vähän asiaa lyhyistä mekoista ja reisistä.

Olen viime aikoina hankkinut muutaman skater-mallisen mekon. Ne sopivat mielestäni muuten hyvin vartalolleni, mutta helma jää vähän liian lyhyeksi. Olen keskimääräistä pitempi, joten lyhyt mekko on minulla vielä lyhyempi. Lisäksi boobsit vievät sen verran tilaa, että helma nousee vielä parilla sentillä. Tämä on aika ärsyttävää, ensinnäkin vilautteluvaaran vuoksi, mutta myös siksi, että hame on juuri niin lyhyt, että se loppuu epäimartelevimpaan mahdolliseen kohtaan ja korostaa jo entisestään massiivisia reisiäni. Älkää ymmärtäkö väärin, I'm all about the thighlove, mutta hameen helmalla on vähän sama vaikutus kuin kuvakulmalla: se luo helposti optisen harhan suuntaan tai toiseen.

Olen huomannut, että paras hameenhelman pituus minulla on juuri polven kohdalla. Optimaalinen hameenpituus vaihtelee: serkulleni sopii minihameet ja siskolleni maxihameet. Vaikka kokisi jonkin hameenpituuden parhaaksi, se ei silti tietenkään tarkoita sitä, että muut pituudet olisivat kiellettyjä. Skater-mekot ovat minusta ihania, joten käytän niitä välillä. Enkä pelkästään käytä, vaan askellan kaupungilla itsevarmasti kuin hevonen ja annan reisien tytistä. Deal with it. Oma fiilis on silti parempi, kun eliminoin sekä vilautusvaaran että liian alastoman olon, jonka lyhyt helma arkisessa tilanteessa helposti aiheuttaa. Tässä muutama vinkki teille muille reisisiskoille: näin käytät lyhyitä kesämekkoja mukavasti ja itsevarmasti!

Caprimittaiset legginsit ja lyhyet legginsit. Sukkahousut ja legginsit ovat reisien maskeeraamisessa tietenkin itsestäänselvyys, mutta kuka jaksaa hiostavaa nylonia ja valuvaa haarakiilaa kesällä? Ei kukaan. Mutta verkkomateriaalia olevat, läpikuultavat caprimittaiset legginsit eivät hiosta ja ovat muutenkin söpöt. Gina Tricotissa myytiin viime kesänä tällaisia pyöräilyshortsimaisia legginsejä, jotka myös sopivat hameiden kanssa:

Sori huonosta kuvasta, nappasin tämän Instagramistani

DIY-legginsit. Lyhyitä legginsejä löytää aina välillä kaupoista, mutta harmillisen vähän. Olen siksi modannut itse lisää. Tein rikkinäisistä verkkosukkiksista (ihan vaan leikkaamalla) kivat kesälegginsit. Nämä olen tehnyt nimenomaan hameiden ja shortsien kanssa käytettäviksi. Verkkomateriaali ei hiosta, joten toki sukkahousut voi jättää ihan kokonaisiksikin, mutta minusta caprimitta on kivan kesäinen ja sopii lyhyen mekon kanssa. Plus kuumalla ilmalla nämä ehkäisevät suurten reisien omistajille tuttua ongelmaa: reisien yhteenhinkkautumista.  

Eilisen asu.

Massiiviset (korko)kengät. Lyhyitä jalkoja voi pidentää korkokengillä. Ja mitä massiivisemmat kengät, sitä sopusuhtaisemmilta reidet näyttävät! 

Mittasuhteet. Toisaalta reidet voi myös asettaa ylpeydellä paraatipaikalle. Vilautteluvaara poistuu, kun vaihtaakin lyhyen hameen shortseihin! Toki niidenkin kanssa voi vähän leikkiä mittasuhteilla. Itse tykkään käyttää korkeavyötäröisiä shortseja, koska ne sopivat tyyliini ja niiden kanssa pitkä selkäni näyttää ihan vähän lyhyemmältä.

Poseeraus on myös osa reisileikkiä

Onko teillä lisää vinkkejä? Tällä postauksella en tarkoittanut ahdistaa isoreitisiä ihmisiä peittämään itsensä, päinvastoin - reidet reippaasti esille, naiset ja miehet, jos siltä tuntuu! Halusin vain antaa muutaman vinkin niille, jotka eivät koe oloaan mukavaksi vaikkapa kaupungilla tosi lyhyessä hameessa, mutta haluaisivat silti käyttää hyväkseen ihanien mekkojen väriloistoa. Monet ovat kauhistelleet minishortsi- ja minihamemuotia, varsinkin, jos minivaatteen käyttäjä ei ole itse minikokoa. Minusta on todella ihana nähdä ihmisillä minivaatteita. Olen myös kehittänyt pienen ihastuksen napapaita ja pieni pömppis -komboon! Elämän ei pitäisi olla niin vakavaa, että jonkun vieraan ihmisen vaatteet tai vaatteettomuus aiheuttaa sydänkohtauksen. Kaikki vaatteet kaikille. 

Have a very Pori juhannus!

Oikein porilaista juhannusta kaikille! Oma toteemieläimeni on tietenkin mäyräkoira, mutta juhannuksen maagisina tunteina se muuttuu karhuksi. Alan lyhentää sanojani. Tämä on se päivä, jolloin saamme palkan vuoden uurastuksesta: voimme kaikki vihdoinkin päästää sen huolella piilottamamme juntin itsessämme valloilleen. Kuuntele Popedaa ja Yötä, etsi sisäinen Pasisi ja ole huolella porilainen!

Jos sormesi eivät vaan voi kirjoittaa Spotifyhyn niitä kahta sieluasi kiihkeästi polttavaa kirjainta, Y:tä ja Ö:tä, ota tästä biisistä vauhtia:

Kyl se siält tulee, ku o tullaksee. Nauti ny ku voit!

Inhoan Arttu Wiskaria!

Maailmassa ei ole montaa asiaa, joita inhoan, mutta yksi niistä on Arttu Wiskari. Pääsyy tähän ärsyyntymiseeni on suuri rakkauteni Gösta Sundqvistia ja Leevi and the Leavingsia kohtaan - Arttu, tai joku joka kirjoittaa Artun biisit, kopioi LATLia aivan törkeästi. Jos matkimisen tekisi edes taidolla, mutta ei. LATLin jutut on varastettu pintapuolisesti, yhtään miettimättä, mitä ne kaikki Göstan pienet hienoudet ovat alunperin tarkoittaneet.

Ensimmäiset Artun biisit olivat sitä samaa vanhaa toisesta-korvasta-sisään-toisesta-ulos-liibalaaba-anssikela-vinkunaa, jossa oli "traagisia" tarinoita. Okei, ei vielä tarpeeksi yksiselitteisesti Leeviä, vaikka LATLin biiseille olikin ominaista HYVIN KIRJOITETUT traagiset ihmiskohtalot. Kyllä niistä saa muutkin laulaa. Kuitenkaan mitkään mökkitiet tai muut eivät tietenkään yllä samalle tasolle Göstan kanssa: hänen biiseissään traagista hahmoa oikeasti ymmärretään, vaikka samalla tekoja ihmeteltäisiinkin. Gösta yhdistää sataprosenttisen nerokkaalla tavalla arjen näennäisen pinnallisuuden ja pienet huomiot perimmäisiin kysymyksiin ja syvän melankolian kevyeen huumoriin. Tässä taidonnäyte Matkalla Motowniin -biisistä (joka muuten kertoo ihan täysin meidän äidistä):

Ja pihvinuijaksi käy vellikauha
Spagetiksi pelkkä kanttinauha
Säilyy järkkymätön mielenrauha kun ei piittaa riskeistä

Voi kakun koristeeksi saippuaa vuolla
Ja ruokamyrkytykseen kaikki kuolla
Kun jälkiruoaksi saa lautaset nuolla, niin päästään tiskeistä

LATL - Matkalla Motowniin

Vaikka aluksi Arttu Wiskarin biisit saivat minut vain vaihtamaan radiokanavaa, vereni alkoi kiehua Sirpa-biisin myötä. Nyt Wiskari ei yrittänyt vain wannabe-traagisten tarinoiden kertomista, vaan varasti myös (huonosti) Leevin musiikkityylin. Puhumattakaan siitä, että koko biisi on ihan täysi kopio Koko talvi kesämökillä -biisistä. Eikä pelkästään tarina ole samanlainen, vaan ihan säveltä myöten on kaikki viety. Kuunnelkaapas biisit päällekkäin. Lisäksi Wiskarin biisissä käytetään tietyntyylistä naisen nimeä samalla tavalla kuin Leevien biiseissä (tässä biisissä Anja). ARGH! Tässä vaiheessa päätin, että Arttu pääsee inhoamieni ihmisten listalle.

Miten voimme yli talven kestää                                        Missä voisimme vielä säästää
ja missä hitossa me hiukset pestään?                               voiko mäyräkoiran luontoon päästää?  
Pyykit sentään huuhdella voi laiturilta                             Kun lokakuussa öisin pakastaa

Vai onko avanto ja järvi jäässä                                          Maan antimia täällä syödään   
ja mihin ripustamme pakkassäässä?                                  pullorahat pitkävetoon lyödään           
Lohduttoman pimeä on talvi-ilta                                       Kaikki meni, silti Sirpa vielä rakastaa      

LATL - Koko talvi kesämökillä                                        Arttu Wiskari - Sirpa

Mutta ei, Wiskari ei lopettanut tähän! Nyt häneltä on tullut uusi hirvityskopiolallatus! Harvoin hermostun mistään näin paljon, mutta en vaan ymmärrä, miten joku kehtaa matkia näin selkeästi! Huutomerkkejä!!! Kahvimaito-biisissä ei ole pelkästään varastettu juuri sitä näennäisen arkista, mutta syvällistä tapaa kertoa asioita - vaikka Wiskarilla tämä jää pelkästään matkimisen asteelle, mitään todellisen syvällistä ei biisissä ole - vaan myös Leevin tunnetuimpien biisien tuttu diskobiitti. Ymmärtääköhän Arttu/Artun taustatyypit, miksi Leevi and the Leavings on käyttänyt diskomusiikkia? Yhtye nimittäin leikitteli erilaisilla musiikkityyleillä, ja niillä oli ihan funktiokin, nimittäin heikomman puolelle asettuminen ja tämän oppositioaseman tukeminen. Levyille valittiin usein joku sellainen musiikkityyli, joka ei ollut suosiossa levyn julkaisuhetkellä, kuten iskelmä tai disko. Gösta oli myös musiikillinen nero, joka rakensi biisien taustat huolellisesti monikerroksisiksi.

Ja koska tämäkään ei ole vielä tarpeeksi, on mukaan otettu myös arjen keskellä yllättävät groteskit ja pikkutuhmat jutut, jotka olivat Göstalle tunnusomaisia. Tiedätte kai, pystyssä ja sykkivänä olevat toteemipaalut jne. Ja tietenkin kopiointityyli on jatkunut ihan pienimmissäkin Göstan ilmaisutavoissa, kuten asian tutuksi tai arkiseksi tekeminen puhekielisen se- ja ne-pronominien käytöllä määräisen artikkelin tyyliin.

Mietin miksi flaksi silloin käy
kun tiskivuoren alta ei näy
edes sitä tiskiharjaa

Arttu Wiskari - Kahvimaito


Ja taas sä määräilet
kun keittiössä hääräilet
ja touhuat kuin viimeistä päivää, kun hellalle kiehui taas se hernekeitto
- -Jos väität ettet koiraa saa
tai pientä kissanpoikasta
niin hommataan se vauva ja laitetaan sille sitten ikkunaan ne muumiverhot

LATL - Kyyhkynen ja kyykäärme

En ole raivoissani siksi, että olisi otettu vaikutteita LATLista. Sen voi tehdä nimittäin tyylillä. Esimerkiksi PMMP osoittaa kunniaa Leevi and the Leavingsille kappaleella Henkilökohtaista. Biisissä kuuleekin Göstan vaikutuksen, niin sanoissa kuin musiikissakin, mutta tämä kappale on oikeasti tehty taidolla ja Göstan inspiroimana, mutta kuitenkin PMMP:n tyyliin. Siinä ei ole törkeää matkimista tai kopiointia, mutta sen verran tarpeeksi tuttuja elementtejä, että biisin esikuva on selkeä. Kaiken lisäksi idoli on selvästi ilmoitettu levyn kansitekstissä, kun taas Wiskari kieltää Leevin kopioimisen. Argh.

Nyt sopisi jo soittaa;
riitely oli turhaa.
Heti haluaisit taas
ne lapset ja sen puutarhan

PMMP - Henkilökohtaisesti

Ja jos Arttu haluaisi ihan rehellisesti matkia, hän tekisi covereita Leevi and the Leavingsin biiseistä. Vaikka se varmaan olisikin aika paha raiskaus, olisi sekin parempi kuin nämä hirvittävät wannabe-Leevi-biisit, joita hän nyt tekee. 

Totuus on, että Gösta on vaikuttanut todella moneen bändiin. Esimerkiksi Apulannan Sipe Santapukki on nimennyt Gösta Sundqvistin suurimmaksi vaikuttajakseen ja sanonut, ettei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kertoakseen yhtyeestä, joka muutti hänen elämänsä ja joka edustaa hänelle täydellisyyttä. Voisin sanoa aivan samalla tavalla, vaikka en musiikkia teekään. Ja voisin myös sanoa: fuck you, Arttu Wiskari. 

Kaiken tämän inhoni kruunaa tietenkin MÄYRÄKOIRAN PAKKASEEN JÄTTÄMINEN! Nyt oikeesti, Arttu! #neverforget

 ps. Huh, teki hyvää saada tämä pois rinnalta!

Täydellinen onnen hetki

Olkaa tervehdityt, oi armaat lukijat! En ole päivittänyt blogia hetkeen, ja vannon, että tämä oli ihan suunnittelematon pieni blogiloma. Minulla vain oli kaikenlaista kiirettä, tekemistä ja matkustelua, ja kaikki blogiin liittyvä tuntui raskaalta. Kun minulla on stressiä, en jaksa yhtään inspiroitua mistään enkä halua kirjoittaa blogiin väkipakolla.

En ole blondi - päässäni on peruukki. Nämäkin kuvat lojuvat koneella muokkaamattomina, koska ei inspaa.

Nyt kuitenkin koin jotain niin ihanaa, että minun oli pakko siitä tulla tänne kertomaan - tai oikeastaan haluaisin kysyä teiltä, oletteko tekin kokeneet sellaista. Koin nimittäin täydellisen onnen hetken. Tuntuuko teistä koskaan siltä, että kaikki on pienen hetken ajan niin täydellisesti, että vaan hymyilee suupielet korvissa ja tekee mieli kiljahtaa? Minulle käy joskus niin. Harrastan toisinaan mindfulness-joogaa ja saattaa olla, että täydellinen läsnäolo ja siitä nauttiminen tulee sieltäkin.Pohdin usein, onko fiilis ihan normaali vai olenko vaan sekaisin, mutta loppujen lopuksi - mitä väliä? Saan niistä hetkistä tosi paljon virtaa.

Tänään se fiilis tuli, kun poljin pyörällä suhteellisen lämpimässä kesäillassa kohti maauimalaa. Tai oikeastaan en polkenut, vaan liu'uin alamäkeen. En ole mikään kirjailijatyyppi, enkä koskaan ole haltsannut tyylikästä aistikokemusten kuvailua, mutta kuvitelkaa uikkarit vaatteiden alla, syreenien ja kesän tuoksu, viilentävä tuuli kasvoilla ja korvissa Maj Karman kauniiden kuvien Buster Keaton. Biisivalinta ei ehkä ollut mitenkään pirteä tai kesäinen, mutta silti se sopi hetkeen täydellisesti. En ollut matkalla erityiseen seikkailuun vaan ihan vaan kuutamouinnille, enkä ollut humalassakaan (vaikka laukussani olikin yksi juomatta jäänyt siideri). Silti olo oli hetken aikaa euforinen ja epätodellisen onnellinen. Olin täysin läsnä juuri siinä hetkessä.

Kuva liittyy: minulla oli tämä paita päällä kliimaksin saavuttaessani

Joskus epämääräinen onnen fiilis tulee, kun lähden seikkailuun tai saan mahtavan idean tai inspiraation. Nyt se vaan tuli, ilman mitään erityistä syytä ja halusin jakaa sen teidän kanssanne. Tällä postauksella ei siis oikeastaan ole muuta pointtia, kuin muistuttaa teitä kaikkia nauttimaan elämästä ilman näkyvää syytä. Ja tietysti kertoa, että olen elossa.

 ps. Puuttuuko meiltä suomen kielestä tätä fiilistä kuvaava ilmasu? "Täydellinen onnen hetki" kuulostaa niin ällöttävän kliseiseltä (tietysti siksi sen laitoinkin postauksen nimeksi!). Englanninkielisiä ilmauksia tuli mieleen vaikka miten paljon: olin utterly happy, nautin jittery highstä, koin blissful momentin.