Itse vietin ravintolapäivää ensin meksikolaista ruokaa maistellen ja sitten aurinkoisessa jokirannassa Cafe Rebellen ihania muffineita (cupcakeseja, jos ne ei ole jonkun mielestä sama asia) ahmien. Otimme VBM:n kanssa leivonnaiset puoliksi, joten molemmat saivat maistaa molempia. Saapuessamme jäljellä oli enää maut suklaatryffeli-vadelma ja mustikkaunelma - nyyh, emme saaneet valkosuklaa-passionmoussea emmekä salted caramel-maapähkinä-suklaamoussea! Suussasulavien herkkujen lisäksi pop up -kahvilassa sai nauttia värikkäästä 50-luvun henkisestä teemasta, hyvästä musiikista ja kahvilan pitäjien Roxyn ja Bellan ihanista kellomekoista. Naiset haaveilevat kahvilan avaamisesta Turkuun - apua, kun se haave joskus toteutuu, minusta tulee vakkariasiakas!
Itse olin pukeutunut kellohelmojen sijasta kirpparilta kuukausi sitten löytämääni vintage-mekkoon.
 |
| Hattu: H&M, kengät: Iron Fist (kiitos Husky!), laukku (näkyy myöhemmin paremmin) ja hame kirpparilta. Koira kuvausrekvisiittaa. |
Ihanan naisellisen mekon pariksi minun oli pakko pukea aurinkohattu. Siinä on vaan jotain niin leidimäistä! Suosittelen kaikille valtavaa lierihattua - niitä saa nyt joka kaupasta eri väreissä.
Ulkonäön lisäksi hatusta on oikeasti hyötyä, jos haluaa suojautua auringolta. En ikinä lähde rannalle ilman lierihattua. Kaikesta tästä auringolta suojautumisesta huolimatta pisamat ovat jälleen jotakin reittiä löytäneet naamalleni. Yritän tsempata itseäni pisamakesään: tänään en laittanut ihomeikkiä, koska iho näytti kivan hehkuvalta heti aamulla.
 |
| Mustavalkoisuudella dramatisoitu pisamatilanne |
Oikeasti tuo tilanne on ihan lavastettu, vaikka kyllä useasti vierekkäin makoilemmekin. Blogikoirani ei olekaan nimittäin niin täydellinen! Tässä kuvat kulissien takaa.
 |
| Vili on levoton, nuolee naamaa, lähtee tallomaan ylitseni, naamailee kameran linssin edessä, tuo luuta heitettäväksi ja rimpuilee halauksestani ulos :D |
Jos haluatte muuten loistavia vinkkejäni reaaliaikaisina, kannattaa seurata blogin Facebook-sivua ja Instagram-tiliäni. Sinne päivittelen päivittäin sekalaista tietoa ja kuvia milloin mistäkin!
Olen aikaisemmin pysynyt hiljaa ja seurannut blogiasi kärpäsenä katossa, mutta täytyy kommentoida nyt asia, jota olen pohtinut pitkään. Olet todella mielenkiintoinen persoona. Jotenkin kaikki on ristiriidassa, mutta lopputulos silti yhtenäinen. Toisaalta olet kiinnostunut ulkonäöstäsi, mutta samalla ajattelet asioista syvällisesti. Olet älykäs, mutta kuitenkin ihan järjetön. Olet hauska, mutta pinnan alla juttusi käsittelevät tärkeitä ihmiselämään kuuluvia asioita. Olet anarkistinen opettaja.
VastaaPoistaOlen valtavan hämmästynyt. Samalla todella kiitollinen. Kiitos että kirjoitat julkista blogia. Ja älä koskaan ikinä muutu.
Ooh, kiitos tästä kehujen vuolaasta virrasta :) En osaa oikein sanoa mitään. Ole hyvä?
PoistaVoi jestasluoja miten hyvältä noi muffinit näyttää! Jännästi kuumehoureissa tulee aina järkyttävä suklaan ja kaiken muun ällömakean himo. Sitten kuumeen lisäksi öklöttää kun on tunkenut naamansa täytteen makeaa. Yh.
VastaaPoistaMulla taas ei oo kuumeessa ollenkaan makeenhimoa :P Mut paljon terveyttä sinne, parane pian!
PoistaHaluaisin kysyä Vilistä, että oliko sisäsiistiksi opettaminen hankalaa talven aikaan? Oon miettiny mäykyn ottamista ensitalvena mutta tuo vähän arvelluttaa, kun eikös ne ole melko vilukissoja!
VastaaPoistaIhana postaus jälleen kerran, nää jaksaa aina lukea olisivatpa miten pitkiä tahansa :)
Jee, kiitos :) Ja hassua että kysyit Vilistä, koska olen juuri suunnittelemassa sisäsiisteyskoulutuksesta postausta! Se ei ollut helppoa. Juuri kun Vili tuli meille, oli kauheat pakkaset eikä se oikein tarjennut ulkona. Lisäksi se tuli suhteellisen myöhään (olisko ollut 11-viikkoisena), ja siisteyskoulutusta ei oltu vielä kasvattajalla aloitettu. Kaiken kukkuraksi se pelkäsi autoja, joten haasteita oli aika paljon! En ollut itse edes ajatellut, että koulutukseen voisi vaikuttaa näin moni asia, ja sisäsiisteys aiheutti minulle aika paljon harmaita hiuksia. Nyt aletaan vihdoin olla kuitenkin voiton puolella! Kerron tarkemmin asiasta vielä postauksessa, mutta voisin sanoa, että koiran ottaminen talvella on aikamoinen haaste - suosittelisin mieluummin kevättä tai syksyä.
PoistaVoi että, kiitos ihanista kehuista! Koska kahvilamme menestyi niin hyvin ja meillä oli superhauskaa, päätimme heti osallistua seuraavaksi järjestettävään ravintolapäivään (16.8?) jolloin leivomme ainakin tuplamäärät kakkuja ja uusiakin herkkuja! Joten silloin kannattaa tulla maistamaan noita moussekakkuja jotka nyt jäi syömättä, samassa miljöössä tottakai. :) Ja ehdottomasti haluamme sut vakkariasiakkaaksi sitten joskus vuoden parin päästä kun se oikeakin kahvila saadaan pystyyn! :D
VastaaPoistaJes, hyvältä kuulostaa! Ja jatkakaa hyvää duunia, musta on ihanaa kun ihmisillä on visioita ja haaveita :)
Poista