Villi kortti!

Ette varmaan usko tätä, mutta olen aina ollut vähän laiska laittautumaan. Jaksan panostaa ulkonäköön 0-10 minuuttia aamuisin. Tietysti kuvauksia varten laittautuessa aikaa kuluu pitempään, ei kuitenkaan hirveästi - kunnollisen perusmeikkini teen yleensä noin vartissa.

Ihmettelen välillä, miten joku jaksaa laittaa joka päivä monimutkaisen meikin ja hiukset. Toisinaan jaksan kyllä itsekin säätää, jos aamulla on aikaa ja inspiraatiota, mutta meikkaaminen tai edes siistiltä näyttäminen ei ole minulle mikään pakko. Tämän ääneen toteamisen ei ole mikään tarkoitus syyllistää teitä, jotka jaksatte meikata ja itseänne laittaa, päinvastoin! Minusta on ihana katsella kauniita meikkejä, hiuksia ja naamoja. On upeaa, jos joku jaksaa lakata kyntensä, silittää mekkonsa ja käydä kampaajalla. Itse teen näitä aina silloin kun muistan ja kun on aikaa. Mottoni onkin: "ihan hyvä se on". Älkääkä murehtiko, en aio julistaa käyttäväni aamujani filosofiseen pohdiskeluun, vaan ihan vaan jumittamiseen ja turhien sarjojen katsomiseen toisella silmällä. Minua naurattaa vieläkin se, kun joku valistunut kommentoija kertoi miesten ja laittautumattomien naisten olevan älykkäämpiä siksi, että he kuluttavat aikansa meikkaamisen sijasta itsensä kehittämiseen :D

AI KELLO LÖI JO VIISI?!

No, onneksi olen kuitenkin saanut lahjaksi äidiltäni paitsi ihan kelvon naaman, myös sellaisen tavan, että jos on tekemistä, ei aina ehdi katsoa omaa ulkoasua. Välillä mieheni ja ystäväni saavatkin hävetä minua, kun kuljen ympäriinsä likaisessa t-paidassa ja tukka yön jäljiltä sekaisella nutturalla. Teininä häpeilin äidin maalitahraista olemusta, mutta nyt olen itse ihan samanlainen. Sori, jos tässä meni nyt pieleen käsityksenne MRV:stä. Ero arki-Rukin ja glamour-Rukin välillä on järkyttävän suuri. Olen ilmeisesti tullut tässä ääripääjutussa äitiin: muistan, että kun äiti sitten laittautui esimerkiksi juhliin, hän oli kaikkien juhlien kaunein nainen. Krhm, ihan näin vaatimattomasti sanottuna.

Koska laittautumiseen en jaksa käyttää ihan hirveästi aikaa, on minulla kaikenlaisia kikkoja. Tässä esittelen teille nyt yhden niistä: tukanlaittotavan nimeltä villi kortti! Villi se on siksi, että ikinä ei oikein voi tietää, mitä tapahtuu. Olen huomannut, että hiuksista tulee upeat noin kolmella kerralla neljästä. Tämä sopii uhkapelisieluisille tovereilleni.

Kolme onnistumista ja sitten yksi epäonnistuminen

 Villi kortti on superhelppo toteuttaa. Suihkun jälkeen puolikostea tukka laitetaan kahdelle sykerölle (kts. postauksen ensimmäinen kuva). Yksi voi riittää pitempään tukkaan, mutta omassa tukassani yhden sykerön nuttura jättää usein paljon suoria hiuksia sekaan, ja lopputulos on sotkuinen. Kaksi sykeröä toimii myös siinä mielessä, että niiden kanssa pystyy hyvin nukkumaan, eikä mikään paina päätä.

Sykeröt ovat ihan sinälläänkin söpö kampaus, jos aamulla ei ehdi niitä aukoa. Ne toimivat minulla esimerkiksi huivin kanssa kivasti. Kuka sanoi, että saparot ovat vain lapsille? Plus ysärikin on nyt muotia.

Ihan ohi aiheen: minulle on muuten taas alkanut kasvaa noita ärsyttäviä vauvahiuksia! Ne saavat hiukseni näyttämään aina vaan sotkuisilta, mikä ei kyllä minua haittaa. Ehkä hiuksiani tuuheuttaa nyt talvella nauttimani d-vitamiini, tai sitten joka päivä syömäni pellavansiemenrouhe, auringonkukansiemenet ja kurpitsansiemenet. Olen tosin syönyt noita siemeniä jo pidemmän aikaa.

Jos sykeröt ehtii avaamaan ja auta armias jopa harjaamaan, saa yleensä (3/4 kerralla) kivat kiharat ja volyymia tukkaan. Laitan aina tämän ylikasvaneen otsatukkani kuitenkin erikseen suoristusraudalla, siihen ei toimi muut konstit.

Tällä kerralla tulos on puolionnistunut - kiharat ok mutta vähän hapsuiset. Tukkani ei ole muuttumassa punaiseksi, vaan siihen paistaa liila huumevalomme eli chilin aurinkolamppu.

Tykkään tästä tukanlaittokeinosta helppouden lisäksi siksi, että kiharat pysyvät koko päivän. Muuten tukkani on suora ja liukas, joten en saa kestäviä kiharoita millään raudoilla. Leteistä puolestaan tulee mielestäni hiukan tylsännäköiset laineet. Kiharoiden lisäksi tukka näyttää seuraavaan pesuun asti paljon tuuheammalta! Jos tukka on liian hapsuinen, sen voi laittaa ponnarille - sekin näyttää tuuheammalta. Avonaistakin tukkaa voi piristää huivilla.

Näissä kuvissa muuten näkyy nyt tuo Lushilta saamani The kiss -huulikiilto. Siinä on mielestäni ihan kiva mieto väri ja hohde. Ehkä tuote on saanut nimensä jo mainitsemastani hullun ihanasta tuoksusta (sienkikarkkeja ja salmiakkia!), koska minun ainakin itseni tekee mieli suudella itseäni. Muita ihmisiä voi ehkä häiritä tämä kielarointi.

Saan suukkoja myös Vililtä, kiitos huulikiillon tai sitten ihan vaan luontaisen charmini. Tässä viehättävin kuva pusutteluistamme:

Ah, niin kauniita ihmisiä ja koiria. Tähän on hyvä lopettaa. Kivoja tukanlaitteluhetkiä teille ja pus pus! Tai siis mitä ihmeen laitteluhetkiä, sykerökampaukseen menee 10 sekuntia.