Naisen paikka

Remonttisaagan sovinistisin osa luvassa tänään, siis keittiö! Itsehän olen oikea Miss Keittiö, kuten Salkkarien Jennikin aikoinaan. Tykkään leipoa ja laittaa ruokaa, joten minua ei haittaa ollenkaan, että mieheni kahlitsee minut aina päivisin keittiöön. Lisäksi meidän keittiömme on tupakeittiö, eli pääsen sohvallekin, jos oikein venytän kahlettani.

Iloisena uudessa keittiössä!

Keittiön uudistus oli kenties kaikista hankalin osa remonttiamme. Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan, kun talomme entisen asukkaan, Herra Mestarismiehen, neronleimauksia paljastui purettujen osien alta.

Vanha keittiö oli ihan valtavan suuri huoneen kokoon nähden

Edellisellä asukkaalla oli tähän huoneeseen ängettynä kuuden hengen ruokapöytä, pieni sohva ja pari lipastoa. Huone oli aika ahdas. Keittiön kaappitilan sijaan halusimme lisää tilaa olohuoneeseen. Tila oli ennen melkeinpä 70 % keittiö ja vain 30 % olkkari, joten ensimmäinen tehtävämme oli muutaman keittiön kaapin purkaminen.

Lattian alta paljastui ylläri!

 Lisäksi yksi huoneen seinistä oli tummanruskea. Emme oikein välittäneet värityksestä.


Yläkertaan vievät rappuset on erotettu huoneesta tuollaisin rivoin, jotka jätimme paikalleen, vaikka aluksi harkitsimmekin niiden purkamista.

Meillä ei ollut aikaa eikä varaa tehdä täysremonttia keittiöön, vaikka kaapit eivät ihan uudet olleetkaan. Halusimme siitä kuitenkin jotain muuta kuin tuon Aluminum Monsterin, joten päätimme tehdä muutamia muutoksia. Keskikerroksessa piti siis:

-maalata seinät
-tapetoida keittiön seinä
-vaihtaa välitilan metalli johonkin muuhun
-purkaa kaappeja (ja sitten lattiayllärin paljastuttua maalata paljastunut lattia)
-muuttaa värimaailmaa

Alunperin meidän piti tapetoida myös tuo välitila ja laittaa tapetin päälle lasi, mutta se ei onnistunutkaan, sillä Mestarismies oli laittanut seinään niin jykevät liimat, että niitä ei saanut edes asetonilla pois. Sitten suunnitelmamme vaihtui välitilan maalaamiseksi, mutta sekään ei näyttänyt sitten hyvältä. Yhteistyökumppanimme Rautiassa olivat ihanan ymmärtäväisiä ramppaamisemme kanssa ja antoivat aina vain uusia neuvoja. Lopulta päädyimme kaakeleihin, ja ne olivatkin ehkä paras ratkaisu. Keittiö sai kivan retrofiiliksen!

Värimaailman piti alun perin olla mintunvihreä, kirkkaanpunainen, keltainen ja valkoinen + muutama rosteriyksityiskohta (emme raaskineet ostaa uusia kodinkoneita, joten rosteri sai kelvata). Jotenkin sekaan kuitenkin eksyi vaaleanpunaista! ps. Etsi kuvasta mäyräkoiran pylly. 

Olen niin ylpeä tuosta välitilasta. Saimme sen ihan itse kaakeloitua! Tai no, VBM ja Lady Laiskiainen vähän auttoi. Tässä todiste, että likasin käteni:

Toivottavasti käytimme noita ristejä oikein. Mun ilme on yllättynyt, kun osasinkin sekoittaa yhteen jauheen ja nesteen!

Kaakelit olivat yllättävän edullisia. Ihana Rautian Mirkku laski mittojen perusteella kaakelintarpeemme (pari neliötä), eikä se pari neliötä maksa kuin nelisen kymppiä. Saimme valita ihan minkä värin tahansa, ja tätä nimenomaista mintunvihreää meillä oli seinän tapetissakin, joten jatkoimme samalla linjalla. Koska Rautiassa ei juuri tätä väriä silloin sattunut olemaan, Mirkku soitti ja hoiti sen meille vielä samana päivänä.Sitten vain valkkasimme sauman väriksi vaaleanharmaan ja valinnat oli tehty - vain työ oli jäljellä.

Jos kaakelit yllättivät edullisuudellaan, kaakelointi yllätti vielä enemmän helppoudellaan. Ensin levitettiin seinään laasti (minä levitin!), sitten lätkittiin kaakelit päälle, ja lopuksi laitettiin vielä sauma-aine päälle. Kaakeleiden asennuksessa piti olla tarkka, jotta välit menevät suoriksi. Siinä käytettiin apuna pieniä ristejä. Vaikeimmaksi hommaksi osoittautui työn viimeistely AquaStop-nimisellä aineella - se sotki! Kannattaa tehdä heti ekalla kerralla hyvin, niin välttyy sen tahmean töhnän siivoamiselta. Työ oli ehkä helppoa, mutta silti aika raskasta - meillä oli apua, ja silti hommaan meni pari päivää.

Muun seinän tapetoimme mintunvihreällä tapetilla. Tapetti löytyi yllättäen Muumi-mallistosta! Kahlasimme mielettömästi kirjoja läpi löytääksemme juuri sen oikean sävyn. Samaa tapettia olisi ollut muumillisenakin, mutta siihen asti en sentään viitsinyt mennä.

Äiti aina sanoo, että viherkasvit kruunaavat huoneen, ja niin ne kai tekevätkin. Toisaalta äiti olisi kauhuissaan, että jätin näihin kuviin näkyviin tiskiharjan, mutta se olikin tahallista, sillä tämä ei olekaan mikään tavallinen tiskiharja!

Trendiharja, ettäs tiedätte!

Tosin äiti ei olisi tyytyväinen tästä tilpehöörimäärästä, jonka olen keittiöön kerännyt (ja jättänyt näkyville!). Halusin jättää kuviin kuitenkin kaikki sellaiset asiat, jotka keittiössä muutenkin ovat (tiskiharja, käsisaippua, keittiön pyyhkeet) - me nimittäin asumme kotonamme.

Tämä vaaleansininen oli toinen väri, jota harkitsin keittiöön

Olen katsonut sisustusohjelmia ja tiedän, että hedelmäkorin pitää aina olla täynnä! Harmi, että en ole oppinut, että Pirkka-tarrat ovat rumia.

Olen oppinut blogeja ja sisustuslehtiä lueskellessani, että jokaisessa Kunnon Kodissa pitää olla joku harmoninen kyltti, jossa lukee jotain eteeristä, esimerkiksi HOME tai LOVE. En ikävä kyllä löytänyt tällaista kylttiä, mutta ajattelin askarrella-paskarrella itse jotakin samankaltaista. Mitä tykkäätte?

 Ja kliseistä puheen ollen, pitäähän Bloggaajalla nyt yksi Keep calm and carry on -muki olla!

Kukkamaljakko Ikeasta

Pahoitteluni jälleen siitä, jos tässä postauksessa on liikaa itseään toistavia kuvia.Yritin saada kaiken oleellisen mahtumaan.

Ehtoisa emäntä!

Alunperin minun piti hankkia sellainen ihana retrojääkaappi, mutta se jäi paristakin syystä: en halunnut heittää pois toimivaa jääkaappia ja tuhlasin jääkaappirahat muuhun. Joudumme nyt siis katselemaan tätä kamalaa rosterista. Yritin piristää sitä We can do it -julisteella, mutta värisävyjen muututttua se ei oikein enää sovi tuohon. Mietin, onkohan mahdollista päällystää jääkaappia kontaktimuovilla? Aion kokeilla, ja jos se toimii, kerron teillekin.

Olkkarin puolella ei tapahtunut niin suuria muutoksia. Maalasimme seinät valkoisiksi, mikä toisaalta oli iso homma, sillä ruskea seinä vaati kolme kerrosta maalia, jotta se peittyi. Tässä meillä oli onneksi apuna ihanat ystävämme, VBM ja Nimipäiväsamis.

Maalasin rappusten kaiderivoista yhden sivun mintunvihreällä sävyllä - samalla, jota on tapetissa ja kaakeleissa. Ajattelin, että näin mintunvihreä jatkuu vähän olkkarinkin puolelle, mutta ei liikaa. Olohuoneen kalusteita emme viitsineet uusia, sillä nuo vanhat toimivat ihan riittävän hyvin.

 En voinut vastustaa muutaman Pin up problems -kuvan ottamista:

Kuuma pata kädessä poseeraamista...

...ja sen seurauksia.

Kyllä nyt olen tyytyväinen. Kaikelle on keittiössä oma paikkansa, vaikka otimmekin muutaman kaapin pois, ja kaikki on niin kaunista. Olen yllättynyt siitä, miten helposti kaikki kävi - emme ole kuitenkaan mitään ammattilaisia. Muutamalla muutoksella huone näyttää nyt aivan erilaiselta. Voin kohdata jokaisen aamun jylhästi omassa keittiössäni:

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Ja kyselkää, jos olen unohtanut kertoa jostakin.