Joulukalenteri, luukku yhdeksän: Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Minä lurjus täällä taas, hei! Kirjoittelen nyt näitä puuttuvia luukkuja. Minun ei pitäisi ikinä ryhtyä mihinkään tällaiseen, koska yleensä en pysty kuitenkaan pitämään lupauksiani ja sitten alkaa ahdistaa. Koitan kuitenkin kiriä tänään joulukuun etumatkaa ja postata useamman kirjoituksen! Näin helpolla joulukuu ei minua voita.

Tässä postauksessa kerron siis vuosisadan bileiden eli meidän tuparien/He-Manin synttärien/itsenäisyyspäivän vastaanoton meikistä ja asuista. Mielettömän taitava äMMä oli suunnitellut meille kaikille meikit ja tukat. Puvut haimme lainaan Haloselta, mutta niissä kävi ikävä kämmi: myyjä unohti laittaa yhden mekon pussiin! Niinpä Siperianhusky jäi ilman mekkoa, mikä harmitti kaikkia tosi paljon. Onneksi Huskylla oli varamekko, joka oli myöskin todella upea. Mikä tahansa näyttää tosin hyvältä Huskyn päällä.

Pre-bileet! Kameran takana Husky <3

Kuten olen täällä valitellutkin, minulla ei ole ollut paljoa aikaa viime viikkoina. Olen tehnyt remppaa ja muuttoa ihan täysillä. Siksi olikin ihanaa, kun minua saapui hemmottelemaan ihanat ja rakkaat ystäväni! Tietty seurakin oli ihan ok, mutta katsokaas nyt tätä:

Myöntäkää suosiolla, että kyllä vähän kadettaa...kaduttaa? kadehdituttaa. Mutta tosissaan: minulla on maailman parhaat ystävät! Olin niin stressaantunut että nämä juhlat tulivat tarpeeseen. Purimme Huskyn kanssa viimeisiä laatikoita vielä lauantaiaamuna, mutta sitten nämä pelastavat enkelit äMMä ja Plättä saapuivat, ja aloimme valmistelemaan itseämme juhlaan.

Mestari oman naamansa kimpussa

äMMä teki oikeasti Herkuleen urotyön: hän meikkasi ja kampasi kaikki. Huskylle hän teki dramaattisen meikin ja hiukset. Kuvassa sitä ei näy, mutta Huskylla on ihan supermakeat sini-mustat hiukset! Hän oli mallina KC Professionalin mainoskuvauksissa, jossa hänelle tehtiin ihan uusi kampaus (mainos saattaa talven mittaan näkyä katukuvassa!).

Huskyn ihana naama ja meikki <3

Itselleen äMMä teki smoky eye -meikin ja punaiset huulet. Lettikampaus ja banaaninuttura näkyvät myöhemmissä kuvissa! Minua oikein harmittaa, etten osannut yhtään auttaa - taitoni eivät vain riitä.

Minulle äMMä oli ideoinut 20-lukulaisen kampauksen ja meikin. Mekkokin oli vähän samantyylinen, vaikkakin pitkä ja selästä avoin. Tykkäsin tästä tyylistä ihan hulluna, ja aion vakaasti opetella itse tekemään tuon tukan. 

Voitte kuvitella, että vaivaa nähtiin, koska tässä oli lähtötilanne:

äMMä kirosi villiintyneitä kulmakarvojani ja nuhjaantunutta olemustani, mutta teki taikansa, ja minusta saatiin oikein juhlakelpoinen ilmestys aikaiseksi. Tässä vielä Linnan kuningattaret dramaattisina:

 Ja ei niin dramaattisina:

Tarkimmat ehkä tajuavat, että tässä on pieni etukäteiskurkkaisu rempattuun kämppäämme! Remontti ei ole ihan vielä valmis, mutta siitä on luvassa postauksia ihan muutaman päivän sisällä, lupaan ja vannon pyhästi.

Kun me olimme valmiina, juhlat saattoivat alkaa ja muut vieraat saapuivat. Juhlista lisää myöhemmin! Mutta kuten huomaatte, skumppalasit pysyivät tiukasti käsissämme. 

Mitäs tykkäsitte eleganssistamme? Minä olin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. On kuulkaas aika jännittävää, kun joku toinen meikkaa ja laittaa tukan. Voisin verrata fiilistä esim. siihen, kun lapsena pidettiin kiinni hevoshaan sähköaidasta ja odotettiin sähköiskua. Ole hyvä vaan vertauksesta, äMMä!