Tällä hetkellä olen saavuttanut elämässäni tämän maagisen onnen tilan. Olen niin onnellinen välillä, että pakahdun. En siksi, että olisi tapahtunut mitään mullistavaa: en ole vastarakastunut, voittanut lotossa tai mitään muutakaan sen tapaista. Oma onneni ei ole tullut hetkessä eikä niin, ettei sen eteen olisi tehty töitä.
Luin vanhaa päiväkirjaani ja muistelin lapsuuteni toiveita ja haaveita. Tässä niistä pinnallisimmat (ote päiväkirjastani):
-Haluan tissit koska muillakin on :D
-Haluan pitkät hiukset
-Haluan babybornin
![]() |
Tissit lomalta Barcelonasta |
Voitteko kuvitella: sain tissit, pitkät hiukset ja lapsellani on babyborn. Itse en siis sitä saanut, vaikka siitä haaveilin, mutta tavallaan minulla se silti on. Päiväkirjassani kaikista eniten kuitenkin toivoin, että olisin:
-ONNELLINEN aikuinen
-Saisin hyvän parisuhteen
-Saisin terveitä lapsia, olisin terve, perheeni ja läheiseni olisivat terveitä (tulikohan toi terveyskohta nyt selväksi kaikille?)
-Siskoni olisi hyvä ystäväni
En toivonut olevani rokkitähti tai Miss Suomi, ihme ja kumma :D Tällä hetkellä nämä asiat ovat minulla juuri niinkuin olen toivonut.
Päiväkirjassani oli myös lista asioista, joista olin onnellinen 16-vuotiaana:
1.Perhe: Ilman sitä olisin erilainen ihminen kuin nyt. Rasittava sellainen joskus, mutta sitäkin tärkeämpi.
2.Opiskelupaikka: Vaikka ei hyvin mene, minulla on se ja mahdollista korvata kaikki töppäykset
3.Ystävät: Niitä on, huonoja ja hyviä + pysyviä.
4.Työpaikka: Monella nuorella ei ole ja saa ihan hyvin rahaakin. Rakastan hoitaa lapsia, se on ihan okei, vaikka vihaan mun pomoa :D
5.Terveys: Vaikka vatsa välillä temppuilee olen terve ja hyvässä kunnossa.
6. Hyvät välit vanhempien kanssa: On tosi hyvä isi, oon isin tyttö, isi on hauska ja ihana! Äiti on ymmärtäväinen mutta pihi :D
7. Oma huone: Oi oma rauha, täällä saan olla ihan rauhassa.
8. Ulkonäkö: Aika tyytyväinen olen itseeni, vaikka virheitä on paljon
9. Vaatteeni: On aatteeni, rakastan vaatteitani, niistä en luovu! Pinnallista mutta totta.
Listan tekemisestä on vuoden päästä 10 vuotta, ja teimme myös koulussa silloin ajatuskartan siitä, missä haluaisimme olla 10 vuoden päästä. Siinä oli: naimisissa, töissä kampaamossa(opiskelin siis kampaajaksi, en valmistunut), lapsia ja omakotitalo. Tällä hetkellä olen tosiaan kampaamossa töissä (tosin teen rakannekynsiä ja meikkejä), en ole naimisissa mutta onnellisessa avoliitossa, minulla on kaksi lasta ja ostimme juuri asunnon. Nyt vaan mietin, miksen toivonut että voittaisinpa lotossa, omistaisin helikopterin ja oman mökin Madeiralla.
Tuntuu että elän nyt onnellisinta aikaa elämässä, saan olla kotona rakkaimpieni kanssa ja katsoa kun he kasvavat, käydä tekemässä välillä työtä mistä pidän, olla suhteessa, jossa olen onnellinen juuri nyt ja tässä, ei yhtään enempää ei yhtään vähempää (tosta pitäs tulla mun motto).Olen onnellinen tälläisenä kuin olen, ja hyväksyn itseni kaikkine virheineen. Tähän päästäkseni oli minun tehtävä tietoinen päätös siitä. Vain minä itse luon oman onneni.
Tämä minun maaginen onneni ei ole kuitenkaan tullut helpolla. Esimerkiksi ennen hyvää suhdetta on ollut todella huonoja ja ennen hyvää työpaikkaa on ollut monta huonoa. Vaikeaa on ollut monellakin tapaa, mutta mä tarvitsin ne vastoinkäymiset, jotta pääsisin tähän. Joten ihmisten tulisi olla vähemmän mustasukkaisia onnesta toisilleen, koska ennen kuin on kävellyt toisen kengissä, niin ei voi tietää, missä niillä on kuljettu.
On siis hyvä pysähtyä välillä miettimään mistä asioista on omassa elämässään
onnellinen. Itse haluaisin tämän onnen tunteen olevan pysyvä, mutta
eihän sitä koskaan tiedä. Nyt kuitenkin yritän varastoida tämän
tunteen oman pääni kovalevyyn, jotta voin sitten lämmöllä muistella sitä, jos elämä
nuhtelee.
Loppuun tälläinen "hauska" suora lainaus päiväkirjasta. Ennen kuin muuttaa pois kotoa täytyy:
"Kerätä paljon tietoa kaikesta, kun muutan pois täytyy osata säästää, syödä oikein, käyttäytyä, tietää hintoja. Musta tulee sivistynyt, luen nyt ruokakirjoja ja käytöstapoja, öitä!"
Nämä asiat eivät nyt ihan täydellisesti ole toteutuneet. En ole kovin sivistynyt, tai no, osaan mä muutamia käytöstapoja (kuten sanoa kiitos, ole hyvä, saisinko, olisitko kiltti), mutta mikä on minusta sivistynyt ihminen, niin siitä olen kaukana :D Osaan myös syödä oikein ja kunnolla osaankin, syön oikein paljon kaikkea. Tiedän myös monien vaatteiden, korujen, laukkujen, kenkien ja kosmetiikan hintoja (tarkoitinkohan että niitä hintoja tarvitsee tietää?). Hyvä minä!
Päiväkirjat....... Aina joskus erehtyy kuvittelemaan että on ollut ihan fiksu teininäkin, mutta sitten kun lukee päiväkirjasta pari sivua niin voi että sitä myötähäpeän määrää :D
VastaaPoistaPäiväkirjat indeed! Hienoa luettavaa :) Sitä henkistä kasvua on saattanut tapahtua ;)
VastaaPoistaIhan totta joka sana. Tsemppiä onnellisena pysymiseen!
VastaaPoistaTämä oli hauska postaus :) Pitäisi itsekin lukea vanhoja päiväkirjoja joskus, jos ne on vielä tallessa etten hävittänyt kaikkia aikoinaan ekasta poikaystävästä eroamisen jälkeen.
VastaaPoistaIhana postaus! Mahtavaa, että olet onnellinen! Toivottavasti moni muukin! (Nuo kaikki lauseet ansaitsivat huutomerkkinsä.) Itsekin olen, lähinnä ollut viimeiset 5 vuotta, pienen alamäin tosin. Suurin kaikista suuren suuren onnellisuuden tiellä on jotenkin lapsettomuus, sillä olen omasta sellaisesta haaveillut jo todella monta vuotta. Mutta ehkä vielä joskus. (Ja toki tiedän, että voin olla onnellinen myös lapsettomana, enkä voi jättää onneani kenenkään muun vastuulle, mutta ehkä ymmärrätte, mitä tällä kaikellal haen takaa.)
VastaaPoistaOnnea!