Tukka-angsti

Minulla on pitkään ollut tukka-angsti enkä ole täälläkään oikein hiusjuttuja jakanut. Älkää pelätkö, tarinalla on suht onnellinen loppu, mutta ensin vähän purinaa.

Olen yrittänyt kasvattaa hiuksia vaikka kuinka pitkään, mutta aina yritykseni on tuhonnut joku katastrofi: yli-innokas parturi, yli-innokas vaalennusoperaatio tai yli-innokkaan mieleni häiriö. Minulla oli rastat (kyllä!), ja ne pois leikattuani aloin kasvattaa tukkaani. Siitä on nyt noin 4 vuotta. Ja mitä minulla on siitä näyttää? NO OLKAPÄÄPITUINEN TUKKA! Hitto soikoon.

Ennenkuin pääsen itse ongelmaan, tässä pari kuvaa hiuksistani elämän varrelta. Päässäni on ollut ties minkämoista päähänpistoa.

Hiushistoriaani: alkuperäinen tukanvärini, teini-ikäni ikuinen lyhyt musta tukka x 2, mielenhäiriössä tehty permanentti, sivukalju ja punainen tukka (johon innostuin n. kerran vuodessa), villarastat (painoivat kilon!), ihana lyhyt etutukka (tätä minulla on ikävä välillä) ja viimeiseksi klipsipidennystukka.

Rakas Pötköni ja pötköni

Viimeisin takapakki hiustenkasvatusprojektilleni sattui viime kesänä. Olin lopettanut talvella e-pillereiden käytön, koska niistä tuli kaikenlaisia sivuoireita. No, ne kusiaiset paskiaiset kostivat minulle haudan takaa ja puoli vuotta lopettamisesta päästäni alkoi putoilla hiuksia kuin Kekkoselta ennen kekkoskampausta. Ei uskoisi, että hiustenlähtö ahdistaa niin paljon kuin mitä se ahdisti. Aluksi en tiennyt syytä ja yritin soittaa itselleni lääkärinaikaa, mutta hoitaja naureskeli minulle, että luulenko saavani hiustenlähdön takia aikaa Niin Kiireisille Lääkäreille. Yritin selittää, että hiuksia lähtee ihan oikeasti tukottain. Kukaan muukaan ei uskonut, ennenkuin keräsin kaikki pesun aikana lähteneet hiukset ja näytin sitä hiustuppoa. Ihan oikeasti, joka pesussa lähti n. kuukauden ajan iso kourallinen hiuksia! Hiuksia putoili tyynylle ja ruokaan, jatkuvasti.

Söin vitamiineja, pesin hiuspohjaa virkistävällä shampoolla päätäni (ja pidin tauon oliiviöljysaippuasta) ja hieroin päänahkaa, mutta ei, mikään ei auttanut. Lopetin jopa hiusten värjäämisen, ja olenkin kasvattanut omaa väriä melkein vuoden nyt. Ja oikeasti, en huomaa eroa, oma värini on niin lähellä sävyä off-black. Tajusin värjäämisen olevan täysin turhaa.

Lopulta löysin syyn hiustenlähtöön, kiitos Googlen. Ne hemmetin pillerit olivat sekoittaneet hormonitoimintani: kuulemma noin puolen vuoden päästä pillereiden lopettamisesta alkaa tukka yleensä lähtemään (jos se on lähteäkseen, ei kaikilla lähde). Onneksi netin vertaisapu toimi, ja sain tietää, että hiukset lähtevät kyllä yleensä uudestaan kasvamaan. Olin ihan epätoivoinen, sillä tukkani oli rehellisesti ohentunut yli puolella. Minulla on aina ollut ihan peruspaksut hiukset, joten olo oli outo tämän hiirenhännän kanssa. Käytin paljon klipsipidennyksiä, varsinkin juhlissa. Mutta vihdoin, VIHDOIN syys-talvella huomasin tällaisen ilmiön päässäni:

Oma tukanväri, mutta talvella sävy näyttää paljon kylmemmältä. Näytän myös aika surulliselta! Aww talviselle itselleni.

What the what! Tukka kasvaa takaisin, jee siitä, mutta lopputulos oli vielä syksyllä dorka, hapsuinen kasariletti. Näettekö, miten paljon tukkaa kasvaa takaisin? Voitte vaan kuvitella sen pudonneen tukan määrän! Hiusta kasvaa niin paljon, että nyt minulla on siitä uudesta tukasta ihan suhteellisen tuuhea otsatukkakin.

Tässä kauniin poseeraukseni lisäksi näkyy oma tukanvärini, n. 15 senttiä juuresta. Ja tukkatilanteeni nyt: juurista tukka on tuuhea, mutta latvat ovat jääneet ohuiksi.

Kaiken muun hiusdraaman lisäksi huomasin, että hiukset kasvojeni ympärillä ovat jotenkin vaalentuneet epäilyttävästi (kts. allaoleva kuva). Hetken ihmeteltyäni tajusin, että syy on aknevoiteeni, joka valkaisee tekstiilejä! Ohhoh, juuri kun olin alkanut tykkäämään omasta väristäni. No, välttääkseni kokonaan blondiutumisen aloin pitää hiuksiani ylhäällä ponnarilla pestessäni naamaa illalla ja nukkuessani. Eräänä aamuna en jaksanutkaan laittaa hiuksia ja huomasin, että tukka on ihan söpösti näinkin. Ja oikeastaanhan nämä haituvaiset uudet hiukset sopivat tähän tyyliin!

Maailman helpoin "kampaus"

Ainut murheeni tässä kampauksessa on mahdollinen hipsteriys. Olenko liian hipsteri? Ajatuskin hirvittää. Ajattelin, että voisin yhdistää tähän jonkun söpön pannan, niin hipsteriefekti ehkä häivyttyisi. Tai ehkä kaveriksi jotain katu-uskottavaa? Tässä olenkin sitten superrankka:

Eikö karkota hipsteriyden leiman tuo ilme? Vielä kun jaksaisi pitää sitä koko päivän. Vaatii meinaan treenaamista.

Niin joo, ja ehkä nyt alan päivittelemään tänne blogiin enemmän tukkajuttujakin, kun olen vihdoin saanut sitä tukkaa päähäni. Vähän suunnittelin hommaavani kesää odotellessa jotkut kivat teippipidennykset, mutta kerron niistä sitten myöhemmin. Värjäämisen ajattelin lopettaa, kun oma tukka on kuitenkin ihan kivanvärinen. Ehkä välillä repäisen ja laitan jotain shokkiväriä johonkin, mutta muuten kai on turha rasittaa niillä kaikilla kemikaaleilla itseään. Taistelen myös ikuisesti otsatukan kanssa: kasvatan sen pois ja sitten leikkaan sen uudelleen. Ikuinen noidankehä. Bettie Page -tyylinen otsatukka on kyllä ihana, mutta se pitää aina laittaa aamulla ja sitten ei saa mitään muuta kampausta. No, nyt ainakin olen tyytyväinen ilman otsatukkaa.

Siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt vain odotellaan, että tämä tukka alkaa vihdoin kasvaa. Mutta teille haluan sanoa varoituksen sanan: muistakaa varoa e-pillereiden lopettamista, aknevoiteita ja hipsteriyttä.