Glamour famous sparkling life (+kahvikuppi)

Vietimme eilen naistenpäivää ihan mahtavalla porukalla. Söimme vaahtokarkkeja, joimme ihmeellistä punaviininväristä kuoharia ja tanssimme yöhön asti. Joku ihmetteli, miksi juhlimme jo perjantaina, mutta daa, kaikkia suuria juhliahan juhlitaan aattoiltana!

Oli ihan superhauska ilta, mutta ikävä kyllä minulla taisi nousta pissa päähän. Sain nimittäin tietää, että minulla on seurueineni vapaa pääsy Turun Apolloon. Erittäin Tärkeänä Henkilönä vielä, kuulkaas. Tämä taisi olla minun urani koho- ja käännekohta, suoranainen Tuksu-moment: rupean kuvittelemaan itsestäni vaikka mitä ja huutelen kaikille että ETTEKS TE TIEDÄ, KUKA MÄ OON?! Minut taitaa siis löytää tulevaisuudessa viikonloppuisin Apollosta, tietysti backstagelta Michael Monroen sylissä ja IIIK IIK juttelemassa PMMP:N MIRAN (äääääääaaiii!!) kanssa henkeviä. Elastisesta en välitä enkä siitä tangonaikkosesta, mutta kai heistäkin olisi hyötyä: Ela voisi syöttää minulle viinirypäleitä ja se nainen hieroa jalkojani. Ja siis nämä tyypithän ovat Apollossa, koska siellä on viralliset Voice of Finlandin jatkot. Mustahan tulee kuulkaas oikea julkkisbongari!

Jaoinkin tämän jo PTFU:n Facebook-sivuilla, mutta koska te ette kuitenkaan kaikki ole siellä, katsokaa ja ristiinnaulitkaa minut:

Olin luvannut lainata ystävälleni mekkoa, ja levitin mekot valmiiksi sängylle. Kun tila alkoi loppua, tajusin että minulla on ongelma. Tässä on vasta juhlavat kellomekot ja kaksi kellohametta! Lisäksi on tietenkin arkikellomekot ja -hameet, a-linjaiset mekot ja hameet, kynämekot ja -hameet, mini- ja maksihameet... Pelkäsin koko yön, että Greenpeace tulee ja tappaa minut sänkyyni, mutta onneksi heräsin aamulla ihan suht hyvässä kunnossa. Huh!

Laskeuduin aamuyöllä juhlahumusta Hesen kautta kotiin. Vaikka boikotoin Heseä, koska ne heittää ruokaa roskiin. Päätin sitten aamun makoiltuani nostaa promillejani taas ja hankkiutua happihumalaan, koska kuten kaikki varmasti huomasivat, ulkona oli ihan sikahieno ilma. Tässä panoraamakuva ihan mielettömistä maisemista Turun Vartiovuorenmäeltä eli tähtitornin juurelta. Klikatkaa isommaksi.

Ja nyt aion järkyttää ja näyttää teille kuvan kahvikupistani, ilman ironian häivääkään. Tämä on rehellinen kahvikuva. Löysimme nimittäin Käsityöläismuseon kahvilan, Kahvila Kisällin. Ihana paikka! Suosittelen. Tässä syitä:

a) Museokahvila
b) Lankkulattiat
c) Ihanat tapetit
d) Talon tunnelma ja tuoksu
e) Kakluunit
f) Mahtavaa kahvia (ollakseni rehellinen: kahvi saattoi olla ihan tavallisen hyvää, mutta reipas lenkki sai sen maistumaan mahtavalta suissamme)
g) Kahvi oli suhteellisen halpaa: 1,50 e / kuppi
h) Tilaa oli vaikka miten paljon: talo oli iso ja siinä oli erivärisiä huoneita, joihin sai asettua mielensä mukaan
i) Kahvila oli rauhallinen ja hiljainen
j) Munkki oli itsetehty!
k) Myyjä oli todella mukava

Ironiaton kahvikuva

Kahvila on vähän piilossa, joten melkein kävelimme sen ohitse. Juttelimmekin myyjän kanssa siitä, että joku kyltti kadunvarressa olisi kiva.

Ja tässä maailman paras kassi eli mäyriskassi. Äiti osti tämän minulle Monkista syksyllä, en vain ole muistanut esitellä sitä täällä teille. Toisella puolella on valkoinen mäyris, ja siksi toinen kahva on valkoinen. Iiiih <3

Tottakai hullulla mäyräkoiranaisella pitää olla long dog is long -kassi

Nyt menen nukkumaan, sillä nukuin viime yönä vain 4 tuntia. Huomenna on yksi tärkeä homma Helsingissä. Se liittyy blogiin! Ja on iso juttu! Mutta kerron siitä sitten myöhemmin, luultavasti aika paljonkin myöhemmin. Eikö olekin ärsyttävää tällainen vihjailu?