![]() |
-MRV, miksi tuo toinen ohittaa meidät? -Ole hiljaa ja tule itse työntämään |
SIM täällä taas hei! Koska MRV on kohta Suomen kielen maisteri,
on kaikille kivempi antaa hänen kirjoittaa blogiinsa ihan itse.
Mutta kuitenkin minun oli pakko kirjoittaa tämä. Tämä
epätoivon huuto unelmiemme puolesta.
Pari viikkoa sitten koin todellisen pysäytyksen. Olin matkalla Helsinkiin tekemään PTFU:n
kanssa promo-videota, kunnes tunsin kuinka tajuntani alkoi kesken matkan
hiipumaan. Mahani oli ollut pari päivää kipeänä, mutten reagoinut siihen mitenkään
erikoisemmin, mutta nyt ajoin tien sivuun ja soitin hätäkeskukseen ja kerroin
että olen menettämässä tajuntaani ja yritin selostaa missä kohtaa olen. Ambulanssi tuli ja vei lähimpään päivystykseen, josta lääkäri lähetti pillit
päällä TYKSiin. Kaatuilin maahan jos yritin nousta ylös ja en muistanut edes
minne olin ollut matkalla. Olin sokissa. Lääkäreitä tuli TYKS:ssä toinen toistensa
jälkeen ihastelemaan mahaani ja pian ultrauksen jälkeen minut kiidätettiin
leikkaussaliin. Olin vuotanut äkillisesti vatsani sisään 2,5 litraa verta. Se
on aika paljon, nimittäin aikuisen normaali verimäärä on noin 5 litraa. Muutama tekijä kun olisi ollut toisin, niin
ensi sunnuntaina vietettäisiin minun hautajaisiani.
Olen kuitenkin elossa, Luojalle kiitos! Parin viikon sairasloman aikana minulla onkin
ollut runsaasti ajatuksille aikaa. Suurin kysymys mielessäni pyörii -TIEDÄN
MITÄ HALUAN TEHDÄ, MIKSI EN TEE MITÄÄN TEHDÄKSENI SITÄ? MIKSI EN SEURAA
UNELMAA, JOKA ON SEURANNUT MINUA JO LAPSESTA ASTI?
Olen pienestä asti opiskellut musiikkia ja esiintynyt
konserteissa. Siitä tai luonteestani johtuen, esiintyminen on se, mistä saan
voimaa. Esiintyessäni vaikka flyygelin
kanssa konserttisalissa, tunnen koko sydämeni roihuavan ja saan siitä hetkestä
sellaista energiaa, joka ei voi tarkoittaa muuta kuin että olen oikeassa paikassa
juuri silloin. Eräs tuttavani oli ihmetellyt minun voittaessani Somen ihanin
muija- kilpailun, että ”miksi SIM tykkää aina olla niin paljon esillä?” En
itsekään osaa suoranaisesti vastata tuohon, mutta en vain saa mitään iloa
maalaamisesta, vaatteiden tekemisestä tai vaikka urheilusta. Joku muu saa,
mutta minä en. Tunnen olevani syytön siihen, mistä minä saan voimaa. Meidät
kaikki kun on luotu erilaisiksi. Minun unelmani on esiintyä, esiintyä paljon ja
isoille yleisölle. Kuulostaa mahtipontiselta ja ylimieliseltä, mutta jos minä
en tavoittele unelmaani itse, eipä sitä kukaan muukaan tavoittele minun
puolestani. Jos unelmani olisi tehdä virkattuja patalappuja, ihmiset
hyväksyisivät sen varmasti paremmin. Muutama hyväsydäminen luultavasti jopa
tukisi minua unelmassani ja tilaisi minulta muutaman patalapun itselleen
kotiinsa, vaikka IKEASTA saisi nätimpiä halvemmalla.
" Lähde etsimään sitä missä olet hyvä. Mitä paremmin
ymmärrät itseäsi, sitä paremmin ymmärrät maailmaa. "
Paulo Coelho
![]() |
Ärsyttävä nainen |
Teillä kaikilla
on varmasti unelmia. Joillakin voi olla juuri niin isoja unelmia,
että niitä ei kehtaa edes sanoa ääneen; muuten ihmiset tuomitsevat. Joku osaa piirtää
todella hienosti ja saattaa sanoa, että hänen unelmansa on järjestää näyttely
ystäville lähikahvilassa, vaikka sydämessään hän haluaisi että koko maailma
kuulisi hänen upeista töistään. Jonkun
toisen unelma voi olla elää rauhallista perhearkea kotona, ja vaikka
lisätienestinä hoitaa vielä perhepäivähoitajana jonkun toisenkin lapsia. Kukaan ei ole määrittämään sitä mikä tekee
toisen onnelliseksi.
Minun elämäni ei silti kaadu, vaikka kukaan ei enää koskaan kuulisi
minun soittavan pianoa tai en koskaan enää esiintyisi missään, mutta uskallan
tavoitella unelmaani siinä toivossa että jos sittenkin?? Uskallatko sinä? Paulo
Coellho sanoo niinkin fiksusti että " Unelman tekee mahdottomaksi yksi
ainoa asia, epäonnistumisen pelko. "
Minä olen päättänyt lopettaa pelkäämisen. Se on nyt kaikkien
tiedossa mitä mina haluan, ja olen valmis kantamaan raskaan taakan, jossa
ihmiset tuomitsevat minut julkisuuden kipeäksi, itsekkääksi ja turhaksi. Mutta
se on sen arvoista.
Yksi suuri unelma ei poista toisten unelmien läsnäoloa
Vaikka on yksi suuri unelma, jonka perässä on mukava kulkea,
on minulla silti muitakin unelmia, niinkuin kaikilla. Tahdon joskus lähteä
avustustyöhön, haluan olla olkapäänä sairastaville yksinäisille ihmisille. Haluan
soittaa pianoa vanhusten hoivakodeissa ja haluan ajaa uudella BMW:llä. ;)
Minulla on myös unelmia jotka ovat toteutuneet. Minulla on
elämässäni kaikki perusasiat juuri niin kuin olen niiden aikoinaan unelmoinut
olevan. Olen hyvin kiitollinen, varsinkin nyt kun tajuan kuinka hiuskarvan
varassa me täällä oikeastaan elämme.
MRV on usein suuri esikuvani lähes kaikessa. Jos hän haluaa
kirjoittaa häikäilemättömän suorasanaisen blogin ja ottaa itsestään kauniita
kuvia - hän tekee sen ja vieläpä menestyen siinä. Hän tosin on menestynyt
lapsesta saakka ihan kaikessa mihin hän on tarttunut. Mokomakin Hannu Hanhi? Ei, vaan älyttömän ahkera toteuttamaan unelmiaan!
Tämän kirjoituksen halusin jakaa teille siksi, koska minä
itse olen kuitenkin nyt unelmani kanssa umpikujassa.
Opiskelen AMK:ssa musiikkia, mutta en pääse mitenkään eteenpäin urallani. Tahdon managerin.
![]() |
Kuva: Timo Kiviranta |
Täten lupaan, että se joka hoitaa minut koe-esiintymiseen
tai muuhun upeaan mahdollisuuteen, joka tekee minusta rikkaan, annan tämän
asian mahdollistaneelle managerilleni 20% seuraavan viiden vuoden tuloistani.
Esimerkkinä pianisti Tuomas Holopainen tienasi vuonna 2012 280 000 euroa. Se tekisi managerille lähes 60
000 vuodessa.
Meriittini
- Osaan soittaa pianoa kuin Lenni-Kalle Taipale
- Osaan näytellä vähintään yhtä hyvin kuin näyttelijät salatuissa elämissä tai kauniissa ja rohkeissa. No siihen ei vaadita paljon, mutta kuitenkin.
- Luulen olevani yhtä hauska kuin Krisse Salminen tai Pirjo Heikkilä luulevat olevansa.
- Mutta valitettavasti laulan kuin Matti Nykänen.
Mikäli sinä pelastat minut elämääni turhautumiselta, otathan
yhteyttä Facessa tai vaikka instagrammissa @nooralovesim
Mitä saadaan kun yhdistetään bulldog ja SIM? En tiedä,
bulldog ei ole vielä suostunut.
Rakkaudella kaikkia vihamiehiäni kohtaan
SIM(panssi)