torstai 6. kesäkuuta 2019

"Höhöhö tissit" ja sata muuta syytä, miksi feminismiä tarvitaan

Saimme viime sunnuntaina Sandran (Pillubingon luoja!)kanssa aivan mahtavan idean. Tajusimme, että Suomi tarvitsee oman tissiflashmobin! Päätimme, että se tapahtukoon tällä viikolla, kun on hellettä ja ihmiset rannoilla. No, te tiedätte minut - koko homma karkasi vähän käsistä ja päädyimme perustamaan taidekollektiivin ja kultin Cult Cunthin. Muutaman ihmisen mielenilmaukseksi tarkoitettu Tissiflashmobkin paisui, ja nyt sinne on osallistumassa jopa useita kymmeniä, ellei jopa satoja tyyppejä!

Tällä viikolla olemme sitten antaneet kolme haastattelua, tietenkin iltapäivälehdille, joiden lukijoita tissit varmaankin provosoivat klikkailemaan otsikoita. Niistä ensimmäinen, Linda Rantasen juttu Iltalehdessä, oli kivasti kirjoitettu ja asiallinen. Äidinkielen opettajan arvio kokonaisuudesta menee kiitettävän tai jopa erinomaisen kohdille.
Kuvaava otsikko, jossa mainitaan tapahtuma, sen syy, ajankohta ja sijainti. Ingressissä kerrotaan vielä taustaa tapahtuman synnylle. Järjestäjiä ei turhaan nimetä, vaan heistä mainitaan tapahtuman kannalta oleellinen - he ovat "feministiaktivisteja". 5/5. Iltalehti 6.6.2019

Toimittaja tiesi nimemme, oli ottanut selvää tapahtumasta ja tiesi, mikä on flashmob. Samaa ei voi sanoa Iltasanomien toimittajasta Tuomas Mannisesta, joka sulostutti elämäämme tällaisella otsikolla:

Otsikossa asetetaan heti aluksi aivan turhaan vastakkain feministit ja miehet, joista jälkimmäisiä vielä moititaan ikään kuin feministien suulla. "Feministiaktivisti" on kuihtunut muotoon "feministi", jolla saattaa olla etenkin iltapäivälehtien lukijakunnan joukossa myös negatiivisia konnotaatioita. Etunimien käyttäminen on tytöttelyn muoto eikä anna minkäänlaista lisäarvoa otsikolle. Siskokatras on epätarkka ilmaisu. "Paljastavat rintansa" ei tavoita samaa merkitystä kuin Iltalehden käyttämä "nännien vapautus" ja on helposti ymmärrettävissä väärin. Ingressiä ei tässä näy, mutta se kuuluu: "”On siistiä tehdä se yhdessä. Kaunis mielenilmaus. Voimauttava.”", mikä ei anna yhtään mitään tietoa tapahtumasta. Sentään toimittaja on onnistunut luomaan jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä rannalla tapahtuu (vaikkakaan ei millä rannalla, milloin tai mistä syystä), joten siitä säälipiste. 1/5. Iltasanomat, 6.6.2019
Heti puhelun alusta asti oli selvää, millainen jutusta tulee. Tuomas yritti provosoida meitä milloin kutsumalla meitä nuoriksi, milloin manspleinaamalla ja milloin käyttämällä meistä se-pronominia. Hän kiroili ja oli töykeä. Hän ei tiennyt nimiämme, ei tiennyt, että tapahtumalla on oma Facebook-tapahtuma eikä häntä kiinnostanut varmistaa, kumpi meistä puhuu. Tämä näkyy myös jutussa, jota en suosittele lukemaan, ellei halua korkeaa verenpainetta.

Toki ihan hauskaa, että setämiehetkin alkavat vapista ja vaivautuvat kirjoittelemaan näin surullisia juttuja. Uskon, että ainut, mikä tästä jutusta kärsi, oli Tuomaksen ammatillinen maine. Kun vertaa juttua Linda Rantasen tekstiin, ero on kuin yöllä ja päivällä. Toinen on neutraalisti kirjoitettu ja toimittaja on selvästi ottanut asioista selvää. Toinen taas yrittää luoda meistä sekavaa kuvaa (katkonaiset lauserakenteet, interjektioiden käyttö, sekavat kappaleet ja asioista toisiin hyppiminen, täysin kokonaisuudesta irralliset asiat kuten sukunimeni), mutta valitettavasti pilka osuu taas omaan nilkaan. Lisäksi siinä on asiavirheitä (Pillubingo ei ole blogi) ja kirjoitusvirheitä. Ei näin Tuomas - äidinkielen opettaja pudistelee päätään.


Mielenkiintoista on se, että selitimme molemmille toimittajille aivan samat asiat: miten olemme aktivisteja monella eri alueella ja että tämä flashmob on vain yksi osa kokonaisuutta. Tuomas otti tässä kohdin esille Tinder-tutkimukseni, johon vastasin, että olen myös kertonut esimerkiksi kokemastani seksuaaliväkivallasta ja älykkyyden moninaisuudesta lehdissä ja näin pyrkinyt purkamaan tabuja ja yksipuolista naiskuvaa. Tuomas kyseenalaisti nämä jutut ja kysyi, ovatko ne "tosijuttuja". Tämä oli se asia, josta ehkä oikeasti eniten järkytyin - jos olisin yhtään herkempi seksuaalisen väkivallan uhri, tämä olisi ollut todella ahdistava kysymys. Nyt se oli pelkästään täysin asiaton.

Jälleen kerran joudun pettymään toimittajien ammattitaitoon, mutta se ei nyt ole mitään uutta. Nämä setämiesten kuolonkouristuksetkin on jo nähty - mutta tarvitseeko niitä tuoda työpaikalle ja kirjoitella tällaisia juttuja, joissa toimittajan oma agenda näkyy aivan selvästi läpi? Tosi noloa. Näitä kahta kirjoitusta voisi käyttää äikän tunnilla esimerkkinä siitä, miten eri tavoin kirjoittajan asenne näkyy tekstissä. 

Mutta iloisempiin asioihin: lauantaina nähdään, toivottavasti mahdollisimman moni! Tapahtumasta on tulossa kaunis, rauhallinen ja yhteisöllinen mielenilmaus. Tapaamme klo 12 Hietaniemenrannassa. Klo 12.15 riisumme paidat ja kävelemme käsi kädessä veteen <3