perjantai 15. maaliskuuta 2019

Mun koti

Kodissani on keittiö, joka toimii testinä. Jos kutsun jonkun vieraan, jonka luonteesta en ole ihan varma, kysyn, mitä mieltä hän on keittiöstäni.


Jos hän tykkää keittiöstä, ja vaikuttaa aidolta, hänellä on hyvä maku (vaikka itse sanonkin, olen aika hyvä huomaamaan, ovatko ihmiset aitoja). Usein keittiöstä pitävät ovat myös persoonaltaan kivoja: he arvostavat persoonallisuutta, ovat ehkä itsekin mielenkiintoisia eivätkä niin turhantärkeitä.

Jos hän ei pidä keittiöstä, hänellä on huono maku, mutta kunnioitan häntä siksi, että hän uskaltaa sanoa, ettei pidä jostakin (kun sitä kysytään, toim. huom.!).

Jos taas hän väittää pitävänsä, mutta ei selvästikään pidä, hän saa lähteä. Huono maku ja pelkuruus? Ei kiitos!


Keittiöni on alkuperäisessä kunnossa ja rakastan sitä. 


Tämä testi saattaa kuulostaa aika rajulta jollekin kiltimmälle lukijalle, mutta vannon, että olen harkinnut asiaa tarkkaan. Aluksi en luottanut omaan fiilikseeni, ja katselin pitempään niitäkin, jotka eivät keittiötestiä läpäisseet. SE OLI VIRHE. Empiirinen kokemukseni on, että kaikki nämä, joista tuli huono fiilis, olivatkin ihan typeriä ja tuhlasin aikaani heihin.


Toinen testi on kylppärini. Sen pitäisi ehkä olla ensimmäinen, sillä se on ihan ensimmäinen asia, jonka ihmiset huomaavat, kun tulevat kotiini. Kylppärini ovea en saanut irti, mutta se on aika auki, ja oviaukosta astutaan suoraan kylpyammeeseen.

 

Tämä kummastuttaa melkein kaikkia. Mutta ne, jotka ovat innoissaan ja pitävät ideaa nerokkaana, ovat usein parhaita tyyppejä.


Myönnän, että tämä testihomma ei ole aivan 100-prosenttisen vedenpitävä - toki poikkeuksiakin varmaan voi olla. Toistaiseksi en ole sellaisia kohdannut, mutta kyllä minulta ymmärrystäkin löytyy.


Toisaalta nimittäin en luota vaistoihini täysin. Jos pidän jostakin tyypistä tosi paljon, se on epäilyttävää, sillä usein tällaiset ihmiset ovat jotenkin vioittuneita. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä sellainen olen itsekin ja usein heidän kanssaan on enemmän ja syvempää keskusteltavaa - kukaan muu kuin hullussa ympäristössä kasvanut ei voi ymmärtää toista samanlaista. Mutta olen varuillani, sillä aina tällaiset ihmiset eivät ole kivoja. Varsinkin, jos joku on tehnyt ihmiselle jotakin pahaa, niin usein mieli pitää tuttuna ja mukavana tällaisten pahantekijöiden kaltaisia ihmisiä.

Miksi? No kysypä sitä. Sama käsittämätön ilmiö on siinä taustalla, että todella ärsyttävät mainokset toimivat. Sillä ei ole väliä, onko mainos jäänyt positiivisesti vai negatiivisesti mieleen, kunhan se jää: ihminen ostaa mieluummin tuttuja tuotteita kuin tuntemattomia, vaikka ne tutut olisivatkin jotain Pikku Nälkä -jogurtteja.


No joo, toistaiseksi en ole kohdannut ketään aivan mahdotonta. Ehkä, koska olen aika varuillani. Ja olen oikeasti huomannut, että on aika paljon mukaviakin ihmisiä olemassa! Ei nyt sellaisia, joiden haltuun laskisin henkeni, mutta sellaisia, jotka uskallan kutsua kotiini (ja tekemään varsinaista testiä!).


Ja koska tiedän, millaisessa romantiikkanormatiivisessa maailmassa elämme, laitan tähän loppuun vielä, että teksti ei koske mitään kumppaniehdokkaita, vaan ihan ihmisiä. Minua ärsyttää se, että tämä on usein oletus. Jos ette olettaneet sitä, niin hieno juttu! Jos taas oletitte, niin voitte pohtia, miksi.

Kuvissa on ihana siskoni Sekopää <3

4 kommenttia:

  1. Persoonalliset keittiöt on parhaita! Överivalkoinen/ rosterikeittiö muistuttaa liikaa leikkaussalia varsinkin jos se on vielä aivan tyhjä ja puhdas :D Ois kyllä ollut kiva nähdä enemmän kuvia ja yksityiskohtia keittiöstäsi ja kylppäristäsi, esim kylpyhuoneen ratkaisuja kuvista ei ihan hahmota. Joten lisää kuvia please! On ihanaa katsella kuvia persoonallisista kodeista ��

    VastaaPoista
  2. Olipa outo mutta miellyttävä postaus :D

    VastaaPoista
  3. Persoonallinen ja asukkaansa näköinen koti on aina kotoisampi ja mielenkiintoisempi paikka kuin täysin valkoinen, viimeisen päälle järjestelty ja täydellinen (eli tylsä) ikeakoti.

    VastaaPoista
  4. Jos et vielä oo kuullut Terri - Oo hiljaa, kuuntele se heti!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.