lauantai 23. helmikuuta 2019

Ole ruma

Kirjoitin viimeksi siitä, miten kauniista asioista ja kauneudesta on tullut minulle yhtäkkiä tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään poista sitä, miten tärkeää on olla rauhassa ruma. Tai ainakin sisäistää ajatus, että ulkonäkö ei ole tärkeää, ellei itse niin halua - ja siihen mielentilaan pääseminen vaatii istutetuista ajatuksista poisoppimista ja rumana olemista.


Naisille tyrkytetään kauneutta ja ulkonäön tärkeyttä niin paljon, että sen helposti mieltää omaksi ajatuksekseen tai joksikin universaaliksi totuudeksi - pitää näyttää hyvältä. Usein meikkaaminen, pukeutuminen, laihduttaminen, tukan laittaminen, kynsien hoitaminen, vaatteiden ja asusteiden ostaminen, kosmetiikan ostaminen, kauneuskirurgia, ihonhoito, hiusten värjääminen, epämukavien kenkien käyttö, rahan laittaminen kampaajalle ym. ym. eivät tulekaan sisältä päin ja se saattaa ahdistaa. Tai sen pitäisi ahdistaa! Mieti nyt, käytät ison osan ajastasi ja rahoistasi siihen, että näytät hyvältä muiden vaatimuksesta.

Ulkonäköön panostaminen voi kuitenkin ihan hyvin myös olla omasta halusta lähtöisin. Voi vaikkapa pitää jostakin tietystä tyylistä ja haluaa pukeutua sen mukaisesti, nauttii kauniista kynsistä tai pitää kampausten tekemisestä. Joku nauttii ihailevista katseista ja pukeutuu siksi näyttävästi - tällöin kyse ei ole välttämättä ollenkaan muiden miellyttämisestä vaan ihan omasta halusta tulla ihailluksi. Se on ihan ihmisen normaali tahto ja sen pitäisi olla hyväksyttävää.


Mutta miten erottaa, onko kyse omista mielenkiinnon kohteista ja itseään ja omaa hyvää oloaan varten laittautumisesta vai muiden tahdon mukaan menemisestä? Tässä kuvaan astuu rumuus. Tee pieni testi: jos et pysty menemään ulos laittautumattomana, nuhjuisissa vaatteissa ja likaisissa hiuksissa, jos törmäät lähikaupassa rähjäisenä johonkin puolituttuun ja häpeät itseäsi, jos koet tarvetta selitellä ulkonäköäsi vaikka huonosti nukutun yön jälkeen töissä, sinulla on ongelma rumana olemisessa.

Kauneus on jokin ihmeellinen vaatimus naisille, ja siksi koemme häpeää, jos emme olekaan kauniita. Jos emme ole "huolehtineet itsestämme". Mutta miksi pitäisi jatkuvasti olla kaunis? Ei yhtään minkään takia. En keksi yhtään asiaa, jonka hoitaisin paremmin suoraan siksi, että näytän hyvältä (välillisesti ehkä kyllä, mutta siihen tulemme myöhemmin). Siksi neuvonkin harjoittelemaan rumana olemista ilman mitään selittelyjä. Et ole niitä velkaa kenellekään eikä velvollisuutesi ole olla kaunis.

Tässä olen juomisen, kahden tunnin yöunien ja neljän tunnin matkustamisen jälkeen
Aluksi se voi vaatia aika paljon pokkaa, varsinkin, jos ei ole tottunut olemaan vaikkapa meikittä tai likaisilla hiuksilla. Aika nopeasti siitä pääsee silti yli.

Tarkoitus tässä harjoittelussa ei ole, että pitäisi erityisemmin nauttia rumana olosta - itse olisin ihan mielelläni aina kaunis. Mutta jotta voisin aidosti sanoa, että teen jotakin huvin vuoksi ja itseäni varten, minun pitää olla aidosti vapaa muiden odotuksista. Sitä ei voi olla, jos pelkää rumana olemista. Ja on ihanan vapauttavaa olla ihan rauhassa rähjäinen ja keskittyä muihin asioihin. Nautin tavallani siitä, että vaikka meikittömyyteni järkyttää (joo ihan oikeasti, järkyttää) ihmisiä. Sen ei pitäisi. Sama juttu kainalokarvojeni kanssa: en nauti niistä erityisemmin tai pidä niitä kauniina, mutta kasvatan niitä, koska minua ärsyttää, että sellaisia ei saisi olla ja että jotkut ottavat asiakseen kauhistella niitä.

Kun saan olla silloin ruma, kun haluan, ja silloin upea, kun haluan, siitä tuleekin valinta. Tätä tarkoitetaan meemissä, jossa sanotaan, että ei pukeudu miehiä varten vaan sitä, että saa ihailla omaa heijastustaan näyteikkunoista. Rakastan punaista huulipunaa, korkeita (mukavia) korkoja ja sitä, että tiedän näyttäväni ihan superhyvältä. Mutta jos itsetuntoni perustuisi vain näille asioille, minulla olisi iso ongelma. Hoidan ehkä asioita paremmin punaisen huulipunan kanssa, mutta en sen huulipunan takia, vaan sen takia, että se tekee minulle virkeän ja vahvan olon. Jos minun olisi pakko laittaa huulipunaa, se vaikuttaisi päinvastoin - minulla olisi alistettu olo.

Tarkoitan siis sitä, että kun pääsee yli kauneuden pakosta, siitä voi aidosti nauttia. Kauneutta ei välttämättä enää yhdistä kaikkiin maailman kivoihin ja tärkeisiin asioihin, kuten aiemmin. Kauneus on tärkeä juttu, mutta se on sitä ihan itsenään. Kauneus ei itsessään tuo automaattisesti onnea, hauskoja sattumuksia, ystäviä tai menestystä. Usein kauneuteen keskittyvä yhteiskuntamme jotenkin sekoittaa nämä asiat keskenään niin pahasti, että totuutta on vaikea nähdä. Siksi on tärkeää harjoitella koko kauneuden hylkäämistä, jotta sen pariin voi palata - jos haluaa.
 

ps. Tässä puhun nyt rumuudesta vähän synonyymina laittautumattomuudelle, koska en jaksa luetella tässä nyt kaikkia kauneutta pilaavia tekijöitä, mutta varmaan ymmärrätte. Ja kauneutena ajattelen ulkonäköön erityisesti panostamista tai edes peiliin vilkaisemista, sillä se vaihtelee niin paljon ihmisten mielissä. En ajattele, että esim. meikittömänä tai muuten luonnollisena olen tai kukaan muukaan on ruma.

2 kommenttia:

  1. Ihana teksti!��

    VastaaPoista
  2. Tää on todella tärkee juttu. Itselleni kävi niin viime vuonna, että jouduin terveydenhuollon puolella kasvohoitoihin, joissa oli pakko olla meikittä ennen hoitoa ja sen jälkeenkin pari viikkoa. Kävin hoidoissa ja illalla oli vielä juhlat, joissa olin sitten ilman meikkiä ja naama mustelmilla hoidon vuoksi. Aluksi se oli rankkaa ja ostinkin ison hatun peittämään kasvojani. Mutta sitten tuli kesä, joka oli hikinen ja kuuma ja vietin lomani mökillä, jossa en myöskään meikannut. Sen jälkeen olinkin ilman meikkejä koko ajan. Olen meikannut ehkä kerran koko vuoden aikana. Minulle tämä oli tärkeä kokeilu siitä, voinko olla ns. rumana töissä, kahvilla, teatterissa jne.

    Toinen, mitä olen tehnyt täysin surutta, ovat karvoitus, annan sen rehottaa ja sheivaan kainaloitani kun muistan ja sääriä vain kesällä, kun muistan. Nyt kun molemmat kokeilut ovat toimineet jo niin pitkään, koen, että on ihanaa, kun voi itse päättää, että haluan tänään meikata tai haluan tänään ajella kainalokarvani, koska se miellyttää minua, ei yhteiskunnan pakottamana.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.