tiistai 5. helmikuuta 2019

Mahtavia naisia

En katsonut Emma-gaalaa. Aluksi. Sitten luin siitä niin paljon haukkuja netistä, että olihan se pakko katsoa ja itse todeta, miten miehiä suositaan (80 % palkituista) ja naisista esille nostetaan joku Anna Puu, ihan kuin kiusaksi, että näin surkeita artisteja naisista löytyy. Oli ihan pakko ihmetellä, kuka nämä voittajat ja ehdokkaat päätti ja millä perusteella.

Luinkin sitten todella mielenkiintoisen pohdinnan Nelonen mediasta - lyhyesti sanottuna Nelonen on hankkinut itselleen kaikessa hiljaisuudessa valta-asetelman, josta käsin se voi sanella, kuka uusi artisti menestyy ja kuka ei. Tämä asia on tiedossa musapiireissä, ja ainoa, joka asiasta on ääneen puhunut, on Mikael Gabriel, jonka soitto Nelosen mediassa lakkasi, kun MG meni töihin kolmosen musaohjelmaan.

BD ja minä ja meidän uudet Sotamaalauksii-tatskat (tuolla keinoihon alla näkyy :D)
No, tämä kirjoitus ei käsittele tuota suhmurointia. Yleensä yritän aina tukea naisia, vaikka he eivät ihan omaa tyyliä edustaisikaan, mutta Anna Puun konttaava feikkiys ja silti jotenkin ihmeellisesti kahmitut voitot saivat minut pohtimaan vahvoja naisartisteja. Ja sellaisia kysymyksiä kuin a) Miksi ihmeessä Vesta ei voittanut vuoden naisartistin palkintoa? b) Miksi gaalassa oli ihan hirveästi jotain neverhöörd-äijiä ja jopa tauolle jääneitä tyyppejä, kun taas esimerkiksi Flown parhaan esityksen tarjonneeksi kehuttua DREAMGIRLS-kokoonpanoa ei nähty missään kategoriassa? ja c) Miten voi selittää, että Vesala ei ollut missään kategoriassa ehdolla? :O


Ihan kuulkaa muutama vuosi siitä vasta on (krhm, ehkä lähemmäs kymmentä kuin viittä...), kun havahduin sellaiseen asiaan, että soittolistallani oli lähinnä miehiä laulamassa ja soittamassa. Olin jo silloin tajunnut, että inhosin sellaisten naisartistien musiikkia, jotka eivät tehneet omia biisejään - väitän, että suurimmassa osassa tapauksia sen kuulee, laulaako laulaja omia sanojaan. Ihan oikeasti. Mutta ei ollut ihan hirveästi omia laulujaan laulavia naisartisteja. Tai niin siis luulin. Lähdin siis ihan tietoisesti sellaisia metsästämään.

Gwen Stefania ja Maija Vilkkumaata olin kuunnellut nuorempana, mutta heiltä ei ollut tullut mitään uutta mielenkiintoista silloin hetkeen. Kuin sattumalta lähdin siskoni kanssa Pinkin keikalle (kirjoitin siitä blogiinkin silloin!) ja koin jonkinlaisen valaistuksen. Aloin pikkuhiljaa kuunnella PMMP:tä, Blondieta, Marina and the Diamondsia, jopa Lady Gagaa, jota olin pitänyt ärsyttävänä tyhjänpäiväisenä poptähtenä.


Nyt soittolistaltani löytyy Die Antwoordia, Siaa,Vesalaa, Vestaa, Sofaa, Lily Allenia, Beyoncea, suomalaisia naisräppäreitä, sekalaisia biisejä erilaisilta hyviltä naispoppareilta joiden laajempaa tuotantoa minulla ei ole ollut aikaa kuunnella... Aika paljon kaikkea. Ja lisää on tulossa! Marina julkaisee VIHDOINKIN uuden levyn tällä viikolla, Vesalalta tulee uutta musiikkia, F:ltä tuli tuo yllänäkyvä biisi ja ties mitä muuta. Elämme naisartistien kulta-aikaa - ja mikä parasta, kaikki tekevät omia biisejään.

Kun nyt oikein mietin, en vaan millään osaa sanoa, miksi en osannut arvostaa naisartisteja. Ehkä se ei ollut coolia tai heidän biisinsä eivät kuulostaneet mielestäni tarpeeksi kapinallisilta. Nykyään kyllä kuulen kapinan ihan eri tavalla kuin nuorempana - ehkä naisten on pitänyt se jotenkin enemmän kätkeä ja sitä ei nuori Ruki ihan tajunnut.


4 kommenttia:

  1. Suosittelen tutustumaan myös Rosita Luuhun ♥

    VastaaPoista
  2. Ehkä se johtuu siitä, että ajatellaan, että naiset nyt on vaan ei osaa tehä hyvää musaa. Misogynia ja silleen.

    VastaaPoista
  3. Olin ylipäätään pöyristynyt gaalan ehdokkaista. Missä kaikki aidot artistit? Miksi joka listalla ehdokkaana tyyppejä, jotka eivät osaa tehdä oikein mitään itse? Ei tarvitse edes puhua siitä, mikä kaikki Anna Puussa mättää. Emma-gaala vaikuttaa olevan nolo farssi.

    Itsekin kuuntelen aika paljon miesten tekemää ja esittämää musiikkia, kun tarkemmin asiaa mietin. (En yleensä mieti. Toivoisin, ettei tarvitsisi ddes miettiä. Ettei asialla olisi merkitystä.) Mutta keskeisin syy tälle lienee se, että matala lauluääni vetoaa eniten, matalalta laulavissa naisartisteissa on aika vähän valinnanvaraa ja jostain syystä mies-nais-sekabändejä ei ole kovin paljon. En tykkää oikein siitä geneerisestä kimeästä naispoppilaulutavasta enkä heleästä ns. tyttötyylistä. Onneksi valtavirrassakin on kuitenkin sellaisia hienoja lahjakkuuksia kuin vaikkapa Alma!

    VastaaPoista
  4. Kai se on jotain sisäistettyä naisvihaa. Teininä kuuntelin itsekin vain miesartisteja, kunnes löysin Janis Joplinin. Upea ääni, ei niin ns. perinteisellä tavalla kaunis, rohkea ja esimerkiksi avoimesti bi-seksuaali.

    Myöhemmin olen kyllä miettinyt, että hän joutui lunastamaan paikkansa naisena olemalla kaikkea sitä, mitä miesartistitkin. Huumeongelmat, seksisuhteet, varhainen kuolema ja muut sekoilut ehkä jotenkin todisti, että nainen voi olla yhtä kova kuin mieskin, kun tekee sen tuolla tavalla.

    Nykyään ajattelen, että naisen ei tarvitse mennä samaa reittiä kuin miesten ollakseen jotenkin uskottava. Voi olla naisellinen, äiti, herkkä, kaunis tai sit ei mitään noista. Naisartisteja lokeroidaan ja arvoidaan ulkonäön perusteella niin paljon enemmän. Kaunis ei voi olla fiksu, kova ei voi olla myös herkkä jne.

    Tuntuu, että miehillä ristiriidat vaan lisää ajatusta siitä, että kyseessä on monilahjakas ja monipuolinen artisti ja persoona, kun taas naisen pitäisi solahtaa suoraan johonlin ristiriidattomaan muottiin. Ja tän takia vaikka PMMP:n naisten äitiys otettiin yhdessä vaiheessa joka välissä esiin. Että ohoh, sehän kiroili lavalla vaikka on itse äitlyli! Argh. Kukaan ei kirjoita miesartistien isyydestä tohon tyyliin.

    Jäi kyllä kiinnostamaan (viitateen edelliseen kommenttiin), mikä Anna Puussa mättää? En katsonut gaalaa.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.