lauantai 12. tammikuuta 2019

You - uusi stalkkerisarja Netflixissä

Netflix Original -sarjat ja leffat ovat yleensä aika hyviä, oletteko huomanneet? Sellainen on myös uusi sarja You, joka kertoo stalkkeri-Joesta ja tämän suhteesta pakkomielteensä kohteeseen Beckiin. Nyt jos et ole katsonut sarjaa etkä halua pieniäkään spoilereita, ei ehkä kannata lukea enempää. En aio paljastaa mitään tärkeää, mikä ei selviä jo ekassa jaksossa, mutta en myöskään varo sanojani.


Yleensä en tykkää ahdistavista sarjoista, mutta tämän jakson ekassa jaksossa oli sen verran pientä huumoria mukana, että jatkoin katsomista. Toki jäin myös hieman koukkuun, sillä sarja oli aika nopeatempoinen ja siinä oli paljon jännittäviä hetkiä. Myös hahmot olivat hyviä, ja ne pitivät sen verran mielenkiintoani yllä, että katsoin sarjan aika nopeaan tahtiin loppuun huolimatta sen ahdistavista elementeistä.

Sarja on oikeastaan jopa aika nerokas siinä, miten se on rakennettu. Siitä tuli mieleeni hieman Breaking Bad. Siinä asettuu heti alussa Walter Whiten puolelle - tarina kerrotaan hänen näkökulmastaan ja kaikelle hänen tekemälleen annetaan jokin syy. Jokainen voi varmaan ymmärtää hänen ensimmäiset rikoksensa, sillä onhan niille jalo ja epäitsekäs peruste: hän on sairastunut syöpään ja elinaikaa on enää vähän. Walter haluaa vain perheensä hyvää.

Pikku hiljaa Walterin käytös alkaa mennä holtittomampaan ja itsekkäämpään suuntaan ja hänen tekemänsä rikokset alkavat olla ihan övereitä. SILTI katsoja jotenkin pysyttelee Walterin puolella, kun siihen on kerran asetuttu. Kaikki tyypin sekoilut jotenkin selittelee ja niille keksii syyn. Sarjan loppua kohden tultaessa kuitenkin aika moni alkaa vihdoin inhota hahmoa. Alun huolehtivasta isästä on kuoriutunut itsekeskeinen ja vallanhimoinen psykopaatti, joka oikeuttaa kaiken itselleen.

Kun sarjan katsoo uudelleen, näkee hahmon vastenmieliset piirteet paljon aiemmin ja tuomitsee pienemmätkin rikokset jo ekoissa tuotantokausissa. (Tästä voisi muuten vetää aika monta yhtä kuin -merkkiä joihinkin huonoihin ja/tai väkivaltaisiin ihmissuhteisiin).

Youssa on vähän sama fiilis, mutta harhakuva muuttuu jo ihan ekassa jaksossa. Joe esitetään perinteisenä kilttimiehenä, koska sarja kerrotaan hänen näkökulmastaan ja sellaisena hän itsensä näkee. Jopa jotkut hänen ensimmäiset stalkkeritekonsa voi antaa anteeksi, koska hän esittää ne katsojalle niin romanttisessa valossa: tottakai hän selvittää ihastuksensa nimen. Ja miksi ihmeessä hän ei tutkisi tämän julkista Facebook-tiliä? Ihan järkeväähän on selvittää Beckin mielenkiinnon kohteet, jotta keksisi sitten jotain puhuttavaa.

Kun Joe alkaa seurata Beckiä ja salakuuntelee tämän keskusteluja, alkaa jo vähän epäilyttää. Vielä jopa kadulla käteen vetämisen voisi jollakin tasolla ajatella olevan jotenkin ymmärrettävää (siskoni tosin sanoi että ei todellakaan :D). Joe jopa pelastaa Beckin raiteilta, eikö hän ansaitse edes siitä minkäänlaisia plussapisteitä?

Ei. Ei todellakaan. Joe on sairas ihminen, joka manipuloi ja kiemurtelee itsensä Beckin elämään. Hän ei ole romanttinen tai rakastunut, sillä Beckin voisi korvata kenellä tahansa ihmisellä. Aika pian Joen hulluus paljastuu paksupäisimmällekin katsojalle. Ainakin näin luulisi. Vaan ei! Aika moni on paljastunut aivopessyksi ihmisparaksi, ainakin verkkokeskustelujen ja kommenttien perusteella. Jotkut ovat nimittäin Joen puolella! En tiedä, johtuuko tämä siitä, että Disney on aivopessyt lapset ajattelemaan, että prinssi saa tehdä mitä tahansa, vai siitä, että Joen sisäinen monologi on sarjassa ainoa kuuluva ääni. Mutta ei se nyt ihan oikein ole.

Oikeasti sarja onnistuu näyttämään, miten vaarallinen kilttimies voi olla. Joe koko ajan uskoo tekevänsä asiat parhain päin ja hyvistä syistä, ja katsoja pääsee katsomaan asioita hänen näkökulmastaan. Lopulta hän jopa syyttää Beckiä siitä, että tämä on saanut hänet tekemään kauheita asioita ja sijoittaa syyllisyyden siis ihan kokonaan itsensä ulkopuolelle - ja syy on tietenkin kenenkäs muun kuin naisen.

Sarja on kyllä paikottain aika ahdistavaa katsottavaa, mutta olen tyytyväinen, että katsoin sen. Tiedän niin monta tapausta, joissa kukaan ei ikinä olisi uskonut mitään pahaa jostakin tyypistä, mutta jonka sairaus paljastuu lopulta järkyttävillä tavoilla. Pienemmässä mittakaavassa tarina on surullisen tuttu ihan arkisesta elämästä ja mikä kamalinta, moni tällainen kilttimies ei ikinä tajua olevansa järkyttävä creep.

Suosittelen siis katsomaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.