perjantai 11. tammikuuta 2019

Pakomatka etelään, syyt ja seuraukset

Ei ole mikään salaisuus, että pimeä ja kylmä masentavat minua. Onneksi ne masentavat myös muita suomalaisia! Jos minun on kärsittävä, hyvä, että muutkin kärsivät. Muutenhan tässä kokisi kenties olevansa joku friikki. 

Blogia pidempään lukeneet ovat ehkä seuranneet yrityksiäni taistella tätä jokavuotista ilmiötä vastaan. Minulla on kirkasvalolamppu, aloitan vitamiinien syömisen jo elokuussa ja yritän lenkkeillä joka päivä. Mikään ei vaan auta. Ei edes se, että vain "laittaisin lenkkitossut jalkaan ja lähtisin ulos", kuten eräs työkaveri joskus neuvoi.

Olen kuullut, että aurinko auttaa. Niinpä viime vuonna lähdin lomalle Portugaliin, mutta koska olin opettaja, tapahtui se liian myöhään eli joululomalla. Tällöin pimeys on jo saanut otteen, joten loma on lähinnä vaurioiden paikkailua. Siispä tänä vuonna päätin ottaa kaiken ilon irti siitä, että nykyään lomani eivät ole sidotut kaikista kalleimpiin matkailusesonkeihin, ja lähdinkin liikkeelle ajoissa eli jo lokakuun lopussa.


Kaamosmasennuksen ehkäisymatka for dummies


Matkaseuraksi lähti Siperianhusky ja hänen kaksi tytärtään. Sanoin Huskylle, että minulle on aivan sama, minne lähdetään, kunhan siellä on aurinkoa - se on se olennainen tekijä, ihan turha lähteä jonnekin Pohjoisnavalle voimia keräämään. Kohteeksi valikoitui halpojen lentojen takia Kroatia.

Milloin?

Loma osui juuri oikeaan kohtaan - minulta olivat voimat loppumassa, mutta vielä sinnittelin (tai no ketä huijaan, sinnittelen loputtomasti) kiinni arjessa. Ajankohta siis oli täydellinen. Jos kärsit kaamosväsymyksestä, kuten 10-30 prosenttia suomalaisista kärsii, pistä korvan taakse: lokakuun loppu on täydellinen aika lähteä lätkimään.


Entäs huono omatunto?

Huonoa omatuntoa voi potea oi niin monesta asiasta. Etenkin, jos mieli on yhtään mustuuteen taipuva, luultavasti syytät itseäsi muutenkin kaikesta. Jos lentomatka ahdistaa (joka on ihan validi murhe), voi maksaa vapaaehtoisen lentomaksun, jolla kompensoidaan lentomatkan hiilidioksidipäästöjä. Se ei ole kovin kallis, kymmenisen prosenttia lentolipun hinnasta. Ja vaikkei se nyt olekaan ihan sama kuin olla matkustamatta, niin en usko, että lentomatkustaja on Saatana.



Jos taas koet syyllisyyttä siitä, että ylipäätään matkustat, yritä ajatella sitä tarpeellisena menona. Meille suomalaisille on iskostettu päähän, että kaikki ylellisyys on jotenkin syntistä ja väärin. Näinhän ei ole, mutta jos et pääse tästä ajatusmallista eroon, ajattele, että se on hoitoa ja sijoitus omaan mielenterveyteesi. Haluatko joka ikinen vuosi kärsiä monta kuukautta ja menettää ison osan elämästäsi murehtimiseen? Et halua.


Mitä maksaa? 

Jos matkalle on mahdollista lähteä ei-sesonkiaikoina ja olet varautunut etukäteen, hienonkin reissun voi viettää aika edullisesti. Meidän lentomme maksoivat 150 euroa/hlö (hiilidioksidimaksu 15 e) ja hotelli kahdeksalta vuorokaudelta 500 euroa.

Saimme AirBNB:n kautta todella hienon asunnon lomamme ajaksi. Emme halunneet jäädä turistialueelle Splitiin, joten lähdimme kaupungin ulkopuolelle Jeseniceen. Asunnossamme oli kylpyamme, keittiö, oma terassi merinäkymällä, kaksi makkaria ja olkkari sekä tärkein: uima-allas ja aurinkotuolit. Asunnon olisi saanut edullisemminkin, mutta halusimme panostaa.


Lisäksi vuokrasimme auton. Se oli todella halpaa: kahdeksan päivää täysillä vakuutuksilla maksoi satasen, ja saimme auton kätevästi suoraan lentokentältä.



Yhteensä lento, hotelli ja auto olivat siis yhdeltä hengeltä 465 e. Muuten rahaa meni lähinnä ruokaan, mutta se sama raha olisi mennyt Suomessakin.

Mitä siellä?

Loma onnistuu mielestäni parhaiten, kun odotukset ovat alhaiset. Ei sillä, että olisin jo valmiiksi odottanut loman olevan ihan paska, vaan lähinnä haaveilin pienistä, toteutettavista asioista. Tärkeimmät asiat olivat, että saan makoilla ihan rauhassa auringossa ja kuunnella merta. Halusin illalla syödä leipää ja juustoa ja juoda viiniä auringonlaskussa. Halusin yhden kerran käydä vähän hienommassa ravintolassa. Muuten ajattelin, että ihan sama mitä tehdään, olen tyytyväinen.

Minä ja bff:ni eli viinipullo
 Reissussa kaikki tuntuu elämykseltä: erilaiset puut ja kasvit, kaduilla kävely ja kaupassa käynti. Meidän pihassamme kasvoi iso mandariinipuu, josta AirBNB-emäntämme kävi poimimassa meille tervetuliashedelmiä. Pihassa kasvoi myös granaattiomenoita ja viinirypäleitä!



Liikaa ei kannata tosiaan suunnitella, ettei lomasta tule suorittamista. Tiedän, klisee, mutta valitettavan moni lähtee lomallekin ruksimaan tehtävälistalta asioita.

Emme nyt sentään koko lomaa viettäneet uima-altaalla, vaan kävimme myös muualla, kun kerran auto oli. Yhden päivän vietimme Krkan kansallispuistossa, joka olikin aika upea elämys.   


Ärsyttää, kun minä olen tässä se bloggaaja, mutta Husky näyttää joka kuvassa joltain matkabloggaajalta luonnollisessa elementissään! Itse en ole ikinä noin rento ja ympäristööni sopiva (kts. kuvatodisteet alta). Ehdotinkin siskoilleni, että meidän pitäisi perustaa matkablogi - minä kuvaan ja he vaan näyttävät upeilta eri paikoissa. Minua ei haittaisi se ollenkaan, sillä viihdyn paremmin kameran takana - minkä usein huomaa kyllä ilmeestäni, kun joku muu ottaa minusta kuvia. 


Puisto oli kyllä todella upea ja reitti hyvin suunniteltu ja suhteellisen helppokulkuinen jopa lapsille, mutta ei sentään jenkkitavalla päällystetty betonilla.

Krkan lisäksi teimme päiväretken muun muassa Dugi Ratin rannalle, jonka jossain sanottiin olevan maailman kaunein. No ei se ihan ollut, mutta vesi kyllä oli upeaa: täysin kirkasta ja turkoosia. Ranta oli kivinen, mutta kivet olivat sellaisia valkoisia ja pyöreitä, joten se ei haitannut. Enemmän kauhea määrä ampiaisia häiritsi.

Husky taas serving looks:




 No olen minäkin ihan söpö, kunhan saan viiniä:



Lisäksi seikkailimme lähistön pikkukaupungeissa, mm. Baska Voda (haha) ja Omis tulivat tutuiksi. Lähinnä kävimme kävelemässä kapeita kujia pitkin, etsimässä vegaanijäätelöä ja fiilistelemässä aurinkoa ja sen laskuja.

Myös Splitissä kävimme yhtenä päivänä. Ihan huviksenne, verratkaa, VERRATKAA noita poseerauksia:



 Husky voisi oikeasti olla jostain matkalehdestä! Entäs nämä:



En enää kestä :D No, siirrytään eteenpäin. Näimme myös ihmeellisiä asioita, kuten tämä Dieselin näyteikkunan teksti. 

 

 Mitä reissusta seurasi? 

Nyt reissusta on kulunut sen verran aikaa, että voin jo pohtia joitain seurauksia. Kesällä pystyn ehkä arvioimaan vasta kokonaisvaikutusta. Silloin, kun jokin tila, oli se sitten masennus tai kaamosväsymys, on päällä, ei sitä aina oikein tajua sillä hetkellä.

Nyt kuitenkin huomasin, että lomasta oli kyllä apua. Voimani kestivät hieman pidempään enkä menettänyt niitä ihan kokonaan. Nyt vasta tammikuu alkaa tuntua sellaiselta raskaalta, jolta marras-joulukuun taitteessa yleensä tuntuu. Siispä vaikka ajankohta olikin oikea, jos haluaisin välttyä kokonaan oireilta, olisin poissa pidempään.



No onneksi tämä elämä on kuulkaa prosessi! Nyt olen saanut jo ajankohdan oikein, pitää vaan hienosäätää loman kestoa. Luulisin, että 2-3 viikkoa voisi olla sopiva aika. Ajattelinkin, että tänä vuonna sijoitan lomani sinne syksyn vaikeimpaan aikaan ja kesälle otan vain viikon tai kaksi. Kesällä on muutenkin hienoa ja energiaa, niin miksi turhaan silloin lomailisi? 



Mun sisäinen Sabrina
Kroatia oli kyllä todella hieno paikka ja hyvä valinta. Siellä oli vielä tarpeeksi lämmintä ja aurinkoista, mutta ei kuumaa. Myöskään hirveästi muita turisteja ei ollut, ehkä, koska ei ollut sesonkiaika ja koska olimme suurimman osan ajasta Splitin ulkopuolella.

Auton vuokraaminen ulkomailla on ollut yleensäkin aika hyvä valinta ja ajamine on sujunut. Ajoin kaupungissa, rantaraiteilla ja vuorilla ja minulla oli kyllä suurimmaksi osaksi aikaa tosi hyvä fiilis ajaa. Välillä korkea rinne suoraan mereen pelotti, mutta vain siksi, että pelkään korkeita paikkoja. Olen hyvä kuski, mutta silti jotenkin ulkomailla ajaminen vähän tuntuu pelottavalta ajatukselta. En tiedä miksi, olen kuitenkin ajellut yksin Portugalissa, tehnyt Kalifornian roadtripin ja ajanut jossain Los Angelesin miljoonakaistaisilla motareilla. Ihan hyvin kaikki on aina sujunut.


Kivaa oli myös paras seura. Välillä sattui ties mitä kommelluksia, mutta ne aina hoituivat ja oikeastaan lopulta vain naureskelimme niille.

Eli ensi vuonna sama reissu, mutta pidempänä! Ehkä sitten koko ongelmaa ei edes tule. Onko antaa vinkkejä esim. kuukauden oleiluun lämpimässä, mieluiten jossain pienemmässä kylässä?

11 kommenttia:

  1. Näyttää olleen mukava reissu. Oma lempilomani oli ehdottomasti juuri tuollainen vähän pidempi kolmen viikon loma Kreikassa. Saarihyppelin vähän, mutta puolet ajasta olin Santorinilla ystäväni kanssa. Hyppelyn tein yksin. Suosittelen Kreikkaa, etenkin alkukesästä, silloin ei ole vielä kuuma eikä paljon turisteja. Maisemat, ihmiset, ruoka.... kaikki osui omalla lomallani täysin kymppiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh juuri Kreikan saarihyppelyloma minullakin on haaveissa! Ehkä toteutan sen sitten ensi syksynä <3

      Poista
  2. Siskosi punainen asukokonaisuus on ihana! Osaat sommitella mallin hyvin kuviin. Varsinkin tämä alaviistosta otettu kuva siskostasi rakennusten välissä..hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen aika tyytyväinen visuaaliseen silmääni, jos totta puhutaan. Ihana kuulla, että lopputulos on muidenkin mieleen :) Ja se kuva on oma lempparini myös!

      Poista
  3. Tärkeä aihe ja äärettömän kauniita kuvia.
    Voi hyvin!

    T.Zorron äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! :) Samoin sinne ja terkkuja Zorrolle Vililtä <3

      Poista
  4. Höh olit itse yhtä matkabloggari! Sä oot vaan liian tottunut omaan naamaas! :O <3 Ja ehdottomasti pitää päästä uudestaan siskoilemaan, oli ihan parasta <3

    VastaaPoista
  5. https://yle.fi/uutiset/3-10211420 toisenlainen näkökulma reissaamisen vihreydestä :)

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin. Elämästä ahdistuneiden pikkulassukoiden raiskausuhkausten takia olen ottanut käyttöön kommenttien moderoinnin - miten surkea loppu sananvapaudelle!