maanantai 21. tammikuuta 2019

Kiitos kiitos

Kiitos kaikki ihanat, jotka näitte vaivaa ja stailasitte minut ja mariannekarkkitakkini! Sain tosi hienoja kuvia ja suunnitelmia ja valitsin jo voittajankin, mutta en tänään ehtinyt kuvailemaan lopputulosta työkiireiden takia.

Huh huh
Saatte nyt siis vielä hieman hetken jännittää, kuka voitti. Yritän kuvata huomenna asun! Ainakin ilmoitan voittajalle voitosta. Nyt saatte nauttia hienosta vaaleanpunaisesta lookista, josta olettekin jo nähneet kuvia ehkä jo postauksessa Feministi-pinup.


Voin myös kertoa lyhyesti muita kuulumisia! Olen saanut stalkkerin. Tämä stalkkeri on nuori nainen, jota en tunne, mutta joka tietää minut erään toisen ihmisen kautta. Hän lähettelee minulle viestejä keksityiltä Instagram-tileiltä.

Ajatus on tosi outo, sillä vaikka olen joskus saanut blogiin anonyymeilta kommentoijalta ilkeitä viestejä, ne ovat olleet sellaista peruskettuilua. Tämä stalkkerini ei ilkeile, mutta viesteissä on outo fiilis. En keksi millään, mitä hän hakee takaa, mutta selvästi hän ei voi hyvin. Minulla on hänen puolestaan vähän paha mieli, mutta en oikein halua auttaakaan häntä.


Vähän iloisempia uutisia: vuosi on alkanut aika hyvin. Minulla on toiveikas olo ja sellainen fiilis, että kaikki menee ihan hyvin. Tajusin tänään, että vaikka olen ihminen ja tietysti teen kaikenlaisia virheitä ja mokailen, en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa tahallani. Se on aika miellyttävä ajatus: elän omien arvojeni mukaisesti ja voin olla ylpeä itsestäni ja teoistani. Sellaista ei tule miettineeksi ehkä ihan joka päivä.


Vähän vähemmän miellyttävä ajatus on, että moni ihminen ei välitä siitä, voivatko he olla ylpeitä itsestään ja teoistaan. Juuri keskustelin ystäväni kanssa siitä, miten monet vaikkapa pettävät puolisoitaan tai jättävät lapsensa ihan kokonaan eivätkä kärsi minkäänlaisista omantunnon tuskista. Tai jos kärsivät, niin eivät he välttämättä ymmärrä niiden olevan tunnontuskia, vaan ulkoistavat ne fiilikset muualle ja syyttelevät muita omasta syyllisyydestään. Ihmiset ovat niin kummallisia.


No, päätän tämän aika tuloksettoman ja poukkoilevan pohdinnan pieneen itsepilkkaan: en ole minäkään mikään jeesus!

Viime viikonloppuna join juhlissa ylimääräisiä lasillisia skumppaa, yllytin siihen myös muita, vein jättimäisen kimpun ilmapalloja ja "salakuljetin" (luulin salakuljettavani, mutta luultavasti ihan kaikki huomasivat sen kaksi metriä korkean ilmapalloviritelmän) ne työpaikan taukohuoneeseen. Poksauttelimme niitä rikki ja lopuksi jätimme ison sotkun konfettia ja kaikkea muuta sinne sunnuntaivuorolaisille. Tämän vuoksi menin tänään aikaisin töihin siivoamaan, mutta pari työkaveria oli jo käynyt siivoamassa taukohuoneen eilen!

Päätin jälleen, että ilmasen viinan bileet eivät sovi minulle. Mutta luultavasti jos joku kutsuisi, lähtisin uudestaan heti huomenna.


2 kommenttia:

  1. Stalkkeri! Miten jännää ja jotenkin ahdistavaa! Toivottavasti siitä ei koidu sen isompaa harmia.

    Kivat kuvat. Tämä vaaleanpunaisuus (ja myös noin vaaleat hiukset) on hauskaa vaihtelua. Tulee jo jotenkin keväinen fiilis. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi ei ole koitunut muuta kuin epämukavaa oloa ja tosiaan sääliä. Mutta pidän silmät auki.

      Kiitos! Tykkään tästä tukasta itsekin, ihan yllättävän paljon :D

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.