lauantai 23. maaliskuuta 2019

Tulitukka


Jaahas, osa sen arvasi, että mulle tulee tulitukka! Instagramissa siis kun asiaa arvuuteltiin. Siitä tuli niin hieno, että oon ihan ihmeissäni. Sekopää värjäsi ja Hermans Amazing antoi värit, kiitos niistä <3 Sain hieman konsultaatioapua ja yhdessä päädyttiin kolmeen väriin, joita myös hieman sekoittelin. 



Värit olivat oranssiin taittava punainen Mary, tummanpunainen Scarlett ja keltainen Daisy. 


Arvasin itsekin, että ihan pelkkä kuparinpunainen ei päässäni kauaa selviä, ja oikeassa olin. Olen värjäillyt tukkaa aina välillä hieman tummemmaksi punaiseksi erilaisilla poispeseytyvillä hoitoaineilla. Nyt hieman tummempi sävy saatiin aikaiseksi Scarlettin ja Maryn sekoituksella. Blondaamaan en viitsinyt tukkaa enää lähteä, joten värjäsin keltaisella blondeja pidennyksiä ja kiinnitin ne omaan päähän.


Nämä shokkivärithän lähinnä hoitavat hiusta, joten vahingoittumista ei niiden kanssa tarvitse pelätä. Pahinta on se blondaaminen ja siksi minunkin latvani katkeilevat. 



Tosiaan tukka oli niin mahtava, että se suorastaan huusi kreppausta. Rakastan sitä, miltä tukkani näyttää krepattuna! Tulee fiilis, että näyttää coolilta, vaikka olisi ihan rähjäinen muuten. Tämän vuoksi harkitsenkin PERMANENTTIA! Uhka vai mahdollisuus? Puhukaa minut pois siitä!


Katsokaa nyt, jopa otsatukkani näyttää coolilta näin.


Mitä sanotte, onko tulitukka hitti vai huti?




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Mun koti

Kodissani on keittiö, joka toimii testinä. Jos kutsun jonkun vieraan, jonka luonteesta en ole ihan varma, kysyn, mitä mieltä hän on keittiöstäni.


Jos hän tykkää keittiöstä, ja vaikuttaa aidolta, hänellä on hyvä maku (vaikka itse sanonkin, olen aika hyvä huomaamaan, ovatko ihmiset aitoja). Usein keittiöstä pitävät ovat myös persoonaltaan kivoja: he arvostavat persoonallisuutta, ovat ehkä itsekin mielenkiintoisia eivätkä niin turhantärkeitä.

Jos hän ei pidä keittiöstä, hänellä on huono maku, mutta kunnioitan häntä siksi, että hän uskaltaa sanoa, ettei pidä jostakin (kun sitä kysytään, toim. huom.!).

Jos taas hän väittää pitävänsä, mutta ei selvästikään pidä, hän saa lähteä. Huono maku ja pelkuruus? Ei kiitos!


Keittiöni on alkuperäisessä kunnossa ja rakastan sitä. 


Tämä testi saattaa kuulostaa aika rajulta jollekin kiltimmälle lukijalle, mutta vannon, että olen harkinnut asiaa tarkkaan. Aluksi en luottanut omaan fiilikseeni, ja katselin pitempään niitäkin, jotka eivät keittiötestiä läpäisseet. SE OLI VIRHE. Empiirinen kokemukseni on, että kaikki nämä, joista tuli huono fiilis, olivatkin ihan typeriä ja tuhlasin aikaani heihin.


Toinen testi on kylppärini. Sen pitäisi ehkä olla ensimmäinen, sillä se on ihan ensimmäinen asia, jonka ihmiset huomaavat, kun tulevat kotiini. Kylppärini ovea en saanut irti, mutta se on aika auki, ja oviaukosta astutaan suoraan kylpyammeeseen.

 

Tämä kummastuttaa melkein kaikkia. Mutta ne, jotka ovat innoissaan ja pitävät ideaa nerokkaana, ovat usein parhaita tyyppejä.


Myönnän, että tämä testihomma ei ole aivan 100-prosenttisen vedenpitävä - toki poikkeuksiakin varmaan voi olla. Toistaiseksi en ole sellaisia kohdannut, mutta kyllä minulta ymmärrystäkin löytyy.


Toisaalta nimittäin en luota vaistoihini täysin. Jos pidän jostakin tyypistä tosi paljon, se on epäilyttävää, sillä usein tällaiset ihmiset ovat jotenkin vioittuneita. Siinä ei ole mitään vikaa, sillä sellainen olen itsekin ja usein heidän kanssaan on enemmän ja syvempää keskusteltavaa - kukaan muu kuin hullussa ympäristössä kasvanut ei voi ymmärtää toista samanlaista. Mutta olen varuillani, sillä aina tällaiset ihmiset eivät ole kivoja. Varsinkin, jos joku on tehnyt ihmiselle jotakin pahaa, niin usein mieli pitää tuttuna ja mukavana tällaisten pahantekijöiden kaltaisia ihmisiä.

Miksi? No kysypä sitä. Sama käsittämätön ilmiö on siinä taustalla, että todella ärsyttävät mainokset toimivat. Sillä ei ole väliä, onko mainos jäänyt positiivisesti vai negatiivisesti mieleen, kunhan se jää: ihminen ostaa mieluummin tuttuja tuotteita kuin tuntemattomia, vaikka ne tutut olisivatkin jotain Pikku Nälkä -jogurtteja.


No joo, toistaiseksi en ole kohdannut ketään aivan mahdotonta. Ehkä, koska olen aika varuillani. Ja olen oikeasti huomannut, että on aika paljon mukaviakin ihmisiä olemassa! Ei nyt sellaisia, joiden haltuun laskisin henkeni, mutta sellaisia, jotka uskallan kutsua kotiini (ja tekemään varsinaista testiä!).


Ja koska tiedän, millaisessa romantiikkanormatiivisessa maailmassa elämme, laitan tähän loppuun vielä, että teksti ei koske mitään kumppaniehdokkaita, vaan ihan ihmisiä. Minua ärsyttää se, että tämä on usein oletus. Jos ette olettaneet sitä, niin hieno juttu! Jos taas oletitte, niin voitte pohtia, miksi.

Kuvissa on ihana siskoni Sekopää <3

perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kunnolliset alusvaatteet ovat ekoteko

Ihanaa naistenpäivää! Ekoilusarja jatkuu tällaisella hyvin naistenpäivään sopivalla postauksella eli bodypositive-teemaisilla alusvaatekuvilla. Bodypositive siksi, että kyllä, minäkin saan ylipainoisena esiintyä juuri niin kuin haluan eli vaikka alusvaatteissa. Postauksen informatiivisessa osiossa kerron jälleen yhdestä arkisesta ympäristöteosta eli laadukkaista alusvaatteista. Tein postauksen jo siitä, miten välttelen ketjuliikkeitä, ja sen vastapainoksi kerron niistä asioista, joihin kannattaa panostaa. Yksi näistä on laadukkaat alusvaatteet.

Kun järjestin vaatteitani edellisessä postauksessa kuvailemaani kapselivaatekaappiin, huomasin, että tällä hetkellä ainoat laadukkaat arkirintsikkani eli Lumingerielta saamani Elomi Bijout olleet melkeinpä jatkuvassa käytössä. Tajusinkin, että käytän pääosin ihan muutamia rintsikoita - niitä, joiden hankkimista olen harkinnut huolella ja jotka oikeasti sopivat. Sitten on niitä epäistuvia ja halpoja alelöytöjä, joita en käytä, koska ne eivät tunnu mukavilta päällä ja koska osasta töröttää luita ja ties mitä ulkona. Kaiken huipuksi niitä ei viitsi heittää pois, sillä pahimmassa tapauksessa en ole koskaan edes käyttänyt niitä.

Minä joka perjantai
Millainenkohan ekologinen jalanjälki syntyy, kun ostaa kymmenet huonot rintsikat, jotka eivät päädy käyttöön ja joita ei oikeastaan kehtaa edes kirpparille lahjoittaa, vs. kunnon istuvat rintsikat, joita käyttää usein ja jotka kestävät parhaimmillaan vuosia hyvinä?

Oikein hävetti katsoa läpi rintsikkalaatikkoani. Siellä oli 15 kappaletta surkeita rintsikoita, jotka ovat maksaneet 15-30 euroa ja jotka eivät ole niitä ostaessanikaan oikeasti istuneet. Laskeskelin, että ne ovat kukkaroani keventäneet noin 330 eurolla ja varmasti lisänneet ekologista jalanjälkeäni aika reippaasti. Puhumattakaan siitä, että ne vievät tilaa kaapistani enkä edes kehtaa heittää niitä pois.

Päätin, että tästä lähtien ostan vain mukavia ja toimivia alusvaatteita, jotka sopivat täydellisesti. Ei enää kompromisseja. 


Tajusin myös, että alusvaatelaatikkoni tarvitsee kipeästi täydennystä. Laitoin viestiä Lumingerielle (kurvikkaiden ihan oma alusvaateliike verkossa ja nykyään ihan minun luottoliikkeeni) ja sainkin sieltä sovitukseen neljä ihanaa alusvaatesettiä. Valinnanvaikeus oli ihan todellinen, etenkin, kun Lumingerien ihanat tyypit olivat osanneet valita JUURI minun makuuni ja tietysti täydellisesti istuvia settejä. Ihan oikeasti, ainoat toiveeni olivat, että setit ovat mukavia, sopivat arkikäyttöön mutta ovat kuitenkin ihanan näköisiä.

Lopulta valitsin kaksi settiä sillä perusteella, että mitä oikeasti arjessa käyttäisin. Näistä yhden setin sain esitelläkseni sen blogissa ja toisen ostin ihan itse. Tämä ensimmäinen valkkaamistani seteistä on Sculptresse by Panachen Carmel (rintsikat täällä ja alushousut täällä). Se on ultramukava päällä, mutta kuitenkin tukeva ja tyylikäs.

Hyvät rintsikat ovat tarpeeksi tiukat ja tukevat, mutta eivät ahdista
Väri on hiukan hankala noista vastavalokuvista nähdä, mutta tässä näkyy setin ihana violetti sävy. Kangas on pehmeää, mutta leikkaus tukeva ja tissit pysyvät hyvin kupissa. Olkaimet ovat leveät, takana kolme hakasta ja kaarituki mukava. Alushousujen pitsi ei ole kutittavaa (inhoan sellaista!) ja nekin ovat oikein mukavat.


Toinen setti ihastutti minut pienellä kasarifiiliksellä! En tiedä, mistä fiilis tuli, ehkä mustasta kiiltävästä materiaalista. Siinä on matta- ja kiiltäväpintaista kukkaiskuviota, joka aluksi näytti minusta aivan pantterikuosilta. Päätin siis, että nämä ovat rintsikat sellaisiin hetkiin, kun haluan muistaa sisäisen kissapetoni. Kyseessä on Gorsenian Black Orchid -rintaliivit ja alushousut.


Nämä ovat hiukan Panachen settiä jämäkämmät ja eikä kangas ole yhtä pehmeää ja joustavaa. Silti ne ovat todellakin yhtä mukavat ja olenkin ottanut ne ihan arkikäyttöön. Rintsikat on testattu myös keikkakäytössä, ja ne a) pitivät tissit aloillaan jopa pomppiessa ja b) eivät hiertäneet pitkänkään illan aikana. Alushousut tulevat mukavan korkealle ja ovat tukevat, mutta eivät hiosta. Jatkoon siis.


Nyt minulla on kolme täydellistä settiä enkä oikein muuta tarvitse - tosiaan ne aiemmin saamani Elomi Bijout ovat edelleen ihan loistavassa kunnossa, vaikka olen niitä jo puolitoista vuotta käyttänyt varmasti yli puolet ajasta. Nyt käyttötaakkaa jakavat nämä kaksi muuta settiä ja näillä pärjään erittäin hyvin arjessa. Ainoastaan isojen kaula-aukkojen kanssa joutuu kaivelemaan muita malleja.

Isot rinnat vaativat rintsikoilta enemmän ja niinpä niistä nyt vaan joutuu maksamaan enemmän kuin peruskokojen rintsikoista. Jos kuitenkin laskee hinnan per päivä, niin aika halvalla pääsee, kun vertaa noihin tusinarintsikoihin. Ja kun miettii ympäristöä, niin säästö on vielä isompi. Kun sanotaan, että kannattaa panostaa laatuun, se todella pitää paikkansa sekä ympäristön että ihan oman talouden kannalta.


Olen joskus aikamoinen pihistelijä, mutta pyrin siihen, että kengät ja alusvaatteet ovat minulla aina hyviä. Laatuun panostaminen liittyy myös muihin kuin alusvaatteisiin toki, mutta alusvaatteet ovat päällä ihan jokainen päivä, joten niistä on hyvä aloittaa.

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kapselivaatekaappi

Tässä jatkuu juttusarja helposta arkipäivän ekoilusta ja kulutuksen vähentämisestä! Nyt on vuorossa keksintö, joka

- tekee tilaa vaatekaappiisi
- auttaa pukeutumisessa
- vähentää vaatehävikkiä
- säästää rahaa
- säästää aikaa
- säästää hermojasi. 

Kuten nokkelimmat jo otsikosta päättelivät, tässä postauksessa kerron, miten tehdään kapselivaatekaappi.

Mikä kapselivaatekaappi on? 

 

Kapselivaatekaappi on periaatteessa ihan vanha keksintö. Siinä erotellaan vaatteet sen mukaan, minä vuodenaikana niitä käytetään - tämähän on ihan tuttua mm. talvi- ja kesävaatteiden, kuten toppahousujen tai shortsien, siirtämisessä ullakolle. Kapselivaatekaapissa kuitenkin laitetaan vaatteet neljään pinoon: talveen, kevääseen, kesään ja syksyyn. Käytössä on aina yksi kapseli, ja kolme muuta viedään varastoon.

Tässä näet neljä vuodenaikaa

Miksi tekisin itselleni kapselivaatekaapin?


Katsopa vaikka tätä mekkoa. Mieti, mihin vuodenaikaan se olisi sopivin. Käyttäisitkö sitä esimerkiksi talvella? Et niin! Tämä mekko kuuluu selvästi kesään.


Moni kuosi, väri, materiaali tai vaatemalli on sellainen, että se ei sovi ihan jokaiseen vuodenaikaan. Itse en voisi kuvitella käyttäväni esimerkiksi viininpunaista keväällä, kukkakuosia talvella, pastellivärejä syksyllä tai musta-kultaista mekkoani kesällä. Paksut neuleet kuuluvat syksyyn ja talveen - kesällä kylmän ilman sattuessa käytän mieluummin hupparia kuin neuletta. Voin hyvin käyttää shortseja ympäri vuoden, mutta vain tietynlaisia shortseja. Koko ajan minulla käytössä ovat esimerkiksi tummansiniset paperipussimalliset shortsit, kun taas nämä raidalliset sopivat vain kesään.


Usein vaatekaappia penkoessa tulee olo, että ei löydä mitään päällepantavaa. Tämän ovat monet minimalistit ratkaisseet niin, että karsivat vaatteita rajusti - kumma kyllä, tällöin puettavaa löytyy helpommin ja ne olemassaolevat vaatteet tuntuvat relevantimmilta. Jos ei tähän minimalismiin pysty, kuten itse en, kapselivaatekaappi tekee saman efektin, sillä karsit 3/4 vaatteistasi pois kaapista - mutta et luovu niistä!

Miten kapselointi vähentää vaatehävikkiä?


Suomen talvi on pitkä. Vaikkapa nuo raidalliset shortsit eivät tunnu tärkeältä vaatekappaleelta elokuusta toukokuuhun, vaikka kesällä olisikin elänyt pelkästään niissä. Mieti tilannetta, että etsiessäsi vaatteita lokakuussa löytäisitkin nuo shortsit - puhumattakaan siitä, että helmikuussa vaatekaappia siivotessasi tulee väkisinkin mieleen, että et ole käyttänyt shortseja ainakaan puoleen vuoteen kertaakaan! Ehkä tulee fiilis, että ne pitäisi antaa UFFille. Paitsi että kesällä tarvitset taas uudet luottoshortsit, joten käyt sellaiset ostamassa.

Tältä turhalta hankinnalta voisit säästyä, jos elokuussa pakkaisit haikein mielin shortsit kesäkapseliin. Toukokuussa vaihtaessasi kevätkapselia kesään löytäisitkin nuo viime kesän parhaat ystäväsi! Olet jo melkein ehtinyt unohtaa ne, mutta kapselia purkaessasi viime kesän hauskat muistot palaaavatkin jo mieleen. Shortsit ovat ajankohtaiset, joten ne pääsevät heti käyttöön, ja ympäristö ja rahasi säästyvät yhdeltä ylimääräiseltä shortsiparilta.

Jotkut vaatteet saattavat tuntua jopa aivan typeriltä vääränä vuodenaikana. Esimerkiksi poropaita kesällä, pastellimekko lokakuussa tai oranssi-musta asukokonaisuus toukokuussa. Luulisi, että tämä on ihan itsestäänselvää, mutta näin ei aina ole. Mieli on erilainen kesällä ja talvella. Säästyt monelta turhaan hukkaan heitetyltä vaatteelta, kun hieman varaudut ja kapseloit ne odottamaan taas oikeaa vuodenaikaa.

Kaiken huipuksi aina, kun avaan uuden kapselin, olen hieman yllättynyt - ai niin, tämäkin minulla oli! Tuntuu, kuin saisin laatikollisen uusia vaatteita. Se on vähän kuin shoppailua. Uusi kapseli myös aina hetkeksi aikaa inspiroi minua panostamaan enemmän pukeutumiseen. Muutkin huomaavat tällöin usein mekkoni tai paitani ja kehuvat asuani - aivan kuin se olisi uusi.

Miten kapselivaatekaappi helpottaa pukeutumista? 


Kun kaapissa on vähemmän vaatteita, löydät haluamasi helpommin ja nopeammin. Myös se auttaa asun suunnittelussa, että vaatteet ovat yhteensopivia - usein syyskapselissa on vaikkapa syysvärejä, talvella tummempaa ja kesällä värikkäämpää.

Musta-kultainen mekko ei käy kevääseen, mutta talvella se on ihana

Miten lajittelen vaatteet kapseleihin? 


Jotkut vaatteet voivat olla ympärivuotisessa käytössä. Esimerkiksi minulla tällaisia vaatekappaleita ovat farkut, musta kellohame ja jotkut t-paidat. Tämä on ihan okei!

Suurin osa vaatteista kuitenkin sopii parhaiten tiettyyn vuodenaikaan. Tietysti esim. syksy ja talvi voivat hieman sekoittua, mutta ainakin minulle on pääosin selvää, mitkä vaatteet ovat syksyvaatteita ja mitkä taas talveen sopivia. Fiilikseen vaikuttaa jo aiemmin mainitut materiaali, kuosi, väri ja malli.

Jos et heti saa fiilistä siitä, mihin kapseliin vaate sopisi, muistele tilanteita, joissa olet käyttänyt vaatetta. Voit myös kuvitella itsesi eri vuodenaikoina käyttämään sitä. Vertaile sitä muihin kapselin vaatteisiin ja miettiä, minkä kanssa se sopisi yhteen.

EI NÄIN!
Kapselivaatekaapin järjestäminen vaatii hieman vaivaa, mutta lopulta se säästää niiiin paljon, että se todellakin on sen arvoista.

lauantai 2. maaliskuuta 2019

#ootd

Ei mulla oo oikein mitään asiaa, halusin vaan postailla tästä mun päivän asusta.


Oon niin innoissani enenevästä valosta, koska nyt voin taas ottaa enemmän kuvia. Katselin vanhoja kuvia ja ai että, kun inspiroiduin! Talvella kuvailu on aina niin hankalaa, että sitä ei oikein tule harrastettua.
 

Huulissa on Kat von Deen Ayeisha-sävyistä mattahuuliväriä. Laitoin myös alaripsiin ripsaria, mitä en yleensä tee, koska mulla on niin runsaat ripset (humblebrag!), että jos laitan niihin väriä, mun silmänaluset näyttää tosi tummilta ja suttusilta. Nyt tein poikkeuksen, koska tukka näytti pikkusen 60-lukulaiselta, ja siksi annoin mennä silmissäkin siihen suuntaan.

 

Eilen katsottiin Legally Blonde, tänään oon menossa Matriarkaatti-klubille ja huomenna on Pillubingo! Aika GRL PWR -viikonloppu siis tiedossa. Hauskaa lauantaita kaikille <3


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Viis käärmeistä, kunhan saa sheivata!

Olen aina Selviytyjiä katsellessani miettinyt, mitäköhän saarelle saa tuoda ja mitä mukavuuksia siellä tarjotaan. Tulukset ja onget voi voittaa kilpailuista ja sängyt tehdään kepeistä ja lehdistä, joten aika alkeellisissa oloissa eletään, mutta varmaankin lääkkeet saa ottaa mukaan. Mitenköhän on vessapaperin ja menkkahygienian laita?

Tällä viikolla ihan todella absurdi juttu kuitenkin hieman raotti salaisuuden verhoa (tai no, en tiedä miten salaista tieto on ollut, ehkä en vain ole jaksanut googlailla): saarella asukkaiden käytössä on höylät sheivaamista varten! Siis ei hammasharjaa (asukkaat pesevät hampaansa hiilellä, mm), ei aurinkosuojaa (kaikki ovat aina ihan palaneita), ei käärmeiden karkoitinta (öisin myrkkykäärmeet luikertelevat nukkujien ympärillä syömässä leirin rottia) eikä vessaa (ainakin ekassa uudessa kaudessa asukkaat kaivelivat jotain kakkakuoppia) mutta HÖYLÄ. Mitä hittoa??

Ei ne karvat vielä parissa kuukaudessa edes rehota! Tässä useamman vuoden kasvatuksen tulos :D
Ensinnäkin mietitään asiaa käytännön kannalta. Jos on höylä, olisi paras olla myös sheivausvaahtoa tai saippuaa. Oletteko koskaan kokeilleet ajella karvoja ilman saippuaa? Siitä tulee nimittäin aivan todella kipeä iho. Jos taas saippuaa on tarjolla, sillähän voi pestä itsensä. Ja jos itsensä voi pestä, miksei asukkaille saman tien tarjota vaikka sisävessaa, illallisia ja kaikkia muita mukavuuksia?

Suurin kysymys kuitenkin on, että miten voi olla, että tuotannon mielestä monelle naiselle viidakkoon selviytymään lähtemisen kynnyskysymys voisivat olla karvat. Onko näin todella? Siis siellä ollaan kuumassa auringossa ihan palaneina, paskotaan riu'ulla, nukutaan rottien ja käärmeiden kanssa, syödään pelkkää riisiä, palellaan sateessa, ollaan kaukana läheisistä juonittelevien ihmisten keskellä, ei peseydytä eikä pestä edes hampaita, mutta sheivaus on se kynnyskysymys! Onko joku tosiaan näin sanonut vai onko tämä vain tuotannon näkemys asiaan?

Tämä todellakin todistaa, miten tabu naisten kainalokarvat ja karvoitus yleensäkin ovat. On aivan sairasta, että ientulehdus, palanut iho, myrkkykäärmeet ja muut terveysriskit ovat ihan ok, mutta karvat eivät. Jos nyt ulkonäöstä puhutaan, niin tuskin kukaan lähtee sinne viidakkoon näyttämään hyvältä - kaikki ovat ihan meikittömiä, punaisia ja likaisia ymmärrettävistä syistä. Siinä ei yksiä karvoja edes huomaisi.

Olen järkyttynyt.

Aina välillä ajattelen, että karvat ovat jo normalisoituneet. Ilmeisesti elän kuplassa. 

maanantai 25. helmikuuta 2019

Maailman pyhimmät korut + ARVONTA

Olen paitsi maailman paras bloggaaja minulle on myös sattunut maailman parhaat lukijat. En tiedä, miten tässä näin onnekkaasti on päässyt käymään, mutta en valita. Nimittäin kun esittelin sikahienoa Pillubingo-kassiani Instagramissa, sain viestiä eräältä lukijalta, joka kertoi tekevänsä maailman hienoimpia koruja. Nimittäin PILLU-koruja!


Nehän eivät ole pelkästään maailman hienoimpia, vaan maailman pyhimpiä koruja. Ihan törkeän pyhiä ja upeita! Korut ovat käsityötä ja niitä voi tilata @VeGan__WeCan-tilin kautta Instagramista. Suosittelen aivan ehdottomasti, sillä nämä ovat ihan kiistatta hienoimpia näkemiäni koruja tästä tai yleensäkään mistään aiheesta.

Sain itselleni lahjana tältä ihanalta lukijalta sekä mustat että vaaleanpunaiset PILLU-korvikset ja mustan kaulakorun. En osaa oikein päättää, minkävärisistä pidän eniten - mustia joutuu katsomaan kahteen kertaan, ennen kuin tunnistaa symbolin, mikä on toisaalta hauskaa. Vaaleanpunaiset taas ovat selkeämmät ja ehkä siksi julistavammat. Puolensa ja puolensa.

 

PILLUja saa myös glitterisinä harmaina versioina ja kohta myös aurinkoisen keltaisina. Keltaiset kiinnostavat minua aika lailla! Ja haaveilen kirkkaanpunaisista myös. Varoitan jo nyt, että näistä tulee luultavasti tavaramerkkini ja näette niitä ylläni koko ajan - itse asiassa huomaan nyt ajatellessani, että viime postauksessa korvissani olivat nuo vaaleanpunaiset korvikset.


Kuten ehkä ekasta kuvasta huomaatte, sain vaaleanpunaisia koruja kahdet kappaleet ja olen niin ihana, että jaan ne teidän kanssanne. Siispä arvon setin tällaisia vaaleanpunaisia PILLU-korviksia!


Voit osallistua arvontaan täällä tai Instagramissa kommentoimalla postaukseen mun tilillä (@missrukiver). Osallistuaksesi kommentoi tähän jokin tilanne tai paikka, missä säkenöisit PILLUt korvissa JA kerro, miksi on tärkeää tukea pienyrittäjiä, niin olet mukana arvonnassa <3 Aikaa osallistua on 4.3. saakka. Muista kertoa myös sähköpostiosoitteesi, jonne laitan viestiä mahdollisesta voitosta!

Onnea kisaan!

lauantai 23. helmikuuta 2019

Ole ruma

Kirjoitin viimeksi siitä, miten kauniista asioista ja kauneudesta on tullut minulle yhtäkkiä tärkeitä. Tämä ei kuitenkaan mitenkään poista sitä, miten tärkeää on olla rauhassa ruma. Tai ainakin sisäistää ajatus, että ulkonäkö ei ole tärkeää, ellei itse niin halua - ja siihen mielentilaan pääseminen vaatii istutetuista ajatuksista poisoppimista ja rumana olemista.


Naisille tyrkytetään kauneutta ja ulkonäön tärkeyttä niin paljon, että sen helposti mieltää omaksi ajatuksekseen tai joksikin universaaliksi totuudeksi - pitää näyttää hyvältä. Usein meikkaaminen, pukeutuminen, laihduttaminen, tukan laittaminen, kynsien hoitaminen, vaatteiden ja asusteiden ostaminen, kosmetiikan ostaminen, kauneuskirurgia, ihonhoito, hiusten värjääminen, epämukavien kenkien käyttö, rahan laittaminen kampaajalle ym. ym. eivät tulekaan sisältä päin ja se saattaa ahdistaa. Tai sen pitäisi ahdistaa! Mieti nyt, käytät ison osan ajastasi ja rahoistasi siihen, että näytät hyvältä muiden vaatimuksesta.

Ulkonäköön panostaminen voi kuitenkin ihan hyvin myös olla omasta halusta lähtöisin. Voi vaikkapa pitää jostakin tietystä tyylistä ja haluaa pukeutua sen mukaisesti, nauttii kauniista kynsistä tai pitää kampausten tekemisestä. Joku nauttii ihailevista katseista ja pukeutuu siksi näyttävästi - tällöin kyse ei ole välttämättä ollenkaan muiden miellyttämisestä vaan ihan omasta halusta tulla ihailluksi. Se on ihan ihmisen normaali tahto ja sen pitäisi olla hyväksyttävää.


Mutta miten erottaa, onko kyse omista mielenkiinnon kohteista ja itseään ja omaa hyvää oloaan varten laittautumisesta vai muiden tahdon mukaan menemisestä? Tässä kuvaan astuu rumuus. Tee pieni testi: jos et pysty menemään ulos laittautumattomana, nuhjuisissa vaatteissa ja likaisissa hiuksissa, jos törmäät lähikaupassa rähjäisenä johonkin puolituttuun ja häpeät itseäsi, jos koet tarvetta selitellä ulkonäköäsi vaikka huonosti nukutun yön jälkeen töissä, sinulla on ongelma rumana olemisessa.

Kauneus on jokin ihmeellinen vaatimus naisille, ja siksi koemme häpeää, jos emme olekaan kauniita. Jos emme ole "huolehtineet itsestämme". Mutta miksi pitäisi jatkuvasti olla kaunis? Ei yhtään minkään takia. En keksi yhtään asiaa, jonka hoitaisin paremmin suoraan siksi, että näytän hyvältä (välillisesti ehkä kyllä, mutta siihen tulemme myöhemmin). Siksi neuvonkin harjoittelemaan rumana olemista ilman mitään selittelyjä. Et ole niitä velkaa kenellekään eikä velvollisuutesi ole olla kaunis.

Tässä olen juomisen, kahden tunnin yöunien ja neljän tunnin matkustamisen jälkeen
Aluksi se voi vaatia aika paljon pokkaa, varsinkin, jos ei ole tottunut olemaan vaikkapa meikittä tai likaisilla hiuksilla. Aika nopeasti siitä pääsee silti yli.

Tarkoitus tässä harjoittelussa ei ole, että pitäisi erityisemmin nauttia rumana olosta - itse olisin ihan mielelläni aina kaunis. Mutta jotta voisin aidosti sanoa, että teen jotakin huvin vuoksi ja itseäni varten, minun pitää olla aidosti vapaa muiden odotuksista. Sitä ei voi olla, jos pelkää rumana olemista. Ja on ihanan vapauttavaa olla ihan rauhassa rähjäinen ja keskittyä muihin asioihin. Nautin tavallani siitä, että vaikka meikittömyyteni järkyttää (joo ihan oikeasti, järkyttää) ihmisiä. Sen ei pitäisi. Sama juttu kainalokarvojeni kanssa: en nauti niistä erityisemmin tai pidä niitä kauniina, mutta kasvatan niitä, koska minua ärsyttää, että sellaisia ei saisi olla ja että jotkut ottavat asiakseen kauhistella niitä.

Kun saan olla silloin ruma, kun haluan, ja silloin upea, kun haluan, siitä tuleekin valinta. Tätä tarkoitetaan meemissä, jossa sanotaan, että ei pukeudu miehiä varten vaan sitä, että saa ihailla omaa heijastustaan näyteikkunoista. Rakastan punaista huulipunaa, korkeita (mukavia) korkoja ja sitä, että tiedän näyttäväni ihan superhyvältä. Mutta jos itsetuntoni perustuisi vain näille asioille, minulla olisi iso ongelma. Hoidan ehkä asioita paremmin punaisen huulipunan kanssa, mutta en sen huulipunan takia, vaan sen takia, että se tekee minulle virkeän ja vahvan olon. Jos minun olisi pakko laittaa huulipunaa, se vaikuttaisi päinvastoin - minulla olisi alistettu olo.

Tarkoitan siis sitä, että kun pääsee yli kauneuden pakosta, siitä voi aidosti nauttia. Kauneutta ei välttämättä enää yhdistä kaikkiin maailman kivoihin ja tärkeisiin asioihin, kuten aiemmin. Kauneus on tärkeä juttu, mutta se on sitä ihan itsenään. Kauneus ei itsessään tuo automaattisesti onnea, hauskoja sattumuksia, ystäviä tai menestystä. Usein kauneuteen keskittyvä yhteiskuntamme jotenkin sekoittaa nämä asiat keskenään niin pahasti, että totuutta on vaikea nähdä. Siksi on tärkeää harjoitella koko kauneuden hylkäämistä, jotta sen pariin voi palata - jos haluaa.
 

ps. Tässä puhun nyt rumuudesta vähän synonyymina laittautumattomuudelle, koska en jaksa luetella tässä nyt kaikkia kauneutta pilaavia tekijöitä, mutta varmaan ymmärrätte. Ja kauneutena ajattelen ulkonäköön erityisesti panostamista tai edes peiliin vilkaisemista, sillä se vaihtelee niin paljon ihmisten mielissä. En ajattele, että esim. meikittömänä tai muuten luonnollisena olen tai kukaan muukaan on ruma.