maanantai 5. marraskuuta 2018

Bohemian Rhapsody

SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Kävin katsomassa Bohemian Rhapsodyn. Tai siis tottakai kävin, olen aina pitänyt Queenista tosi paljon. Nimittäisin itseäni faniksi, mutta en kehtaa, koska minulla on kaveri, joka on aivan eri sfäärin über-fani. Hän on myös paasannut minulle vaikka mitä nippelitietoa päähän bändistä. Siispä vain sanon, että pidän Queenista (kuka ei pitäisi?) ja sen sekä Freddie Mercuryn tarina on minulle hyvin tuttu.

Lähdin elokuvaan innokkain mutta ehkä hiukan varautunein mielin, sillä olin lukenut Hesarista Leena Virtasen arvostelun, jossa elokuvaa haukutaan laimeaksi. Etenkin tämä kohta arvostelussa sai minut vähän epäilemään elokuvaa jo ennen katsomista:
Nuoruuden tyttöystävällä Mary Austinilla oli toki tärkeä rooli Mercuryn elämässä, mutta elokuvassa hänen osuuttaan ylikorostetaan. Miten vielä vuonna 2010-luvulla voi olla niin vaikeaa kertoa homomiehestä ilman heteropehmennystä?
Nyt elokuvan katsottuani en voisi olla enempää eri mieltä. Mielestäni Mercuryn homoutta ei pehmennelty ollenkaan - päin vastoin, ennen kuin hän edes vilkaisee Marya, hän katselee kiinnostuneena paria miestä. Ja kun hän meneekin naimisiin Maryn kanssa ja lopulta kertoo tälle olevansa bi, Mary korjaa: et ole bi, olet homo.

Freddie Mercury asussa, joka näkyi myös leffassa
Elokuvassa tulee todella selkeästi ilmi Mercuryn homous ja vielä todella ymmärrettävällä ja ajalle sekä tämän perheen uskonnolle tyypillisellä tavalla. Hän katselee miehiä, mutta menee naimisiin naisen kanssa. Keikkamatkoilla hän kokee ensimmäisen seksikokemuksen miehen kanssa. Kerrottuaan vaimolleen seksuaalisuudestaan hän alkaa pitkään suhteeseen miehen kanssa. Hänen irtosuhteistaan kerrotaan ja myös jonkinlaisiin orgioihin viitataan. Lopulta hän löytää oikean ja rakastavan suhteen miehen kanssa.

Miten homoutta olisi voitu tuoda vielä enemmän esille? Koko kommentti tuntuu vähän oudolta ja tulee fiilis, että arvostelija on koettanut saada jotakin reaktioita aikaan tai ehkä mennä ajan hengessä mukana. Harmi vaan, että tähän elokuvaan tuo kritiikki ei mielestäni ollenkaan sovi.

Mielestäni myöskään Maryn roolia ei ole mitenkään erityisesti korostettu. Hän on Mercuryn hyvä ystävä ja sellaisena hänet esitetään. Mercury on kuitenkin tehnyt Marylle laulun Love of my life, he asuivat yhdessä melkein parikymmentä vuotta ja Mercury on myös sanonut, ettei kukaan hänen rakastajistaan pystynyt korvaamaan Marya, koska tämä oli hänen ainoa ystävänsä. Mercury myös jätti puolet omaisuudestaan Marylle, joten aika tärkeä Maryn on täytynyt Mercurylle olla. Täältä voi lukea lisää Marysta ja hänen ja Mercuryn suhteesta.

Itse tykkään siitä, että elokuvissa kerrotaan myös platonisesta rakkaudesta ja jopa nostetaan se romantiikan ja seksuaalisuuden yläpuolelle. Aika harvassa näin nimittäin tehdään ja itse olen aivan kyllästynyt siihen, että elämän tarkoitus löytyy aina vasta romanttisen kumppanin löydyttyä. En pysty ollenkaan samaistumaan siihen ja siksi on mukava, että myös muita kumppanuuksia ja ihmissuhteita korostetaan. Monelle esimerkiksi pisin ja pysyvin ihmissuhde onkin ystävyyssuhde eikä rakkaussuhde.

Arvostelussa haukutaan myös Rami Malekin suoritusta, johon itse olin kyllä tyytyväinen. Juuri ennen kuin sain tietää, että Malek näyttelee Freddie Mercurya, olin katsonut siskojeni kanssa Mr Robotin. Olin sanonut heille, että Malekilla on kyllä niin persoonalliset kasvot, että hän leimautuu varmaan mielessäni ikuisesti siihen rooliin. Ja sitten luin, että hän näytteleekin yhtä ikonisinta diivaa, Freddie Mercurya! Olin aivan varma, että hän ei sovi ollenkaan rooliin. Sitten näin valokuvat ja vakuutuin. Bohemina Rhapsodyn aikana unohdin kokonaan Mr Robotin, vaikka vähän kyllä hampaiden korostaminen häiritsi.

Rami Malek MR Robotin lehdistötilaisuudessa, kuva Daniel Benavides (CC0)
Ehkä samaa mieltä olen siitä, että elokuvaan olisi voinut saada vielä vähän sähäkkyyttä. Esimerkiksi bändin väliset riidat ja Mercuryn biletys kuvataan jotenkin lapsellisesti. Ihan kuin kyseessä olisi ollut pienet kinastelut, kun neljä taiteilijaa tappelee ja muu bändi menettää kaikki tulonsa yhden sooloilun takia. Ja kun Mercury lähtee huonoille teille, ihan vaan vähän on jauheita vedelty nenään ja suoneen juhlimisen tuoksinassa. Huonojen aikojen vähättelyn ymmärtää, sillä tuotantotiimissä on ollut bändin entinen manageri ja jäseniä konsultoimassa, mutta ne latistavat vähän elokuvaa.

Silti, Mercuryn kohtalo on niin traaginen, että kyllä tunteet heräävät pintaan ihan ilman mässäilyäkin. Ryysyistä rikkauksiin -tarina olisi todella epäuskottava, ellei se olisi totta. Kaiken huipentaa Mercuryn kuolema, jota tosin elokuvassa ei käsitellä. Mikä uskomaton juoni, jonka ihan oikea elämä on punonut!

Oletteko käyneet katsomassa elokuvan? Jos ette, käykää. Jos olette, mitä mieltä olitte?


6 kommenttia:

  1. Olen kanssasi samaa mieltä etenkin tuosta Hesarin jutusta! Itse onnekseni luin sen vasta elokuvan jälkeen joten ei mennyt leffakokemus noita kyseisiä asioita pohtiessa :D. Mutta niin, minä kyllä rakastuin koko leffaan! En ole edes mikään varsinainen Queen fani, mutta kuten sanoit, kukapa nyt ei Queenista pitäisi? Pidin siitä että elokuva keskittyi eniten musiikkiin, etenkin lopun Live Aid keikka sai kyllä tipan linssiin, olen todella iloinen että katsoin tämän leffan nimenomaan elokuvissa! Muutenkin koko elokuvasta jäi sellainen tosi hyvä fiilis mitä en ole pitkään aikaan elokuvasta saanutkaan. Ja just sen hyvän fiiliksen takia ehkä en osannut edes harmistua niin paljoa niistä muutamasta vähän heikommista kohtauksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama fiilis, että tämä elokuva piti kyllä nähdä isolta ruudulta. Ja samalla tavalla leffasta jäi hyvä fiilis ja sellainen, että niitä asioita pohtii vielä nytkin, melkein viikko katsomisen jälkeen. Se, jos mikä, on hyvän taide-elämyksen merkki!

      Poista
  2. Samaa! Hieno leffa, hieno bändi.

    VastaaPoista
  3. Olen menossa katsomaan ensi viikolla. Jännittää! :)

    "Itse tykkään siitä, että elokuvissa kerrotaan myös platonisesta rakkaudesta ja jopa nostetaan se romantiikan ja seksuaalisuuden yläpuolelle. Aika harvassa näin nimittäin tehdään ja itse olen aivan kyllästynyt siihen, että elämän tarkoitus löytyy aina vasta romanttisen kumppanin löydyttyä. En pysty ollenkaan samaistumaan siihen ja siksi on mukava, että myös muita kumppanuuksia ja ihmissuhteita korostetaan. Monelle esimerkiksi pisin ja pysyvin ihmissuhde onkin ystävyyssuhde eikä rakkaussuhde." <-- Olen niiiiin samaa mieltä! <3

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.