keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Puiden huminaa ja maagisia kokemuksia

Tiesittekö, että suuresti rakastamanne nero ja tyyliguru Ruki on myös erien jorma? Kyllä, totta se on.

Ylen  Mennään metsään -kampanjan innoittamana ajattelin hieman pohtia metsäsuhdettani. Yksi tapa hillitä ilmastonmuutosta olisi elvyttää lasten ja nuorten luontosuhdetta. Kaikille luontosuhde ja metsässä käynti ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Ymmärrän sen, koska itsekin olen joutunut erikseen etsimään aikaa luonnolle ja aikatauluttamaan metsässä käymistäni, jotta saisin aikaiseksi sinne mennä, ja minä kuitenkin olen kasvanut metsän keskellä toisin kuin monet kaupunkilaislapset.

Lapsena ympärillä oli tosiaan aina metsää. Olin ahkera Pocahontas (joskus tosin jouduin olemaan Miiko tai Nakoma) ja minulla oli oma Kaarnamuori. No joo, jaoin sen Huskyn ja serkkumme Plätän kanssa, mutta kuitenkin. Se oli maaginen iso kuusi ja sen oksat suojasivat meitä katseilta, mutta sen sisällä oli kuitenkin iso tila meille leikkiä - kuin leikkimökki! Se oli vain leikkiä, mutta puusta tuli jotenkin tärkeä. Itkin, kun myöhemmin aikuisena kävin katsomassa Kaarnamuoria ja se oli kaadettu.

Olin myös partiossa ja vartiossa, ja metsäleirit ja vaellukset tulivat sitä kautta tutuiksi. Saan muuten pitkän palvelusaikani ansiosta tehdä tervehdyksen kolmella sormella (vartiolaistyyliin). Repikää siitä!


Helsinkiin muutettuani on ollut hiukan hankala päästä metsään. Tein vähän aikaa sitten periaatepäätöksen, että käyn metsässä ainakin kerran viikossa. Yleensä se onnistuu. Vilikin on innoissaan, kun pääsee metsään, joten pelkästään se motivoi. Ja tietysti metsässä oma mieli rauhoittuu, sydämen syke laskee ja kaikkea muuta mahtavaa tapahtuu. Minulle metsässä tärkeintä on varmaankin tuoksu, humisevat puut ja hiljaisuus sekä vuodenaikojen erojen huomaaminen.


Tykkään myös poimia marjoja ja sieniä. Sienien poimiminen on aina ollut minusta ihan superhauskaa. Onko oikeasti olemassa hienompaa? Luonnon oma Pokemon Go! Tässä säännöt: Metsässä kävellään ja etsitään silmä tarkkana sieniä. Sitten kun niitä löytää, pitää selvittää, mitä lajia ne ovat. Tämä tehdään erilaisten tehtävien avulla - tutkitaan sienen ulkonäköä, kasvupaikkaa, tuoksua ja osia! Ja sitten vertaillaan niitä kirjan kuviin ja tietoihin (pitää olla sienikirja). Lopuksi määritellään, kuinka arvokas sieni on ja kuinka hyvä löytö se on ollut. Vau! Sienestykselle kalpenevat kaikki tietokonepelit, sori vaan. Tosi harmi tosin, että en sitten tykkää syödä niitä sieniä.


Vaikka pidänkin metsästä, en halua asua siellä. Tykkään kaupungista, ihmisten vilinästä ja siitä, että lähi-Alepa on auki. Haluan, että pystyn aina menemään kotiin pienellä vaivalla, missä tahansa olenkin. Mutta haluan, että metsä odottaa minua ja että voin mennä sinne, kun siltä tuntuu.

Tässä varmaankin kuvastuu oma luonteeni - tarvitsen aikaa ihmisten keskellä mutta yhtä kovasti kaipaan yksinoloa ja omaa rauhaa. Kaupunki voittaa, sillä täällä saan olla myös rauhassa. Metsässä minua ei koskaan ole vielä yllättänyt karhujoukkiota retkellä myllättyjen sammalten keskellä, vaikka olen yrittänyt etsiä.


Yksi iso miinus metsässä minulle on. Pelkään nimittäin järjettömästi joitakin hyönteisiä, etenkin koppakuoriaisia. Tämä ei vielä ole estänyt mitenkään retkeilyäni, mutta onhan se noloa sanoa itseänsä eräjormaksi ja sitten saada kohtaus, kun teltassa on MC Koppakuoriainen. 


Nämä tämän postauksen kuvat ovat Suomen kansallismaisemista Kolilta. Vähän nauratti, että kun kerrankin tuonne pääsi, niin sitten jäivät kuuluisat maisemat katsomatta. Mutta ei se vähentänyt ollenkaan maagista tunnetta - oikeastaan sumussa oli aika miellyttävää olla. Onneksi edeltävänä iltana Varkauden kohdilla olimme pysähtyneet ihan vaan tien varteen ihastelemaan tähtitaivasta ja revontulia. Taivas oli ihan mieletön ja kaiken kruunasi se, kun näimme muutamat tähdenlennot!



Tässä rajallisilla taidoillani ja ilman jalustaa ottamani kuvat taivaasta. Ne eivät tietenkään pääse lähellekään the real dealia, mutta ehkä kuvat muistuttavat teitä teidän omista maagisista kokemuksistanne.

Omat ylimaalliset kokemukseni siitä, että rakastan maailmaa ja että olen elävästi olemassa, ovat lähes aina liittyneet luontoon. Mieleeni muistuu nyt viisi tällaista hetkeä. Yksi oli maatessani rannalla Key Westissä kaikessa rauhassa ja katsellessani huikeaa tähtitaivasta, joka oli niin erilainen kuin kotona. Toinen oli kelluessani Jyväskylän lähellä olevassa ihmeellisen lämpimässä ja pimeässä järvessä elokuisena yönä ja jälleen tuijotellessani tähtitaivasta ja kuunnellessani järven hiljaisuutta. Olo tuntui turvalliselta ja järvi pehmeältä. Kolmas oli kun poljin alas mäkeä kesäisessä illassa kohti Aurajoen rantaa - tuuli kasvoilla oli lämmin ja kesäinen, aurinko oli laskemassa ja minä olin menossa pitämään hauskaa. Neljäs oli Saimaassa uidessani (taas) keskellä yötä ja katsellessani kaukaista ukkosmyrskyä. Viides oli tämä tähdenlentohetki.
 


Mikä teille on metsässä tärkeää ja kuinka usein käytte siellä? Entä oletteko kokeneet tuollaisia maagisia hetkiä? Haluaisin kuulla, onko muilla sellaisia ja liittyvätkö ne muilla noin selkeästi luontoon.

maanantai 15. lokakuuta 2018

Helppoja ja ympäristöystävällisiä halloweenasuja

Olen aina aina AINA inhonnut sitä, että jotkut käyvät ostamassa naamiaisiin, nuutipukinpäiväksi tai halloweeniksi asunsa suoraan naamiaisliikkeestä. Missä luovuus, missä kunnianhimo? Ja missä ympäristön kunnioittaminen? Yleensä se keinokuituinen asu nimittäin menee kerran päälle ja sitten kaapin pohjalle nukkaantumaan.

Tänä halloweenina haastan teidät kaikki, armaat lukijat, hyödyntämään omia kaappejanne. Siinä säästyy myös rahaa. Brasilialainen poliitikko Jaime Lerner sanoo osuvasti:
"If you want creativity, take a zero off your budget. If you want sustainability, take off two zeros."
Kaiken huipuksi ekoilu ei missään nimessä tarkoita sitä, että joutuisit tinkimään tyylistä. Voin kertoa, että missään nimessä se tyylikkäin asu ei ole se valmiina ostettu. Luovuus vain käyttöön ja lupaan, että lopputulos on paljon parempi kuin mitä ikinä saisit valmiina kaupan hyllyltä.

Tässä esimerkiksi minun asuni, jota varten en hankkinut muuta kuin piilolinssit (n. 20 e Cybershopista, kestävät vuoden) ja muratit (Saiturinpörssistä 7,99 e), joille minulla oli jatkosijoituspaikka kylppärissäni. Kirpparilta löytyy myös näitä, jos omatunto ei anna periksi muovikrääsän uutena ostamista. Itseäkin vähän harmittaa että ostin uutena, olisin halunnut mielelläni hakea ne kirpparilta, jos minulla ei olisi ollut hirveä kiire asuni kanssa. Kursin sen kokoon samana päivänä.


Punainen peruukki, vihreät sukkikset, vähän lehtiä iholiimalla (käy myös ripsiliima tai vaikka keitetty peruna) naamaan ja loput köynnöksistä kiedottuna mihin ne nyt saa, korsetti ja sopiva meikki. Vihreät piilolinssit kruunaavat koko homman. Tadaa, olen Poison Ivy! Niin helppoa!

Okei no joo, ihan jokaisella ei ole sopivaa peruukkia ja korsettia valmiina, mutta itse rakensin tämän juuri tuon peruukin ympärille, joka minulla sattui olemaan. Korsetti on kiva lisä, mutta tähän olisi kelvannut muukin vihreä tai musta body tms., ja asu olisi silti ollut tunnistettavissa.


Tärkeintä on juuri pohtia sitä, mitä jo omistaa ja ryhtyä luovaksi. Jos luovuutta ei ole, katso ohjeita netistä! Niitä on täällä ihan hulluna. Ja ihan helposti kehtaa varastaa jonkun toisen asun, tuskin siitä kukaan pahastuu (jos nyt ei ihan tutun asua varasta).

Paras juttu tässä on, että peukalo keskellä kämmentä oleva tumpelokin saa tehtyä jotain hienoa, kunhan vähän kokeilee ja uskaltaa. Minä olen tästä elävä todiste. Vaikka voisi kuvitella, että osaan kaiken, joudun kertomaan, että ikävä kyllä joissain asioissa olen vain keskiverto. En esimerkiksi jaksa olla kovin huolellinen käsitöissä tai esimerkiksi meikkaamisessa. Saan aikaan ihan hyviä juttuja, mutta ne eivät usein kestä lähempää tarkastelua (ainakaan ravistelua tai kirkasta valoa). Mutta ei se mitään, koska halloweenjuhlat yleensä ovatkin pimeässä! Käytä tätä hyödyksesi.

Tässä esimerkiksi kolme SUPERHELPPOA diy halloweenasua, jotka saa tehtyä ilman erityisvalmisteluja ja erityisiä tarvikkeita. Paitsi vikassa tarvii piilolinssit.


Ensimmäinen on tällainen hullu demonimeikki, jonka voi toteuttaa ihan omaan tyyliinsä. Idea on, että silmäluomilla on tuollaiset pyöreät valkoiset laikut, jotka näyttävät tyhjiltä silmiltä, kun omia silmiä pitää kiinni. Tai no, pyöreisiin pyrittiin, mutta vahingossa niistä tulikin tuollaiset soikiot, jotka oikeastaan ovat vielä paremmat: näytän joltain jättimuurahaiselta. 


Tässä näkyy ehkä paremmin tuo koko meikki. En tarvinnut tähän kuin vaaleaa meikkivoidetta (ihan tavallinenkin kelpaa), mustaa luomiväriä ja eyelineriä! Superhelppo ja supercreepy asu, olkaa hyvä. Tai no ei niinkään asu kuin meikki, mutta loppuasu voi sitten olla ihan perusmustaa vaatetta. Jos oikein innostuu, voi askarrella jostain jotkut muurahaisen jalat selkään tai antennit otsaan tai jotain muuta!


Toinen superhelppo asu on viime vuonna jo käyttämäni Beetlejuicen Lydia Deetzin asu. Tähän et tarvitse muuta kuin geeliä tai lakkaa, jotta saat etutukan tuollaisiksi piikeiksi. Jos ei ole etutukkaa, ei haittaa - voi laittaa oman tukan ponnarille niin, että sen latvat tulevat otsalle ja siitä alkaa sitten väkertää jotakin tämänkaltaista. Lopun tukan voi laittaa epämääräiseksi kasaksi pään päälle (kuva 1) tai kätkeä sen ison lierihatun alle (kuva 2). Molemmat sopivat Lydialle.

Lydia Deetz, kuva 1
Lisäksi tarvitset vain tummat silmänaluset (valvo tai meikkaa), kalpean ihon (perimä tai meikki) ja mustat vaatteet. Rekvisiittana voit käyttää kameraa. Löysin tämän omani kirpparilta ja halloweenin jälkeen olen käyttänyt sitä koristeena. Minulla oli viime vuonna myös itse askartelemani kirja Handbook for the recently deceased, johon olin tulostanut kannen netistä. Nämä rekvisiitat ovat ihan extraa, koska tukasta kuitenkin tunnistaa hahmon, jos on tunnistaaksensa. Jos ei tunnista, niin a) oma häpeä ja b) kuitenkin aika helposti arvaa, että olet asussa - ellei tuo piikkiotsis ole tulossa muotiin.

Lydia Deetz, kuva 2
Kolmas vinkkini on piilolinssit. Kun sellaiset on, mikä tahansa asu näyttää siltä, että olet nähnyt vaivaa. Tässä pari vuotta sitten tekemäni asu, jossa olen ihan vain joku noita. Huppu päähän, piilolinssit silmiin, meikkiä ja vaikka koru otsalle - valmista. Ja lupaan, että kaikki tulevat ihastelemaan asua.



Jo omistamiensa asioiden hyödyntäminen ei koske vain pukuja. Jos on järjestämässä halloweenjuhlia, niin paljon pelottavampia koristeita ym. saa metsästä kuin naamiaiskaupasta! Itse askartelemalla saa myös ihan superhienoja juttuja aikaiseksi. Taas säästyy luonto ja rahaa!

Kertokaa parhaat vihreät halloweenvinkkinne muillekin vaikka kommenteissa. Ne voivat liittyä asuihin tai koristeisiin tai ihan mihin tahansa. Jos niillä nyt ei pelasteta maailmaa niin eipähän ainakaan tuhota lisääkään!



ps. Koska olen ihan hirveä halloweenfani, aion taas tänä vuonna käyttää kaikki mahdollisuudet pukeutumiseen! Olemme lähdössä Huskyn kanssa lomalle keskiviikkona, joten osa lokakuusta jää varmaan väliin lomafiiliksissä. Tässä tämän vuoden eka asuni kummityttöni Harry Potter -synttäreiltä. Olen tietenkin hot Ron Weasley (joo en Ginny, vaan Ron). Peruukin kierrätys, huomaatteko? Entä erittäin taitavasti tehty Weasley-villapaita? Jep, tämä todistaa sen käsityöväitteen tuolta ylempää.


Lisää asuvinkkejäni viime vuosilta voi katsoa halloween-tägistä. Tein sellaisen!