sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Muut ovat väärässä, minä olen nero

Opin aika tärkeän asian elämästä, kun kirjoitin graduani ja jaan sen nyt teidänkin kanssanne. Graduni käsittelee ironiaa. (Ja ei, sitä ei vieläkään voi lukea mistään. Yritin, mutta asia jäi, sillä minun pitää lähettää oppiaineen kansliaan joku lappu ja se tuntui liian vaivalloiselta.)

Kun lähettää (eli puhuu tai kirjoittaa tai viittoo tms.) viestiä muille ihmisille, käytännössä luopuu kaikista oikeuksista viestin tulkintaan. Viesti joko tulkitaan viestijän tarkoituksen mukaisesti tai ei. Tietystikään ihan päättömien päätelmien tekeminen ei ole perusteltua, mutta niitäkin voi joku tehdä, joten sinänsä puhuminenkin on aina tietynlainen riski.

Kun on kyse ironisesta viestistä, väärinymmärryksen mahdollisuus on suuri. Oikeastaan se on melko pakollinen, sillä ironinen viesti on monitulkintainen ja jos kaikki ymmärtävät viestin juuri sillä yhdellä tarkoitetulla tavalla, viesti on hiukan epäonnistunut. Ironisen viestin tarkoituskaan nimittäin ei ole, että kaikki ymmärtäisivät sen - siinä on monia merkityksiä ja aina on muutama, joka jää ulkopuolelle. Se lisää jutun oivaltajien hauskuutta ja saa heidät tuntemaan olonsa nokkeliksi. Siksi ironiasta tykätään niin paljon - kun viestin ymmärtämiseksi pitää tehdä edes vähän aivotyötä, ymmärtäjälle tulee hyvä mieli.


Siispä jos kaikki ymmärtävät ironisen viestin, on sen tulkinta tehty liian helpoksi ja näin viestijä on epäonnistunut viestin lähettämisessä. Toisaalta taas epäonnistuminen ei ole kovin vakavaa, sillä väärinymmärrystä varsinaisesta ydinmerkityksestä ei ole tapahtunut, mutta myöskään ironian monitulkintaisuus ei ole näkyvissä.

Jos ironista viestiä ei suurin osa kuulijoista kuitenkaan ymmärrä sillä tavalla kuin sen on tarkoittanut, tulee ongelmia. Tämän vuoksi poliitikoiden ei kannata käyttää ironiaa. Jos vaikka sanoo, että naiset kuuluvatkin keittiöön mutta konteksti (esimerkiksi puhujan persoona, jos sattuu olemaan esim. persupoliitikko) ei ole tarpeeksi ristiriidassa viestin kanssa, viesti ymmärretään kirjaimellisesti. Tai vaikka ironian voisikin tajuta, joskus viesti ymmärretään tahallaan väärin, etenkin, jos väärinymmärryksestä voi jotenkin hyötyä.

Tilanteet, joissa kukaan ei ymmärrä viestin ironiaa ja sinua katsotaan illallisjuhlissa oudoksuen kun kerrot että joo, olet lihaa syövä vegaani, ovat puolestaan epäonnistuneita viestintätilanteita. Viestijä on epäonnistunut viestin lähettämisessä tekemällä ironian liian vaikeaksi havaita - viestissä ja viestintätilanteessa ei ole havaittavissa ristiriitaa, joka herättää ironisen tulkinnan. Tällöin tapahtuvat isoimmat väärinymmärrykset, sillä ironinen viesti sisältää monia merkityksiä, jotka voivat olla päinvastaisia keskenään.

Viimeisimmän kaltaisessa tilanteessa viestijä saattaa loukkaantua tai suuttua muille, jos nämä eivät ymmärrä viestiä. Hän saattaa kokea häpeää tai jopa mennä niin pitkälle, että julistaa mielessään kaikki idiooteiksi. Joskus hän myöhemmin valittaa muille, miten kukaan ei ymmärrä hänen juttujaan. Tiedän tämän, koska olen itse ollut joskus tämä tyyppi (ja toisinaan vieläkin, mutta yritän olla rehellinen itselleni syistä).


On vaikea myöntää itselleen, että on epäonnistunut jossain tai että pitäisi kehittää itseään, jotta sopisi yhteiskuntaan. Minulla ainakin oli olo, että jos en kelpaa tällaisena, niin muut pitäkööt tunkkinsa! Mutta ei se ihan niinkään mene. Jos jatkuvasti muut ymmärtävät väärin, niin kannattaa alkaa miettiä, mikä tilanteissa on yhdistävä tekijä: sinä. Sitten pitää miettiä, miten voisi muuttaa viestintäänsä niin, ettei kuitenkaan muuta persoonaansa olennaisilla tavoilla. Muuten ei pärjää.


Tämä ei koske pelkästään ironiaa, vaan ihan kaikkea viestintää. Jos jatkuvasti pettyy ihmisiin ja siihen, että ei ymmärretä tai juttuja ei kuunnella, kannattaa alkaa miettiä, mikä omassa viestinnässä on pielessä ja mitä voisi tehdä toisin. Jos siis tosiaan haluaisi, että muut ymmärtäisivät. Toinen vaihtoehto on eristäytyä ja etsiä samankaltaisia väärinymmärrettyjä ihmisiä ja sitten yhdessä katkerasti julistautua marttyyreiksi ja kärsimyksen Jeesuksiksi. Tämä on aika yleistä, mutta ei mielestäni kovin fiksua tai ihmisenä kasvamisen kannalta hyödyllistä. Pahimmissa tapauksissa se, että pettyy muihin eikä löydä omasta käytöksestä mitään vikaa, johtaa vihaan ja katkeruuteen ja äärimmäisissä tapauksissa jopa lassukointiin - (gasp) kyllä!

Fiksu tyyppi osaa valita viestintätavat yleisön mukaan ja jos jokin keino osoittautuu huonoksi, hän vaihtaa tyyliä. Persoona ei ole sama asia kuin se, miten asiansa esittää, joten tosiaan itseään ei tarvitse muuttaa - täytyy vain osata ottaa muut huomioon. En siis missään nimessä kehota muuttamaan itseään tai puhumaan asioita, joita ei tarkoita. Ei edes ole pakko saada muita ymmärtämään itseään, ellei niin halua. Mutta aika moni kuitenkin haluaa. Kumpi on tyhmä - 100 ihmistä, jotka eivät ymmärrä yhden viestiä vai se yksi, joka yrittää jatkuvasti vaan samalla tavalla saada asiaansa perille, vaikka kertaakaan ei ole onnistunut?



ps. Palasin tähän vanhaan tuttuun allekirjoitukseen! Se viimekertainen ei oikein toiminut.

12 kommenttia:

  1. Super-hyvää tekstiä, kiitos kirjoittamisesta! ja joo, on toi parempi allekirjoitus.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista tekstiä. Ironiaa on tullut paljon mietittyä viime aikoina. Itse käytän sitä lähes koko ajan ja on tullut ongelmia, kun ei ole ollut aina riittävästi tilannetajua. Jutut mitkä ymmärretään pienessä ja tutussa kaveriporukassa eivät toimi ison yleisön ja puolituttujen keskuudessa. Suurimmaksi osaksi väärinymmärryksissä on ollut syy ihan omassa käytöksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä, jos sen itse tajuaa. Silloinhan ongelma on jo puoliksi ratkaistu!

      Poista
  3. En osaa sanoa enää muut kuin KYLLÄ ja KIITOS tästä(kin) tekstistä!

    VastaaPoista
  4. Ironia, sarkasmi ja joka muukin vitun ismi palvelee kertojansa vaikeuksista kärsivää egoa. Sitä tämäkin sanoma viestittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt oikein tiedä edes mistä aloittaa :D Kai tuokin voi olla käyttötarkoitus ironialle ja sarkasmille ja "vitun ismeille" (?), mutta niillä on aika monta muutakin tehtävää.

      Poista
  5. Hei, Miss Ruki Ver! Kiitosta ja kannustusta viisaasta ajattelusta ja terveestä asenteesta. Olen seurannut blogiasi jo pitkään, ja halusin vain sanoa, että keep up the good work! Onnittelut gradun valmistumisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Juhani! Kiitos paljon tsempistä ja kiva, että luet blogia <3

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.