lauantai 8. syyskuuta 2018

Mahdoton tehtävä

Hassua, miten yllättävää se joka kerta on, kun saa tietää, että joku oma ongelma ei olekaan vain oma ongelma. Jotenkin kuvittelee, että on ainoa ihminen maailmassa, joka kärsii jostakin tai ei osaa tehdä jotakin tai tuntee jotakin tunnetta.

Koin juuri nimittäin taas yhden valaistuksen. Selailin Facebookia ja vastaan tuli artikkeli, jossa kerrottiin ilmiöstä, jota nimitettiin mahdottomaksi tehtäväksi. Eräs nainen oli twiitannut kokemuksistaan ja moni muu oli vastannut, että vihdoinkin joku antaa nimen tälle asialle, jota ennen ei itse ole osannut edes hahmottaa.  Että ei ole yksin. Koin ihan samanlaista tunnetta kuin nämä vastaajat lukiessani twiittejä.

Masennukseen liittyvät tuntemukset, kuten mielenkiinnon puute, toivottomuus ja alakuloisuus, ovat  kaikille tuttuja. Ne on helppo käsittää ja varmasti jokainen on joskus kokenut niitä, vaikkei olisikaan masentunut. Toki masennukseen liittyneenä ne ovat ihan eri kaliiberin tuntemuksia kuin ihan vain normaaleina tunteina - siksi niitä ei voi ihan oikein ymmärtää, jos ei niitä ole itse kokenut.

Siitä mahdottomasta tehtävästä, kuten tuo twiittaaja asiaa nimitti, ei puhuta. Siksi en itsekään tajunnut, että se on yksi masennuksen oireista. Nyt kun asiaa pohtii, niin onhan se ihan itsestäänselvää, mutta joskus itsestäänselvätkin asiat pitää sanoa ääneen, jotta ne tajuaa. Tai jonkun toisen pitää sanoa ne, niin niistä tulee totta.

Mahdoton tehtävä on siis jokin helppo asia, jonka on tehnyt miljoona kertaa, mutta jota ei yhtäkkiä pystykään enää tekemään. Se on joku ihan arkinen asia. Jollekin se voi olla tiskaaminen, jollekin puheluiden soittaminen, jollekin apteekissa käyminen. Olennaista on, että mikään fyysinen asia ei estä tekemästä mahdotonta tehtävää - este on omassa päässä.


Minulle mahdoton tehtävä on laskujen maksaminen. Minulla on kyllä rahaa tilillä ja pankkitunnukset käytössä, mutta en vain pysty tekemään sitä. Ihan hullua! Kirjaimellisesti :D En osaa nytkään sanoa, mikä laskujen maksamisessa on ahdistavaa - minulla ei liity siihen mitään traumaa, minulla ei ole pulaa rahasta. Mikään ei selitä sitä, miksi se on minulle niin iso homma, että maksan joka kuukausi hirveästi huomautuskuluja ja tosi usein laskuni menee ihan jollekin perintäfirmalle asti, ennen kuin paniikissa maksan ne.

Toisinaan mahdoton tehtäväni on ollut blogikommentteihin ja -sähköposteihin vastaaminen. Tästä pahoittelut niille, jotka eivät ole vastausta minulta saaneet.

Tämä tunnustus on omiaan leimaamaan ihmisen. Kun asiaa ei pysty käsittämään, vaikuttaa järjenvastaisesti toimiva ihminen arvaamattomalta. Siksi niin moni mielenterveysongelmainen leimataan hulluksi. Eihän ihminen, jonka mieli toimii aina ihan normaalisti, pysty ikinä ymmärtämään, miksi sitä laskua ei pysty maksamaan tai niitä roskia viemään roskiin - eihän se ole isokaan vaiva! Tai miksi masentunut ei vaan vedä lenkkitossuja jalkaan ja lähde ulos piristymään.

Asia on minullekin vaikea, sillä en todellakaan itsekään ymmärrä sitä. Minua ärsyttää kaikki, mitä en ymmärrä. Käsittämätöntä on, että oikeastaan laskujen maksaminen tai kommentteihin vastaaminen ei edes ahdista minua. Minulle ei tule ajatuksesta paniikkia tai mitään tunteita. En vain yksinkertaisesti tee sitä.


Ahdistus tulee vasta sitten, kun joku läheiseni tulee käymään ja pakottaa minut avaamaan laskut ja kirjautumaan verkkopankkiin eikä lähde, ennen kuin olen maksanut laskut. Minua ärsyttää suunnattomasti ajatus, että en muka olisi aikuinen ihminen ja osaisi huolehtia itsestäni.

Mutta läheiseni ovat oikeasti ihan oikeassa ja olen äärettömän kiitollinen heidän avustaan. Kuten noissa twiiteissäkin kehotettiin: jos haluat auttaa masentunutta läheistäsi, selvitä, mikä on heidän mahdoton tehtävänsä. Auta heitä siinä tai tee asia heidän puolestaan. Jos ihminen on yhtään kuten minä, hän saattaa kieltäytyä jopa suuttumiseen asti, mutta oikeasti hän on kiitollinen avusta ja siitä, että joku huomaa sen, että kaikki ei ole ihan ok.

Nyt varmaan saa sellaisen kuvan, että olen ihan masentunut enkä huolehdi itsestäni ja joudun kohta johonkin ulosottoon. En sentään, vielä toistaiseksi olen saanut kaikki laskut hoidettua. Ex-mieheni auttoi minua niin, että laitoimme yhdessä tärkeimmät laskut menemään automaattisesti maksuun - se auttoi tosi paljon. Yritän pitää itsestäni huolta ja tsemppaan. Nyt en ole saanut huomautuslaskuja hetkeen, jee!

Minun on erityisen vaikea myöntää, että minulla on mahdoton tehtävä, sillä olen todella ylpeä siitä, että selviän kaikesta ja osaan kaiken. Hoidan paljon laskujen maksamista isompia kokonaisuuksia ja vastuullisempia tehtäviä joka päivä. Minulla on iso luotto itseeni ja siihen, miten pystyvä olen. Siksi on kamala ajatella, että näin yksinkertainen asia on minut voittanut.

Tätä onkin juuri siksi tosi vaikea kirjoittaa ja kyllä tosissani mietin, julkaisenko koko tekstiä. Mutta olen julkaissut myös tekstit raiskauksesta ja demiseksuaalisuudesta, niin miksi en nyt yhtä laskujen maksamisestakin! Mutta se, että nostan tämän tekstin noiden tekstien tasolle, kertoo ehkä jotakin siitä, miten henkilökohtainen aihe on. Ja jollain tavalla tosi hävettävä. Juuri se ajatus, että miksi en edes näin yksinkertaista asiaa pysty hoitamaan! Mutta onneksi tiedän nyt, että muillakin on samankaltaisia ongelmia ja että en ole yksin maailman surkein ihminen - se helpottaa. Ja tässä on taas se syy, miksi tämänkin tekstin kirjoitin ja miksi sen julkaisen.


Mahdoton tehtävä on ollut osa arkeani silloinkin, kun en koe olevani erityisen alakuloinen - siksi sitä onkin niin vaikea yhdistää juuri masennukseen. Yleisesti oloni on hyvä, enkä koe jatkuvasti tai ainakaan myönnä olevani masentunut - mutta olen alkanut uskoa, että jonkinlainen masennus on tavalla tai toisella ollut osa arkeani ihan lapsesta asti. Sitä on ehkä vaikea uskoa ulkopuolelta, kun saan niin paljon aikaiseksi ja olen iloinen ja reipas. Ja olenkin, ison osan ajasta. Mutta minussa on myös alakuloinen puoli, joka toisinaan ottaa vallan. Se on ollut minussa niin kauan kuin muistan. Muistan esimerkiksi kolmannelta luokalta hetken, kun en lähtenyt kouluun, koska minua vaan itketti niin paljon ilman mitään syytä.

Terapia on antanut minulle hyviä työkaluja tunteideni käsittelyyn ja nykyään minulle ei enää ole maailmanloppu, jos oloni on surullinen. Nyt olen alkanut hyväksyä, että ehkä vain olen tällainen ja ehkä kaikkeen ei ole ratkaisua. Olen armollinen itselleni. Mutta silti tätä mahdotonta tehtävää tämä hyväksyminen ei ole poistanut. Tietysti voisin hoitaa asian niin, että palkkaan ihmisen maksamaan laskuni. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta olen valmis maksamaan tästä palvelusta ihan runsaastikin!

Mutta kai se saa kuulostaakin, hullulta nimittäin, sillä ehkä olen hullu for life.


ps. Kokeilen jotain vähän uutta! Mitä mieltä tästä allekirjoituksesta? Olen halunnut pitkään päästä eroon Miss:stä, sillä se ei jotenkin ole koskaan tuntunut omalta (eikä se ole pitänyt paikkaansa). Olen myös harkinnut sitä, että rupeaisin käyttämään ihan omaa nimeäni, Sädeä, mutta toisaalta tykkään Rukista ihan yhtä paljon. Ehkä muutan sen toiseksi nimekseni. 

9 kommenttia:

  1. Valaistumisen hetki, todellakin. Kiitos, että julkaisit tämän! :) Minullakin on ollut omat mahdottomat tehtäväni, jotka alkoivat saavuttaa ihan älyttömiä mittasuhteita silloin, kun olin tosi masentunut. Muutama on edelleen. Hassuin taisi olla se, kun joskus aikanaan en pystynyt lähtemään (itsekseni) mihinkään, jos sinne oli yli minuutin matka. Roskakatos, lähikauppa, yliopisto, mitä näitä nyt on. Ei pystynyt. Mahdoton tehtävä. Esimerkillinen tapaus oli sellainen, kun onnistuin menemään kavereitten kommuunille viettämään iltaa, mutten koko seuraavan päivän aikana saanut itseäni ulos ja lähdettyä kotiin, 10 minuutin kävelyn päähän. Lopulta taisin saada autokyydin joltain kaverilta, mutta kauankohan minua olisi katseltu siellä kommuunilla, jos kukaan ei olisi tullut hakemaan minua pois... :D

    VastaaPoista
  2. Tämä oli tosi mielenkiintoinen juttu, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Hienoa kun kirjoitat näistä asioista! Ihan liikaa vaietaan tai sitten oikein möyrytään niissä niin, ettei mitään kunnon reflektiota ole näkyvissä. Tässä tekstissä on kunnon pohdintaa ja oikein timanttisia huomioita. Asiaa alkaa itsekin oikein miettimään. Kiitos, että saamme seurata ajatuksenjuoksuasi tätä kautta.

    VastaaPoista
  4. Ps. Hieno uusi logo! Vanha oli ehkä enemmän mieleeni tosin, mutta vaihtelu virkistää.

    VastaaPoista
  5. Loistava kirjoitus ��

    VastaaPoista
  6. Hienoa pohdintaa asioista joita sellainen henkilö jolla ei ole niistä kokemusta ei pysty käsittämään. Mullakin on ollut ahdistusta laskujen maksun kanssa, ja itse olen laittanut kaikki laskut automaattisesti maksuun e-laskuina. Kun mulla ei tililtä rahaa mene oikeastaan mihinkään niin siellä on aina varaa laskuihin vaikka eräpäivä olisi milloin tahansa. Yksi huoli vähemmän, ja pankki ei veloita tuosta mitään ylimääräistä :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä kirjoituksesta, se auttoi tajuamaan että omat mahdottomat tehtäväni eivät joudu vain laiskuudesta ja siitä että olisin vaan yleisesti hyödytön ihminen joka ei osaa elää itsenäisesti,vaan no, masennuksesta. Omat mahdottomat tehtäväni ovat yleensä sähköpostien lähettämistä, soittamista tai "oikean ruuan" laittoa. Ei auta vaikka olisi ihanimmat mahdolliset herkkuainekset kaapissa, päädyn hakemaan pakastepitsan tai syömään vanukkaita.

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä. Tänään juuri mietin, että miksi en vaan tee yhtä opiskeluun liittyvää hommaa, josta olisi mulle paljon hyötyä, tekemättä jättämisestä hirveästi haittaa, eikä homma itsessään edes ole erityisen vaikea tai ikävä. Vaan ei, taas meni päivä - johonkin.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.