maanantai 27. elokuuta 2018

Rajatut silmät ja uusi tatska

 Husky kävi Ruotsissa Sephorassa ja toi minulle sieltä toivomani tuliaisen: Kat von D:n Lash linerin!


Kyseessä on siis kajalin ja eyelinerin risteytys eli eräänlainen nestemäinen rajausväri, joka laitetaan sisäluomelle. Rokkasin tätä lookkia ainakin vitosluokalla, jolloin aloin meikkaamaan. Aloitin tietenkin mustalla kajalilla. Lisäksi minulla oli ruskea mokkanahkainen takki ja tukassa paksut vaaleat palkkiraidat, joten olin aika kovis.

Jossain välissä tuli tieto, että musta kajal pienentää silmiä ja sisäluomelle pitikin laittaa valkoista kajalia. Ai että, se oli aikaa se!

Pienensi silmiä tai ei, tämä on kyllä tehokas väri. Laitoin sitä silmiin klo 12 testatakseni väriä. Alla kuvat klo 12, 14, 16 (suihkun jälkeen!) ja klo 18 (sateen jälkeen!). En ole lisännyt meikkiä missään vaiheessa. Kestävyys on ihan uskomaton!



Noissa kolmessa kuvassa minulla ei ole mitään muuta meikkiä ja neljännessäkin vain kulmaväriä lisänä. Jos aikaisemmassa Kat von D:n eyelinerissä minulla oli ongelmana se, että pigmenttiä ei ole tarpeeksi, tässä sitä kyllä riittää. Musta on tosi mustaa ja efekti on tehokas.

Muissa postauksen kuvissa minulla on vain kulmissa Anastasia Beverly Hillsin kulmakarvapomadea, lash lineriä ja ripsaria. Muuta ei tarvita ja meikki näyttää jo tosi dramaattiselta. Jos ei ole aikaa tai taitoa, tämä on tosi helppo ja nopea meikki.

Kaikki meikit, jota tähän tarvittiin!



Tämä oli vasta pikainen kokeilu, ja odotan innolla, miltä liner näyttää, kun meikkiä on muutenkin vähän enemmän - smoky eye tämän kanssa näyttää varmaan ihan extralta.


Toisissa uutisissa: kävin ottamassa vähän uutta mustetta ihoon! Outi Vihlman Impact Tattoosta teki minulle ja Sekopäälle Lontoo-tatskat! Outi on ihan uskomattoman taitava ja en voi muuta kuin suositella häntä. Hän piirsi tatuoinnit ehdotustemme perusteella ja rakastan sitä, minkälainen lopputuloksesta tuli. Kaiken huipuksi tämä tatska on parantunut paremmin kuin mikään tatuointini ikinä! Tässä meneillään on neljäs päivä ja ihmettelen, missä vaiheessa väri alkaa irtoamaan.

Minulla on anarkiateekuppi. Anarchy in the UK - get it? :D Kupissa lukee Salem ja Sola eli Starbucksin tyypin väärin kirjoittamat nimemme. Sekopää otti takeawaykupin vähän eri designilla.


Siinä sitä olikin. Kivaa alkavaa viikkoa ja paluuta syksyyn! Minä aion kaivaa tänään esille aurinkolamppuni. Jos syksy ei tänä vuonna saisi minua kiinni.


lauantai 25. elokuuta 2018

Raita-asu! Hitti vai huti?

En tajua, miten kukaan enää kehtaa osteskella surutta ketjuliikkeiden paskavaatteita, kun tiedetään, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne. Totta on, että itsekin siihen joskus sorrun, mutta tunnen asiaankuuluvaa häpeää enkä kehtaisi esitellä ostoksiani esim. täällä blogissa. Hienoa kuitenkin on, että nyt en ole oikeastaan koko vuoteen ostanut hirveästi mitään! Hyvä minä!

Pikamuodin kieltäminen ei meinaa sitä, että bloggaajille jää enää postattavaksi vain kahvikuppikuvia. Nimittäin voi ostaa oikeasti laadukkaita vaatteita tai kierrätettyjä sellaisia. Vaatteita on tehty jo niin paljon, että ne varmaan riittäisivät vuosikymmeniksi. Kierrätettyjä vaatteita löytää kirppareilta, kavereilta ja FB:n kierrätysryhmistä. Ei tämäkään ongelmatonta ole, sillä jotkut ostavat kierrätyksellä itselleen hyvän omantunnon ja kuvittelevat, että he sitten voivat ostaa uusia vaatteita. Näinhän tämä ei oikein toimi.

Itse olen ostanut vaatteeni pääasiassa aina kirpparilta. Siksi olen maailman paskin bloggaaja, sillä aina, kun joku kysyy mistä vaatteeni on, en voi auttaa. Mutta ainakin voin kannustaa ihmisiä kirppareille!

Mistä päästäänkin tämän postauksen aiheeseen. Kalliossa on ihan hirveästi second hand shopeja, mikä on hieno nimitys kalliille kirpparille. Ei tarvitse sanoa, että ostin tämän käytettynä, voi sanoa, että ostin tämän second handina. Pyh, ihmiset, what a bunch of bastards. No kuitenkin, tässä siis viimeisin löytöni, jonka kävin nappaamassa Reccin ikkunasta puoleen hintaan. Kysymys kuuluu: onko tämä punavalkoraidallinen shortsipuku ihan hirveä vai ihanan hirveä? 



Tämä vaatii tosi huolellisen asustuksen, etten näytä joltain karkkimyyjältä. Mitä sanotte? En osaa itse oikein päättää. Välillä tämä näyttää supercoolilta ja välillä mietin, mitä oikein ajattelin. Pyöreät rillit tekevät mistä tahansa asusta coolin.



 Kuten ehkä huomaatte, leikkasin myös otsatukan jälleen. Antauduin himoilleni ja annoin mennä. Se oli hyvä päätös, eikö vain? Nyt on taas se vaihe, kun fiilistelen otsatukkaa ja lupaan itselleni, etten ikinä kasvata sitä pois. Kaikki otsatukkajojoilijat tietää.



Voisivatko kaikki lukijat luvata minulle, jumalallenne, kommenteissa, että ainakin yritätte olla menemättä Henkkamaukkaan ja muualle? Monki ei myöskään ole mikään laatuvaatekauppa, vaikka se varmaan milleniaaleja enemmän miellyttääkin. Tiedän, että se on vaikeaa ja siihen ne kaupat luottavatkin. Voidaanko kuitenkin yhdessä yrittää?

ps. Tämän postauksen paita on H&M:stä, joten olen ensimmäinen, jota voi heitellä kivillä.

tiistai 21. elokuuta 2018

Kasarilooks

Katsoin Netflixistä sarjaa GLOW eli Gorgeous Women Of Restling. Se on Orange isthe new blackin tekijöiden uusi sarja, joka kertoo 80-luvulla perustetun naisten showpainiohjelman ensiaskelista. Tykkäsin ohjelmasta tosi paljon ja katsoin sen molemmat kaudet aika nopeasti ja inspiroiduin tietenkin 80-luvusta. Sarjassa oli saatu kasari näyttämään niin raikkaalta, että täten ennustan sen tulevan muotiin heti, kunhan tämä monta vuotta jatkunut 90-luku ja vuosituhannen alku saadaan pois päiväjärjestyksestä.


Inspiroiduin niin paljon, että houkuttelin Sekopään ja Huskyn lähtemään kasariteemalla kuvailemaan. Käytimme hyväksemme Kallion neontauluja ja tadaa, kasarikuvaukset nollabudjetilla tuottivat näin hienon tuloksen!  


Itse sarja tosiaan oli siis ihan hyvä, tai siis sellainen, että sitä katsoi. Ihan kiva, että sarjassa pääosassa ovat naiset, mutta silti jäi vähän outo olo, kun painijoiksi oli otettu vain kaksi lihavampaa naista, jotka molemmat ovat vähemmistön edustajia (toinen oli tietenkin äitihahmo, toinen sellainen perinteinen kiltti ja harmiton tyyppi), yksi lihaksikas nainen ja yksi gootti/hörhö, ja jotenkin siitä jäi hiukan hajanainen fiilis. Päähenkilöt tietenkin olivat valkoisia ja hoikkia ja perinteisen kauniita.


Tässä ote alkuperäisestä GLOWsta, sillä sarja kai perustuu osittain oikeisiin tapahtumiin. Mielestäni tuossa on vähän runsaampi valikoima naiskehoja: 




Silti, ihan katsottava se oli! En nyt ole mikään suuri elokuvakriitikko, niin en osaa oikein sanoa, mikä sarjassa häiritsi.



Kasari-intoilun lisäksi olen miettinyt tulevia 30-vuotispäiviäni. Nehän ovat vasta joulukuussa ja vielä joulukuun lopussa, eli en ole aaaiiikoihin vielä 30. Mutta silti. Löysin jonkun kyselyn, jonka kaikki kohdat piti olla tehnyt ennen kuin täyttää 30 - kysely oli netissä, joten tietenkin otin sen vakavasti.

Siinä oli muutama kohta, joita en aio tai pysty tehdä (en saa luovuttaa verta syövän takia, en uskalla lapsuudenhaaveista huolimatta hypätä laskuvarjohyppyä enkä ikinä osta merkkilaukkua, vannon sen blogin domainin nimeen!), mutta niitä lukuunottamatta minulta puuttui vain kaksi kohtaa - en ole surffannut enkä käynyt Broadwayn show'ssa. Tästä innostuneena kävin suppailemassa. Eikö niin että se on melkein sama asia kuin surffaaminen? Siinä meni venekin ohi eli tuli vähän aaltoja!

Jos laitan uskoni tähän nettitestiin, ja miksen laittaisi, listaltani puuttuu enää Broadway. Tosin ajattelin, että Westend on varmaan melkein sama asia ja Lontooseen voisin jopa ehtiä ennen joulukuuta. Olen menossa ainakin Manchesteriin ensi kuussa, Lush Showcaseen, joten periaatteessa voisin käydä samalla reissulla Lontoossa. Ihan vaan nettitestin takia. Koska that's how I roll.




No oikeasti saa nähdä. Mutta ainakin olen kaivanut kaapistani kreppiraudan jälleen käyttöön ennen 30-vuotissynttäreitäni! Sitä ei ollut listalla, mutta uskon sen olevan jonkinlainen ikuisen nuoruuden merkki. 


Mitä mieltä kasarityylistä? Tässä yksityiskohtaisemmat vaihtoehtokysymykset:

Madonna (K/E)
Olkatoppaukset (K/E)
Neonvärit (K/E)
Krepatut hiukset (K/E)
Collegeasut (K/E)
Feikki kauneuspilkku (K/E)
Takatukka (K/E)
Kasariposkipunat (K/E)
Sininen luomiväri (K/E)
Säärystimet (K/E)

lauantai 18. elokuuta 2018

Oodi PMS:lle

Minun piti tänään siivota, joten laitoin Chromecastin kautta telkkariin pyörimään siivousmusiikkilistan Youtubesta. Pysähdyin kuitenkin katsomaan Katy Perryn Roar-musiikkivideota (biisin ajatus on hyvä, mutta Katy on ihan mitäänsanomaton ja jättää minut ihan kylmäksi). Nyt kuitenkin katsoin kun Katy istui valtaistuimella ja manspreadasi oikein kunnolla. Aloin itkeä ja ajattelin että YOU GO GIRL, TAKE YOUR SPACE SIS!

Siitä tajusin, että nyt on taas se aika kuukaudesta. Täti Irma ei vielä tullut kylään, mutta hänen vähän pelottavampi siskonsa kyllä. Nyt mietitte, mikä maailmassa voisi olla pelottavampi kuin neljän päivän verenvuotofestit. Vastaus on Pirjo Marjatta-Sinikka eli PMS.


PMS ei ole pelottava minulle vaan muille, koska niiden aikana olen ihan hiton boss - kyllä, jopa normaalia enemmän. Sietääkin olla peloissaan. Saan asiat tehtyä. Kaikki ne vaikeat jutut, joita olen koko kuukauden lykännyt, saa Pirjo tehtyä. Joku on ollut minulle inhottava? Pirjo hoitaa. En ole saanut oikein rahaa takaisin jostain kaupasta? Pirjo järjestää. Se inhottava sähköposti, jonka minun piti kirjoittaa? Jätä se Pirjon huoleksi!


Kun tajusin, että niiden siunattujen päivien aikana kun Pirjo on kylässä, kukaan ei mahda minulle mitään, ryhdyin miettimään, miksi en olisi koko ajan hiukan Pirjo. Olen ottanut häneltä oppia jo muutaman vuoden ajan ja nyt olen aikalailla voittamaton suurimman osan ajasta. Jos kieltäydyn tai suutun jostakin asiasta, josta pitäisikin kieltäytyä tai suuttua, tunnen oloni tosi voimakkaaksi. Puolustan itseäni ja muita. Minua hiukan pelätään. Se ei aina ole huono asia.

On ihan käsittämätöntä, että PMS, hormonit ja menkat on nähty (ja jotkut näkevät yhä, miettikää!) syinä sille, miksi naiset eivät ole hyviä johtajia. Sitten taas hormonit miehillä - vau mikä juttu! Miesten hyvät johtajuustaidot ja menestyminen johtuvat tietenkin miesten testosteronin aiheuttamasta kilpailuvietistä, riskien ottamisesta ja aggressiivisuudetsa - samat ominaisuudet, jotka naisilla nähdään hysteriana ja ohimenevänä hormonimyrskynä.


Toki PMS:n aikana minua myös itkettää, kuten alun esimerkistä näkyy. Mutta miksi itkeminen olisi paha juttu? Minulla on vaikeuksia purkaa tunteitani kuukauden muina aikoina. PMS saa minut itkemään ehkä Taylor Swiftin Shake it off -videolle (tämä tapahtui) enkä osaa sanoa syytä tälle, mutta se puhdistaa. Itken varmasti myös asioita, jotka minun täytyy saada ulos. PMS saa minut antamaan koko muun kuukauden panttaamille tunteilleni tilaa. Olen varma, että se on terveellistä. Vai mitäs sanotte, onko parempi itkeä ja olla vihainen kerran kuussa vai ampua sata ihmistä ostoskeskuksessa tai koulussa? Niinpä.


Ehdotankin uudeksi maailmanlaajuiseksi käytännöksi, että kaikille maailman ihmisille määrätään PMS yleisen turvallisuuden vuoksi. Käytännössä siis miehille annetaan lääkkeitä, jotka matkivat naisten hormonitasoa PMS:n aikaan. Luulisi tämän olevan helppo keksintö, naisethan ovat vuosikymmeniä vetäneet jo hormoninappeja yhteisen edun vuoksi.


ps. Joku on väittänyt, että PMS on keksitty juttu. Mutta koska olen myös lukenut usean asiantuntijan sanomana, että e-pillereistä ei ole haittavaikutuksia, luotan mieluummin omiin kokemuksiini. Kaikilla ei ehkä ole PMS:ää, mutta minulla on.