torstai 5. heinäkuuta 2018

Still alive

Blogiin tuli ihan spontaanisti yli kuukauden tauko. Huh! Varmaan eka kuukausi, jona en ole kirjoittanut yhtään tekstiä. Kamalaa. Olisi kiva syyttää kiirettä ja muuta, mutta tällä kertaa en voi sanoa muuta kuin että ei ole ollut inspistä. Kai olen ollut vähän maissa, ja siinä kärsii aina ekana mulla luovuus. Ja ehkä vähän motivaatio tehdä yhtään mitään.


Tyhmät rintsikat pilaa!
Eilen heräsi ajatus, että olisi kiva kirjoittaa. Ja mietinkin aiheita, mutta mikään ei oikein tuntunut sopivan. Ei minulla nyt oikein vieläkään ole mitään oikeasti sanottavaa, mutta ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa ihan vain siksi, että aloittaminen on vaikeinta ja yleensä sitten tulee kyllä kaikenlaista mieleen, kun on saanut aloitettua.


Tämä ei ole synkkä blogi enkä ole ihminen, joka nauttii synkkien aiheiden jakamisesta. Yleensä käännyn itseeni päin. Haluan muiden kanssa käydä läpi vain kivoja asioita. Eri asia, jos kyseessä on juttu, josta voisi olla jollekin hyötyä. Mutta ihan turhaan masentavia asioita ei mielestäni kannata käydä läpi, koska siinä masentuu itse vain lisää ja levittää muihinkin pahaa mieltä. Siksi joskus, kun käyn läpi rankempia aikoja, en oikein jaksa tänne tulla sitä rankkuutta levittelemään.

Synkistelyn sijaan minun tekee mieli aina vitsailla kaikesta rankastakin, sillä huumori on minulle yksi apukeino asioiden läpikäymiseen. Nytkin naurattaa ihan oma itseni, sillä kuuntelen Kallion asunnossani The Smithsiä, juon punaviiniä ja katselen kaihoisasti ikkunasta pilvistä taivasta ja sadetta... Minusta on tullut ihan kamala karikatyyri :D Lähden tästä huomenna onneksi Poriin hakemaan itseeni jotain rotia. 



Kaikesta epäsynkkyysvannotteluistani huolimatta julkaisin tämän postauksen äsken aika itsesäälisenä. Pois se minusta! Yleensä en lue tekstejäni, mutta kun nyt tein poikkeuksen ja luin, ärsytti itseänikin. Mikä ihme vässykkä se täällä hetkellisesti kirjoitteli? En tosiaan tunnista itseäni surullisesta tekstistä - en pysty tekemään siitä uskottavaa. Siinä on aina jokin kiero silmänisku taustalla. Ehkä koska en todella ole ikinä kauempaa kuin hetken todella surullinen. Minun on helppo harhauttaa itseäni menemällä elokuviin, lähtemällä laulamaan karaokea, kutsumalla ystävä viinilasilliselle... En vain ole märehtivä ihminen.

Varmaan olisi järkevää surra välillä, mutta en pysty siihen kuin hetkittäin. Miten te saatte kaikki murheet ja vahvat tunteet pois mielen syövereistä? Itse en voi antaa niille valtaa, koska sitten menetän itseni niiden alle.

Psykiatrinen sairaanhoitaja (se ainoa henkilö julkisella puolella, jolle sain ajan) sanoi minulle, että minun kannattaisi koettaa siirtää tunteet johonkin fyysiseen. Esimerkiksi kirjoittaa kiviin asioita ja heittää ne mereen. Eikö vain kuulostakin ihan naurettavalta ajatukselta! Mutta toisaalta sitten taas niin kuulosti aikoinaan oman lapsuuskuvan laittaminen jääkaapin oveenkin, mutta se oli ihan nerokas menetelmä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ehkä siis kokeilen kivihommaa. Raportoin sitten, miten se meni.


Huh. Tekisi mieli sanoa, että olen viime kuukaudet vain työskennellyt ja kylpenyt, mitä olenkin tehnyt, mutta olen kyllä tehnyt aika paljon kaikkea muutakin. Olin työmatkalla Oslossa ja Englannissa, kävin Parikkalan patsaspuistossa roadtripilla, muutin... Aika paljon tähän on mahtunut. Silti tuntuu, että mitään ei tapahdu ja että en oikein jaksa mitään. Toisaalta taas minulla on olo, että kaipaisin oikein kunnon seikkailua - ehkä lähdenkin jonnekin vaikka liftaamaan taas ilman päämäärää.


Palaan nopeammin tänne kuin viime postauksen jälkeen. Ja lupaan laittaa The Smithsin pois!


17 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja eihän The Smithissä mitään vikaa ole mutta kesän kunniaksi voisi ehkä välillä soittaa jotain hömppää? :D

    Auttaisiko lukeminen? Jos Nina Hemmingsonin Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt -sarjis ei ole tuttu, niin suosittelen lämpimästi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hömppääkin soitan! Tää oli vaan tän fiiliksen soittolista :P

      Lukeminen voisi kyllä auttaa, jos se ei oo sellaista elämää suurempaa kirjallisuutta, koska se saa mut aina vielä enemmän kaihoisaksi :D Mutta voisin kokeilla reissua kirjastoon ja tota sarjista, kiitos suosituksesta!

      Poista
  2. Parikkalan patsaspuisto on kiva. Hyvä ettei sitä ole turmeltu tai tuhottu tekijän kuoltua. Itselleni paikka on siinä mielessä ainutlaatuinen, sillä isäni oli samassa koulussa ja tunsi hänet hyvin. Ehkä siitä osaltaan johtui, että pääsin käymään talossakin, kuten myös eräässä hyvin piilotetussa saarekkeessa jossa Rönkkönen kertomansa mukaan joogasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä tosi hieno, mutta samalla vähän karmiva. Sai aikaan voimakkaita tunteita ja herätti kyllä ajattelemaan, mikä on kai taiteen tehtäväkin.

      Poista
  3. Saanko laittaa tämän, ja (kun näin tuon tatuoinnin, jossa on niittäjä). Tässäkin puhutaan puimiseta ja niittämisestä. Loputa samoin kuin elävä jyvä erotetaan akanasta. Se on kappale 125. tekstistä "book coming forth by day" ie. "Book of Dead". (To reap; niittää, to thresh; puida). Ps. vaikka laition tuonne metallimusiikkia, koen kuitenkin että olen sen(kin) yläpuolella. Tässä siis teille: .... ..

    One who has that (threshing tool) with which one separates good and bad, says having the truth as a boat to be steered with a rudder (i.e. the soul says):

    Homage to you, Great God, the Lord of the place of the double Truth (Ma´´a´t jj)!
    I have come to you, my Lord,
    I have brought myself here to behold your beauties.
    I know you, and I know your name,
    And I know the names of the two and forty gods,
    Who live with you in the Hall, place of the two Truths,
    Who imprison the sinners, and feed upon their blood,
    On the day when the lives of men are judged in the presence of (innocent) Osiris.

    You are the lord with: "The Twin Sisters; The Two Loving Sisters; The Two Two Eyed Cobra Daughters; From the City of Two Truths.", this is your name.

    I now come to you, and:

    ****I HAVE BROUGHT THE RIGHT THINGS TO YOU, AND I HAVE DESTROYED THE SINS FOR YOU.**** (note: this refer also to present tense, and this is namely the Double Truth )

    (Because of that Double Truth):

    I have committed no evil upon men.
    I have not oppressed the members of my people.
    I have not wrought evil in the place of right and truth.
    I have had no knowledge of useless men.
    I have brought about no evil.
    I did not rise in the morning and expect more than is due to me.
    I have not brought my name forward to be praised.
    I have not oppressed servants.
    I have not scorned any god.
    I have not defrauded the poor of their property.
    I have not done what the gods abominate.
    I have not cause harm to be done to a servant by his master.
    I have not caused pain.
    I have caused no man to hunger.
    I have made no one weep.
    I have not killed.
    I have not given the order to kill.
    I have not inflicted pain on anyone.
    I have not stolen the drink left as present for divine in the temples.
    I have not stolen the cakes left as presents for divine the temples.
    I have not stolen the cakes left as joy for righteous souls in the temples.
    I have not sexually fornicated.
    I have not sexually polluted myself.
    I have not diminished the bushel when I've sold it.
    I have not added to or stolen land.
    I have not encroached on the land of others.
    I have not added weights to the scales (to do evil).
    I have not misread, depressed the scales (to do evil).
    I have not stolen milk from the mouths of children.
    I have not driven cattle from their pastures.
    I have not captured the birds of the preserves of the divine.
    I have not caught fish with bait made of like fish.
    I have not held back the water when it should flow.
    I have not diverted the running water in a canal.
    I have not put out a fire when it should burn.
    I have not violated the times when meat should given as presents to Divine.
    I have not driven off the cattle from the property of the Divine.
    I have not stopped a god coming forth

    I am pure. I am pure. I am pure. I am pure. 

    My purity is the purity the great B-n-n-w in the city of S-t-n n-n (Great Child).
    Behold, I am the nose, (breath) and the wind of the Divine who gives life to people,
    On the day when the divine eye is (seeing) complete in the city of J-n. (“city of sun”)
    On the last day of the growing season.
    In the presence of the lord and divine of this earth and land.
    I am the reaper, and what is reaped; I have seen the divine eye* (sun, moon) when it is full in city of J-n ! (On, “J-w-n-w” City of sun, City of light)
    Therefore, let no evil befall me in this land
    In this Hall of the Two Truths,
    Because I know the names of all the gods within it,
    And all the followers of the great God.

    *) Divine eye: W-T-C-J-T, eye crying, but also having the tears done away. Right: The sun, left: The moon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt oikein osaa sanoa tähän mitään.

      Poista
  4. Ihana Ruki! Ihailen sitä, että niin olet avoin! Siksi rakastan blogiasi, olet aito, viisas ja ihastuttava nainen! Ja kuvasi ovat lumoavan kauniita! Minulle luonto on paras keino hukuttaa murheet, metsän vihreys ja kauneus antaa voimaa. Myös meri, pilvet, auringonlaskut, linnut, eläimet, pienentkin ötökät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sinä ihana anonyymi, mulle tuli tästä tosi hyvä mieli. Kenelle nyt ei tulis toisaalta, kun näin kehutaan :D Mutta tuli myös tosi tarpeelliseen tilanteeseen tää kommentti.

      Luonto on kyllä ihana ja olen harkinnut sellaista pientä retriittiä yksinäni jonnekin kansallispuistoon. Harmi vain, että koko ajan tuntuu olevan jotain ohjelmaa ja kaikesta on vaikeeta irtautua. Ainut asia, mistä tosta sun listalla en niin välittäisi, on noi pienet ötökät :D

      Poista
  5. Vähän samaa. Kalliossa istun ja kattelen ikkunasta, toivon että tylsyys väistyisi ja ahdistus ei löytäisi tietään luokseni. Punaviini ja Smiths puuttuu kuviosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niihin älä lankea! :D No joo, tsemppiä sullekin. Jos löydän jonkun ratkaisun, paljastan sen sulle. Tylsyys toki väistyy, jos tulet esim. mun tupareihin 20.7.! B)

      Poista
  6. Auttaisko, jos annat itsellesi joka päivä esim. 15 minuuttia, jolloin saa velloa paskassa olossa? Ku 15min on ohi, ni seuravan kerran taas seuraavana päivänä saa velloa 15min. Ne huonotki tunteet kuuluu elämään ni miksi niitä yrittää työntää pois. Toki itsekin välillä juoksen tunteita pakoon, mutta jossain kohti ne on kuitenkin tylsästi aina kohdattava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää vois toimia, kiitos! Ja varsinkin kun musiikki toimii mulla tehokkaasti, voisin laukaista ne surulliset ja vihaiset fiilikset vaikka sillä ja laittaa hälytyksen soimaan 15 minuutin päästä, että vaihdan vaikka soittolistaa :D

      Poista
  7. Mulla on aina toiminut just kirjoittaminen. Se on ihan ylivoimainen keino tunteiden purkamiseen (ja niiden selkiinnyttämiseen) kun kirjoittaa vaan ihan tajunnanvirtana kaiken, mitä mieleen tulee. Tai sitten kirjoittaa vaikka tarinaa, runoa tai lyriikkaa samalla tekniikalla.. Jokatapauksessa se aina jotenkin helpottaa, kun saa 'manifestoitua' kaikki ajatukset paperille ja tosiaan myös selkeyttää niitä ajatuksia, varsinkin silloin kun ne myllertää päässä ihan sekaisin.

    Toinen mitä kannattaa kokeilla on se, että ottaa mukaan vaikka teltan (ja vaikka pari pulloa hyvää viiniä) ja lähtee pariksi päiväksi sellaiseen maisemaan, missä kokee että oma 'sielu lepää'. On vaan, käppäilee rauhassa pitkin metsää ja rantoja vaikka koiran kanssa, katselee maisemia.. Tärkeintä on se, että vaan on. Se 'vain olemisen' taito tuntuu aina välillä unohtuvan varsinkin, jos elää kiireistä kaupunkilaiselämää.. Jossakin luonnon helmassa on niin helppo unohtaa murheet ja sen oikein tuntee, miten stressi-ja ahdistuslevelit laskee.
    Suosittelen ehdottomasti ainakin kokeilemaan! Voisin ihan ylistää tätä vaikka kuinka, mutta jos nyt en kuitenkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin on aina ollut tärkeää luonnossa kulkeminen ja oleminen, mutta nyt kun auto jäi ex-miehelle, on ollut vähän hankalampaa lähteä. Kyllähän bussilla tai jopa ratikalla pääsisi metsään, mutta jotenkin se ylimääräinen vaiva tekee sen, että ei tule lähdettyä. Pitäisi kyllä.

      Ja kirjoittaminen auttaa kyllä mulla myös, mutta sekin on jäänyt :D Ehkä tässä samalla tuli selvitettyä, miksi ahdistaa! Kaksi parasta stressinpurkukeinoa on jäänyt pois! Laitoin nämä nyt kalenteriini ja päätin, että ainakin kerran viikossa teen jompaa kumpaa.

      Kiitos paljon <3

      Poista
  8. Luen nyt iloisesti täältä vanhoja tekstejä yli kuukauden myöhässä, mutta piti tulla sanomaan, että itsehän just katkaisin melkein kolmen kuukauden tauon bloggauksessa :D Aika vain vierähtää hirveän nopeasti. Ekat pari viikkoa postauksen jälkeen on silleen, jospa sitä kohta. Kun kuukausi on mennyt, tulee sellainen että jos nyt viimeistään. Sitten kun on puolitoista kuukautta mennyt, voi jo todeta, että nyt venähti vähän pitkälle, ei ole niin just. Seuraavaksi huomaa, että oho, 3 kk edellisestä tekstistä ja materiaalia olisi, mutta ei vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa...

    Aika hujahtaa jotenkin hirveän nopeasti ohi, varsinkin jos on vähän ongelmia jaksamisen kanssa. En ole vielä lukenut joko oot sitä kivien viskomisesta kirjoittanut, mutta toivottavasti ei sentään ärsyttänyt enää enempää :D

    Kirjoittamisesta sen verran, että itekin kirjoitan, tosin ihan harrastusmielessä enkä niinkään että vuodattaisin tunteet paperille, mutta jos siitä tulee hyvä mieli joka tapauksessa, niin kaipa se ajaa saman asian.

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.