tiistai 24. heinäkuuta 2018

Ruki, kirjailija

Mulle itselleni tuli varmaan suurimpana yllätyksenä, että aloin opiskella äidinkielen opettajaksi.

Opettaja sinänsä ei ole yllätys, sillä luin joskus hauskan tutkimuksen: jos lapsen vanhemmat ei ole koulutettuja, 90 % (noin, muistaakseni) todennäköisyydellä lapsi ei mene korkeakouluun. Jos se kuitenkin voittaa tilastot ja menee, siitä tulee todennäköisimmin opettaja. Miksi? Koska jokaiselle lapselle on tuttua opettajan työ. Ihminen tarvitsee esikuvia ja mallia, ja opettajasta on jokaisella monta mallia.

Tässä samalla kuvia keväiseltä Lontoon reissultani Sekopään kanssa. Meillä oli niin hauskaa ja teimme paljon kivoja juttuja, ja oikeastaan reissusta voisi varmaan tehdä omankin postauksensa, mutta en usko, että minulla on paljoa lisättävää niihin miljooniin reissupostauksiin Lontoosta. Minulle kivoin juttu reissussa oli nimittäin matkaseura ja meidän seikkailut, joita ei voi toistaa.


Mutta äidinkielen? En olisi uskonut. Vaikka voisi muuta luulla, en ole lainkaan luova. En pysty keksimään mitään uutta ja mulla ei ole ollenkaan mielikuvitusta. Sen takia Husky aina kirjoitti mun aineet peruskoulussa. Löysin kirjoittamisen ilon vasta yliopistossa. Tajusin, että en ehkä ole luova kirjoittaja tai tarinankeksijä, mutta osaan kirjoittaa hauskasti ja mielenkiintoisesti mulle tapahtuneista asioista. Osaan yhdistellä niitä oivaltavasti, mulla on loistava draaman taju ja koska en itse jaksa mitään tylsiä juttuja, kerron kaiken aina jännittävästi.





Hain opiskelemaan suomen kieltä, koska rakastuin kielioppiin lukiessani pääsykokeisiin. Hylkäsin kaikki muut pääsykokeet ja luin vain Suomen kielioppia (muistaakseni kirjan nimi). Pääsin sisälle heittämällä parin viikon lukemisella, niin paljon tykkäsin aiheesta. Äidinkielen opettajuuteni oli siis päähänpisto, sillä en ikinä ollut erityisen kiinnostunut aineesta koulussa. Hyvä päähänpisto, mutta päähänpisto kuitenkin.

Koska en ikinä ole ollut hyvä ainekirjoituksessa, en ikinä ollut ajatellut, että voisin kirjoittaa mitään. Aika moni on kuitenkin sanonut minulle, että minun pitäisi kirjoittaa kirja. Samalla tavalla minulle on sanottu, että minun pitäisi perustaa oma televisio-ohjelma tai että minun pitäisi kirjoittaa blogia. Se johtuu varmaan siitä, että minulla on joka aiheesta aina tarina kerrottavana.

Ai Pariisi? Olenko kertonut ikinä sitä, että kun olin pieni, ajoimme kuin hullut Pariisiin vain nähdäksemme Eiffelin tornin kolmelta yöllä 5 minuutin ajan ja jatkaaksemme matkaa? Mieleen jäi valtavat roskakasat, hirveä haju ja Eiffelin tornin välkehtivä valoshow.

Ai kortitta ajo? Kun olin 15 ja vaikutuksille altis, isosiskoni pakotti minut kännikuskikseen ja käyttämään hänen ajokorttiaan, koska näytämme aivan samalta. Hän itse oli peiton alla takapenkillä. En ollut koskaan ajanut autoa, joten isosiskon poikaystävä vaihtoi vaihdetta ja minä vain poljin polkimia. 

Ai liftaaminen? Pahin asia, mitä liftausreissujen aikana on ikinä tapahtunut, tapahtui siskolleni. Eräs sekopäinen saarnamies vei hänet syrjäiselle parkkipaikalle ja saarnasi 45 minuutin ajan Jeesuksesta. Minä puolestani kerran lähdin Turusta Poriin, mutta päädyin vahingossa Ouluun ja sieltä Nivalaan larppaamaan viikonlopuksi johonkin kartanoon.

Ai VIP? Tiesitkö, että joskus pääsimme ex-mieheni kanssa vahingossa VIP-hyttiin Karibian luksusristeilyaluksella ja meillä oli puolen laivan levyinen terassi, jättimäinen poreamme ja oma hovimestari? Olimme maksaneet halvimmasta hytistä, jossa ei pitänyt olla edes ikkunaa.


Nyt olen alkanut ihan vakavissani miettimään kirjan kirjoittamista! Kirjoittaminen sinällään ei ole ikinä kiinnostanut minua, mutta olen halunnut kertoa tarinoitani. Minulle on monta kertaa sanottu, että kerron keksittyjä juttuja, mutta kaikki kertomani asiat ovat ihan totta. Minulle nyt vain on tapahtunut kaikenlaista seikkailevan luonteeni ja kummallisen lapsuuteni takia, ja osaan kertoa tapahtumat dramaattisesti. 



Ongelma pelkästään blogiin kirjoittamisessa on se, että en voi ihan niin rehellisesti kertoa tänne kaikkea, mitä haluaisin, koska kyseessä on kuitenkin niin julkinen alusta. En tiedä miksi, mutta ajattelen, että kirja olisi jotenkin yksityisempi. Lisäksi siinä on enemmän se fiktion verho - kukaan ei voi tietää, mikä on totta ja mikä ei. Vaikka tosin voin kertoa teille täällä, että mielikuvitukseni ei vain lennä niin paljon, että voisin keksiä mitään aivan päätöntä. 




Tänään oikeasti innostuin kirjan kirjoittamisesta ekaa kertaa. Ajattelin, että mikä ettei, tylsempiä kirjoja kirjoitetaan ja julkaistaan joka päivä. Minun kirjani voisi olla omaelämäkerta, mutta kirjoitettuna episodimuotoon pieniksi absurdeiksi tarinoiksi. Suunnittelen tosin aina kaikenlaista, mikä jää toteuttamatta, mutta tätä voisin alkaa oikeasti toteuttamaan. Kirjoitin jo ensimmäisen luvun tässä aamukahvin äärellä.


Mitäs sanotte?


18 kommenttia:

  1. Kyllä, kyllä ja kyllä!
    Itse yliturvallisuushakuisena olen elänyt mielestäni tylsähkön nuoruuden, joten on aina ihana lukea muiden kommelluksia ja kokea ne sitä kautta turvallisesti ;)

    Ja onpa kauniita kuvia teidän reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin pidän itseäni aika vastuullisena ja mietin aina suunnitelmat B ja C:n valmiiksi, mutta jotenkin ajaudun... :D

      Poista
  2. "--Nivalaan larppaamaan viikonlopuksi johonkin kartanoon." Hetkinen seis. Oon aika varma ettei Nivalassa ole koskaan ollut larppia jota minä en olis ollut järkkäämässä, joten tarkoittaako tämä että me ollaan joskus tavattu. Olen hämmentynyt.😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooo siitä on aikaa varmaankin 8 vuotta. Se oli tosiaan jossain kartanossa ja kesti koko viikonlopun. Ehkä olemme tavanneet :D

      Poista
    2. Se oli muistaakseni Kuolleen Kukon Majatalo kakkonen. Siellä oli häät, poneja, ponit säikäyttänyt koliseva ritari, aatelisleidi punaisissa joka myrkytti kaukaisen palvelijatarserkkunsa sekä Ruki metsänoitana. Ja paljon muuta tietysti. :Dd

      Poista
    3. Hupshups, tarkistin. Se olikin Kuolleen Kukon Majatalo IV.

      Poista
  3. Jos saat sen valmiiksi ja julkaistuksi, minä kyllä ostan.

    VastaaPoista
  4. Kyllä tulisi luettavaksi!

    VastaaPoista
  5. Ooo, kyllä lähtisin kirjaostoksille!

    VastaaPoista
  6. Kannatan ideaa! Itsekin aion kirjoittaa kirjan, se on osittain vielä työn alla, mutta kohta valmis.

    VastaaPoista
  7. Muistutat erästä ystävääni, jolla on aina ollut tapana toilailla ja ajautua kaikenlaisiin eriskummallisiin tilanteisiin ja joka on kaiken lisäksi erinomainen tarinankertoja. Hauskoja juttuja ei ikinä kyllästy kuulemaan. Eikä lukemaan ;)

    VastaaPoista
  8. JOO! Lupaan ostaa!

    Mun ihan lempparipostauksia on ne "tarinoita villistä lännestä"-tyyppiset tarinat elämästäsi. Jos et jaksa kirjaa, kirjoita ees blogiin lisää, koska parasta.

    VastaaPoista
  9. Ehdottomasti! Minä ostaisin ja tulisin vaatimaan omistuskirjoituksenkin.
    Girlsin Lena Dunhamin kirjoittama Sellainen tyttö -teos voisi olla rakenteeltaan ja tyyliltään sellainen, mitä pohdit. Mutta jos et halua vaikutuksia tai esimerkkejä, niin älä lue sitä! Muuten suosittelen lämpimästi. :)

    VastaaPoista
  10. Ehdottomasti lukisin!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.