Ai mutta hetkinen! Kyllä, näitte oikein. Maailman upein farkkupylly on laskeutunut keskuuteemme, ja minä olen sen iloinen omistaja. Löysin nimittäin kirpparilta oikeasti istuvat farkut, JOISSA EI OLE ELASTAANIA. Päätin vähän aikaa sitten ostaa jotkut kunnon farkut, jotka kestäisivät käytössä ja jotka olisi helppo vetää aamulla jalkaan. Ajattelin, että Levikset ja erityisesti 501:t olisivat sopivat. Mutta yllätys yllätys, tai ei oikeastaan lainkaan yllätys, oli, että mistään kaupoista ei saa naisten malleja yli 32 tuuman! Miehille kyllä riittää kokoja - koska miehillähän on tunnetusti ne leveät lantiot ja isot pyllyt.
![]() |
Checcckkkkk these out! |
No mutta, löysin sitten nämä UFFilta kolmella eurolla, joten Levis-kaupat voivat haistaa pyllyn. Merkki on Lee Cooper, joka on tuttu minulle jo siitä, että minulla on nuorempana ollut saman merkin myös tosi hyvin istuvat farkut. Ainut vika niissä oli, että ne olivat ruskeat, joka on inhokkivärini. Yllätyin, kun löysin pesulapusta tiedon, että farkut on tehty Suomessa! Ei ihme, että malli oli täydellinen ja farkut istuvat juuri oikealla korkeudella - kai ne on tehty tällaiselle suomalaiselle lanttuperseelle.
![]() |
Kyllä, seison pöydällä. |
On muuten tosi kummallista, miten oikeankokoisten farkkujen (tai vaatteiden) pukeminen vaikuttaa mieleen ja itsetuntoon. Kuvittelin olevani kaiken yhteiskunnallisen painostuksen yläpuolella ihan vaan siksi, että olen sen huomannut ja ymmärtänyt sen tarkoituksen ja syntytekniikan. Mutta oikeasti en olekaan ja tajusin sen vasta sitten, kun olin nämä farkut löytänyt ja olo kaupungilla kävellessä oli tosi itsevarma. Se tunne oli aika järkyttävä, sillä olin kuvitellut jo aikaisemmin olevani ihan itsevarma.
Jotenkin se viesti, että sinun takapuolesi on meidän merkille liian iso, oli kuitenkin vaikuttanut alitajuntaani. Ihan niin kuin olisin jotenkin epänormaali ja jättimäisen iso! Vaikka en muuten koe olevanikaan lihava, niin se, että en löydä mistään istuvia housuja edes rahalla, on aika iso viesti toiseen suuntaan.
Joten kun kävelin näissä housuissa, joita ei tarvinnut kiskoa ylöspäin tai mihinkään suuntaan, jotka näyttivät sikahyviltä ja olivat tarpeeksi pitkät (!), niin olo oli aika voittamaton. Ihan naurettava mutta niin tärkeä asia. Nyt kun vielä löytäisi samat mustina ja tummansinisinä!
Laitoin muutama viikko sitten uuden tatskan! Tai Sekopää laittoi sen niskaani brunssin lomassa. Party in the back!
Toinen löytö Lontoosta oli muuten Lushin kulmakarvapomade Noir. Ihan uskomattoman hyvä tuote! Ja en sano tätä siksi, että olen Lushilla töissä, sillä sitä ei edes saa Suomen Lushilta (ainakaan vielä!). Sen sävy ja koostumus on ihan täydellinen. Minulla on myös Anastasia Beverly Hillsin kovasti kehuttu pomade, ja tämä päihittää sen ihan 6-0. Ostimme molemmat Sekopään kanssa purkit tätä. Jäi harmittamaan vain se, että olisi ehkä pitänyt ostaa kaksi purkkia.
Ja ehkä huomasitte myös ihanan nahkatakkini! Tämä on myös kirppislöytö, tosin jo viime syksyltä. Takki oli ihan vähän liian pieni minulle, sillä hihat jäivät vähän lyhyeksi. Takki oli tosi edullinen, joten ostin sen silti. Ja hyvä, että ostin! Sekopää taiteili takista vielä upeamman valkoisella tussilla.
Toivottavasti teille tulee yhtä iloinen olo näistä värikkäistä kuvista kuin minulle, kun katson niitä. Ja jos ihmettelette taustan ilmapalloja, niin ne ovat valokuvaustekvisiittaa! Huomenna menemme kuvailemaan taas siskojen kanssa - saa nähdä, mitä keksimme niiden kanssa.
Tai ei oikeastaan lainkaan yllätys ja suomalainen lanttuperse, tää postaus on lyyrisissä liekeissä.
VastaaPoistaKiitoksia!
Poista"Läskien rahat ovat ilmeisesti saastuneita." Aamen! :D Sama ongelma, aina. Pakko myös sanoa, että allekirjoitan täysin ton itsevarmuusaspektinkin. Olis tosi tärkeetä olla tarjolla oikean kokosia vaatteita kaikille. On kauheeta käyttää epäsopivan kokosia vaatteita, joita saa koko ajan kiskoa ja ihmetellä, että pysyykö ne nyt päällä ollenkaan - ja joita ei voi pukea minkä tahansa muun vaatteen kanssa, vaan pitää aina miettiä, että minkä kanssa mikäkin sopii niin, ettei siitä huomaa, miten väärän kokonen se on. :D
VastaaPoistaOletko muuten kokeillut Varustelekan Hamekansan farkkuja? En tiedä, onko ne hyviä, koska en ole itse hankkinut enkä ole seurannut läheltä ketään muuta, joka olisi, mutta kokoja ainakin näyttää olevan. Eivät ne tosin taida olla täysin elastaanittomia kuitenkaan. Lisäksi pitää vielä mainita, että muuan isopyllyinen ystäväni shoppailee aina uudet farkkunsa Turun Farkkutallista, joten sieltä ainakin löytyy kokoja ja muotoja suurillekin lanttuperseille. En tosin tiedä niistäkään, miten elastaanipitoisia ne ovat, mutta ainakin ovat ihan hurjan hyvän näköisiä! (Itselleni sieltä ei kyllä ole löytynyt toistaiseksi yhtään sopivia, koska en ole niinkään isopeffainen vaan isomassuinen. Ilmeisesti kaljamahaisten - tai tässä kohtaa ennemminkin viinimahaisten - rahat ovat vielä saastuneempia kuin isopeffaisten.)
Kummallisinta on, että jos en nyt väärin muista, suomalaisnaisten keskikoko on 42, joten markkinoita kyllä olisi. Miksi siis ei ole isompia kivoja farkkuja? Tämä on mysteeri.
PoistaTäytyy seuraavaksi käydä tuolla Farkkutallissa, kun käyn Turussa! Ei elastaani sinällään haittaa minua, mutta halusin ainakin yhdet farkut, joissa sitä ei olisi, sillä elastaanillinen kangas on heikompaa.
Pysytään vahvoina! Ehkä joskus joku haluaa meidänkin rahamme!
Sä voisit olla myös pluskoon malli. Onhan Ninjakin. Tai ainakin olisit Suomen älykkäin malli :-D Muistan ikuisesti sne Hesarin jutun.
VastaaPoistaKiitti, mut mun hermot ei kestäisi mallina oloa :D Mut omia projekteja on kiva toteuttaa.
Poistakokeileppa vielä vyötä noihin farkkuihin ja laita postaus
VastaaPoista