sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Vähän iloisempaa tekstiä

Edellinen postaus taisi tulla kirjoitetuksi aika paskoissa fiiliksissä. Nyt kun luen sen itse, niin siinä on kyllä aika synkkää tavaraa tänne PTFU:hun, jota olen pyrkinyt pitämään kuitenkin sellaisena reippaana. Mutta ihan hyvä välillä ehkä näyttää, että joskus huumori loppuu Rukiltakin.

En ole ihan niin maissa, kuin miltä viime postaus antoi ymmärtää. Kaikki siinä on ihan totta ja sydämestä sanottua, ei siinä mitään. Se oli kuitenkin sen hetken fiilis. Suurimman osan ajasta olen ihan vanha reipas oma itseni, vaikka vähän puhti on poissa joskus. Älkää siis huolestuko! <3



Olen tosiaan ollut tässä helmikuusta asti aikamoisissa muutoksissa. Vaihdoin nimittäin täysin yllättäen alaa! Suuri rakkauteni Lush haki uutta PR-vastaavaa, ja ihan yhtäkkisestä mielijohteesta tein hakuvideon. Sain suureksi yllätyksekseni kutsun työhaastatteluun ja vielä enemmän järkytyin, kun minulle soitettiin, että sain paikan. Irtisanouduin opettajan töistäni, jotka olisivat kuitenkin taas loppuneet kesällä. Lähdin sitten melkein heti Lontooseen elämäni ensimmäiselle työmatkalle! Tämän jälkeen alkoi Lushin uudistetun liikkeen avajaisten järjestely ja muu työnteko. Nyt avajaisten jälkeen olen ensimmäisen kerran pysähtynyt vetämään kunnolla henkeä ja ihmettelemään, miten tähän oikein olen tullut. 


Opettajan töissä sain toteuttaa intohimoani, mutta nyt saan toteuttaa useita. Toistaiseksi vielä tuntuu, että olen töissä ihan unelmapaikassani. Kaikki tuttuni (ja osa teistä lukijoistakin) ovat sanoneet, että tämä työ on kuin minulle tehty. Olen samaa mieltä. Lush ajaa niin monia asioita, jotka ovat minulle tärkeitä: eettisyys, ihmisarvot, ympäristön suojeleminen, eläinten oikeudet ja eläinkokeettomuus... puhumattakaan tuotteiden välittämästä ilosta, innovaatiosta, hauskuudesta, värikkyydestä ja elämästä nauttimisesta.

Tämä työ on yksi asioista, joka piristää, vaikka käyn läpi tosiaan joitain vaikeita asioita elämässäni muuten. On tosi kiva lähteä aamulla töihin. Vielä kivempaa on saapua töihin. Kivointa ehkä on lähteä töistä, kun tuoksun läpikotaisin ihanalta. Ainoa ongelma ehkä on, että mietin vapaa-ajallakin aika paljon työasioita, koska ne ovat niin kivoja! Ja kun saan käyttää töissä luovuutta, jää sitä tarvetta ehkä vähän vähemmän mm. tänne blogiin. Toisaalta en ole kauheasti kirjoitellut tänne open töidenkään ohessa. Tosin niissä taisi olla se vika, että tein ihan liikaa töitä.


Kun otin vastaan tämän työn, en edes tajunnut, että kyseessä on ihan ensimmäinen vakituinen työpaikkani! Vau, mikä aikuisfiilis. Open työthän ovat sellaisia pätkiä, jos ei virkaa onnistu nappaamaan. Se on aika epävarmaa ja yksi syy siihen, miksi teinkin liikaa töitä. Kun koskaan ei voinut tietää, milloin työt jatkuvat, piti ottaa kaikki vastaan. Lisäksi on aika outo fiilis, kun tulevaisuus muuttuu yhtäkkiä ihan kokonaan - olen kuitenkin jo monta vuotta opettanut ja opiskellut opettajaksi, joten jotenkin tulevaisuus on rakentunut sen varaan. Vähän sama fiilis kuin silloin, kun erosin - tulevaisuus muuttuukin yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin mitä olin ajatellut. Samaan aikaan haikea ja jännittynyt fiilis. On kyllä niin fiksusti sanottu, että ei kannata suunnitella tulevaisuutta, sillä ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Kaksi vuotta sitten en olisi kuvitellutkaan asuvani edes Helsingissä saatika sitten olevani eronnut ja uudessa duunissa. Mutta tässä ollaan.


Olen pohtinut, miten uusi työni tulee näkymään blogissa, kun tänne taas innostun kirjoittelemaan. Luultavasti aika paljon aion höpöttää Lushista ja lempituotteistani, nyt kun pääsen niitä oikein urakalla testailemaan. Yritän pitää objektiivisuuden siinä missä aina ennenkin, mutta kuten tiedätte, olen ollut hullu lushie jo ennen tätä työtä, joten aika paljon hehkutusta varmasti luvassa. Kosmetiikkablogiksi PTFU ei silti muutu, huoli pois.

Valjastin siskot heti hirveään orjatyöhön eli malleiksi. He joutuivat ottamaan ihania rentouttavia kylpyjä, kokeilemaan tuoksuvia saippuoita ja testailemaan hoitavia voiteita. Ihan hirveää!


Olen tehnyt myös kaikenlaista muutakin kuin töitä, vaikka en mitenkään hirveästi, kun töitä on ollut aika paljon. Kävin esimerkiksi kuvaamassa Lunettelle uutta kuukuppimainosta! Olen tavannut uusia ihmisiä. Olen käynyt keikoilla. Tein myös periaatepäätöksen, että oman hyvinvointini kannalta on tärkeää, että näen säännöllisesti Porin kavereitani, ja siksi yritän käydä siellä tai kutsua heitä tänne vähintään kerran kuukaudessa. Kaiken huipuksi olen lähdössä Lontooseen parin viikon kuluttua Sekopään kanssa! Kaikenlaista on meneillään siis.


ps. Viime postauksessa luvatut tarinat jäävät toistaiseksi muuten kertomatta. Tosi harmi, mutta nämä henkilöt, joiden tarinat olisin halunnut kirjoittaa teille, haluavat vielä miettiä asiaa. Toivottavasti jossain vaiheessa saan ne kertoa, sillä ihan järkyttäviä asioita tapahtuu ihan tavallisille ihmisille ja niistä olisi tärkeä puhua ääneen.

6 kommenttia:

  1. Sen verran pitää kysyä, että toimiiko tuo Vredeborch Felica -kamera ja oletko kuvannut sillä? Olisi kiinnostavaa nähdä kyseisellä kameralla tehtyjä otoksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin vau, että tunnistit kameran! Ikävä kyllä se on minulla vain koristeena, enkä ole edes kokeillut sen toimivuutta. Ostin sen halloweenasuuni (olin Lydia Deetz) kirpparilta neljällä eurolla.

      Voisi ehkä kokeilla ihan huvin vuoksi!

      Poista
    2. Tunnistin kun itsellä on samanlainen! Isoäiti oli ostanut sen joskus nuorena ja kertoi että tuosta kahvasta voi kantaa sitä fiinisti :)

      Olen itse ottanut sillä kuvia paljon, se on ehjä ja yksinkertaisen rakenteen vuoksi siinä ei ole oikein mitään joka voisi mennä peruuttamattomasti rikki. Suljin ja laukaisin kun toimii niin koko kamera toimii. Valitettavasti minulla tai kellään tutulla ei ole skanneria niin en saa kuvia nettiin. Filmiruutu on nykyaikaiseen filmikameraan verrattuna todella iso, 6 x 6 senttimetriä. Voisi olla kiva ottaa diakuvia tuolla.

      Poista
  2. Wau! Ihan uskomatonta, tosi paljon onnea uudesta työpaikasta :) Itsekin olen kokeillut Lushin tuotteita juuri tämän blogin ansiosta, Lush kun ei erityisemmin taida mainostaa missään? :)
    Sinussa on jotain, jonka vuoksi pidän sinua esikuvana rohkeudesta. Olen ollut blogin lukija jo ihan alusta asti, silloin kun vielä kirjoititte yhdessä BabyDollin kanssa. Olet upea niin monin eri tavoin, sisäisesti ja ulkoisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen tosi onnellinen! Lush ei tosiaan harrasta maksettua markkinointia ollenkaan. Mahtavaa, että olet innostunut Lushista kauttani :D Kaikki ystäväni nimittivät minua Lush-kauppiaaksi jo kauan ennen kuin olin siellä töissä, niin innokkaasti aina hehkutin heidän (meidän!) tuotteitaan.

      Kiitos paljon myös kehuista. On tosi kannustavaa lukea tällaisia kommentteja, koska aina ei tunnu rohkealta ja joskus jopa mietin, jaksanko enää kirjoittaa blogia. On tosi kiva huomata ja muistaa, että tästä on iloa ja apua monelle.

      <3

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.