torstai 8. maaliskuuta 2018

Vihaista naistenpäivää

En voi sille mitään. Ehkä se oli tänä aamuna näkemäni Amnestyn mainos, jossa kerrottiin, että Suomi on Euroopan toisiksi vaarallisin maa naisille, ehkä se oli juuri tänään tulvan lailla alkaneet menkat tai sitten Meeri Koutaniemen silpomisenvastaisesta työstä kertonut valokuvanäyttely. Ehkä se oli näiden yhdistelmä. Varmaan sen huipensi kaikki teennäinen ruusujen tuputtaminen ja vaaleanpunainen ja "Muista naistasi :) :) :)" -kyltit kaupoissa. Jokin saa minut äärimmäisen vihaiseksi tänään - ja myönnetään, aika monena muunakin päivänä.

Olen aivan täysin kyllästynyt. Täällä blogissa ja livenäkin olen jaksanut vääntää kättä feminismistä ja yrittää ymmärtää niitä, jotka eivät vielä ole suurta oivallusta sen suhteen saaneet. Enää en vaan jaksa! Jos jossakin joku alkaa kuuluttaa, että #metoo on mennyt liian pitkälle tai että valkoiset heteromiehet ovat oikeastaan se syrjityin kansanryhmä, minä luokittelen ihmisen heti sellaiseksi, että en vaan puhu sille ja vaihdan seuraa. Nämä ovat muuten ihan samoja tyyppejä, jotka tänään haluavat onnitella kaikkia naisia. Uskon, että nämä ihmiset eivät oikeasti ole niin sokeita ja että heitä pitää vaan vähän ohjata, mutta minä en jaksa olla se ihminen, joka ohjaa. Jos joku on niin pihalla, niin olkoon sitten.

Väsyin siihen oikeastaan tuossa puolitoista vuotta sitten, kun minut raiskattiin. Kerroin asiasta täällä blogissa ja se herätti keskustelua. Hyvä. Silloin en tosin kertonut asiasta ihan kauhean raadollisesti, sillä asiasta oli muutenkin rankkaa puhua. En ajatellut, että itse tapahtuman kuvaaminen olisi hyödyllistä. Nyt olen sitä mieltä, että jos se saa teidät lukijat edes vähän vihaiseksi, se on kertomisen arvoinen juttu. Kerron tällä naisten viikolla vielä myöhemminkin lisää tarinoita naisten kokemasta väkivallasta, mutta aloitetaan nyt tällä omalla kokemuksella.

Siispä tässä tarina siitä, miten Ruki raiskattiin festareilla ja mitä siitä sitten seurasi.

Olimme lähteneet Huskyn kanssa hyvällä fiiliksellä liikkeelle. Olimme molemmat ottaneet mallia eräästä naisidolistamme - se on ollut meillä tapana kesäfestareilla - ja laittautuneet aika näyttävällä tavalla. Meillä oli hauskaa ja vietimme harvinaista kahdenkeskistä aikaa. Olimme katsomassa erästä bändiä, kun yhtäkkiä takaani olevasta miesporukasta eräs laittoi kädet ympärilleni ja otti minua rinnoista kiinni.

No, niin kamalaa kuin tämä onkin, minulle on käynyt näin aika usein ja haltsaan vähän itsepuolustusta. Vedin kyynärpääni taaksepäin miehen vatsaan aika lujaa, ja hän irrotti otteensa. Sitten käännyin ja vihaa puhkuen huusin hänelle, että pitää näppinsä irti minusta. Kaiken huipuksi osoitin miestä sormella ja katsoin silmiin - ajattelin, että viesti meni perille. Tästä meni pari minuuttia, ja jatkoimme siskoni kanssa keikan katsomista, kun yhtäkkiä tämä mies takaani riuhtaisi hameeni jotenkin sivuun ja työnsi kätensä jalkoväliini ja sormensa sisääni.

Kaikki normaalit itsepuolustusmenetelmäni yhtäkkiä hävisivätkin täysin. Minulta, joka olen aina valmis toimimaan. Lysähdin maahan ja lamaannuin täysin. En oikein muista, mitä tapahtui. Husky hätääntyi, mutta rupesi hoitamaan asiaa. Etsimme järjestyksenvalvojan, jonka sanat muistan ikuisesti: "Jos rupeaisin täällä jokaista itkevää tyttöä hoitamaan, mulla olisi kädet täynnä töitä." Onneksi seuraava järkkäri lähti ottamaan kiinni tätä miestä Huskyn avustuksella ja minut vietiin juttelemaan poliisille. Raiskaajan kaverit tulivat huutelemaan minulle ja kyselivät, että kuka noin rumaa haluaisi raiskata.

Minä en voinut uskoa, että koko homma oli tapahtunut. Kyselin sitä Huskyltä ja poliiseiltakin - tapahtuiko kaikki oikeasti? Olin shokissa.

Kerroin kuitenkin kaiken poliiseille, kuten se oli tapahtunut. Myöhemmin rupesin epäilemään itseäni, kun sain kuulla, että tämä tekijä väittää, että mitään ei tapahtunut. Niin paljon ihmettelin tätä, että miksi tämä tyyppi sanoo näin, että rupesin epäilemään itseäni. Entä, jos olinkin kuvitellut kaiken? Entä, jos syytän viatonta tyyppiä? Jos Husky ei olisi nähnyt ensimmäistä osaa tästä (rintoihin tarttumista), olisin kuvitellut, että keksin koko tyypin. Minä, joka olen kuuluisa siitä, että muistan kaikki tapahtuneet asiat! Niin kova oli luottoni ihmisten normaaliin hyvyyteen ja siihen, että kuka hullu tällaista muka tekisi keskellä festariyleisöä.

Kerroin jo aiemmin, että itse tapahtumaa pahempi asia oli se täydellinen mindfuck ja järkytys, että joku todellakin pystyy tekemään näin toiselle ihmiselle. Pelästyin tajutessani, että ihan keskellä ihmisjoukkoakaan en ole turvassa. Menetin perusturvallisuuden tunteeni. Noin kuukausi tapahtumasta sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. Minä, joka olin sentään aika paljon kokenut asioita ja selvinnyt monesta! Saan raivokohtauksen, jos joku koskee minuun vähänkään asiattomasti. Joskus julkisilla paikoilla saan ihan järjettömiä ahdistuskohtauksia ja pelkään, että kimppuuni käydään - tämän laukaisee tietyt esineet. Pelkään myös, että jos kutsun tuntemattoman ihmisen kotiini, tämä käy kimppuuni. Mietin puolustusstrategioita joka paikassa. Minulla on aina jokin itsepuolustusväline mukanani.

Olen tehnyt paljon töitä ja luultavasti joudun tekemään vielä lisää, ja todennäköisesti hakeutumaan vielä johonkin traumaterapiaan tai muuhun, että pääsen asiasta yli.

Aluksi vähättelin tapahtumaa ja vähän vähättelen sitä vieläkin - mitä minun kokemukseni on esimerkiksi, kun sitä vertaa johonkin "oikeaan" raiskaukseen? Minua ei sentään lukittu minnekään. Minua ei uhattu tappaa. Minun luottamustani ei pettänyt kukaan läheinen. Minun raiskaukseni ei kestänyt kauaa. Kun soitin Tukinaiseen, tajusin kuitenkin, että kokemukseni on silti rajanylitys ja minulle iso asia. Se on järkyttänyt uskoani ihmisiin perustavalla tavalla ja tehnyt minusta kyynisen. Minun on jo muutenkin ollut vaikea luottaa ihmisiin johtuen lapsuuteni epävakaudesta. Juuri, kun olin vähän pystynyt murtamaan muuria ympäriltäni, joku tekee jotain tuollaista. Se sai minut pystyttämään muuria uudelleen.

Pääsyy tälle kertomukselleni on se, että haluan saada ihmiset vihaiseksi. Itse en siihen ajoissa pystynyt, ja minun raiskaajani pääsi kuin koira veräjästä.

Toinen syy on ihan itsekäs. Haluan herkistää itseäni. En pysty elämään enää niin kuin elin vuosia sitten, ennen blogin perustamista, että leikin, ettei minuun satu mikään ja että kukaan ei pysty loukkaamaan minua. Haluan nyt avoimesti kertoa, että tämä asia sattui minuun ja tämä tekijä loukkasi minua niin syvästi, etten itsekään tajua, eikä se ole okei.

On ihan sairasta, että joku satuttaa toista ja pilaa näin ison osan toisen elämästä vain omaksi ilokseen. Vain siksi, että itseä sattuu huvittamaan ja että se toinen sattuu olemaan nainen.

Olisipa mukava, jos tämä tarinani olisi yksittäistapaus. Mutta näitä riittää! Odottakaa oikein raskasta viikkoa, sillä naisia kohdellaan kuin roskaa ja tämä loppuviikko vietetään tutustuen siihen, miten alas jotkut miehet voivat vajota.


28 kommenttia:

  1. Minä ainakin tulin vihaiseksi. Viha on aina eniten sitä kohtaan, että miten joku kuvittelee, että sillä on oikeus tehdä noin toiselle. Sitten on vihainen siitä, että miksi on olemassa sellainen refleksi, että menee ihan kyvyttömäksi jos ahdistellaan. Ja sitten vielä niitä kohtaan, jotka vähättelee, se on jotenkin vaikein käsitellä. Raiskaajat on kusipäitä, uhrilla kai joku primitiivireaktio, mutta muiden pitäis pystyä käsittelemään tilannetta jos ei empaattisesti, niin ainakin asiallisesti.

    VastaaPoista
  2. Olen tästä erittäin vihainen, kunnolla suuttunut. Kuka tekee toiselle noin? Ajatukseni on oikeasti: mitä vittua.

    Olen kokenut saman ja teksti nostatti tunteita senkin takia. Eräällä keikalla vanhempi mies työnsi kätensä hameeni alle. Keskellä ihmismassaa. Vierellä olevat ihmiset näkivät tilanteen. En edes muista kunnolla sanoinko tälle ihmisemme mitään, muistan työntäneeni hänet pois läheltäni, mutten muuta itse tapahtuneesta. Aivot on kai sulkeneet pois joitakin tapahtumia. Oon vihainen siitä, että joku muu on kokenut saman kuin minä. En ole käynyt enää keikoilla yksin. Pelkään ihmismassoissa yksin oloa. Tulen vihaiseksi siitä, miten ton kaltainen teko rikkoi mut täysin, rikkoi mun luottamuksen ihmisiin sekä rikkoi luottamuksen siihen ajatukseen, että "kai joku ympärillä auttaisi".

    VastaaPoista
  3. Minä olen jo valmiikis vihainen, ja nyt vielä enemmän! Prkl.

    Tää on tätä vain suomessa sarjaa. Täällä saa raiskarit, pedofiilit yms rellestää miten haluaa. Ja lakikin on hyvin hämärä käsitteineen "lievä raiskaus" "ei raiskaus vaan pahoinpitely" "vähän vaan raiskasi" "12 vuotias ei laittanut aikuiselle miehelle vastaan" "sillä oli mini hame ja toppi joten se oli ihan fine" "ei sanonut ei niin, sen saa raiskata" Ei jumalauta. Ja sitten vielä toi "en ehdi kaikkia auttamaan" asenne tolta järkkäriltä ;( julmaa sanoa näin, mutta toivon, että joku tunkee parrun sen perseeseen.

    Mun luotto ja usko ihmisiin on mennyt aikoja sitten ja tän lukiessa se ei koskaan luultavasti palaakkaan.

    Kaikki sympatiani sinua kohtaan, kamala kokemus ja olin jo järkyttynyt silloin aikasemmin kuin luin postauksesi aiheesta. Kenekään ei pitäs joutua kokemaan tollasta, saatika joutua kulkemaan kättä pidempää taskussa ihan vain varmuuden vuoksi. (Tein sitä itsekin silloin ku ulkona vielä liikuin.)

    Kohta olis hyvä, että tyttöjen liikunnassa alettas opettamaan itsepuolustusta ja, että turvasumuttimia tai raiskaus hälyttimiä sais ilmatteeks jostain. Koska asiat ei tule muuttumaan valitettavasti kun huonompaan suuntaa, tai siltä se ainkin näyttää.

    Toivottavasti tää teksti tavottas enemmänkin ihmisiä. Nää on oikeesti sellasia juttuja jota pitäs miettii ja ruveta muuttaa ja vaikuttaa.

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että kirjoitit ja julkasit tämän. Oikeesti, tosi hyvä! <3 Pakko vielä lisätä edellisten jatkoksi, että myös yksi tosi raivostuttava seikka on sekin, miten moni näiden tapausten kohdalla vähättelee, tyyliin "ei tommonen pikkujuttu ole mikään oikea raiskaus". Miten joku oikeasti voi ajatella ja sanoa niin toiselle, joka on kokenut jotain tällaista? :(

    VastaaPoista
  5. Onpa harmi, että et ollut tarpeeksi vihainen heti alussa. Mutta hyvä, että kirjoitat siitä! Nyt joku, joka kokee samaa, voi käsitellä asiaa heti valmiimmin mikäli joutuu tällaista kohtaamaan.

    Naisiin kohdistuva väkivalta on aika yleistä ja erittäin hyväksyttyä. On turha olettaa, että ihminen joka rikkoo toisen ihmisen fyysisiä rajoja noin törkeästi, ymmärtäisi puhetta. Ei ainakaan liian pitkiä sanoja. Siksi olen itse heittäytynyt noissa tilanteissa aika väkivaltaiseksi - ja kyllä siinä valkea machoheteromies säikähtää ja kovaa. Saatampa olla aika ilkeä verbaalisestikin. Ehkäpä uhrini laittavat pian pystyyn jonkun #metoo-tyyppisen kampanjan. Onhan se vähän ylireagointia lyödä turpaan kun joku tulee vaan hellät ajatukset mielessään hipeltämään lantiosta, myönnän. Mutta sepä onkin jo refleksi, sillä tätä on tapahtunut niin monesti.

    VastaaPoista
  6. Aivan hirviää eikä tässä oikein mittään järkevää ossaa sanoa. Paskoja tyyppejä on maailma täynnä. Mutta on täällä hyviäki tyyppejä. Omaksi iloksi omalla faceseinällä ei ollu yhtäkään kaksinaismoralistilassukkaa. 9/10 onnittelijasta oli naisia, iloisia perkeleen tomeria naisia ihan ilman nyrkkiä, hellaa tai miesvouhotusta. Loput vilpittömiä tasa-arvoa toteuttavia miehiä, joista tiiän, että joka päivä on niille naistenpäivä. Ei kaikki ole tyhmiä ja pahoja. Ei vajota sille yleistämisen ja kokonaisten ihmisryhmien niputtamisen tasolle, mitä vastustetaan. Vaikka varsin hyvin ymmärrän jos just nyt niin haluttaa tehä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on hieman vaikeaa ymmärtää tätä sun kommenttia. Tekstissä ei sanottu missään vaiheessa, että kaikki ihmiset olisivat tyhmiä ja pahoja. Ei sanottu myöskään, että kaikki miehet olisivat. Missä niputettiin kokonaisia ihmisryhmiä?

      Poista
    2. Tää Pertun kommentti vaikutti aluks ihan ok:lta, mutta sit tuliki tommonen älytön loppukaneetti, joka ei liittyny mitenkään aiheeseen. Missä kohtaa yllä olevassa postauksessa niputettiin ja yleistettiin?

      Poista
    3. Uskomatonta. Bloggaaja kertoo itselleen tapahtuneesta kipeästä ja kamalasta asiasta jonkun on pakko päästä kommentoimaan että ei kaikki miehet!! Missä vaiheessa tässä kirjoituksessa on niputettu ketään yhtään mihinkään? Häpeäisit!

      Poista
  7. Mulle nousi vihan sijasta aivan äärettömän suuri suru sun puolesta. Ärsyttää hemmetisti että miehet voi tehdä jotain tuollaista ja sillä on niin pitkälliset vaikutukset. Se äijä ja sen kaverit ei ees ymmärrä että seuraukset sulle jatkuu, ne uskottavasti vähättelis niitä tai ilkkuis joksikin liioitteluksi.. okei sain itse itseni vihaiseksi. Koitan silti toivoa enemmin nyt sulle voimia ja hyvää kuin niille idiooteille pahaa, koska sä ansaitset ne voimat ja sen hyvän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tuli mieleen: suru.
      Kun mä synnyin, mun aikuinen sisko pärähti itkemään. Se tiesi jo, millaista on olla naisena ja tyttönä. Muistaa kertoa tätä tarinaa ns. tarpeeksi usein.

      Poista
    2. Miksi muuten pidät äijänä? Jotenkin konnotaatio on silloin maskuliininen. Onko naisten mielestä noin huonosti käyttäytyvät miehet maskuliinisempia kuin paremmin käyttäytyvät?

      Poista
  8. Viha ja suru...
    olen järkyttynyt, miten paljon tällaista on ja olen myös havahtunut siihen, että näitä tapauksia vähätellään jatkuvasti! Se lisää raivoa aikalailla...

    paljon voimia sinulle <3

    VastaaPoista
  9. Oon tosi pahoillani... :( Ja tulin kyllä vihaiseksi. Mustakin tuntuu, että viime aikoina mulle on ollut harvinaisen paljon vaivaa omasta sukupuolestani ja kaiken kruunaa työkaveri, jonka antifeminististä pakkomielleagendaa joudun kuuntelemaan viikosta viikkoon. Onneksi on kuulokkeet.

    Ikävää nähdä sut siipi maassa, oot ollu mulle suuri esikuva siitä lähtien, kun löysin tän blogin useampi vuosi sitten. Olin silloinkin feministi, mutta en aina uskaltanut sanoa ajatuksiani ääneen. Sun (ja sun siskojen) rohkeus antaa mullekin rohkeutta. Tän blogin kirjoitukset on voimakkaita ja ne on varmasti vaikuttanut monen muunkin elämään, vaikka nyt onkin puhti pois. Voisinpa antaa sinne konkreettisemmin voimia!

    VastaaPoista
  10. Ensi kerralla sitten housut jalkaan niin ei onnistu yhtä helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ensi kerralla vaikka se ahdistelija voi jäädä kotiinsa niin ei onnistu yhtä helposti. Me järki-ihmiset, siis me, joilla ÄO ylittää kengännumeron, olemme sitä mieltä että jos et osaa olla niin elä sitten tule ihmisten ilmoille. Kumpa sama koskisi internettiä, niin sinäkään et olisi päässyt kirjoittelemaan aivan uskomattomia mielipiteitäsi.

      Poista
    2. ”Kaikilla oikeus esiintyä missä haluaa miten haluaa” ei siis pidä mielestäsi paikkaansa?

      Poista
    3. Jos tarkoitit esiintymisellä sitä, ettet saa kysymättä lupaa työntää käsiäsi sisään toisen ihmisen haaroväliin, niin kyllä, olen täysin sitä mieltä. Silloin, jos ei ole tarpeeksi itsekuria että osaisi pitää sormet pois muista ihmisistä, mutta toisaalta on niin väpelö ettei saa poistettua itseään geenipoolista, niin silloin kyllä kannattaa jäädä sinne peräkammariin.

      Poista
    4. Enpä ole ilkeämpää koskaan kuullut, sillä on aika törkeää käskeä surmaamaan itsensä. Jospa itsekin pysyisit poissa näkyviltä tai vaikkapa ”poistaisit itsesi geenipoolista”. Sun kaltaisten ihmisten takia maailmassa on riitoja ja empatiaköyhyyttä. Menetelmän saat kyllä itse vapaasti valita. Et oikeasti edes tiedä miltä raiskaus tuntuu, kun siitä saa kuulla jo seuraavana aamuna koulussa niiltä jotka ovat toiselle sellaista tehneet.

      Poista
    5. Kyllä, olen todella ilkeä kun olen sitä mieltä että ihmisten, jotka kulkevat raiskaamassa muita, olisi parempi olla olematta olemassa lainkaan. Ei, minulla ei ole pienintäkään aikomusta tehdä itselleni mitään, sillä en yleensäkään loukkaa kenenkään fyysistä koskemattomuutta liikkuessani missään.

      Mistäs sinä tiedät, tiedänkö minä miltä raiskaus tuntuu?



      Poista
    6. Loukkaat kuitenkin sanallisesti mielihalujesi mukaan. Tämä keskustelu päättyy nyt.

      Poista
    7. No jos olet alkuperäisen kommentin kirjoittaja, niin eikö sinusta ole erittäin loukkaavaa sanoa raiskatulle että housut jalkaan ettei tapahdu niin helposti? Tilanne on AINA raiskaajan vika. Vaikka uhri olisi alasti niin silti siihen ei saa koskea.

      Poista
    8. Tällainen keskusteluhan edistää asiaa! Jatkakaa samaan malliin.

      Ymmärsin ensimmäisen kommentin joko ironiseksi tai provoksi. Miksi vaivautua provosoitumaan?

      Poista
    9. Kuten myös naisen ulkonäöstä huomauttelu on vaan provoa. Tai takapuolelle silittäminen. Miksi vaivautua provosoitumaan? Jos joku syyllistää raiskauksen uhria, miksi tosiaan puuttua siihen mitenkään? Puhut asiaa!

      Poista
  11. Minut on raiskattu laivailla. En koskaan kertonut poliiseille. Sain läheisiltä kuulla, ja vallalla oleva mielipide on se että = nainen kännissä laivalla = oma vika

    VastaaPoista
  12. Tervetuloa vihaisten naisten maailmaan. Shokin muisto ehkä hiipuu, mutta ei unohdu koskaan. Epäluottamus muuttaa koko maailman erilaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta miehet pahoinpitelevät toisia miehiä vielä enemmän kuin naisia. Usein siksi, että joku nainen "käskee", on taustapiruna tms. Sekin vaikuttaa, että naiset pitävät väkivaltaisia miehiä jostain syystä äijinä. Miksi niin usein ihannoitte miesten väkivaltaisuutta?

      Poista
    2. --> Noin 20-vuotiaat miehet ovat kaikkein aktiivisin väkivaltarikoksien tekijöiden ryhmä.

      --> Bullshit. On vain olemassa tämä tietty ihmistyyppi, joka suorittaa suuren osan kaikista rikoksista. Osoita minulle yksikin 2000-luvulla elänyt nainen, joka usuttaa raiskaamaan toisia naisia.

      --> Tuo esiin yksikin oikea tutkimus, joka osoittaa naisten tykkäävän ensisijaisesti väkivaltaisista miehistä.

      --> Nyt projisoit omia tunteitasi minuun. Se, että itse ihailet väkivaltaisia miehiä ei tarkoita, että muut ihailisivat.

      Poista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.