maanantai 12. helmikuuta 2018

Glamour life - dog edition

Juuri kun sain leveiltyä täällä ihanalla ja oikein bloggaajamaisella lauantaiaamullani, sain kohdata taas elämän realiteetit ja palata arkeen sellaisena oikein klassisena maanantaina. Kyllä koiranomistajan elämä on ihanaa!


Vili pääsi kesällä hieman lihomaan - ei pahasti, mutta niin, että vieraat huomasivat sen. Mäyräkoirien selälle lihominen on vaarallista, joten ryhdyin heti toimeen. Onnistuinkin aika hyvin ja syksyn aikana Vili on solakoitunut oikein kivasti. Sivutuotteena tälle kuitenkin on se, että Vili on tullut todella ahneeksi. Se varastaa kaiken, minkä irti saa. Jos jätän pöydälle jotakin, se syödään, kun lähden huoneesta. Ihan tosi törkeää! Vili on syönyt pöydältä mm. kokonaisen avokadon (vain kivi jäi jäljelle), kipollisen kettukarkkeja (kuoret oli sentään kuorittu nätisti lattialle) ja banaaninkuoria (näitä on siis vaan järsitty). Vili syö kaikkea. Mandariinit, banaanit, salaatinlehdet, maahan pudonneet sipulinpalat... Kaikki kelpaa.


Tosin olen ehkä itse aiheuttanut ongelman. Olen aktivoinut Viliä piilottelemalla pieniä paloja juustoa, papanoita tai muuta herkkua ympäri kämppää ja käskenyt sen etsimään niitä. Olen oikein kehunut, kun se on löytänyt jonkun jostain hankalasta paikasta. Heittelen kurkkujen ja tomaattien päätypaloja Vilille. Jos pudotan lattialle esimerkiksi raejuustoa tai muuta, kehotan Viliä syömään sen. Miten koiran pitäisi osata erottaa, mikä on etsintäleikin herkku ja mikä kielletty?


Siispä minun ei pitäisi yllättyä, kun tulen kotiin ja Vili on päässyt jotenkin (minun vika taas, siirsin nojatuolia) keittiön pöydälle, ottanut sieltä mäkkiroskat, kananmunapaketin ja jauhopussin ja pistänyt bileet pystyyn.



Vili ei kauhean usein tee tällaista jälkeä, mutta nyt tämä kerta osui kyllä ihan hyvään päivään. On hyvä, että minulla on tällainen tihulainen muistuttamassa arjen realiteeteista - muutenhan Blog Fame ja Glamour Life voisivat nousta päähän. Vilin avulla pysyn nöyränä. Jauhoiset tassunjäljet ja uusi sisustus voivat odottaa kenen tahansa koiranomistajan kotona milloin tahansa :D


Tässä myös muistutus teille, armaat lukijat, että somessa kerrotaan ihan syystäkin vain kivoista asioista. Kaikkihan sen tietävät, mutta ihania juttuja lukiessa se unohtuu silti helposti.


2 kommenttia:

  1. Koiranomistajan elämä on kyllä ihanaa joskus, oma doge on talven aikana pistänyt petinsä ihan atomeiksi pariin kertaan, nylkyttänyt kaikkea vastaantulevaa ja ärhennellyt muille koirille. Stressiä sillä pukkaa, kun meillä omistajilla on molemmilla ollut kiireinen talvi ja pinna tiukalla. onneksi nyt alkaa helpottaa ja päästään taas tuttuun paljon lenkkeilyä ja koirapuistoa sisältävään elämään kiinni, niin pieni ei tunne itseään hylätyksi.

    VastaaPoista
  2. Jos jotakin on oppinut lemmikkien kanssa eläessä niin nöyryyttä elämän edessä. Pakko jakaa tähän: Mulla on pitkäkarvainen valkoinen kissa ja sille iskee aina välillä hirveä ripuli. Mikään ei saa oloa hehkeämmäksi kuin kissan takamuksen pesu suihkussa kello kuusi aamulla ja kuraisten villapöksyjen parturointi kumihanskat käsissä. Tai sitten se seinien pyyhintä kun pitkä häntä käy mukavasti pensselistä. Silti mä rakastan sitä otusta niin paljon että olisin valmis käymään dramaattisen kaksintaistelun (miekoin varustettuna) sen puolesta : D Ah auvoa!

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.