maanantai 12. helmikuuta 2018

Glamour life - dog edition

Juuri kun sain leveiltyä täällä ihanalla ja oikein bloggaajamaisella lauantaiaamullani, sain kohdata taas elämän realiteetit ja palata arkeen sellaisena oikein klassisena maanantaina. Kyllä koiranomistajan elämä on ihanaa!


Vili pääsi kesällä hieman lihomaan - ei pahasti, mutta niin, että vieraat huomasivat sen. Mäyräkoirien selälle lihominen on vaarallista, joten ryhdyin heti toimeen. Onnistuinkin aika hyvin ja syksyn aikana Vili on solakoitunut oikein kivasti. Sivutuotteena tälle kuitenkin on se, että Vili on tullut todella ahneeksi. Se varastaa kaiken, minkä irti saa. Jos jätän pöydälle jotakin, se syödään, kun lähden huoneesta. Ihan tosi törkeää! Vili on syönyt pöydältä mm. kokonaisen avokadon (vain kivi jäi jäljelle), kipollisen kettukarkkeja (kuoret oli sentään kuorittu nätisti lattialle) ja banaaninkuoria (näitä on siis vaan järsitty). Vili syö kaikkea. Mandariinit, banaanit, salaatinlehdet, maahan pudonneet sipulinpalat... Kaikki kelpaa.


Tosin olen ehkä itse aiheuttanut ongelman. Olen aktivoinut Viliä piilottelemalla pieniä paloja juustoa, papanoita tai muuta herkkua ympäri kämppää ja käskenyt sen etsimään niitä. Olen oikein kehunut, kun se on löytänyt jonkun jostain hankalasta paikasta. Heittelen kurkkujen ja tomaattien päätypaloja Vilille. Jos pudotan lattialle esimerkiksi raejuustoa tai muuta, kehotan Viliä syömään sen. Miten koiran pitäisi osata erottaa, mikä on etsintäleikin herkku ja mikä kielletty?


Siispä minun ei pitäisi yllättyä, kun tulen kotiin ja Vili on päässyt jotenkin (minun vika taas, siirsin nojatuolia) keittiön pöydälle, ottanut sieltä mäkkiroskat, kananmunapaketin ja jauhopussin ja pistänyt bileet pystyyn.



Vili ei kauhean usein tee tällaista jälkeä, mutta nyt tämä kerta osui kyllä ihan hyvään päivään. On hyvä, että minulla on tällainen tihulainen muistuttamassa arjen realiteeteista - muutenhan Blog Fame ja Glamour Life voisivat nousta päähän. Vilin avulla pysyn nöyränä. Jauhoiset tassunjäljet ja uusi sisustus voivat odottaa kenen tahansa koiranomistajan kotona milloin tahansa :D


Tässä myös muistutus teille, armaat lukijat, että somessa kerrotaan ihan syystäkin vain kivoista asioista. Kaikkihan sen tietävät, mutta ihania juttuja lukiessa se unohtuu silti helposti.


lauantai 3. helmikuuta 2018

Hidas aamu ♥

En osaa edes laskea, kuinka monta blogikliseetä tässä postauksessa täyttyy, mutta aika monta :D Nyt en ironisoi niitä, kuten yleensä. Ihan oikeasti oli ihana aamu. Jostainhan ne kliseetkin tulee! Mutta vastapainoksi totean tässä, että normaali aamuni on sellainen, että torkutan kelloa kolme kertaa ja sitten hirveässä kiireessä koitan etsiä reiättömät sukkahousut jostain, heitän Vilin aamupissalle ja syön samalla aamupalaani ja lopulta otan kahvin autoon mukaan ja koitan olla läikyttämättä sitä (koska kaikista termarimukeistani puuttuu kannet ja joudun ottamaan normaalin kahvikupin) ja sitten meikkaan 30 sekuntia autossa työpaikan parkkipaikalla, jos aikaa on. Jos ei ole, menen pitämään tuntia tukka pystyssä, naama meikittömänä ja reikä sukkahousuissa (koska ihan oikeasti en löydä ikinä niitä reiättömiä).

Minulla on tosiaan ollut niin kiire (mukamas!) koko vuoden, että en ole ehtinyt nauttimaan oikein viikonloppuaamuista. Tänään otin tasoitusta ja nautin täysillä. Keitin ison pannullisen kahvia, laitoin soimaan hyväntuulista brittirokkia ja nautin valoisuudesta. Katsoi ntelevisiosta tyhjänpäiväisiä ohjelmia (Remppa vai muutto! Sinkkuillallinen! Masterchef Canada!), tein runsaan aamiaisen ja annoin aivojeni nollaantua. Ah.

Olen miettinyt pitkään sitä, miksi minulle tulee ansioitunut olo, kun teen jotain, mitä muut pitävät normaalina. Esimerkiksi kun käyn vaikkapa reippaalla kävelyllä, vien Vilin koirapuistoon tai raahaudun salille. Tai miksi onnittelen itseäni hienosta suorituksesta kun saan käytyä suihkussa ja jaksan levittää kosteusvoidetta iholleni sen jälkeen, maksan laskut tai hoidan jonkun asian - vaikka varaan lääkäriajan tai lähetän sähköpostia jollekin.

Olen ajatellut, että tunne siitä, että olen kunnon kansalainen, tulee masennustaustastani. Tosiaankin on hieno saavutus käydä suihkussa, jos on masentunut. Mutta tänään tajusin, että nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joissa pidän huolta itsestäni. Ehkä siis "hieno suoritus, minä!" -ajatus tuleekin siitä, että kerrankin pidän huolta itsestäni enkä muista. Minulla on taipumus huolehtia muiden asioista niin paljon, että omat jutut jäävät hieman taka-alalle ja joskus kokonaan hoitamatta. Niinpä saavutus onkin se, että olen huomannut jonkin oman tarpeeni ja priorisoinut sen. 


Hitaat aamut, jolloin kukaan ei häiritse minua ja minua ei odoteta minnekään, ovat siksi niin ihania. En ole tulossa mistään enkä menossa mihinkään. Minulla ei ole mitään tekemistä. Se on jumalainen fiilis! Siksi ehkä tykkäänkin hemmotella ja hoitaa itseäni tällaisina aamuina. Minulla on vihdoinkin aikaa laittaa kasvonaamio naamaan!

Olen sitä mieltä, että erilaisia kosmetiikkatuotteita voi ihan hyvin markkinoida sillä, että niiden käyttö on "itsestään huolehtimista". Minulle ainakin tulee olo, että henkisesti ja fyysisesti pidän huolta itsestäni. Kasvonaamiota levitellessä voi katsella omia kasvojaan rakkaudella, kosteusvoidetta levittäessä voi silitellä vartaloaan, joka tekee parhaansa, ja vaikka ihan jalkakarvatkin voi ajella ihan sen takia, että jalat tuntuvat ihanilta lakanoissa sen jälkeen. Joskus itsensä rakastaminen lähtee käyntiin paremmin, kun sen alkaa ihan fyysisenä ensin. Kuitenkin ymmärrän, jos näistä asioista ei nauti, ja se kyllä ärsyttää, jos niitä aletaan pitää velvollisuuksina muita ihmisiä kohtaan. 


Hemmottelurutiiniini kuuluu kasvonaamion lisäksi hiusnaamio ja ripsi- ja kulmakarvanaamio. Kyllä, kuulitte oikein! Ripsiin ja kulmakarvoihin laitan risiiniöljyä naamioksi. Se kosteuttaa ja ravitsee karvatuppia ja huhun mukaan saa kulmakarvat ja ripset kukoistamaan. Minun risiiniöljyni on ostettu Tallinnasta, mutta sitä kai myydään Suomessakin apteekeissa melko edulliseen hintaan. Plussaa pullon omistamisessa on myös se, että jos eteen tulee tilanne, jossa vihollinen pitää eliminoida pois tieltä, on heti keino siihen. Risiiniöljy ruoassa sekoittaa vatsan - opin tämän Aku Ankasta. Hähää.

Hiusnaamiona minulla on aiemmin jo esittelemäni Lushin Jasmine and Henna Fluff-ease (saatu). Tämä on superhyvä tuote minun hapsottavalle ja värjäämisestä vaurioituneelle tukalleni, vaikka jasmiinin tuoksu ei ihan lempparini olekaan.

Kasvonaamion olen itse ostanut, mutta sekin on Lushilta. 1000 Millihelens on eka kokeiluni Lushin uudehkosta jellykasvonaamiosarjasta - yleensä käytän heidän tuorekasvonaamioitaan. Molemmissa on puolensa, mutta kallistun ehkä perinteisten tuorekasvonaamioiden puoleen. Jellyä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, mikä on iso plussa minulle, joka unohtelen aina kaikki kosmetiikkapurkkini ja meikkini ties minne. Jelly on myös riittoisampaa ja säilyy pitempään. Toisaalta taas jellyä on mielestäni vähän hankala levittää, sillä sitä otetaan ensin pieni pala kädelle ja sotketaan mössöksi, ja vasta sitten naamio levitetään kasvoille. Levittämisen hankaluus on ehkä suurin syy siihen, miksi pidän enemmän tuorekasvonaamioista. Lopputulos on molemmissa kuitenkin sama: pehmoinen iho.


Naamioiden vaikuttamisen ajan istuskelen uudessa second hand -kimonossani, juon lisää kahvia ja silittelen Viliä, joka nukkuu sylissäni, sillä kun lumihanki on kaksi kertaa sinua korkeampi, siinä hyppiminen väsyttää aika lailla. Ihanan aamun kruunaa Spotifyn minulle luoma Daily Mix, joka on sekoitus tosiaan oikein hyväntuulista brittipoppia ja -rokkia (ei Morrisseytä tällaisiin aamuihin, vaan Franz Ferdinandia, Bluria, Oasisia ja Pixiesiä).  


Kun naamiot ovat saaneet vaikuttaa, menen kuumaan, kynttilöin valaistuun suihkuun (ja muistan levittää sitä kosteusvoidetta sen jälkeen!). Ehkä tämän hitaan aamun kruunaisi vielä rauhallinen lenkki Vilin kanssa - jos saan sen ylös.



perjantai 2. helmikuuta 2018

Kesämuistoja roadtripiltä!



Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä kuvapostaus meidän kesäiseltä roadtripiltä! Ajoimme Rovaniemelle asti ja seikkailimme pitkin länsirannikkoa. Meillä oli tietenkin maailman rumimmat (hienoimmat) tiimipaidat. Kuvista näette, mitä viikko ilman kunnollista suihkua ja sänkyä tekee ihmiselle.   

Kaikkien perusnaamat



Haparandan taidetta











Kaupunkilaisia turisteja




Magical!


Haapavesi (alikulkukäytävissä seksuaalivalistust)