tiistai 23. tammikuuta 2018

Fatty boom boom

Aina, kun olen alkanut pyöritellä mielessäni tästä aiheesta kirjoittamista, päässäni on lähtenyt soimaan Die Antwoordin Fatty boom boom. Kuulostaa varmasti ihan kauhealta, tiedän, mutta biisi soi siis ainakin minun päässäni ehdottomasti hyvällä tavalla.

HEY FATTY BOOM BOOM, 
HIT ME WIF DA CHING CHING 
FAT POCKET CLINKING, 
DOLLAR EYE TWINKLING 
JEEZ DA BEATS SO CHUNKY, 
ME'SA GETTING FUNKY 


(ps. Videolla Yolandi esiintyy mm. ruskeassa ihomaalissa, minkä jotkut tulkitsevat blackfaceksi. En ota siihen nyt kantaa sen enempää tässä kirjoituksessa, mutta jos et halua katsoa videota, biisin löytää myös Spotifystä.)



Vaikka biisi ei nyt suoraan kerrokaan läskeistä, nokkelimmat päättelivätkin jo, että aiheena on tällä kertaa kehonkuva. Ja erityisesti lihominen, tuo kamalin asia, mitä ihmiselle voi tapahtua. Luoja, lihomasta minua varjele! Mitä tahansa muuta, mutta ei läskiä!

95 kg (Olen valinnut tähän postaukseen luonnollisempia kuvia, mutta joitakin on silti muokattu (esim. sävyjä, ei mitään radikaalia), joten kerron kuvateksteissä, mitä kuvalle on tehty. Tähän kuvaan on lisätty filtteri ja säädetty valoa ja sävyä (pakollista, jos ottaa raw-kuvia). Olisi varmaan kannattanut suoristaa myös horisontti :D)
Minua ei tainnut taivas paljoa kuunnella, sillä olen lihonut tässä parin vuoden aikana hiljalleen. Eniten lihomista tapahtui, kun aloin käydä salilla. Kummallista, eikö! No, lisäksi lihon toki aina syksyllä, kun kaamos alkaa pukata päälle ja hounin karkkia kaksin käsin. Pari vuotta sitten tein postauksen, jossa kerroin ihan avoimesti painoni - kummallista muuten, että paino on maailman varjelluin numero - ja ihmiset ihmettelivät, painanko tosiaan niin paljon. Painoin siis noin 80 kiloa. Ja voin kertoa, että paino oli tuolloin vielä alakanttiin arvioitu, sillä esim. menkkojen aikaan tai syötyäni pellillisen nachoja painoni nousee helposti muutaman kilon, ja tottakai ilmoitin sen pienimmän numeron. Joku voi noin suurta painonvaihtelua kauhistella, mutta kaikki on suhteellista. Jos painan 80 kiloa, minulla on yli puolet enemmän massaa kuin vaikkapa 50-kiloisella ihmisellä, joten tottakai kerään puolet enemmän nestettä. Lisäksi luulen, ett geeneissäni on alttius painonvaihteluille - laihdun helposti 5-10 kiloa, jos minulla on kausi, jolloin ruoka ei maistu. Sama koskee lihomista. En yleensä edes huomaa itse painoni muuttumista.
80 kg (muokkaamaton)
80-85 kg - reisilihakseni, kun olin tehnyt 3 viikkoa kyykkyhaastetta! Ne katoavat yhtä nopeasti :D En ikinä ole oikein esteettisesti arvostanut lihaksia, mutta kyllä tässä lihaksikkaassa reidessä on jotain runollista. Ehkä alan taas kyykkyhaasteelle tänä keväänä.
Kaikki kauhistelut kyllä ihmetyttivät minua. Minulla onkin niihin liittyvä teoria: suurin osa ihmisistä painaa oikeasti enemmän kuin mitä väittävät tai luulevat ja tämän vuoksi kaikki luulevat toisten painavan vähemmän. Ja sitten inhoavat itseään. Mainitsemani painonpaljastuspostauksen jatko-osassa pohdin sitä, miten esimerkiksi keskustelussa "ihannenaisesta" laitetaan naiselle jokin painoraja, jota tämä ei saa ylittää ("Voiko yli 75-kiloinen nainen olla seksikäs?"). On täysin perseestä arvioida muita näiden painon perusteella, mutta jos lähdetään ajatukseen mukaan, voisi kysyä, eivätkö nämä luokittelijat ensinnäkään ymmärrä, että ulkonäöllisesti on ihan eri asia olla 50-kiloinen 160-senttinen nainen kuin 50-kiloinen 180 senttinen nainen. Myös vartalotyyppi vaikuttaa asiaan todella paljon. Jotenkin myös miehet saavat painaa enemmän, mm. koska "heillähän on lihaksia". Myös naisilla voi olla lihaksia, mutta painoa ei silti saisi tulla yhtään lisää. Wtf? Eikä tosiaan tarvita mitään bikinifitness-kuntoa, jotta olisi lihaksia. Sellaisia on jopa minun kaltaisellani laiskimuksella.

Mielestäni tällaisten painorajojen laittaminen kertoo jotain todella erikoista ihmisistä. Painoa ajatellaan erittäin sukupuolittuneesti. Miehillä painoon myönnetään vaikuttavan moni asia, mutta yli 75 kiloa painava nainen on yksinkertaisesti läski - koska naisiahan on vain yhdenlaisia. Tässä näkee sen, miten yksipuolista naiskuvaa mediassa ihmisille syötetään. Kaiken huipuksi jos nainen sitten on läski (yli 75 kiloa, ettäs tiedätte!), hänellä ei ole mitään arvoa, koska naisen arvo on vain hänen seksikkyydessään. Ja lihavahan (yli 75 kg!) on täysin epäseksikäs ja epäkelpo nainen.

85 kg (tässä ovat täysin muokkaamattomat kuvat ihan tätä tarkoitusta varten, muuten tykkäisin poistaa esim. rintsikoiden painautumat ja taustan laukun)

85 kg
Mitä järkeä painon kyyläämisessä oikein on? Riippuuko ihmisarvo tosiaan siitä, mitä lukua vaaka sattuu näyttämään? Minusta ei voi sanoa edes sitä, että numero kertoo terveydestä tai kauneudesta. IG on täynnä upeita ihmisiä kaikissa ko'oissa. Kun minä menin lääkärille, lääkäri sanoi, että painostani ei tarvitse olla yhtään huolissaan, sillä minulla on paljon lihasmassaa ja että olen oikein hyvässä kunnossa. Tämä mainittiin vielä yhteydessä, jossa painoindeksi on olennainen kriteeri (rintojenpienennysleikkaus).Voin kertoa, että en todellakaan ole mikään lihaskimppu tai himourheilija, joten jos jo minun lihakseni antavat anteeksi painoni, niin voin vain kuvitella, mitä oikeasti liikunnallisen ihmisen lihakset painavat. Niinpä siis paino ei oikeastaan kerro terveydestäkään.

Kun nyt kerron painoni, ihmiset varmasti järkyttyvät vielä enemmän kuin 15 kiloa sitten. Painan nimittäin 95 kiloa (kuvat alapuolella otettu tässä painossa, vasen on muokkaamaton, mutta oikeassa on IG-filttereitä - minulla ei ollut muokkaamatonta versiota enää).


Vaikka painoni ei haittaa minua, tavallaan lihominen silti ärsyttää tietyissä asioissa. Minulle menevät aikalailla kaikki vanhat vaatteet, sillä kilot asettuvat näin pitkään varteen aika tasaisesti, mutta kyllä jotkut housut kiristävät tai mekot ovat epämukavia. Kasvoni näyttävät hieman vanhemmilta ja minulla luontaisesti oleva kaksoisleuka vähän korostuu. Identiteettini on muuttunut sen verran, että Fatty boom boom tuntuu sopivan minulle - edelleen silleen hyvällä, pyllyä pyörittävällä tavalla, mutta silti.

50 kg - pikku-Ruki valmistumassa peruskoulusta
En siis ole aivan täysin immuuni kauneuskäsityksille. Mutta haluaisin olla. Siksi lomallani päätin, että vietän mahdollisimman paljon aikaa kevyissä vaatteissa ja otan itsestäni kuvia esim. bikineissä, vaikka se ei olekaan minulle luontevin tila. Tein tämän sekä tehdäkseni itselleni hyvän olon että jakaakseni itsensä hyväksymistä myös muille. Haluaisin nähdä myös Suomessa malleja ja IG-julkkiksia, jotka ovat isomman kokoisia tai muuten erilaisia ja iloisia siitä. Välillä tuntuu, että kun jakaa kuvia itsestään, se otetaan kehujen tai seksuaalisen huomion kerjäämisenä. Kyllähän siihen liittyy tavallaan seksuaalisuuskin, sillä yksi viesti kuvissa toki on se, että muutkin vartalot kuin se perinteinen ovat kauniita ja seksikkäitä. Mutta mitkään kuolakommentit eivät ainakaan omaa mieltäni lämmitä, oikeastaan päin vastoin. Onhan positiivinen palaute kivaa ja tärkeää, mutta minulle tulee usein siitä kiusaantunut olo. Toki ymmärrän, että vaikkapa kuviani katsovalle itsekin satakiloiselle naiselle, joka on vasta itsensä hyväksymisen polun alussa, on tärkeää nähdä muiden kannustusta ja hyväksyntää, joten annan kommenttien olla päällä.

90 kg! Oikeasti olen muuten persjalkainen, mutta korkkarit, lyhyet korkeavyötäröiset shortsit ja kuvakulma luovat minulle metrisääret! Hurraa illuusioille!
Itse jaan omia kuviani siksi, että a) kerron mitä teen, ihan kuten kaikki muutkin ja jotta b) maailmassa olisi enemmän kuvia isommista vartaloista bikineissä ja kivoissa vaatteissa, poseeraamassa ja nauttimassa omasta kehostaan. Lisäksi haluan ottaa hienoja kuvia ja usein minulla on mallina vain itseni. Kehohan on niissä kuvissa sivuseikka, mutta jotenkin se kiinnittää aina huomion. En haluaisi aina laittaa kuviin tägiä #bodypositive, koska pitäisi olla itsestäänselvää, että saan tehdä asioita ja näkyä, vaikka olisin lihava, eikä sitä tarvitse aina selittää sillä, että tässä nyt ei vihata omaa kehoa, vaikka ollaankin paksuja - miten erikoista!  Minua ihan oikeasti ärsyttää, että aina pitää mainita vartalopositiivisuus, jos on yhtään ylimääräistä makkaraa vatsassa. Tuntuu, että se alleviivaa sitä, että läskit tarvitsevat erikseen jonkun tägin, jotta saavat olla. Toisaalta taas se auttaa ihmisiä löytämään erilaisia vartaloita ja kuvia, joten laitan sen tägin. Ainakin vielä toistaiseksi.

Toivon, että kuvillani olisi vaikutusta siihen, että muutkin vartalomallit ja painot normalisoituisivat. Haluaisin, että seuraajani ja kaikki kuvan inäkevät jakaisivat samanlaisia kuvia itsestään ja uskaltautuisivat laittamaan jalkaansa vaikka - gasp - shortsit kesällä. Jos ei siksi, että haluaisi esitellä itseään (kuolemansynti täällä Suomessa!), niin siksi, että näyttäisi keskisormea kauneusihanteille ja osallistuisi vallankumoukseen.

Tein tällaiset kollaasit eri painoistani (arvioituna muistini mukaan), ihan vain siksi, että liian harvoin näkee realistisesti, miltä joku tietty paino jonkun yllä näyttää. Näissä pitää vielä ottaa huomioon, että poseeraan kuvissa asennoissa, joissa vartaloni näyttää parhaimmalta (tietenkin), paitsi toisiksi vikassa kuvassa. Näissä kuvissa painan n. 80 kg.

80-90 kg

90-95 kg
Jos siis olet ajatellut, että olet kamalan ruma ja hirveä valas ihan vain siksi, että painat melkein sata kiloa, katso näitä kuvia minusta ja hämmästy. Olen ihan ylpeästi sopivasti lihava, lähes sadan kilon keijukainen ja ihan sikahyvän näköinen.

ps. Tässä postauksessa pohditaan ihan vaan painon suhdetta ulkonäköön - olenko kaunis, jos olen lihava? On sitten ihan eri asia, onko minun velvollisuuteni näyttää kauniilta, mutta se on oma keskustelunsa. Tässä lähden ajatuksesta, että minä itse haluan näyttää kauniilta ja ottaa kauniita kuvia ja että minulla on myös oikeus tuntea oloni kauniiksi.

38 kommenttia:

  1. Kiitos! Näytät ihan vitun upeelta kaikissa kuvissa.

    Lähes jokaisella tuntemallani naisella on jonkinlainen painokompleksi. Se on sairasta, mutta valitettavasti ymmärrettävää. Paljon on muutettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle! Oon täysin samaa mieltä - miten paljon energiaa saataiskaan valjastettua käyttöön, jos painosta murehtiminen lopetettaisiin!

      Poista
  2. Kiitos tästä!

    On niin surullista, että lähes kaikilla tuntemillani naisilla on jonkinasteinen kompleksi painonsa kanssa. Itse olen (nykyään) okei itseni kanssa, mutta nyt vasta yli parikymppisenä uskallan käyttää itsevarmasti tiukkoja paitoja. Ja olen about 150cm pitkä, painoa se 50kg eikä kukaan ole muistaakseni painoani ikävästi kommentoinut. Ihan naurettavaa, mutta silti niin totta enkä edes uskalla kuvitella millasta se on isompikokoisille.

    Ehkä kaikista tyhmintä koko painodiskurssissa on se, että itse en ikinä ajattele kenenkään painosta pahasti, saati sitten mainitsisi kenellekään niiden painosta. Ja silti se oma peilikuva ei miellytä ja mahamakkarat ärsyttää, vaikka kuinka on sitä mieltä että ne ovat muilla vähintäänkin söpöjä!

    /Oona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin alkoi se itseni hyväksyminen tulla vasta reilusti päälle parikymppisenä. Nuorempana, kun tosiaan olin hoikka hampaat irvessä, inhosin itseäni tosi paljon ja olin tosi onneton.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Apua, kiitos (tähän se silmänsä peittävä apina-emoji) <3

      Poista
  4. Upeita kuvia! Olispa mullakin sun itsevarmuus! T. 80 kg keijukainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Munkin itsevarmuus on välillä horjuvaa. En halua antaa kuvaa, että olisin aina tosi tyytyväinen itseeni ja jotenkin superihminen, vaikka näistä postauksista usein sellanen fiilis varmaan tuleekin. Kannustan näissä samalla tavalla itseäni kuin muitakin :D On ihan normaalia sekin, että välillä ei jaksa ja on huonompi fiilis ihan minkä tahansa asian suhteen.

      Poista
  5. Ei hyvä luoja nainen! Oot kyllä upean näköinen eikä tosiaan uskoisi, että paino on noinkin "paljon". En oikein tiedä, huijaavatko tässä silmäni vai onko minut vaan aivopesty niin pahasti että oletan 95-kiloisen naisen näyttävän "hieman" erilaiselta kuin miltä sinä nyt näytät.

    Enkä muuten huomaa eroa 80-95 kg kuvissa, korkeintaan arvioisin että pari kiloa vaihtelua, jos olisi pakko arvioida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiitos :D Luulen, että osasyy tähän kuvaamaasi on pituuteni.

      Poista
  6. Hyvä postaus! Kuvista katselin painoa enemmän vaatteita, ne oli ihania. Kivaa vaihtelua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tässä on muutaman vuoden ajalta näitä kuvia :)

      Poista
  7. Ihania kuvia, olet lumoavan upea oli sitten sitä painoa enemmän tai vähemmän!

    Olen ihan saman painoinen, 24v ja 165 cm neito, koen olevani kaunis ja muotoni ei häiritse minua, mutta viime aikoina tuntuu ettei yhteiskunta anna minun olla rauhassa sekä kaunis että läski! Joka tuutista tulee laihuushöpinää, ihme ettei vieläkään osata keskittyä siihen tosiasiaan että laihuus ei tarkoita terveellisyyttä eikä ylipainoisuus välttämättä heti tarkoita että lihava kuolee minä hetkenä hyvänsä. Aivan ärsyttävää, vaikka sitä yrittää olla bodypositiivinen niin silti etenkin huonoina päivinä kaikki läskiviha tuntuu imeytyvän aivoihin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella kauniisti sanottu, kiitos!

      Olen samaa mieltä. Tuntuu, että pitäisi jotenkin hävetä koko ajan, jos on ylipainoa tai ei välttämättä edes ylipainoa, ihan vaan normaalipainon ylärajoillakin oleminen riittää nykyään sheimaamiseen. Ihan käsittämätöntä. Minulla on myös sama, että normaalisti olen tyytyväinen itseeni, mutta välillä, usein menkkojen aikaan, tuntuu, että olen ihan kamala. Jotenkin se tosiaan imeytyy jostakin kaikesta vastustuksesta huolimatta. Usein tällaisina aikoina sitten päätän hemmotella itseäni ja antaa itseni olla surullinen. Katson jonkun hyvän leffan ja syön jäätelöä :D

      Poista
  8. Ihan käsittämätöntä miten kauniisti sun kroppaan lisäpaino asettuu! Todella hyvä postaus, kiitos!:)

    VastaaPoista
  9. Joo. Mikähän siinä on, että sitä vaa'an lukemaa pitää tuijottaa, vaikka oiskin tyytyväinen siihen, mitä peilistä näkyy. Onneksi meillä ei ole kotona vaakaa, mutta kyläillessä tulee kyllä automaattisesti käytyä vaa'alla, jos sellaisen bongaan. Mulla ei siis ole vaivaisenluita lukuunottamatta yhtään kohtaa kropassa, johon olisin tyytymätön, mutta silti tuntuu aina paremmalta, jos vaaka näyttää pari kiloa vähemmän mitä yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei myöskään ole vaakaa, koska olen todennut sen saatanan kätyriksi :D Nyt minut punnittiin lääkärissä. Täytyy sanoa, että olin kyllä itsekin vähän yllättynyt painonnoususta.

      Mua ärsyttää omat rinnat, koska niistä aiheutuu niin paljon vaivaa ja särkyä, mutta kohta sekin ongelma on korjattu. Tietysti aina esim. menkkojen aikaan tai muuten huonona päivänä ärsyttää ihan kaikki sisältä ja ulkoa, mutta se on aina hetkellistä. Yleensä ärsyttää asiat, jotka ei toimi, ei asiat, jotka ei näytä hyvältä.

      Poista
  10. No helppohan sun on puhua kauniista kehosta painosta riippumatta kun omistat TIIMALASIVARTALON. Tiimalasina on ihan sama painaako 50kg vai 120kg niin näyttää silti hyvältä, koska rasva kerääntyy esteettisiin kohtiin. Jos olisin 80kg, minulla olisi silti lättätissit, suuret jenkkakahvat ja maha, mitkä römpsöttäisivät reilusti jalkojen ja lantion ulkopuolella. Nilkat katoaisivat pohkeiden turvotessa. Olen suorakaiteen muotoinen, mutta lihoan kuin omenavartaloinen.

    Mediassa näytetään vain tiimalasi xxl-malleja, ei muun muotoisia valitettavasti. Minä näyttäisin muiden mielestä epäviehättävämmältä painavampana kuin hoikkana (kokeiltu on, miehet jättivät iskuyritykset kuin seinään).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ehkä osittain oikeassa siinä, että tiimalasivartaloita näkyy mediassa muita enemmän. Muuten kommenttisi mielestäni menee tähän klassiseen "helppo sinun on sanoa, kun..." -retoriikkaan. Jokaisesta ihmisestä voi sanoa noin, koska jokaisella on jotakin kaunista tai hyvää. Minäkin voisin heittäytyä katkeraksi ja sanoa, että helppo sellaisten on sanoa, joilla ei ole aknea tai selluliittia tai ohutta tukkaa, mutta en sano, koska kenenkään ei ole oikeasti helppo sanoa.

      Vaikka nyt satunkin omistamaan tietynmallisen vartalon, ei se tarkoita sitä, ettenkö kokisi median painetta aivan samalla tavalla kuin muidenmallisten vartaloiden omistajat. Joku asia jokaisessa on aina pielessä, koska niin markkinat toimivat. Kyllä minäkin näin oman vartaloni ennen epäviehättävänä ja helppoa se olisi nytkin, jos vaan heittäytyisin vellomaan omissa makkaroissani ja reisieni kuopissa ja tuijottaisin vain niitä. Sen sijaan valitsen katsoa hyviä puoliani ja ajatella itsestäni kauniisti ja kohteliaasti. Se ei ole aina ihan helppoa.

      Muiden mielipiteitä sinänsä ei kannata miettiä. Jos minä arvottaisin itseni sen mukaan, kuinka moni mies yrittää minua iskeä, kokisin varmaankin olevani maailman rumin ja hirvein. Minua ei tulla iskemään, olin sitten hoikka tai en :D En kuitenkaan usko, että se kertoo viehättävyydestäni. Tosin en ole ihan täysin varma, mistä se johtuu. Minulle on kyllä sanottu, että olen pelottava, joten ehkä siitä sitten.

      Olen nähnyt muuten erittäin kauniita naisia, joilla on omenavartalo tai suorakaidevartalo, ihan monissa eri painoissa. Suosittelen sinulle, että jos media ei tarjoa kaipaamiasi vartaloroolimalleja, etsi sellaisia itse! Nykyään sosiaalinen media on sinänsä vapauttanut meidät, että sieltä löytää kyllä jokaisen makuun jotakin. Itse esimerkiksi olen aina inhonnut omia isoja rintojani ja ajatellut, että niiden kanssa ei sovi mitkään vaatteet, mutta olen IG:stä löytänyt tyyppejä, joilla on mielestäni kiva tyyli ja isommat rinnat. Sitten vaan matkin heidän pukeutumistaan ja otan vinkkejä.

      Poista
    2. Mulle tuli tästä mieleen, että varmaan juuri siksi, koska media näyttää vain niitä tiimalasimallisia plus-malleja, moni kokee, että tiimalasimuotoinen lihava nainen voi kyllä olla kaunis, mutta minkään muun muotoinen ei voi olla. Jälleen siis markkinavoimat muokkaavat käsitystämme siitä, minkälainen pitäisi olla, minkälainen saa olla, mikä on kaunista ja hyväksyttävää. >:(

      Poista
  11. Ihanaa, että vastaat taas kommentteihin! Haaveilen välillä, että vastaisit vanhempiinkin postauksiisi tulleisiin uusiin kommentteihin - ainakin muutamaan viimeiseen postaukseen, joihin ymmärrettävästi et ole ehtinyt vastailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei miten syyllinen olo tästä tuli! Kiva, että kuitenkin ymmärrät, että en vain ole ehtinyt. Yritän nyt tsempata tässä asiassa. Syy, miksi minulla on nyt aikaa, on ihan vaan se, että olen kipeänä kotona. Mutta yritän löytää aikaa blogille ja kommenteillekin, sillä interaktiivisuus on kyllä bloggaamisen suola.

      Poista
  12. Itse painan niin paljon, että olen jo sairaanloisen ylipainoinen painoindeksin mukaan. Edestäpäin näytän ihan oklta, mutta sivuprofiili paljastaa, kuinka tuhti keskivartaloni onkaan. Noh, kroppani kuitenkin toimii eli pystyn harrastamaan liikuntaa enkä vielä ole saanut diabetestä tai muuta elintasosairautta. Raja tuli kyllä vastaan eli koin jo selkeitä haittoja ylipainostani. Mahdun edelleen moniin tavallisten vaatekauppojen rätteihinkin eli ei tarvitse kulkea missään ankeissa
    harmaissa paituleissa, jotka vain korostavat ylipainoa. En suostu olemaan seinäkukkanen. Meikkaan, laitan hiukset ja mieluummin yli- kuin alipukeudun. Minulle ei juuri painostani huomautella, en tiedä miksi. Jotkut miehet lähestyvät, toki huomaan, että vientiä ei ihan samalla tavalla ole kuin hoikemmilla, nuoremmilla ja kauniimmilla. Olen laihtunut nyt 15 kg ja toivon tietysti, että saisin sulatettua tämän pötsini pois. Mielelläni kuitenkin säilyttäisin tissit ja perseeni, luulen, että itsekin näyttäisin omaan silmääni parhaimmaltani n. 80 kiloisena. Se on tosi kaukana "sallitusta" painosta. Jos laihdutan itseni normaalpainoiseksi, niin näytän aika mieskroppaiselta ja sellaisessa kropassa en taas viihdy, vaikka monet androgyynit naiset (ja miehet) ovat kyllä upeita mielestäni.

    Ihanaa kun pystyt avoimesti tällaisesta kirjoittamaan ja jopa kuviasi pistämään. Kaunis ulkoisesti ja rohkea sisäisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas aina olisin halunnut olla mieskroppainen, kun sillon mulle olisi sopinut kaikki ihanat bändipaidat ja nahkatakit ja pillifarkut :D Mutta kyllä tähänkin on tottunut ja oon oppinut pukemaan bändipaidatkin katu-uskottavasti.

      Ihanaa, että olet oma itsesi! Välillä tuntuu siltä, että moni ajattelee, että koska on lihava tai vaikka vanhempi, pitää jotenkin hävetä sitä ja pukeutua just seinäruusuksi (vaikkei haluaisi). Mitä helvettiä, sanon mä :O

      Poista
  13. Oot mun idoli! Pus! :)

    T. Milla, toinen melkein sadan kilon keijukainen ja silti helevetin kuuma kissa :D

    VastaaPoista
  14. Ihana teksti ja kuvat! Oot muutenkin niin mahtava. Huippua, että uskallat puhua painostasikin avoimesti.

    Toki toi on totta, mitä aiempana sanottiin, että sulla paino jakautuu kauniisti kehossa, mutta eihän sua voi siitä syyllistää, että satut lihomaan oman vartalomallisi mukaisesti 😄 Ja nimenomaan se ei mitenkään vähennä tai latista sun kokemia ulkonäköpaineita! Rohkea postaus tämä on.

    Ite oon kans vasta aikuisempana alkanut olemaan enemmän sinut painoni ja vartaloni kanssa. Sinänsä naurettavaa, että silloin, kun painoin reilut 50kg (oon 164cm pitkä), koin olevani hirveän lihava ja ällöttävä. Ja sairastin bulimiaakin. Sitten yhtäkkiä lihosin lääkityksen seurauksena lähes 90-kiloiseksi, mutta koska itsetuntoni oli parantunut samalla, en kokenut enää itseäni niin lihavaksi kuin nuorempana. Vaikka siis painoin yli 30kg enemmän! Nyt olen laihtunut vuosien varrella huomaamattani, tosin nyt taas kiitos kaamoksen ja sen tuoman karkkihimon, olen viime kuukautena lihonut taas jokusen kilon. Mullakin kuitenkin vaihtelee paino helposti sen 5kg suuntaansa, joten en ole niin huolissani. Tovi sitten painoin aina 66.6kg,joten otin sen sitten tavoitepainokseni huvikseen 😄 mutta vaikka vaaka nyt lähentelee kovasti 70kg, mitä sitten? Suurin harmitus muuttuvassa painossa on se, kun vaatteet ovat liian isoja tai pieniä 😎

    Jatka samaan malliin, sinä ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, niin paljon kaikkia kauniita sanoja! <3

      Niin, kyllähän se on totta, että mulla on vartalonmalli, joka nyt just on ehkä ihanne. Mutta tosiaan joo, kun on niin paljon vaatimuksia, niin aina on jotakin, johon ei vaan yletä. Lisäksi ei edes ihannoidut asiat ole niin ihannoituja, etteikö niitä joku haukkuisi. Esimerkkinä tästä on nyt vaikka isot tissit - ne on muka kauneusihanne, mutta kyllä niitäkin haukutaan tosi paljon. Niin eihän siinä kukaan voi olla oikein, kun mikään ei loppujen lopuksi ole oikein.

      Mulla on ollut myös toi sama, että en oikein edes tajua, että olen nyt 45 kg (tuplasti!) sen painoinen kuin nuorena. Mulla on varmaan jonkinlainen kehosokeus. Silloin olin tosiaan tosi epävarma ja koin olevani ällöttäva, ihan kuten sinäkin. Luulen myös näin jälkikäteen ajateltuna, että sairastin jonkinasteista anoreksiaa.

      Poista
  15. Olet ollut kaunis läpi blogihistoriasi!
    Mutta siis... kävitkö pienenyttämässä tissit vai menossa vasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menossa vasta. Tosin prosessi on nyt hetken jäissä, kun on kaikkia kiireitä ja sitä pitää aikalailla itse hoitaa eteenpäin. Mutta tarkoitus olisi tässä vuoden sisällä käydä vaihtamassa nämä J:t D:iksi! :)

      Poista
  16. Oot ihana! Rakastan sun blogia.

    Olen kärsinyt ja kärsin välillä edelleen negatiivisesta kehonkuvasta, joka aiemmin sai minut laihduttamaan. Paljon on parantunut, mutta en pysty vieläkään pukemaan farkkuja päälle, koska inhoan vyötäröttömyyttäni ja laatikkoa lättäpersettäni niin paljon, vaikka muilla ihmisillä ne tuntuvatkin näyttävän hyvältä! Ehkä vielä joskus uskallan, vaikka en olekaan pitkä tai kaunisperseinen. :D

    VastaaPoista
  17. Minulla on tähän kehopositiivisuuteen vähän toisenlainen näkökulma. Kun tosi iso osa kehopositiivisuudesta on sitä, että "läskikin saa laittautua", "läskikin saa värjätä tukkaansa ja pukeutua nätisti" jne.

    Mutta kuka puolustaisi meitä, JOTKA EIVÄT TAHDO? Minä kaipaisin sellaista kehopositiivisuutta että minua pidettäisiin viehättävä ja "naisellisena" vaikka pukeutuisinkin isäni vanhaan flanellipaitaan ja reisitaskuhousuihin enkä meikkaisi koskaan. Minusta on todella inhottavaa tuntea, että minua pidetään epänaisellisena rekkalesbona koska tykkään miesten vaatteista (istuvat vartalonmallilleni paremmin, ovat usein parempilaatuisia ja mukavampia), enkä meikkaa tai laita tukkaani.

    On tosi kurjaa että naisellisuus tuntuu olevan vain vaatteista kiinni. Sen huomaa kaikissa miehestä naiseksi -transsukupuolisissakin: tuntuu että heille on kaikkein tärkeintä saada panna päälleen hame, korkokengät ja huulipunaa. Peniksen voi sitten vaikka jättää leikkaamatta pois, kunhan vaan voi "luvallisesti" käyttää huulipunaa... Toki tämä voi olla vain median luoma harhakin, mutta kertoohan sekin jotain ajastamme että media takertuu juuri tuohon huulipunaa ja hameita -aspektiin.

    Minä olen aina ollut miehille se "hyvä jätkä". Se on minusta toisaalta kovin surullista; pelkästään se, että en tykkää laittautua tavalla joka on perinteisesti naisellista kulttuurissamme, estää ihmisiä näkemästä sitä että olen kyllä ihan oikea nainen. Aviomieheni tuntuu olevan ainoa joka on nähnyt tavallaan "vaatteideni läpi".

    Tuliko tästä nyt liian pitkä ja henkilökohtainen ruikutus? Ruki poistaa jos näin on. Mutta mitä ajatuksia tämä teissä muissa herättää?


    P.S. Jos joku ihmettelee miksi sitten pukeudun miten pukeudun enkä meikkaa, niin selitys on se että olen Asperger ja minulta puuttuu ihan täysin se "laittautumispalikka". Kaikilta naisasseilta ei puutu, minulta sattuu puuttumaan. Lisäksi aistiyliherkkyys tekee esim. meikistä epämiellyttävää, tunnen sen koko ajan kasvoillani. Puhumattakaan rintsikoista, käytän niitä vain urheillessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän mitä haet takaa. Kuulin jostakin, että seuraavaksi pitkäaikasempaan "muotiin" on tulossa luonnollisuus kaiken tän överimeikkaamisen (esim. kymmenen kerrosta kaikenlaisia voiteita ja värejä naamaan) ja kehon muokkaamisen (fitness, kauneusleikkaukset) vastapainoksi. Arvelen hiukan samaa, sillä kaikki ismit ja muodit liikkuu aina ääripäästä ääripäähän. Siis hang in there!

      Minun ex-mieheni aina piti minua parhaimman näköisenä, kun en meikannut ja kun pukeudun huppareihin ja verkkareihin. Ja minä kun niin rakastan laittautumista! Toki ihan kiva, että sai kokea olonsa viehättäväksi myös verkkaripäivinä.

      Siis "naisellinen" voi minun mielestäni ihan hyvin olla ilman korkoja ja huulipunaa, ehdottomasti. Mutta jos olen ihan rehellinen, täytyy kyllä sanoa, että kun joskus pari vuotta sitten tunsin erään naisen, joka pukeutui _aina_ lenkkareihin ja verkkareihin, ei meikannut eikä laittanut hiuksiaan, se vaikutti minusta oudolta. Esimerkiksi illanistujaisiin tai baariinkaan hän ei muuttanut ulkonäköään. Hänellä oli todella hyvännäköinen poikaystävä, joka selvästi kiinnitti huomiota ulkonäköönsä. Vaikka en missään nimessä ajatellut mitään pahaa tästä naisesta, hän oli kaikin puolin tosi mukava, jotenkin kummastelin mielessäni syytä niihin ainaisiin verkkareihin. Ihan niinkuin niihin tarvitsisi syyn! Mutta ehkä tosiaan sitä laittautumista pidetään jotenkin normaalina, ja sitten jos ei mukaudu normiin, se on kummallista.

      Poista
    2. Ja lisään vielä, että toivon, että jos nyt tapaisin jonkun tällaisen henkilön, en edes miettisi asiaa. Mutta luulen, että silti ehkä miettisin. (Ja nyt kun mietin asiaa, siitä on hiukan pidempi aika kuin pari vuotta - luultavasti lähempänä kymmentä!)

      Poista
    3. Tuo eri tilanteisiin pukeutuminen on sitten juttu sinänsä: minä olen itse kyllä tarkka siitä että jos näen sen vaivan että menen vaikkapa juhliin, yritän omien mukavuusrajojeni sisällä pukeutua paremmin. Koska haluan osoittaa että kunnioitan ja arvostan sitä tilaisuutta. Peruskohteliaisuutta siis. Onneksi nykyään on aina saatavilla maksimekkoja, ne on mukavia mutta näyttää pukeutuneemmalta kuin verkkareissa. Sitten jos jotkut kemut tuntuu siltä, että en millään viitsisi laittaa jotain siistimpää päälle, tiedän siitä että en oikeasti edes halua mennä ja yleensä jätänkin menemättä.

      Blogiasi on todella kiehtova seurata koska niin selvästi tosiaankin nautit laittautumisesta. Minun on täysin mahdoton ymmärtää sitä. Ihan kuin opiskelisi jotain vierasta kulttuuria missä syödään eläinten outoja ruumiinosia tai jotain. Ennen kuin löysin blogisi en uskonut kun naiset sanoivat laittautuvansa itseään varten, ajattelin että ei se voi pitää paikkaansa. Että kukaan ei voi NAUTTIA meikkaamisesta jne. Niin se ihmisen maailma avartuu. :)

      Toivottavasti tästä kirjoituksesta välittyy se että en missään tapauksessa tahdo kritisoida laittautumista, vaan teen vaan vertailuja itseni ja muiden välillä ja vähän nauran itselleni. En aina osaa ilmaista asioita siinä sävyssä kuin haluaisin niin on parasta lisätä tällainen disclaimer.

      Poista
  18. Oi että miten kaunis nainen voikaan olla ��

    -Ihana Sami

    VastaaPoista

Kommentoi ja ylistä, beibi! Vastaan, jos ehdin.